30.6.2013

Patalaput ja rätit

Onpas mairitteleva otsikko 9 ensimmäiselle valmiille KYHilleni. Useimmat KYH-työni passaisivat myös jämäkuun töiksi, sillä melkein kaikki on tehty epämääräisistä nurkissa pyörivistä nyssyköistä. Patalappuinvaasio siis tiedossa eli paljon seiskaveikkaa ja 3 millin koukkua.
Ylävasemmalla on KYH#4 Pikkukokki, joka on muuten rumin patalappu koskaan. Haaleankeltaiseen verkkopohjaan pujottelin vaaleansinisiä ja tummansinisiä nauhoja, ja koska lappu olisi muuten ollut säälittävän pieni, virkkasin lisäksi viuhkareunuksen. Sen vieressä on KYH#2 Piknikille, joka taistelee myös rumimmin lapun tittelistä, mutta on sentään käytettävän kokoinen ja paksuinen, joten ihan yhtä kurjaa tuomiota se ei saa. Viuhkoja on ohjeellisen 12 sijaan 13, koska minun virkatuilla ympyröilläni on tapana laajentua suunnittelemattomasti. Siksi lappu ei pysykään ihan suorassa, vaan kupruilee ja sama virhe piti totta kai toistaa harmaaseen kääntöpuoleen. Alavasemmalla oleva KYH#8 Keittiöprinsessa sen sijaan oli paitsi kiva tehdä myös kaunis. Seiskaveikka Raita muodosti hauska efektin, jossa lapun toinen puoli on liki kokonaan vihreä ja tämä yläpuoli enimmäkseen violetti. Se tosin loppui kesken, joten jatkoin lappua ensin tummanvihreällä ja sitten kirkkaanpunaisella. En olisi aluksi uskonut, mutta lappu oikeasti poimuttui kauniisti ja on käytännöllisen paksu. KYH#6 Iloinen leipuri on mallia, jota olen aiemminkin tehnyt, tosin tästä tuli omituinen kääpiö, kun unohdin tehdä palluroiden väliin kerroksen kiinteitä silmukoita. Tulipahan nopeammin valmista.
Tässä kuvassa keskimmäisenä KYH#9 Silmänilo, joka sekin on ehdolla maailmanhistorian rumimmaksi patalapuksi, koska tässä loppui kesken ensin kirkas keltainen, sitten haalea keltainen ja lopulta tummanpunainenkin. Kukkaosion virkkaaminen oli ihan kivaa. Vasemmalla laidalla on KYH#13 Windmill discloth, joka on tehty samasta bambulangasta, kuin josta taannoin koukkusin äidille tiskirättejä ja samalle vastaanottajalle ovat tämänkin kertaiset menossa. Tämä malli oli nopea neuloa, mutta 12 langanpään päättely ei ole vielä inspiroinut. Vasemmalla laidalla on niin ikään samasta langasta tehty KYH#14 Raitarätti, joka ainoa ilman ohjetta tekemäni kyh toistaiseksi. Siitä tuli pikkuisen muotopuoli, koska raidat ovat tiiviimpää neulosta kuin yksivärinen. Tyylikkäämpi se kuitenkin noin on.
Vielä ennen kuin pakkasin itseni Oulun junaan ehtivät valmistua nämä kaksi Iloista leipuria, jotka ovat KYHit #16 ja #17. Tämä pariskunta päätyy varmaan tuparilahjana joskus jonnekin, mutta mihin ihmeeseen minä tungen nuo kaikki aiemmat rumilukset?

27.6.2013

Hengisä ollaan!

Sain toukokuun alussa töitä. Heinäkuun loppuun pari rippileiriä, jotka tulevat näyttämään hyvältä CV:ssä. Tiedossa oli siis mukava kesä, johon kuuluisi heprean kurssin lisäksi paljon neulomista ja geokätköilyä ja nyt myös lisäksi työpätkä. Pääsisin vihdoinkin KIPpailemaan (olen ollut rippileirillä tai hankalasti reissussa jokaikinen KIP-päivä vuodestä 2008 lähtien), voisin osallistua vihdoinkin KYHiin (en ole aiemmin viitsinyt, kun on ollut leirejä alkukesästä) ja pääsisin Midnight Sun Geocaching in Oulu -tapahtumaan.

Sitten toukokuun viimesellä viikolla tuli puhelinsoitto, jossa pyydettiin rippileirille heti koulujen loputtua. Siis taas jäi KIP välistä ja KYHille tuli huonoin mahdollinen aloitus, kun 7 päivää olin ihan muissa kuin neuletunnelmissa. Eilen tuli soitto, jossa pyydettiin riparille lauantaista alkaen. Eli nyt jää välistä myös MSGO ja KYH jatkuu yhtä heikoissa merkeissä.

Mutta en valita, riparit on kivoja ja työt menee köyhällä opiskelijalla harrastusten edelle!

Kevät meni sen verran sosiaalisissa merkeissä, että täällä huhtikuusta asti kummitelleiden sukkien jälkeen on valmistunut vain pari minityötä. Lisäksi talonyhtiön ikkunaremontti vei mahdollisuuden hengittää pariksi kuukaudeksi ja sitä myötä aivotoiminta heikentyi dramaattisesti. Yhtä hyshys-juttua on tosin tullut neulottua myös.
Uusi Samsumg-vauvani tarvitsi kännykkäpussin itselleen, koska se on liian iso taskussa kuljetettavaksi. Lanka on samaa Debbie Bliss Stellaa, josta neuloin hameen aiemmin tänä vuonna, ja siitä ylijäänestä puolikkaasta kerästä jäi edelleen vielä pieni nössykkä, höh. Silkkipuuvilla ei ollut ehkä ihan parasta kännykkäpussilankaa, sillä pinta nyt jo nyppyinen ja nuhruinen, vaikka virkkasinkin sen tiiviiksi 5 mm koukulla. Pian on siis tarve uudelle pussille, mutta toistaiseksi tämä päivänpiristäjä saa kelvata.
Ulla 02/13:n toimitustapaamisessa sain vyyhdin Cascade Sierraa, jota paremmin tietävät väittivät liian pieneksi määräksi mihinkään asusteeseen. Todistettavasti siitä kuitenkin voi neuloa Sees-asusteen, jonka suunnittelin kyseiseen numeroon. Englannin shrug-sanalle ei ole hyvää käännöstä, joten en nyt tiedä onko tuo liivi vai bolero. Olankohauttimeksi sitä olisi ihan hauska kutsua myös! Kuvaajana toimi kämppis, joka valitti vaikuttavansa idiootilta kykkiessään kameran kanssa kivikossa, ja kuvauspaikkana Tervasaari, joka on ehdottomasti yksi lempipaikkojani maailmassa.

Kesäyön hullutteluni on siis muodostumassa melkoiseksi haasteeksi, mutta kirjoittelen tässä nyt postauksia toistaiseksi valmistuneista töistä ja laitan ne julkaistumaan ajastuksella ensi viikon aikana. Luvassa siis nyt postauksia korvaamaan koko kevään jatkunut radiohiljaisuus!