31.8.2012

Orientoitunut

Tämän fuksin ensimmäinen viikko yliopistolla on takana päin. Teologisessa tiedekunnassa on uudet opiskelijat otettu aivan mahtavasti vastaan ja koko viikko on kulunut sekä päivisin että iltaisin erilaisissa riennoissa. Ystävällisiä ja muutenkin ihan huippuja tyyppejä on pilvin pimein. Odotan jo innolla ensi viikolla alkavia luentoja (filosofiaa, uskontotiedettä ja vuorovaikutustaitoja). Huomenna saapuvat myös muuttotavarani, ja viikon väliaikaismajoituksen jälkeen onkin ihan kiva päästä lopultakin siihen omaan koloon pesiytymään.

Kuvia ei ole tällä kertaa esiteltäväksi asti, sillä koko viikolla en ole neulonut silmukan silmukkaa. Darrin-neuletakki on vyötä vaille valmis (se on jopa päätelty, napitettu ja kasteltu!), mutta säästän sen esittelyn lopulliseen valmistumisen hetkeen. Helsinkiin muuttoni on ilmeisesti osunut varsin hyvään saumaan, sillä viikon päästä olisi tarjolla käsityömessuja oikein kaksin kappalein. Köyhänä opiskelijana taidan tosin mennä vain silmäpistotikkitakkeilemaan (sinne kun pääsee ilmaiseksi sisään, toisaalta siellä kyllä on potentiaalisempaa päätyä ostamaan jotain...) ja siellähän ilmeisesti tapaa myös muuta nettineulojaväkeä.

24.8.2012

Neiman Marcus Cookies

Torstaina oli viimeinen Silmukkaseura, johon minä pääsen osallistumaan oletettavasti pitkään aikaan, joten sen kunniaksi vein sinne mukanani keksejä. Ne saivat sen verran paljon fanitusta ja ohjepyyntöjä, että tämä blogi tekee nyt pienen hyppäyksen ruokapuolelle.
Minä pidän Neiman Marcus cookieista paitsi maun takia, myös siksi, että niihin liittyy tarina. Äiti oli aikanaan poiminut tämän ohjeen Hesarin kuukausiliitteestä lukijoiden kirjoitusten palstalta. Vanhempi herrasmies kertoi siinä käyneensä New Yorkissa Neiman Marcus -tavaratalossa ja pistäytyneensä siellä kahvilla ja poikkeuksellisen hyvällä keksillä. Hän oli tiedustellut tarjoilijalta mahdollisuutta saada tämän keksin ohje itselleen, minkä tarjoilija sanoi onnistuvan maksua vastaan. Niinpä miehen laskun loppusumma oli sitten 105 dollaria - 5 dollaria kahvista ja keksistä ja 100 dollaria reseptistä. Kekseihin ihastunut mies halusi sitten Helsingin sanomissa jakaa täten omistamansa ohjeen kaikille muillekin, jotta jokaisella olisi mahdollisuus nauttia näistä, kuten todettua, poikkeuksellisen hyvistä kekseistä.

Lyhykäinen googletus paljastaa kuitenkin tämän tarinan urbaanilegendaksi. Sama juttu kiertää englannin kielellä äidin ja tyttären kahvilareissuna, mutta tässä versiossa keksireseptin hinta on peräti 250 dollaria. Tässä versiossa äiti ei ole laittanut ohjetta jakoon rakkaudesta kekseihin, vaan tuohtumuksesta törkeää hintaa kohtaan. Englanninkielisen sähköpostikiertokirjeen ja Neiman Marcus -liikkeen vastineen voi lukea tästä. Wikipedian perustelut jutun keksimisen (hehheh) puolesta voi halutessaan lukea tästä.
Niin halusiko joku täällä sen ohjeenkin? Ohje on taattua suurtalouskokoa, joten itse olen yleensä tehnyt neljäsosa ohjeella, millä tulee noin 35 keksiä. Olkaatten hyvät:

Neiman Marcus Cookies
1/2 kg voita
1/2 kg sokeria
1/2 kg fariinisokeria
4 munaa
1 kg vehnäjauhoa
1/2 kg kaurahiutaleita
2 tl vaniljasokeria
2 tl ruokasoodaa
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
400 g pähkinärouhetta
1 kg erilaatuisia suklaita rouhittuna

Vaahdota pehmennetty voi ja sokerit. Vatkaa joukkoon munat. Hienonna kaurahiutaleet tehosekoittimessa ja sekoita ne jauhoihin. Sekoita joukkoon myös vaniljasokeri, sooda, leivinjauhe ja suola. Yhdistä jauhoseos taikinaan ja sekoita hyvin. Rouhi pähkinät ja suklaat käsin tai tehosekoittimessa riittävän pieniksi, jotta leipominen onnistuu. Jonkin verran voi jättää isompia palasia. Sekoita ne taikinaan. Jos taikina on liian murumaista leivottavaksi, lisää joukkoon hieman voisulaa tai muuta juoksevaa rasvaa. Kauli taikina sentin paksuikseksi levyksi ja osa siitä muotilla/lasilla haluamasi kokoisia palasia. Paista uunissa 200 asteessa noin 10-15 minuuttia.

Mukavia leipomishetkiä!

13.8.2012

Olympiahuumaa

Minulla oli taas olympianeuleena villapaita, mutta toisin kuin Vancouverin kisoissa, suoritusvälineenä olivat tällä kertaa 3,75-milliset puikot 7-millisten sijaan. Homman vaativuustaso oli siis hieman eri, joten vapaa-aika on mennyt melko tiiviisti puikot kourassa. Valmista tuli kuitenkin, eikä tullut edes kiire!
Paidan malli on Suuresta Käsityölehdestä 3/07, ja siihen ihastuin jo vuosia sitten käydessäni käsityölehtipinoa läpi. Koska Ravelryssä malli esiintyy nimellä "Jumper med spetsstickade ärmar" se sopi nyt neulottavaksi heinäkuun J-neuleena olympianeuleen lisäksi. Lankavarastossa oli hyvin marinoitua Araucanian Ranco Solidia, joka sai nyt uuden elämän tässä paidassa. Kulutus oli niin tasan tarkkaan kolme vyyhtiä, kuin vain olla ja voi.
Koska tiesin, että paidan kanssa voi tulla kiire, niin muokkasin mallia hieman simppelimmäksi. Neuloin vartalo-osan pyörönä kainaloihin asti ja jätin vyötärömuotoilut tekemättä, joten se osuus oli mahdollisimman helppoa suoraa posottamista. Seuraavaan väliin tein hihat, joiden olisi suuaukoltaan pitänyt olla vielä leveämpiä ja kaventua ylöspäin. Minä tein hihat kuitenkin tasaisen levyisinä koko matkalta, jolloin kavennusten välejä ei tarvinut miettiä. Kainaloissa liitin koko homman yhdelle pyörölle ja neuloin yläosan kaarrokemaisesti. Hieman kummallisesti ohjeen mukaiset raglansaumat olisivat olleet erimittaiset hihoissa ja vartalossa, joten jatkoin vartalon osuutta vähän pidemmäksi. Kaula-aukon joustinta varten kavensin roimasti silmukoita, sillä alkuperäisellä ei olisi ollu toivoakaan pysyä päälläni. Ohjeen mukaan joustin kuuluisi vielä taittaa kaksinkerroin, mutta minusta se on mukavampi yksikertaisena. Neuloin lisäksi i-cord-reunukset rullautuviin hihansuihin.
Paidan valmistumiseen asti kaikki oli mennyt nappiin, paita oli kokonaan neulottu ja yhdistelty (kaikkien aikojen onnistuneimmat saumat muuten!) reippaasti ennen sunnuntain puoltapäivää. Käsialassa oli pieniä epätasaisuuksia, joten päätin kastella paidan = paha virhe. Olin kerrankin reippaana tyttönä tehnyt mallitilkun, mutta en tietenkään kastellut sitä. Pieni venahtaminen oli odotettavissa, mutta paidasta tuli kastelun jälkeen noin kaksi kokoa minua isompi. Pesukoneen villapesu pienensi paitaa koon verran, mutta edelleen se on liian iso. Harmitus on valtava, sillä kastelematon paita oli juuri täydellisen kokoinen. Nyt harkitsen paidalle koneen normaalipesuohjelmaa, kutistavaa kuivausrumpua kun ei valitettavasti ole. Yhtenä vaihtoehtona on myös pienten olkaimien kiinnittäminen paitaan.
Tällainen kuva oli nyt sitten pakko ottaa, kun ilman asettelua paita valuu päälle noin puolessa minuutissa :D

Neulomisen ulkopuolisessa maailmassa menee muutenkin ihan jees :) Kesätyöt loppuivat viime perjantaina ja nyt on edessä kaksi viikkoa lomailua, joka tosin kulunee pitkältä muuttopakatessa, sillä MULLA ON VIHDOIN ASUNTO! Orientoivaksi viikoksi pitää tosin joku kortteeri vielä kehittää...