Parin viikon silloin tällöin harrastetun kehräämisen jälkeen:
42 grammaa itsekehrättyä ja -kerrattua lankaa, joka on paksuudeltaan suurin piirtein Isoveljen luokkaa.
Kaksi Pasila-jaksoa, 930 neulottua silmukkaa ja 9 ketjusilmukkaa myöhemmin:
Tosiaan, kehräämisen oppiminen oli hauskaa ja yllättävän helppoa. Takaan, että kuka tahansa osaa :) Minä ainakaan en vaan voi kovin pitkään kehrätä yhdellä kertaa, koska vasenta kättä joutuu pitämään koholla koko ajan, mikä jumiuttaa hartiat nopeasti ja tehokkaasti. Kehrääminen on myöskin vähän turhauttavaa, koska yhdessä erässä voi kehrätä vain sen verran lankaa, kuin mikä ylettyy kohotetusta kädestä lattiaan ja sitten pitää purkaa langan kiinnitys värttinästä, keriä sen ympärillä vähän lankaa ja kiinnittää lanka uudelleen. Enin osa ajasta menee siis muuhun kuin itse langan muodostamiseen. Kertaaminen oli myös vähän hankalaa, koska paksu lanka ei meinannut pysyä värttinän päässä koukussa. Yllättävän hyvin onnistuin kuitenkin kehräämään kaksi saman kokoista esilankakerää, sillä toisesta jäi vain pari metriä yli. Harmi sikäli, että sitä ei oikein taida saada mihinkään... Kehrääminen myös luonnollisesti syö vähää neulomisaikaa. Kahdesta koulupäivästäkin on jo ehtinyt huomata, että on lukion toisella vuodella, sillä tehtäviä alkoi heti kertyä ihan eri malliin kuin viime vuonna. No, kyllä se tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti