27.10.2012

Loma tai jotain sinnepäin

Koska teologinen on humaanein (ei humanistisin! toim.huom.) tiedekunta ikinä, olivat minulla 1. periodin tentit ohi jo viime viikon torstaina eikä väliviikolle jäänyt yhtään mitään opiskeltavaa. Paitsi yksi HOPS-essee, mutta sitähän ei lasketa opiskeluhommaksi, eihän? Minulle tuli siis viikko lomaa, josta ensimmäiset kolme päivää pitivät sisällään kaikenlaista järkkäilyä, jota nyt muuten vaan ei ole saanut aikaiseksi, sekä neulomista Pasilan kera (pikkuisen mielenterveys kyllä kärsii, kun katsoo kolmessa päivässä kaksi tuotantokautta...)

Maanantaista torstaihin aikaa tuli kuitenkin vietettyä Pohjanmeren toisella puolella, suomeksi sanottuna Lontoossa, jonne myös koko muu perhe saapui omasta osoitteestaan. Koska Lontoossa olimme käyneet jo aiemmin, niin pakollisissa nähdävyyksissä ei enää tarvinut ravata, mutta olympiakylä tuli nähtyä ja Big Beniä moikattua. Minusta parasta oli ehdottomasti kuitenkin Hiirenloukku-näytelmän katsominen. Tarina oli hyvä ja dialogi hauskaa. Käytetty kielikin oli riittävän helppoa, joten koko tarina tuli ymmärretyksi. Suosittelen kaikille! Koska minä en hirveästi valokuvaamisesta tykkää, niin reissun kuvat ovat toisten kameroissa. Korvaan ne nyt puhumalla langasta ja lankakaupoista!
Loop-niminen kauppa löytyy läheltä Angelin metroasemaa söpöltä pikkukujalta. Sen kahdessa kerroksessa on tosi hyvä valikoima lankoja ja neulekirjoja. Jotain kummallisia hörselölankoja löytyy, mutta paljon on tunnettujen merkkien laatulankoja. Wollmeisea oli myös tarjolla! Minä en jostain syystä löytänyt yhtään kivaa väriä tarjolla olevista (!), mutta seuralaiset kyllä. Ylemmän kuvan Fyberspathesin scrumptious lace on kotoisin Thamesin eteläpuolella sijaisevasta I knit -kaupasta, jonne pääsee kätevimmin Waterloon asemalta. Sekin on täynnä laadukkaita lankoja ja kirjoja.
Majapaikkamme lähellä ollut Prick Your Finger oli harmittavasti kiinni, sillä ainakin nettisivujensa mukaan se olisi ollut täynnä puhtaasti englantilaisia lankoja. Kuvan Noro Kirarat tulivat mukaan John Lewisin tavaratalosta Oxford Streetiltä, jonka lankaosasto oli mielestäni kutistinut viimekertaisesta. Iso se on tosin edelleen, täynnä Noroja ja Rowaneita.
Silläkin uhalla, että muut ovat yhtä kyllästyneitä kuin minä kuulemaan, että Suomeen satoi lunta torstaina ja perjantain välisenä yönä, sanon, että olen siitä ihan luvattoman innoissani! Helsingin typerän leudon syksyn jälkeen koko kaupunki alkoi heti tuntua paljon kotoisammalta, kun vuoden ajan lämpötila oli sitä, mitä sen pitäisikin olla. Sääli, että lumi ei varsinaisesti vielä tullut jäädäkseen, mutta sainpahan lisäaikaa talvivarusteiden esiin kaiveluun. Tuo kuva on Kaisaniemen puistosta, jossa oli mielestäni supernättiä, kun maassa oli yhtä aikaa keltaisia lehtiä ja puuterilunta!

15.10.2012

Älä tee niin kuin minä teen

Minulta tilattiin 1-vuotiaalle kummipojalleni syksyksi ruskea villatakki, jonka valmiiksi saattaminen oli melkoinen tuskien taival, mutta sain kuin sainkin takin lopulta valmiiksi.
Tämän takin kanssa pieleen meni melkein kaikki mikä voi mennä pieleen. Kuinka vaikeaa voi olla löytää ohuesta langasta tehty poikamainen villatakki yksivuotiaan koossa? V-A-I-K-E-A-A. Päädyin ottamaan ohjeeksi erään Dropsin mallin, jolla olisi samalla ollu B-neule. Se vain sitten oli huomattavasti paksummalle langalle, mutta laskin, että isoimman koon mukaan tehtynä homma toimisi. Neuloin vartalo-osan (kaikki kolme kappaletta kerralla totta kai) ja toisen hihan, kunnes pysähdyin ajattelemaan - se takki ei olisi mahtunut edes vastasyntyneelle. Siispä lanka takaisin kerälle ja omasta päästä mittojen ja kerrankin selvillä olevan neuletiheyden avulla säveltämään.
Tällä kertaa aloitin tekemällä hihat. Tein ne pyörönä kolmella puikolla, sillä olen hukannut ohuet puupuikkoni ja metalliset kilisevät liikaa, jos niitä on neljä (vihaan niitä luentoneulojia, jotka kuulostavat lähinnä soittavan tamburiinia tai jotain...), ja tietenkin puikon vaihtokohtaan jäi kivat naimaraidat (siis ne muita löysemmiksi venyneet silmukat), mutta en jaksanut välittää. Molempien hihojen valmistuttua ja langat katkaistuani totesin, että hihoilla on pituuseroa 5 senttiä. Miten on mahdollista, että kun lisää koko hihan pituudelta ranteesta kainaloon viiden senttimetrin välein kaksi silmukkaa, ne ovat lopulta reilusti eri mittaiset? No, onneksi vika oli niin päin, että pidempi hiha oli liian pitkä, joten liikasentit pois ja vartalokappaleen kimppuun. Vartalopalasessa ei ollut ongelmia ja sain liitettyä hihat sen kanssa pyöriöksi. Raglanpaitoja olen ylipäätään tehnyt nolla, mutta kavennusten tekniikka oli teoriatasolla tiedossa. Koska pääaukko tuntui jäävä takaa kovin matalaksi, tein raglan kavennuksia edessa jokaisella oikealla kerroksella ja takana jokaisella kerroksella, mikä nostikin hartialinjaa ihan sopivasti. Toivottavasti tuo istuu myös päälle.
Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä koko keltainen reunus yhtenä pyörönä, mutta se kaatui auttamattomasti liian lyhyisiin pyöröpuikkoihin. Siispä alareunaan muutamat silmukat langalle molempiin laitoihin, silmukoiden poimiminen ja alaspäin neulomista. Muistin jopa tehdä napinlävenkin! Sitten iski elämän julma realiteetti. Käytössäni oleva keltainen Sisu oli jämälankaa ja se riitti nippanappa alaosan neulomiseen, mutta ei toivoakaan, että sillä olisi saanut tehtyä koko takin. Kyseinen väri oli totta kai jotenkin vanhempi kausiväri, jota ei enää saanut, ja ylipäätään keltaisen Sisun hankin Oulusta kiltin postikuriirin välityksellä. Siispä alareunaan purkuun ja uudella kerällä uusi yritys (ja muistin edelleen jopa sen napinläven!) Seuraavaksi poimin toisesta laidasta silmukat langalta ja neuloin edestakaisin liittäen kaitaletta aina ruskean kappaleen reunaan. Sitten sama homma toiselle puolelle. Pikkuista säätämistä oli siistiä poimintatekniikkaa opetellessa totta kai. Kauniita napinläpiä en ole vieläkään jaksanut opetella tekemään, mutta nyt ei yksinkertaisesti ollut huvitusta vielä ylimääräiseen urheiluun. Jätin molemmista laidoista silmukat väliaikaisesti langalle ylälaidassa ja poimin ne sitten yhdessä pääaukon reunasilmukoisen kanssa.
Kun olin tehnyt kauluksen, tuli taas lunta tupaan. Vaivalla hankkimastani keltaisesta kerästä ei näyttänyt riittävän lankaa enää hihansuihin. En halunnut taas kerran päätyä purkamaan, joten otin suosiolla sen vanhemman kerän ja tein hihansuut sillä, siitäkin huolimatta, että väriero on oikeasti paljon suurempi, kuin miltä tuossa kuvassa näyttää. Kun sitten lopulta työn valmistuttua punnitsin sen laskeakseni kulutuksen, oli tuloksena, että keltaista lankaa oli työssä yhteensä tismalleen 50 grammaa. Silloin kävi vielä mielessä, että purkaisin hihansuut, tekisin ne oikealla keltaisella ja tarvittaessa vaikka kerroksen pari lyhyempinä, mutta en todellakaan enää jaksanut alkaa purkaa ja säätää. Napit vielä paikalleen ja takki oli valmis.
Kaiken tämän yrityksen ja erehdyksen (ja parin yrityksen ja erehdyksen lisää jälkeen) takki on oikeasti lopulta tosi hieno! Kastelu tasoitti pois kaikki käsialavirheet (myös ne naimaraidat) ja sain pääteltyä langat suhteellisen siististi piiloon. Koon pitäisi olla juuri sopiva ja sain jopa napit kerralla oikeille paikoilleen! Kauluksen asettumista pelkäsin, mutta sekin taittuu aloilleen erittäin nätisti. Osasin jopa vahingossa silmukoida kainaloista aukot siististi (joskin ehkä vähän kinnaavasti) kiinni. Nyt ainoa asia, joka enää voi mennä pieleen, on varmaan se, että tuo katoaa postissa...

Lopuksi vielä speksejä: Takki on tehty Sandnesgarnin Sisusta. Ruskeaa lankaa meni vähän reilu 2 kerään ja keltaista kuten todettua tismalleen yksi kerällinen. Ruskeassa osuudessa puikkoina olivat 3-milliset ja keltaisessa 2,5-milliset. Minulla on tästä ohje kirjoitettuna ylhäällä, joten jos kiinnostaa, niin voin kyllä väsäillä siitä virallisenkin version, kun ei niitä pienten poikien vaatteita todellakaan liikaa ole tarjolla.

12.10.2012

Syysvärejä

Tänään oli ensimmäinen tenttini ikinä ja maanisen lukemisen takia se oli helposti tehty. Sain myös pestyä huoneeni ikkunan, jossa oli sen verran paljon ihmisentekoainetta (eli maan tomua, heh heh), että pari edellistä asukasta ovat tainneet pitää vuokrasopimuksessa olevaa ikkunanpesuvelvoitettava lähinnä vitsinä. Nyt olisi lisäksi kerrankin esitteillä työ, jonka valmistumiseen ei ole mennyt pientä ikuisuutta!
Lokakuun kirjain on M ja tällä kertaa se on näin hyvissä ajoin valmiina ja ihan rehellisesti suoritettuna, sillä näitten lapasten malli on nimeltään Mushy Peas. Lanka on tuliaisena saatua Schoppel-Wolle 6-fädig dégradé -lankaa, jota kului vähän reilu kerä. Puikkottelin nämä menemään 3-millisillä pyöröpuikoilla. Omien räpylöiden kuvaaminen huoneessa, johon ei vaan saa kunnon valaistusta, oli taas vähemmän hubaa, mutta tässä kuvassa näkyvät värit oikein ja kuviokin erottuu.
Mushy Peas on mallina aivan loistava! Lapaset neulotaan kärjestä ranteeseen, peukalon päät neulotaan etukäteen ja yhdistetään lapaseen ennen kiilaa. Minusta tämä renkuloita muodostava pinta on todella ihanaa, joten onkin tosi outoa, että näitä lapasia on Ravelryyn listattu vain 23 paria! Tein lapasia ensimmäistä kertaa näin päin ja ohje oli todella hyvä ja selkeä. Peukalo istuu käteen hyvin ja lapasen kärki sopii hyvin sormien muotoon. Koko oli äärimmäisen helppo sovittaa juuri oikeaksi ja loppuun tehtävä tubular bind-off on erittäin siisti. Ainoa ulkonäöllinen vika on, että lapasen kärki menee hieman kurttuun pintaneuleen takia. Hyvin kirjoitetussa ohjeessa on valitettavasti kuitenkin kaksi virhettä. Peukalonpään aloitukseen pitää neuloa yksi lisäyskerros lisää, jotta saadaan tarvittavat 20 silmukkaa ja peukalokiilan kavennuksista pitää jättää viimeinen kavennus pois, sillä muuten resoriosuuteen tulee pariton määrä silmukoita.

Olen näihin lapasiin ihan mielettömän tyytyväinen! Kuusisäikeisessä langassa sävyt vaihtuvat ihanasti ja muutenkin värit ovat kauniit ja passaavat kuvion kanssa yhteen. Lapaset valmistuivat supernopeasti ja nyt minulla on oranssiin takkiini passaavat kaverit. Vielä pitäisi ehkä tehdä tästä langasta näille kaveriksi pipo, sillä lankaa on jäljellä vielä reilu puolitoista kerää.

5.10.2012

Se pyörii sittenkin!

Äidin ja isän yo-lahja kotiutui minulle vihdoin!
Judiuni järjesteli keväällä kimppatilauksen virolaisista kerijälaitteista ja minä tulevana yksinäisenä (niisk) opiskelijana totesin ehdottomasti tarvitsevani kyseiset härvelit. Monien vaiheiden jälkeen paketti oli tänään minun hallussani. Onneksi sisälläni asuu pieni insinööri, sillä laitteisiin kuuluu monta pientä puutappia ja liikkuvaa osaa, mutta ei käyttöohjetta. Kerrankin laitteiston asentelu meni kerta laakista oikein ja pääsin veivaamaan.
Vyyhdinpuu kiinni kirjalankahyllyyn ja vyyhti mustaa Drops Lacea tappien varaan...
... ja langan pää rullaamaan kerijälaitteelle, jolle oli ensin luotu tila työpöydän luovan kaaoksen joukkoon.
Ilmeisesti tässä hommassa valttia on tasainen pyöritysnopeus, sillä lankaristikko lähti muuntumaan heti, jos vauhti hidastui tai kasvoi liikaa. Minun tuurillani minulle sattui vyyhdiksi taas melkoisen sotkuinen tapaus, eikä hommaa nyt manittavasti auttanut lankojen jatkuva tippuminen tapeilta pyörityksen lomassa. Ensi kerralla pitää yrittää löytää vyyhdinpuille tilaa pyöriä vaakatasossa... Koska tuon palleron sisäosiin jäi aika tavalla suttua, päätin keriä kerän vielä uudestaan = virhe! Kerältä lanka purkautui sen verran nopeammin, että kunnon ristikkokuviota ja jämäkkää kerän mallia ei ehtinyt syntyä, joten lopputuloksena tuli omituinen munanmallinen soikula (ei kuvassa). Lisäksi korissa pyörivä purkaantuva kerä sotkeutui itseensä ja lanka napsahti poikki, joten nyt vyyhti on kahdessa osassa. Mutta kyllä meistä vielä kavereita tulee, sen verran mukavaa (ja nopeaa!) tuo veivaaminen oli.

Lopuksi vielä miljoonat kiitokset Judiunille, jonka ansiosta pääsen hyödyntämään kaikkia vyyhtilankojani