20.6.2011

Haasteellisia neuleita

Koko kevät kului jossakin ihme kiireessä, jossa ei ollut aikaa tarttua puikkoihin milloinkaan muulloin kuin torstaisin Housen tullessa telkkarista. Nyt kesän puolella on sitten iskenyt hirmuinen neuloosi, jonka toteuttamista tosin rajoittaa kaikki muukin tekeminen, joka on siirtynyt lomalle, jolloin on aikaa vaikka mihin... Näin ollen kirjoista neulomishaasteeni laahaa vähän jälkijunassa, mutta kyllä minä vielä ehdin, varsinkin kun, abivuodesta on tulossa huomattavasti kevyempi kuin nämä edelliset ovat olleet.

Jotta jää hyvä maku suuhun, niin aloitetaan tästä vähemmän nätistä. Kassi nimeltä Leafy Knot Clutch kirjasta Knitting 24/7. Kirja hankittiin oikeastaan, koska pikkusiskoni ihastui siihen ja minua houkutteli oikeastaan vain kannen sukkaohje. Koska niitä sukkakirjoja on kuitenkin hyllyssä vielä neulomattomana turhankin monta, niin tästä kirjasta halusin tehdä jotain muuta, kun se kerta oli mahdollista. Sopivan pikkuiselta työltä vaikutti siis tämä pussukka. Lankahyllykin osoitti tarpeellisuutensa, kun kötevön yleissilmäyksen jälkeen pystyi valkkaamaan langaksi Novita Tahitia, jota oli vanhan projektin jäljiltä sopivasti kaksi kerää.

Neuletiheydessäni taisi olla jotain vikaa, vaikka puikot ja langan paksuus olivat ohjeen mukaiset. Toisen noista kahvoista pitäisi olla todella lyhyt, joka sitten pujotetaan sen pidemmän ja varsinaisen kantokahvan yli. No, kuten kuvasta näkyy niin pituusero on minimaalinen... Lisäksi kahvoja olisi pitänyt vielä kavennusosuuden jälkeen neuloa pidemmäksi, mutta minulla ne olivat suoraan ohjepituiset, joten jätin ne siihen.Itse pitsikuvio on niitä perinteisiä vinoneliön mallisia lehtiä, joita näkee aika usein. Katsotaan ilmaantuuko tälle kassille jotain käyttöä vielä, sillä olen aina halunnut tuollaista pussukkakassia. Lanka ja malli ovat molemmat kivoja, mutta jotenkin tämä yksilö ei sitten kuitenkaan vain iske...
Nämä virallisesti toukokuun haastesukat ovatkin sitten ihan toiselta planeetalta. Jos lankaa voisi syödä, niin nämä sukat söisin heti seuraavana karkkipäivänä! Huono kuva ei tietenkään taaskaan tee näille oikeutta... Malli on Embossed Leaves kirjasta Favorite Socks. Minä, kuten varmaan aika moni muukin, halusin tämän kirjan juuri näiden sukkien takia. Lankana on Koigun Painter's Palette Premium Merino (ymmärrän hyvin miksi yleisesti käytetään lyhennettä KPPPM), johon rakastuin jo heti kaupassa. Ihana semisolidi, joka iski tyttömäiseen minääni ja tuntuu aivan ihanalta.

Ohje vaikutti niin hienolta, että päätin olla muuttelematta sitä mitenkään. Kantapään kohdalla kuitenkin tuli yllätys, sillä lanka käskettiin katkaisemaan, jotta voitaisiin siirtyä puikon verran taaksepäin poimimaan silmukoita kantalapun reunasta. Minä päätin, että kahden langanpään päättely yhden puikon takia ei ole vaivan arvoista ja siksi ohjeesta piti poiketa. Siitä seurasi kuitenkin pieni yllätys. Ohjeessa luki, että kerroksen vaihtumiskohta on keskellä kantapäätä (mikä vaikutti melko älyvapaalta siihen nähden, että juuri olisi pitänyt katkaista lanka siirtymistä varten). Luotin kuitenkin ohjeeseen ja suureksi yllätyksekseni kiilakavennukset käskettiin tehdä ensimmäisen puikon alussa ja neljännen lopussa. Ne siis tulivat keskelle pohjaa. Kilttinä tyttönä tein niin, kunnes kavennusten mentyä ohi tulin siihen tulokseen, että kirjassa on sillä kohden virhe. En kuitenkaan jaksanut purkaa.

Tästä johtuen sukkien pohjassa on nyt tuollainen ihmeellinen pussi. Ne kuitenkin istuvat jalkaan aivan loistavasti! Kuvion vieressä suorana kulkeva sileä neulekin näyttää todella hyvältä. Kaiken kaikkiaan siis varsin onnistunut virhe :D Tällaista kantapäätä voisi kokeilla neuloa jatkossakin. Rakastin näitä sukkia jo ennen kuin sain ne edes puikoilta pois, joten nyt pitää yrittää varjella niitä liialta kulumiselta, vaikka näitä söpöläisiä olisi niin kovin ihana pitää jatkuvasti jalassa!

13.6.2011

Hailuodossa

Luvassa melkein pelkästään epäneuleaiheinen postaus, mutta se liittyy silti blogin aiheeseen, koska se selittää miksi täällä ei ole neuleaiheista asiaa ollut vähään aikaan...

Tosiaan, tämä tyttö hurahti geokätköilyyn reilu kuukausi sitten ja sen jälkeen viikonloput on tullut vietettyä melko pitkälti ulkoilmassa. Geokätköily on siis maailmanlaajuinen harrastus, jossa etsitään netissä julkaistujen gps-koordinaattien perusteella maastoon piilotettuja kätköjä, jotka ovat jonkin sortin purkkeja, jotka pitävät sisällään ainakin lokikirjan löytökuittauksia varten sekä satunnaista vaihtotavaraa. Äiti lupasi jo suositella kätköilyä kaikille mahdollisille ihmisille, koska se sai minutkin pois tietokoneen äärestä ja ulos urheilemaan. Ja mitenkö urheilu liittyy kätköilyyn? No siten, että jokaisen kätkön olen tähän mennessä hakenut jalan tai pyörällä. Useampi sata kilometriä on tullut jo pyöräiltyä toistaiseksi löytämieni 93 kätkön tähden ja tästä päästäänkin aasin sillalla neuleasioihin. (ihan kohta ainakin)

Lauantainahan oli KIP-päivä ja olin innoissani, sillä kahtena edellisenä vuonna ovat työt tai leiri tulleet sen päälle ja estäneet julkineulomiskokemuksen. Kaksi ensimmäistä lomaviikkoa kuluvat tänäkin vuonna töissä, mutta viikonloppu on sentään vapaa tänä vuonna. Siihen päälle tuli kuitenkin kätköreissu pyörillä Hailuotoon! Hailuoto, Perämeren suurin saari, sijaitsee Oulun edustalla. Mittaa sen päätiellä saaren päästä päähän on 33 kilometriä. Ja sanomattakin lienee selvää, että sinne on sijoiteltu kätköjä ympäriinsä (ei pelkästään tien varteen). Niitä on (tällä hetkellä) kaikkiaan 7 kappaletta, jotka tietenkin piti kaikki hakea. Neulomiseen liittyvä osuus tulee siinä, että pyöräilimme kaksi kertaa Luodon Puojin (käsityöliike) ohi :D
Tässä kuvassa ovat geoystäväni (ja muutenkin ihan upeat ihmiset) Supersorsa, Mutaatiokaakao ja Paleman. Lauantaiaamuna köytimme pyöriin sitten telttailuvehkeet sekä ruokaa ja aloimme polkea. Menomatkalla aurinko paistoi täydeltä terältä koko päivän älyttömän kuumasti ja sekin urbaanilegenda, että Iida ei pala auringossa tuli todistettua virheelliseksi... Takaisin tullessa taas ilma on mukavan viileä, mutta kova vastatuuli hidasti matkantekoa aika lailla. Reissu oli kaiken kaikkiaan aivan loistava, joskin uudestaan menemistä tulisi varmaan harkittua jonkin aikaa :D

Ai että kuinka pitkä matka sinne ja takaisin sitten oli? Selviää alla olevista kuvista :D

Toim.huom: Pyörän mittarissa oleva aika sisältää siis tosiaan vain pyörän satulassa vietetyn ajan. Kaiken maailman kivikasojen tonkimiset, ruokatauot ja lauttamatka tulevat tuohon vielä päälle :D

Ja kyllä sitä neulesisältöä taas kohta tulee! Maailman kauneimmat sukat ovat kohta valmiit ja maailman (ehkä) rumin kassi päättelyä vaille valmis.