Neulehistoriikki

Tekee mieli blogata jotain, mutta mitään valmista ei ole. Joten kirjoitetaanpa sitten pienimuotoinen neulehistoriikkini.

Ensimmäinen oikea neuletyöni oli vaaleanvioletti pipo viitosluokan keväällä. Se oli 3 oikein 1 nurin -joustinta n. 80 silmukalla ja valmistui nopeammin kuin luokkakavereiden pipot 7 millimetrin puikoilla. Silti nurjan silmukan neulominen tuntui niin vaikealta, että neulominen ei saanut minua vielä silloin mukaansa.

Uusi yritys tuli seuraavana syksynä, kun syyslukukauden projekti oli tehdä itselleen poncho. Ponchon kaulusosa tuli yllättäen valmiiksi yhdessä oppitunnissa ja virkkaaminen vei kaksi seuraavaa ja hapsujen kiinnittäminen neljännen tunnin. Näin kuukaudessa minulla on poncho ja innostuin lopullisesti käsitöistä. Seuraavan puolentoista vuoden aikana tein yhteensä yli 20 ponchoa, jotka päätyivät joko omiin tai sukulaisten kaappeihin. Seuraavana syksynä koulussa neulottiin taas. Minä halusin oppia tekemään lapaset, enkä ihan tavallisia vaan suunnittelin niihin jo kirjoneuletähdet. Lapasten perään neuloin vielä sukat, jotka nekin onnistuivat vallan mainiosti.

Seiskalla tutuistuin myös neuleblogeihin erään sukualisen blogin myötä. Samalla tulivat tutuksi Ulla, Magknits ja Knitty. Melko pian sitten Blogilistalla oli jo monta luettavaa blogia. Minulla on uuden blogin löydettyäni tapana lukea kaikki kirjoitukset blogista ja sitten vasta laittaa se seurantaan, sillä minusta on mukava tietää mitä kaikkea blogin kirjoittaja on tehnyt. Kevätpuolella sitten yhdistin kaksi neuleuran rajapyykkiä. Neuloin ensimmäistä kertaa jostain muusta kuin Novitan langasta ja vieläpä englanninkielisellä ohjeella. Tämä ensimmäinen, sittemmin vähäksi aikaa ufoutunutkin neule, oli Magknitsin Jaywalkerit Stepistä. Jaywalkereiden omituinen kantapää tuotti lievää tuskaa englanniksi neulovalle, minkä takia ensimmäinen sukka sai odotella pariaan yli puoli vuotta. Odotusaikana (heh heh) neuloin ensimmäisen villapaitani (isot palmikot kaikissa kappaleissa) ja toisen kappaleen tähän ponchoon, jonka myötä opin pitsineulonnan alkeet.

Kasiluokan keväällä pääsin tettiin (työelämääntutustumiseen) paikalliseen lankakauppaan Villiinaan. Villiinan mukavan tädin kanssa oli kiva olla kolme päivää lankojen keskellä. Töitä ei kamalasti ollut, mitä nyt välillä sain kipittää varastosta etsimään tietyn värisiä vuosikertalankoja. Luppoaikana ehdin neuloa Sagittarian - elämäni ensimmäisen niskasta aloitettavan kolmiohuivin. Sitä ennen olin jo tehnyt kaksi perinteistä Fifiä.

Vuotta myöhemmin oli vuoro neule-elämäni isoimmalle jutulle, eli omalle julkaistulle ohjeelle. Viimeinen-huivin neuloin ysiluokan päättötyöksi ja jostain syystä päättötoditukseenkin tuli kässästä kymppi :D (pakollinen mainoskatko: Ullassahan ovat nyttemmin myös minun Perusviuhkat ja Karismalapaset. Mainoskatko päättyy)

Sitten Ravelrystä vielä. Löydyn siis siellä nimellä gluumu (paitsi että keväästä 2012 alkaen nimi on ollut iiduliinu :P toim.huom.). Olen sen käyttöön aivan addiktoitunut. Siellä on listattuna kaikki langat, kirjat ja lehdet mitä meillä on (ja ennen kuin joku utelias menee kurkkimaan ja järkyttyy siitä määrästä niin huomautus, että meidän talossa on kolme neulovaa naista). Jonoon merkkaa vain sellaiset neuleet mitkä varmasti teen lähitulevaisuudessa (joka on mukavan joustava käsite). Jonossa ei kuitenkaan kerralla saa olla yhtä sivullista enemmän tavaraa. Suosikeissa ovat sitten kaikki tielle osuneet kivannäköisen ohjeet. Keskeneräisten neuleitten edistymisprosentit päivitän heti, kun vain viisi prosenttia on valmistunut. Omien suunnittelujen sydänlukumääriä ja keskeneräisiä projektejakin kyttään vähän väliä.

Koska kuvituskuvat ovat jo loppuneet niin yritän lopettaa tämän kirjoittamisenkin. Syksyllä sain siis vihdoin luvan aloittaa blogin pidon ja nyt olen ihan innoissani osallistumassa sekä SNY:hyn että Ravelympicseihin. Toivottavasti näin pitkälle jaksoi joku muukin kuin SNY-parini :D