Haasteellisia neuleita

Koko kevät kului jossakin ihme kiireessä, jossa ei ollut aikaa tarttua puikkoihin milloinkaan muulloin kuin torstaisin Housen tullessa telkkarista. Nyt kesän puolella on sitten iskenyt hirmuinen neuloosi, jonka toteuttamista tosin rajoittaa kaikki muukin tekeminen, joka on siirtynyt lomalle, jolloin on aikaa vaikka mihin... Näin ollen kirjoista neulomishaasteeni laahaa vähän jälkijunassa, mutta kyllä minä vielä ehdin, varsinkin kun, abivuodesta on tulossa huomattavasti kevyempi kuin nämä edelliset ovat olleet.

Jotta jää hyvä maku suuhun, niin aloitetaan tästä vähemmän nätistä. Kassi nimeltä Leafy Knot Clutch kirjasta Knitting 24/7. Kirja hankittiin oikeastaan, koska pikkusiskoni ihastui siihen ja minua houkutteli oikeastaan vain kannen sukkaohje. Koska niitä sukkakirjoja on kuitenkin hyllyssä vielä neulomattomana turhankin monta, niin tästä kirjasta halusin tehdä jotain muuta, kun se kerta oli mahdollista. Sopivan pikkuiselta työltä vaikutti siis tämä pussukka. Lankahyllykin osoitti tarpeellisuutensa, kun kötevön yleissilmäyksen jälkeen pystyi valkkaamaan langaksi Novita Tahitia, jota oli vanhan projektin jäljiltä sopivasti kaksi kerää.

Neuletiheydessäni taisi olla jotain vikaa, vaikka puikot ja langan paksuus olivat ohjeen mukaiset. Toisen noista kahvoista pitäisi olla todella lyhyt, joka sitten pujotetaan sen pidemmän ja varsinaisen kantokahvan yli. No, kuten kuvasta näkyy niin pituusero on minimaalinen... Lisäksi kahvoja olisi pitänyt vielä kavennusosuuden jälkeen neuloa pidemmäksi, mutta minulla ne olivat suoraan ohjepituiset, joten jätin ne siihen.Itse pitsikuvio on niitä perinteisiä vinoneliön mallisia lehtiä, joita näkee aika usein. Katsotaan ilmaantuuko tälle kassille jotain käyttöä vielä, sillä olen aina halunnut tuollaista pussukkakassia. Lanka ja malli ovat molemmat kivoja, mutta jotenkin tämä yksilö ei sitten kuitenkaan vain iske...

Nämä virallisesti toukokuun haastesukat ovatkin sitten ihan toiselta planeetalta. Jos lankaa voisi syödä, niin nämä sukat söisin heti seuraavana karkkipäivänä! Huono kuva ei tietenkään taaskaan tee näille oikeutta... Malli on Embossed Leaves kirjasta Favorite Socks. Minä, kuten varmaan aika moni muukin, halusin tämän kirjan juuri näiden sukkien takia. Lankana on Koigun Painter's Palette Premium Merino (ymmärrän hyvin miksi yleisesti käytetään lyhennettä KPPPM), johon rakastuin jo heti kaupassa. Ihana semisolidi, joka iski tyttömäiseen minääni ja tuntuu aivan ihanalta.

Ohje vaikutti niin hienolta, että päätin olla muuttelematta sitä mitenkään. Kantapään kohdalla kuitenkin tuli yllätys, sillä lanka käskettiin katkaisemaan, jotta voitaisiin siirtyä puikon verran taaksepäin poimimaan silmukoita kantalapun reunasta. Minä päätin, että kahden langanpään päättely yhden puikon takia ei ole vaivan arvoista ja siksi ohjeesta piti poiketa. Siitä seurasi kuitenkin pieni yllätys. Ohjeessa luki, että kerroksen vaihtumiskohta on keskellä kantapäätä (mikä vaikutti melko älyvapaalta siihen nähden, että juuri olisi pitänyt katkaista lanka siirtymistä varten). Luotin kuitenkin ohjeeseen ja suureksi yllätyksekseni kiilakavennukset käskettiin tehdä ensimmäisen puikon alussa ja neljännen lopussa. Ne siis tulivat keskelle pohjaa. Kilttinä tyttönä tein niin, kunnes kavennusten mentyä ohi tulin siihen tulokseen, että kirjassa on sillä kohden virhe. En kuitenkaan jaksanut purkaa.

Tästä johtuen sukkien pohjassa on nyt tuollainen ihmeellinen pussi. Ne kuitenkin istuvat jalkaan aivan loistavasti! Kuvion vieressä suorana kulkeva sileä neulekin näyttää todella hyvältä. Kaiken kaikkiaan siis varsin onnistunut virhe :D Tällaista kantapäätä voisi kokeilla neuloa jatkossakin. Rakastin näitä sukkia jo ennen kuin sain ne edes puikoilta pois, joten nyt pitää yrittää varjella niitä liialta kulumiselta, vaikka näitä söpöläisiä olisi niin kovin ihana pitää jatkuvasti jalassa!

Hailuodossa

Luvassa melkein pelkästään epäneuleaiheinen postaus, mutta se liittyy silti blogin aiheeseen, koska se selittää miksi täällä ei ole neuleaiheista asiaa ollut vähään aikaan...

Tosiaan, tämä tyttö hurahti geokätköilyyn reilu kuukausi sitten ja sen jälkeen viikonloput on tullut vietettyä melko pitkälti ulkoilmassa. Geokätköily on siis maailmanlaajuinen harrastus, jossa etsitään netissä julkaistujen gps-koordinaattien perusteella maastoon piilotettuja kätköjä, jotka ovat jonkin sortin purkkeja, jotka pitävät sisällään ainakin lokikirjan löytökuittauksia varten sekä satunnaista vaihtotavaraa. Äiti lupasi jo suositella kätköilyä kaikille mahdollisille ihmisille, koska se sai minutkin pois tietokoneen äärestä ja ulos urheilemaan. Ja mitenkö urheilu liittyy kätköilyyn? No siten, että jokaisen kätkön olen tähän mennessä hakenut jalan tai pyörällä. Useampi sata kilometriä on tullut jo pyöräiltyä toistaiseksi löytämieni 93 kätkön tähden ja tästä päästäänkin aasin sillalla neuleasioihin. (ihan kohta ainakin)

Lauantainahan oli KIP-päivä ja olin innoissani, sillä kahtena edellisenä vuonna ovat työt tai leiri tulleet sen päälle ja estäneet julkineulomiskokemuksen. Kaksi ensimmäistä lomaviikkoa kuluvat tänäkin vuonna töissä, mutta viikonloppu on sentään vapaa tänä vuonna. Siihen päälle tuli kuitenkin kätköreissu pyörillä Hailuotoon! Hailuoto, Perämeren suurin saari, sijaitsee Oulun edustalla. Mittaa sen päätiellä saaren päästä päähän on 33 kilometriä. Ja sanomattakin lienee selvää, että sinne on sijoiteltu kätköjä ympäriinsä (ei pelkästään tien varteen). Niitä on (tällä hetkellä) kaikkiaan 7 kappaletta, jotka tietenkin piti kaikki hakea. Neulomiseen liittyvä osuus tulee siinä, että pyöräilimme kaksi kertaa Luodon Puojin (käsityöliike) ohi :D

Tässä kuvassa ovat geoystäväni (ja muutenkin ihan upeat ihmiset) Supersorsa, Mutaatiokaakao ja Paleman. Lauantaiaamuna köytimme pyöriin sitten telttailuvehkeet sekä ruokaa ja aloimme polkea. Menomatkalla aurinko paistoi täydeltä terältä koko päivän älyttömän kuumasti ja sekin urbaanilegenda, että Iida ei pala auringossa tuli todistettua virheelliseksi... Takaisin tullessa taas ilma on mukavan viileä, mutta kova vastatuuli hidasti matkantekoa aika lailla. Reissu oli kaiken kaikkiaan aivan loistava, joskin uudestaan menemistä tulisi varmaan harkittua jonkin aikaa :D

Ai että kuinka pitkä matka sinne ja takaisin sitten oli? Selviää alla olevista kuvista :D

Toim.huom: Pyörän mittarissa oleva aika sisältää siis tosiaan vain pyörän satulassa vietetyn ajan. Kaiken maailman kivikasojen tonkimiset, ruokatauot ja lauttamatka tulevat tuohon vielä päälle :D

Ja kyllä sitä neulesisältöä taas kohta tulee! Maailman kauneimmat sukat ovat kohta valmiit ja maailman (ehkä) rumin kassi päättelyä vaille valmis.

Nauruterapian tarpeessa?

Kun omia töitä ei valmistu, niin täytyy esitellä sitten jonkun muun työn tuloksia. Novitan viimekesäinen (ja ilmeisesti tämänkesäinen myös) kierrätysmuovipullolanka Flip Flop on Tiimarin askartelutiimin käsissä taipunut eeppiseksi tuotteeksi. Katso täältä, mikä on tänä kesänä kuuminta hottia (tai nottia ehkä pikemminkin...)!

Perjantaisatama

Nämä sukat ovat oikeastaan maaliskuun haasteneule ja valmistuivat pari päivää huhtikuun puolella ja nyt on tota öö toukokuu :D Eli bloggaaminen jäi siis vähän...

Malli on Friday Harbor kirjasta Knitting on the Road. Lankana Colinetten Jitterbug ja puikkoina 2,75-milliset. Vartta lyhensen yhdellä mallikerralla ja teräosaa samoin, sillä edellisistä Jitterbug-sukista (Monkeyt blogia edeltävältä ajalta) loppui täyspitkinä lanka kesken. Nyt sitä jäi melkoinen pallo yli... No, aina ei voi voittaa.

Nämä sukat ovat oikeastaan melkoinen pettymys. Minulla on liikaakin kokemusta jalassa muodottomiksi ja ällöttäviksi venähtäneistä sukista, joten tein näistä tarkoituksella tiukat. Taisi vain mennä hieman liioittelun puolelle tällä kertaa, sillä sukkia on vaikea saada näin tuoreena jalkaan. Siksi toisekseen Jitterbug näytti kerällä mukavalta tummalta semisolidilta, mutta näin valmiina tulos on lähinnä epämiellyttävän sekava... Ja siksi toisekseen mallikaan ei ole kamalan kiva. Halusin aikanaan innoissaan Knitting on the Road kirjan, koska niin moni vaikutti siitä tykkäävän, mutta siinä ei oikeastaan sittenkään ollut oikeastaan yhtään minun makuani miellyttävää mallia. Tämä Friday Harbor on sarjaa ihan ok. Ehkä nämä sukat pitäisi laittaa laatikkoon odottamaan pienijalkaista lahjottavaa...

Pieni lankakauppa

(on muuten harvinaisen keskinkertainen kirja, jatko-osat odottavat hyllyssä lukijaansa)

Kun neuleet itsepäisesti vastustavat valmistumista itsestään, täytyy keksiä asiaa tikuista tai vielä mieluummin langoista. Kolmen neulojanaisen taloudessa sitä kun on päässyt kertymään enemmän kuin miesväki sallii - alkuperäinen lanka-arkku oli tupaten täynnä, sen ympärystä piiritetty lankapusseilla ja portaidenaluskomerossa liikkuminen alkoi jo vaikeutua. Käynti Ruotsin lahjassa maailman pienenbudjetin sisustajille ratkaisi ongelman tyylikkäästi (ja kyllä idea kopioitu törkeästi vaikka keneltä).

Blogimarsu Pipa poistui keskuudestamme joulun jälkeen ja yläkerran aulaan tarvittiin jotain uutta. Nyt samassa hyllykössä ovat kätevästi kaikki langat, jotka aikaisemmin olivat siellä sun täällä. Nyt oma paikkansa on sukkalangoilla, huivilangoilla, norovärisillä, Dropseilla, Novitoilla, mohairilla, puhtaalla villalla ja monella muulla. Laatikoissa on jämälankoja ja puikkoja. Mappeja tulee lisää kunhan sopivan värisiä löytyy ja sitten lehdetkin pääsevät mukaan hyllyköön. Kamala aloitushalu iski heti hyllyä katsellessa, mutta pitää ensin yrittää neuloa niitä ohjehaasteen töitä pois alta.

Muunkin sorttista harrastustoimintaa on tullut neulomisen lisäksi harrastettua. Poikaystäväni sai syntymäpäivänään Portal-nimisen tietokonepelin mukaan tehdyn kakun sekä lupauksen villapaidankirouksen uhmaamisesta vielä lähiaikoina. Portal on muuten sitten maailman paras tietokonepeli ja hyvänä kakkosena tulee the Sims 2. Lisäksi nyt lomalla koko eilinen päivä kului kahden kaverini kanssa geokätköilemässä.Sekin oli aivan älyttömän hauskaa puuhaa. Eihän tässä ehdi koulussa käydä kohta ollenkaan :D

Haasteneuleita

Hah, sainpas vihdoin ensimmäiset neulehaasteeseeni tulevat työt valmiiksi!

Ensimmäisenä valmistui Miralda's Shawl kirjasta Knitted Lace of Estonia. Toisena työnä Starfish Hat kirjasta 60 Quick Knits. Molemmissa on lankana sama äidin työkaverin hylkäämä puuvillalanka. Väri ei ole täysin oikea yhdessäkään kuvassa, oikeasti se on sellainen täyteläinen punamullanpunainen. Puuvillan neulominen oli piiiiitkästä aikaa tosi kivaa. Pipon tein kaksinkertaisella langalla, jotta se vastaisi ohjeen neuletiheyttä, mutta kaksinkertainen puuvilla 40-senttisellä pyöröllä ei oikein hellinyt kirjoituksissa rasittunutta rannettani...

Miralda's Shawl oli tosi kiva neulottava, vaikka vähän ahdistuinkin kun huomasin vasta työn aloitettuani, että siinä(kin) tehdään runsaanlaisesti nyppyjä siinäkin. En ole mikään nyppyneulomisen ystävä, ja siksi valitsin kirjasta juuri tämän huivin. Huivi on valmiina yllättävän pieni, joten paksumman langan käyttö ei olisi ollut huono idea. Miralda's Shawl aloitetaan pitkästä alareunasta, joten koon muuttaminen työn edetessä ei oikein onnistu sekään. Tätä huivia olisi tarkoitus pitää kaulassa, mutta nyt sen koko on hieman nippanappa päälläpysyväksi. Kiva huivi se kuitenkin on, vaikka valmistuminen kesti kyllä ihan luvattoman kauan, melkein kaksi kuukautta...

Minua muuten häiritsee, miten huonosti useimmissa kolmiohuivessa täsmätään kuviokerrat, jos niissä on alareunassa sellainen iso ja näkyvä raita kuten tässäkin. Jos minä suunnittelisin, niin tekisin niin, että keskikohdan ympärillä nuo vinoneliöt olisivat kokonaiset ja ulkoreunoissa ne voisivat olla puolikkaatkin. (selkeästi selitetty joo...) Valivali, pitäisi kai itse suunnitella tai vähintään muokkailla ohjeita useammin :P Yläosan mallineule (just ja just näkyy kuvassa) on sen sijaan tosi mukavan näköinen, sitä voisi melkein käyttää jossain muussakin yhteydessä.

Seuraava haasteeseen vastaava työ oli sitten siis Starfish Hat, joka neuloontui kahdessa illassa. Tähtikala-pipon kruunu on luonnollisesti se neuleen hienoin osa. Uskomatonta, että joku on tuollaisenkin kavennustavan keksinyt! Minä en osaa pitää pipoja päässä sillä tavalla tyylikkäästi rutussa, vaan vedän ne aina otsalle ja korville asti, kun muuten pää paleltuu. Kerrankin onnistuin tekemään pipon, joka yltää lämmittämään kunnolla koko päätä. Omilla ohjeilla ne tuppaavat jäämään aina liian lyhyiksi. Ihmeen lyhyt tästäkin piposta tuli kyllä mallikuvaan verrattuna, vaikka senttejä onkin saman verran.

Ja minä joka vihaan nyppyjä, valitsin sitten niitä seuraavaankin työhön. Ajattelin kuitenkin, että pipo ja huivi sopisivat sitten paremmin yhteen. Seuraava haasteneule ei onneksi ole nyppyinen ja pääsee työn alle ihan pian, kunhan ensin saan rästiin jääneet läksyt tehtyä ja pari kesätyöhakemusta kirjoiteltua. Oliko sitä aikaa kaupan jossain?

Ajattelin vielä, että kirjahaasteen yhteydessä voisin näitä kirjojakin samalla vähän ruotia.

Knitted Lace of Estoniaa on haukuttu painovirheiden täyttämäksi, mutta ainakaan tässä tekemässäni ohjeessa niitä ei ollut. Kirjassa on 14 ohjetta eri mallisiin huiveihin, mallineuleita ja pitkähkö historiaosuus. Kirjassa minua kiinnostavat juuri kaikki muut ohjeet kuin ne supernyppyiset seitinohuet perinteiset Haapsalu-mallit, joten onneksi kirjasta löytyy epäperinteisempiäkin useita.
60 Quick Knits on aivan ihana kirja. Sen taitto on niin syötävän hyvännäköinen, että jo pelkäästään sen takia tekisi mieli neuloa puoli kirjaa. Kirjan neulomismukavuuskin on huippuluokkaa, sillä kirja on niin lötkö, että pysyy helposti avoimena sylissä ilman, että selkää pitää väkivaltaisesti murjoa. Lisäksi mallineuleet on esitetty kaavioin eikä avoimena tekstinä. Kaikki ohjeet ovat Cascade 220:lle, joka vastaa noin 7 veljestä tiheydeltään, joten valmistakin tulee kohtuullisen nopeaan tahtiin. Tähän kirjaan palaamme taatusti vielä joskus.

Palkitsevaa

Torstaina posti toi minulle kirjapalkinnon edellisessä postauksessakin mainitun Ulla-äänetyksen johdosta.

Neulo ja nauti -niminen opus siis saapui. Olen tätä joskus selaillutkin kaupassa. Kirjassa on alussa lanka- ja puikkotietoutta, sitten vähän mallineuleita, hieman oppia virheiden korjaamisesta ja työn viimeistelystä ja lopuksi ihan neulemallejakin. Kannen lupaus neulesuunnitettelun oppimisesta on ehkä hieman liioiteltua, sillä asiaan perehdytään kirjassa tasan kolmen aukeaman verran... Mutta, ainakin kirja on ilo silmälle, tykkään sen taittotavasta :)

Tänään minulla oli yo-kokeistani ensimmäinen elikkä A-englanti. Ensi viikolla jatketaan sitten ruotsilla ja yhteiskuntaopilla. Tästä YTL:n organisoimasta eväsretkestä jäi kyllä kiva olo ja toivottavasti se jatkuu seuraavissa kokeissa. Sitten onneksi pääsee palaamaan takaisin normaaliin päiväjärjestykseen ilman läksyjen lisäksi tapahtuvaa pänttäämistä...

Ullaa

Uusi Ulla ilmestyi eilen (menkääs kurkkimaan) ja siellä on sitten vihdoin se minun toinenkin piponi, jonka suhteen silloin syksyllä oli vähän säätämistä. Laitetaanpa kuvakin nyt vielä kerran kuvitukseksi :D

Ärysttävää kun minun neuleohjeissani taustalla on aina ihan väärä vuodenaika. Viimeinen-huivi, joka ilmestyi kesäkuussa 2009, on kuvattu helmikuussa lumikasassa ja nyt tämä pipo on kuvattu kai syyskuussa. Taitaa olla yksi niitä harvoja asioita, joissa hyvissä ajoin tekeminen johtaa tyhmempään lopputulokseen.

Mutta eipä valiteta enempää. Lueskelin nimittäin Ullan artikkeleita läpi ja löysin sieltä tämän:

"Vuoden parhaan neuleohjeen tittelin sai Iida Glumoffin palmikkokuvioiset Karismalapaset."

Niin että mitä ihmettä?! Näköjään minä sitten olen ainakin jotain osannut tehdä. Kiitos kovasti kaikille tähän äänestykseen osallistuneille :) Vähän hassua saada Karismalapasille kunnia olla vuoden paras neuleohje, sillä lähes kaikissa Ravelryyn kirjatuissa lapasissa kämmenpuoli ja kärki on vaihdettu erilaisiksi. Mutta en valita, kiva kun Karismalapasista tykätään <3

Meemi

Jei, löysin tämän meemin, jonka olen jo pitkään halunnut laittaa tänne! Enkä pelkästään siksi, että se on kamalan pitkä, vaan koska minusta on kiinnostava itsekin tsekata mitä kaikkea on tullut tehdyksi. (tämähän ei tietenkään ole harhautus siitä, että mitään uutta ei ole valmistunut ikuisuuksiin, ei).

Lukuohjeena siis, että lihavoidut asiat olen tehnyt ja kursivoidut haluaisin lähitulevaisuudessa tehdä.


Olen neulonut:
- pyöröpuikoilla
- sukkapuikoilla
- sukkia (tai muita pieniä pyöröneuleita) yhdellä tai kahdella pyöröpuikolla
- itse kehräämääni lankaa
- jonkun muun kehräämää lankaa
- villaa
 - puuvillaa
- pellavaa
- alpakkaa
- kashimiria
- kamelinkarvalankaa
- silkkilankaa
- koiran- tai kissankarvalankaa
- bambulankaa
- soijalankaa
- banaanilankaa
- tekokuituja
- itseraidoittuvaa / pätkärääkättyä lankaa
- kierrätettyä tai käytettyä lankaa
- metallilankaa
- mallitilkkuja
- lapaset ranteesta kärkeen
- paidan
- villatakin
- huivin
- shaalin
- hatun, myssyn, pipon
- sukat varresta kärkeen
- sukat kärjestä varteen
- rannekkeet / kämmekkäät / kädenlämmittimet
- lapaset kärjestä ranteeseen
- sormikkaat
- tossut
- säärystimet
- hihattimen, boleron, ponchon
- keskosille
- vauvalle
- lelun- tai nukenvaatteita
- Möbius-huivin tai vastaavan
- laukkuja (no, virkannut jos tarkkoja ollaan...)
- koruja
- hiuskoruja
- pehmoleluja
- tyynyjä
- torkkupeiton / peiton (tai siis, peitto on kesken, eikä se ufoudu, ei varmasti!)
- lahjaksi
- lemmikeille
- verkkolehden mallin mukaan
- graffitin (neulonut kadulla tai kadulle jätettävän neuleen)
- häihin
- kotiin (pesurättejä, pesulappuja, pannumyssyjä...)
- lomaneuleita
- taideneuleita
- aina oikeaa
- sileää
- palmikkoneuleita (sis. aran-neuleet)
- pitsineuleita
- intarsiaa
- fair islea / kirjoneuletta
- norjalaisneuleita
- mallineuletta, jossa pudotettuja silmukoita
- mallineuletta, jossa on neulomatta nostettuja silmukoita
- mallineuletta, jossa on kierrettyjä silmukoita
- lyhennettyjä kerroksia
- napiläpiä (wohoo, huikean yhden kappaleen ikinä :D)
- i-cordia
- nyppyjä - vohvelipoimutettua neuletta
- dominoneuletta (=modulaarista neuletta)
- konttineuletta
- tvåändsticking-tekniikalla
- nukitettua neuletta
- pintaneuletta
- helmien kanssa
- oikein ja nurin takaperin
- amerikkalaisella / englantilaisella tavalla
- mannermaisella tavalla
- vapaaneulontaa

Olen:
- luonut silmukat ristikkäin
- luonut silmukat italialaisella aloituksella
- parsinut/ jäljitellyt silmukoita
- päätellyt silmukat ompelemalla
- leikannut neuletta 

Olen neulonut:
- koneella
- neuleharpulla

Olen värjännyt lankaa
- kasviväreillä
- Kool Aid-värillä

Olen huovuttanut

Olen:
- suunnitellut neuleita
- kirjoittanut neuleohjeen
- julkaissut neulekirjan
- neulonut saadakseni rahaa
- neulonut elääkseni

Olen osallistunut:
- yhteisneulontaan
- neuleolympialaisiin
- neulontaan julkisella paikalla
- hyväntekeväisyyteen

Olen opettanut:
- lasta neulomaan
- miehen neulomaan

Wanhojen tanssit

Perjantaina sitten oli kaikkien lukion kakkosten (tai ainakin kaikkien tyttöjen odottama päivä) eli Wanhojen päivä, jona pidetään ihanat tanssiaiset.

Ensin käsityösisältö. Ompelin todellakin mekkoni itse. Malli on Suuresta Käsityölehdestä 10/04. Vaalea kangas on morsiussatiinia ja helmassa sekä etupaneelissa sen päällä on ruskeaa organzaa. Yllätin itseni positiivisesta saamalla mekon valmiiksi jo viikko ennen tansseja :D
Tykkään mekostani ihan hirveästi! Sillä oli myös hyvä tanssia, vaikka sovitusvaiheessa pelkäsinkin hihojen olevat hieman liian tiukat. Helma rispaantui hieman, kun aina kävellessä ei muistanut varoa helman kanssa. Ilmesesti tällainen linnanneitotyyli ei tällä hetkellä ole muodissa, sillä kaikista näkemistäni tanssijoista kenelläkään muulla ei ollut mekossaan hihoja. Niskalenkit ja kokonaan olkaimettomat sen sijaan olivat erittäinkin suosittuja. No, joukosta erottuminen on kivaa.
Vältin myös useimpien tyttöjen kohtalon eli neljän maissa heräämisen, sillä siskoni laittoi minun hiukseni (korkea ponnari ja latvat kiharalla) ja äiti naaman (ensimmäistä kertaa elämässä meikkiä naamassa, en koskaan meikkaa arkena), joten niitä varten ei tarvinut nousta ennen kukkoa.

Sitten niitä tanssikuvia:

Meillä tanssit esitettiin kaksi kertaa. Ensin koulun omissa tanssiaisissa ja toiseen kertaan koko kaupungin koulujen voimalla. Nämä tanssikuvat ovat kaikki kaikkien koulujen tansseista, joissa lavalla (tai no, tekonurmella) oli pikkuisen alle tuhat tanssijaa.

Ohjelmistossa tänä vuonna olivat seuraavat tanssit: Poloneesi, Wienin valssi, Pompadour, Fireman's dance, Le brisquet cellois, Short Cake, Petrin valssi ja salsa La copa de la vidan tahtiin. Minun tanssiryhmälläni oli harjoituksia huomattavasti vähemmän kuin muilla, mutta yhtä kaikki osasimme mainiosti.

Muutenkin Wanhojen päivä oli aivan ihana. Koko päivän sai olla nättinä ja pitää hauskaa kavereitten kanssa. Ehdottomasti osallistumisen ja kaiken sen harjoittelun arvoinen!