29.11.2012

Lämmikkeitä

Marraskuun jälkipuoliskolla synttäreitä viettävä kaverini sai lahjaksi paksun pipon. Mallia otin jossain määrin Felicity-piposta, joskin mitään ajattelematta tein pipon alalaitaan joustinneuletta. Silmukkamäärät olivat tietenkin ihan erit, mutta sen verran mukailin ohjetta, että lisäsi pipon puolivälissä silmukoita ja sitten kavensin ne voimakkaasti lopussa, jolloin syntyi ihan mukava pussiefekti, joka tässä kuvassa ei tietenkään näy. Pipo on varsin muhkea tapaus, sillä se on kaksinkertaista harmaata Rose Mohairia ja kolmanneksi langaksi neuloin mustaa SandnessGarn Sisua, yhteensä pipo painaa 105 grammaa. Viitosen puikoilla syntyi tiivistä pintaa, josta ei lämpö karkaa eikä tuuli tule läpi.
Pitkästä aikaa sain neulottua myös jotain itselleni! Ullan pikkujouluissa neulaisin tämän kuvan kämmekkään ja parilla luennolla toisen. Malli on Oddity vuodentakaisesta Ullasta. Lankana minulla oli Zitron Trekking Hand Art, josta olen tehnyt pari vuotta sitten jo sukat. (Kyseiset sukat oman muuten tällä hetkellä ainoat ehjät ohuet villasukkani, joten ne ovat jatkuvassa käytössä ja nekin ovat kohta hiutuneet puhki...) Lankaa kului 24 grammaa 2,5-millisillä puikoilla, magic-loopaten tietysti, olen jäänyt siihen koukkuun...

Meille englantia opettava ihana vanha setä ehti jo kehumaan näitä. Samalle tunnille hän oli tuonut näytille vaimonsa neulomia ja virkkaamia patalappuja ja esitteli itse tekemäänsä lasitekoruriipusta. Ja hän tiesi, mikä Ravelry on! Ihana mies...

25.11.2012

Joulua kohti

Taas tarvittiin teologi selvittämään vastaus kysymykseen, jota tiede ei ole osannut ratkaista. Yläpuolella olevasta kuvasta voi nyt jokainen todeta, miltä maankuoren sisällä näyttää!
Tämä pallo menee joululahjaksi ja jokainen voi yrittää arvata saajan opiskelualan. Pallon teko oli kyllä yksi tuskien taival... Aloitin, mutta päästyäni ensimmäisiin maaosuuksiin vihreistä länteistä tuli niin kiristäviä, että ne oli pakko purkaa. Sitten keksin, että voisinkin tehdä maa-alueet silmukoita jäljitellen, jolloin ne eivät kiristäisi samalla tavalla. Jatkoin näin neuloen aina muutaman kerroksen ja kirjoen perässä vihreällä. Sitten rupesin kummastelemaan, kun vihreät alueet alkoivat osua lisäyssauman päälle. Pikkuisen parempi perehtyminen ohjeeseen ja tajusin, että silmukoita olisi pitänyt lisätä vuorotellen sektorin kummassakin laidassa, eikä aina puikon alussa. Purkuun taas, mikä olikin tosi hauskaa jäljiteltyjen silmukoiden kanssa. Seuraavan aloituksen ajattelin sitten kumminkin tehdä aitona kirjoneuleena, mutta pitkien langanjuoksujen välttämiseksi ajattelin tehdä kunkin maa-alueen intarsiana omalta kerältään. Mutta nyt maa-alueiden takana juoksi lankoja kahteen-kolmeen suuntaan ja lopputulos oli entistä kiristävämpi. Vielä kerran purkamista ja lopullinen versio täysin normaalina kirjoneuleena liioitellun löysien langanjuoksujen kanssa tuotti melkein kiristämättömän version.
Ohje on Elioksen käspaikalle suunnittelema Planeetta Maa, jonka alkuperäinen kaavio on kyllä luvalla sanoen melkoisen surkea... Ravelrystä löytyi onneksi paranneltu versio, josta osasin jo jopa laskea silmukat. Huomasin tosin juuri, että kyseisestä versiosta (ja siis minun maapallostani myös) puuttuvat Uusi-Seelanti ja Madagaskar, mutta maantieteilijöille opetetaan kuulemma toistaiseksi pelkkää tylsää matkailua ja aluesuunnittelua, joten tuskin lahjan saaja huomaa... Olen joka tapauksessa ihan tyytyväinen pallon ulkonäköön ja projekti oli loppujen lopuksi nopea. Kauhea kirjoneulekuume tosin iski nyt...
Olen tehnyt joululahjoja toistaiseksi pelkästään jämälangoista ja tässä maapallossa esiintyvätkin jo tiskiräteistä tutut petrooli ja lime Hjertegarn Blend Bamboo. Liukas bambulanka nyt vaan ei ollut ihan fiksuin mahdollinen materiaali tähän, sillä se ei jää sopiviin kiristyksiin vaan valuu joka suuntaan. Niinpä maa-alueiden reunimmaiset silmukat joko ovat venyneet liikaa tai kiristävät, vaikka täytteen kanssa säädinkin niitä mahdollisimmat tasaisiksi. Päällykuva havainnollistanee tilannetta... En tiedä menikö lankakerien punnitseminenkin jotenkin pieleen, sillä vihreää lankaa näytti kuluneen 15 grammaa ja sinistä 10, vaikka maapallon pinta-alastahan 71 % on merta... Tai ehkä kääntöpuolen langanjuoksut vain sitten söivät vihreää niin paljon... Joka tapauksessa tavoitteeni kuluttaa sininen ja vihreä lanka loppuun epäonnistuivat, sillä niistä voisi tehdä vielä toisenkin maapallon (arvatkaa tosin teenkö...). Puupuikot olivat langan liukkauden takia ihan ehdottomat ja sopivin vapaana oleva koko minulla oli 2,75 mm, joten niillä mentiin.
Marraskuun piristämiseksi oli Ravelryssä yllärivaihto ja minulle tuli pari pötkylää Manos del Uruquayn Maximaa, joka on mukavan paksu käsinvärjätty merinolanka. Lisäksi oli Novitan pyöröt ja neljä helmiäisnappia, joista kuvassa tosin vain kaksi, kun kaksi muuta meinasi päätyä pakkauksen mukana roskiin... Hyvä minä. Omat jouluksi kotiin -sukkanikin saapuivat, mutta meinaan säästää ne joululahjaksi. Olisikohan vaihtokiintiö nyt taas vähäksi aikaa täynnä...

Sanottakoon nyt täällä lopussa vielä, että Ullan pikkujouluissa lauantaina oli hauskaa! Terkut kaikille paikallaolleille. En saamattomuuttani saanut kasattua sinne joululahjaa, joten jäin ainoana ilman pakettia. Sain tosin tulevalta päätoimittajalta Hanna-Kaisalta salmiakkipussin, jonka hän ilmoitti olevan lahjus. Odotankin nyt sitten kauhulla, mitä minulle ensi vuonna keksitään, kun tulin päätyneeksi hallituksen jäseneksikin. Ups.

18.11.2012

Sukat jouluksi kotiin

Koska olen todella huono keksimään itselleni joululahjoja, ja koska olen jo niin iso tyttö, että joulupukki alkaa minua laiminlyödä, helpoin tapa varmistaa itselleni yllätysjoululahja oli osallistua joululahjavaihtoon!
Ravelryssä on käynnissä sukkavaihto jouluksi kotiin -periaatteella. Omaa pakettiani en ole siis vielä saanut ja sen kanssa aion harjoittaa kärsivällisyyden hyvettä ja avata sen vasta jouluna. Koska minun parini päätti avata pakettinsa heti, voin esitellä jo nyt sukat, jotka minä neuloin. Meidän jalankokomme on sama, joten istuvuuden varmistaminen oli helppoa, toisin kuin omien kinttujen kuvaaminen. Mennään siis taas sillä periaatteella, että neljä huonoa kuvaa tekee yhden kelvollisen. Värit ovat sentään oikein!
Vaihtolomakkeessa sai valita muutamista eri laulun sanoista teeman haluamilleen sukille ja minun parini katii oli valinnut teeman: "Menninkäinen oli tullut ulos kolostaan / Suippokäpökäinen meloi paikalle jollallaan / Ja Pörrötiritin ajoi aina skodallaan /enää pari muuta ja vanha jengi koolla taas". Biisiä en ollut koskaan kuullutkaan, mutta google kertoi sen olevan Suurlähettiläinen Omituisten otusten kerho. Biisin kuuntelu Youtubesta ei herättänyt kovin suurta inspiraatiota, mutta katii oli ilmoittanut lempivärikseen vihreän ja inhoamani mainoksen sanoin "Siitä se idea sitten lähti."
Olin kolme vuotta sitten SNY-vaihdossa saanut tätä vihreänkirjavaa Zitron Trekking Pro Naturaa, jonka nyt mobilisoin näihin sukkiin. Lankaa kului 76 grammaa näillä itselleni epätyypillisen pitkillä varsilla. Olen viimeaikoina vähän hurahtanut magic loopaukseen, koska se nyt vaan on luennoilla kätevämpi ja hiljaisempi tapa neuloa, joten 2,5 millisillä 80 cm:n pyöröillä mentiin. Tuollainen paikoitellen raidoittuva lanka toimii tässä mallissa todella hyvin (luonnossa vielä paremmin kuin kuvissa...)

Ja nyt käsi ylös joka tunnisti sukkamallin! Kyseessähän on oma mallini Perusviuhkat niin ikään kolmen vuoden takaa. Minua oli jo pidempään himottanut neuloa tällä mallilla sukat uudestaan, koska se nyt vain edustaa suomalaisen neulesuunnittelun terävintä kärkeä, minkä todistavat jo Ravelryyn listatut 8 projektia, joista siis vaivaiset kaksi ovat minun tekemiäni. Kivan aasinsillan biisiin näistä sain kuitenkin, sillä Ravelry-määritelmällä jokin neuleohje on obscure (huomaamaton ts. harvinainen, mutta kääntyy myös hämärä tai omituinen!), jos sitä on neulottu alle 25 kertaa. Perusviuhkoissa on totta kai myös se etu, että olen suunnitellut ne nimenomaan omaan 37 koon jalkaani, joten kärkeä ei tarinut alkaa lyhentää kuten sukkaohjeissa harmittavan usein. Mielestäni kivat sukat tuli ja parikin tykkäsi :)

12.11.2012

Ullaa

Ulla 3/12 ilmestyi viikonloppuna! Siellä on allekirjoittaneelta tarjolla blogissa jo laajemmin tapausselostettu Murphy-takki, joten kiinnostuneet olkaa hyvät ja neulokaa. Tämä numero oli sikäli minulle historiallinen, että liityin Ullan toimitustiimiin oikolukuhommiin. Täydelliseen suoritukseen en tainnut vielä yltää, mutta olin ilmeisesti kumminkin enemmän hyödyksi kuin haitaksi. Oikoluku oli oikein kivaa hommaa, vaikkakin on jäänyt vakavasti päälle - nykyään jokainen vastaantuleva teksti tulee syynättyä läpi oikolukumielessä. Huomasin samalla, että vaikka neuleohjeita onkin tullut luettua erinäinen määrä vuosien saatossa, en ole oikein koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, miten asiat niissä tarkalleen ilmaistaan. Niinpä optimaalisen neuleohjekielen opettelu jatkuu minun kohdallani edelleen.

Neulerintamalla tapahtuu ahkerasti, mutta kuvattavaa on vähän, koska työn alla on - yllätys yllätys - joululahjoja. Pakollisena kuvituskuvana on nyt kumminkin kaksi Äiti Teresa -peittotilkkua, jotka ovat menossa Pohjalaisilla osakunnilla toimivan käsityökerho Kapaloseuran hyväntekeväisyysprojektiin. Kolmas tilkku on puikoilla ja kerästä tulee varmaan vielä neljäskin. Mutta nyt joululahjat ovat tosiaan syrjäyttäneet kehitysmaiden lapset, itsekäs minä.