29.10.2010

Koti makea koti

Heh, englanninkielisten sanontojen kääntäminen on hauskaa :P

Kotiuduimme puoliltapäivin viikon mittaiselta reissulta New Yorkiin. Kohtuullista nukkumaanmenoaikaa odotellessa on hyvä tilaisuus päivitellä blogia. Itse matkasta kerron varmaan lisää vähän toisessa yhteydessä, mutta laitetaan ainakin tämä neuleasia nyt tänne.
Niinkin yllättävästi kävi, että yhdessä maailman tärkeimmistä metropoleista oli kuin olikin lankaa myynnissä :P Kävimme naisvoimin kolmessa liikkeessä: Seaport Yarnissa, Yarn Co:ssa ja Knitty Cityssä. Kaikilla liikkeillä on myös verkkokauppa, joten linkkien klikkaaminen omalla vastuulla. Yhteinen saaliimme mahtui kätevästi ehkä maailman suloisimpaan ilmaiseksi saatuun ostoskassiin.

Tässä minun osuuteni. Ylhäällä tummasävyistä Jitterbugia, vasemmalla Malabringo Sockia vielä kirkkaamman vihreänä kuin kuva näyttää, keskellä Tahti Yarnsin Rioa, joka on syönyt merinoa, alpakkaa ja silkkiä, oikealla Berroco Vintagea ja alhaalla Koigu KPPPM:ää ihanan vaaleanpunaisena. Sukkalangoista tullee isona sukkia ja noista vähän paksummista todennäköisesti jotain liivi- tai t-paita-systeemiä.

Näihin muihin lankoihin en ole niin perehtynyt, mutta laitetaan kuva kuitenkin. Hih, kerrankin minä sain eniten lankaa jostain :P

19.10.2010

Ihana!

Tälle huiville ei oo kyllä olemassa ku yks kuvaava sana: WAU! (mitä nyt suttuiset sisäkuvat ei oikein oikeutta tee...)
Lankakomeron 22 leaves shawletten ohje oli tosi huippu. Minä en ole vielä koskaan saanut osallistuttua mihinkään KAL:iin kunnolla, ja tämänkin aloitin viikko sen jälkeen kun muut olivat jo saaneet omansa valmiiksi. Kaksi muutakin KAL:ia olen neulonut, mutta niissä otin vain vihjeet talteen ja neuloin huivin sitten jälkikäteen. Noniin, takaisin asiaan. Lankana minulla oli kaappiin jemmattu Novita Kid Mohair sellaisena kamelinkarvan värisenä (=tympeä perusvaaleanruskea) ja sitä kului sen verran alle kaksi kerää, että ylijääneen pystyi ilman tunnontuskia heittämään pois. Puikkoina käytin 4,5 millisiä pyöröjä.

Tykkään erittäin paljon puoliympyrän mallisista huiveista, sillä ne nyt vain istuvat niin paljon paremmin hartioille kuin normit kolmiot. Suhtpaksun langan ansiosta huivi on ihan kiitetävän isokin. Tämä on niin ihana, että sääli luopua siitä, mutta uskon, että se saa jouluna rakastavan kodin. Kid Mohairia jäi kaappiin kyllä vielä neljän samanlaisen huivin tarpeiksi, eikäpä tuo lanka muutenkaan näytä maailmasta loppuvan, että ehkä sitä saa vielä oman 22 leavesin joskus. Kid mohairista tein muuten elämäni ensimmäisen pitsihuivin, joka oli Fifi ja silloin vihasin mohairin neulomista suunnattomasti. Nyt se oli kuitenkin tosi kivaa ja muutenkin tykkään siitä, miltä mohair tuntuu ja näyttää neuleessa, vaikka Kid Mohair todellakaan ole mitään luksusmohairia.

Laitetaan vielä yksi kuva, jossa väri on suurinpiirtein oikea, vaikkei kuviota juuri näykään.

10.10.2010

Kuvatonta mummoilua

Kuvia ei nyt ole paristakin syystä: Ullaan on menossa kaksi ohjetta ja minusta on kivempi laittaa kuvat vasta jälkikäteen. Lisäksi joululahjakausi on alkanut, ja kun potentiaalisille lahjottaville on päätynyt tietoja blogistani sitten viime joulun, niin kuvia ei oikein uskalla laittaa.

Mummo on ollut viikonlopun käymässä ja seuraa pitäessä on tullut neulottua metri jos toinenkin mohairlankaa. Vaikka kyseessä ei mikään unelmapilvenreunamohair olekaan, niin sen neulominen on yllättävän mukavaa. Luulen vain, että langasta irtoaa jotain pikkuisia hippuja, jotka saavat silmät kirvelemään inhottavasti. Onneksi on kohta valmista kuitenkin.

Samaisen mummon ansiosta sain ensikontaktin 0,75 milliseen virkkuukoukkuun. Mummo halusi virkattuun kaulakoruunsa uuden kaulanauhan, joten ohjelmassa oli visiitti toiseen mummolaan penkomaan isomummon pitsijäämistöjä sopivat langan ja koukun toivossa. Löytyiväthän ne ja koru sai uuden nauhan. Minun minipitsikäsialani ei kylläkään ole mitään aikaisemman tekijän jälkeen verrattuna, joten onneksi nykynuorten ei tarvitse virkata kilometkikaupalla kapiopitsejä :D