25.12.2011

Lisää lahjoja

Kaikki muut tuntuvat pitävän jouluna bloggaustaukoa, mutta minä olen täällä, kun nyt on kerrankin aikaa puuhata koneella!
Kummipojalleni neuloin lahjaksi hupparin ja housut. Takki on ohjeesta nimeltä Snug (ravelry). Neulaisin sen neljässä päivässä. Lankoja työssä on kaksi, yhtä aikaa neulotut Sandness Alpakka ja teetee Alpakka. Sandnesia kului melkein kaksi kerää ja teeteetä vähän päälle yksi 6-millisillä puikoilla. Lisäksi kolme pientä duffelinappia, joiden huolellisesta kiinnittämisestä tuli melkoista luentoa :D Takissa on hauska yhtenä palana neulottu rakenne, minkä ansiosta väliaikaisia aloituksia ja päättelyjä tuli taas opeteltua monta uutta lajia.



Takin kaveriksi tein housut Kanoko Pants-ohjeella. Näissä lankana pelkkä Sandnesin Alpakka, jota kului puolitoista kerää 4,5-millisillä puikoilla. Näitä neuloin myös visiitillä Silmukkaseurassa. Silloin jo ihmettelin ohjeessa olevaa kerroksen vaihdoskohtaa keskellä etukappaletta, mutta eipä se liian paljon onneksi näy valmiissa työssä.


Vaatteet ovat toivottavasti oikeaa kokoa, kun ei näistä pienistä ole minulla edelleenkään oikein mitään hajua. Alpakkaa oli tosi ihana neuloa, sillä en ole koskaan ennen saanut mitään alpakkalangasta tehtyä valmiiksi. Monta aloitusyritystä on kyllä ollut... :D

Seuraavissa neuleissa jännitysmomenttia tuotti taas minulle tuntematon suurempi neulekoko. Kuinka valtavat voivat oikeasti olla numeron 44 sukat? Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, jos tunnistat sukissa olevat logot! Näissä sukissakin pääsi opettelemaan uutta tekniikkaa, kun yrityksen, erehdyksen ja purkamisen kautta tuli opittua silmukoiden jäljittely, mikä on kyllä ehdottomasti tosi kiva tekniikka. Käsityöurani alkoi aikanaan juuri kirjomisella, joten jäljittely oli hauska paluu jonnekin kaukaisuuteen.
   
Seiskaveikasta 3,5-millisillä tein ensin perussukat 14 silmukalla per puikko. Sukan suihin tein eriväriset raidat ja samoin sukkien päälle sinisen ja oranssi portalin, joihin piirtelin itse kuvion. Portal on loistava tietokonepeli, jonka sain lahjaksi vuosi sitten jouluna, ja jolle löytyy faneja myös miespuolisesta lähipiiristä. Taisivat nämä sukatkin aiheuttaa fanitusta ;)
Samaa sarjaa jatkavat toisetkin lahjasukat. Speksit täsmälleen samat, mutta näissä on kuviona lambda-symboli, joka on puolestaan toisen pelin, Half Lifen, tunnus. Tämä kuvio ei ole omaa käsialaa, vaan löytyi joltakin peliaddiktien foorumilta, jossa kuitenkin näytti olevan myös käsitöihin taipuvainen siipi. Jalkaan päätyivät nämäkin sukat mieluusti :)

Yhdet joululahjasukat pitää vielä tehdä, sillä yhtä lähipiiriläistä tuli lahjottua pelkällä sukkalahjakortilla. Nyt on  kuitenkin malli ja väri tiedossa, joten sitä voisi vaikka mennä edistämään sukkaa leffan ohessa. Mukavia joulunpyhiä kaikille!

13.12.2011

Neuleinen tapaaminen ja lahjoja

Kävin tänään elämäni ensimmäistä kertaa neuletapaamisessa Lumoavan Langan Silmukkaseurassa. Jos nyt nätisti muotoilee, niin minusta hyviin tapoihin kyllä kuuluisi esittäytyä uudelle tulokkaalle ja vaikka jotain muutakin sanoa, jos oikein sosiaaliseksi äityy. Neljä henkilöä nyt sitten tunnistin naamasta ja pari tuntia kököttelin hiljaa. Eli harkitsen kyllä useampaan kertaan uudelleen menoa. Eipä sillä, oli aivan mahtavaa kerrankin istua ja olla kaksi tuntia ja neuloa menemään.. Toiseksi viimeisellä joululahjalla alkaa olla toivoa valmistua :)

Neuleaika on jostain syystö ollut koko vuoden ihan tajuttoman kortilla. Nämä Kromosomisukat valmistuivat jo syyskuussa ja menevät toivottavasti tulevalle biologikaverille.

Enpä taaskaan saanut kuvattua näitä koivessa, mutta ehkä tässä näkyy oleellinen. Lankana Seiskaveikan O(p)i Villasukka! -versio, sellainen hauska murrettu punainen. Kuvio on oikeasti ihan älyttömän nerokas, mutta noitten lankanippujen pyörittely oli melkein liian ärsyttävää. Toinen samanlainen pari pitäisi kuitenkin vielä väsätä ja vieläpä miesten koossa, muta sen hoidan vasta joulun jälkeen lahjakorttiperiaatteella :P

Säälittävän neulesaldon takia itsetehtyjen lahjojen aikaan saamiseksi piti turvautua maailman kammottavimpaan sanaan, eli TUUNAAMISEEN! Järjestelin neulevaatehyllyäni ja löysin sieltä paljon täysin käyttämättömiä neuleita. Suurin osa oli neuleurani alkutaipaleelta kaiken maailman Novitahirviöitä, mutta löysin myös Cozy-huivi, jonka neuloin seiskaluokalla (toim. huom! oli muuten sitä paitsi ensimmäinen ulkomainen ohje, josta neuloin) itsenäisyyspäivätanssiaisiin mekkoni kaveriksi. Se ei kumminkaan sittemmin ollut päässyt oikein mihinkään käyttöön, koska sen leveys ei ihan riitä kunnon hartiahuiviksi.

Niinpä kaivoin mistä lie laatikosta tanskalaisis yhden kruunun kolikkoja ja hopeoituja helmiä. Niistä sitten väkersin kahdeksan valenappia (eivät aukea), jotka kiinnittävät huivin päät yhteen tehden siitä, ah, niin modernin tuubi/donitsi/mikä lie pötkylä -huivin. Lopputulos on minusta tosi kiva ja onnistunut, en vain ole mikään mestari noiden huivien asettelussa, kun itse tykkään eniten perinteisistä pitkistä ja kapeista huiveista.

Vielä lähikuvaa nappikiinnityksestä. Tanskan kruunuissa on tosiaan reikä keskellä, ja reikää juuri sopivasti suurempi helmi tukkii sen ja saa "napin" pysymään paikallaan. Minulle jäi vielä 7 kahden kruunun kolikkoa, jotka ovat pikkuisen isompia. Niistäkin voisi ehkä mahdollisesti jotain värkkäillä joskus.

Mukavaa joulun odotusta kaikille, lisää lahjaneuleita tulee esittelyyn, kunhan niitä ensin ehdin luovutella saajilleen!

20.11.2011

Pikkuiset sukat

Onneksi on joulu ja muita juhlia, tai minä en varmaan enää koskaan saisi aikaiseksi neuloa yhtään mitään!

Minua pyydettiin elämäni ensimmäistä kertaa kummiksi uusimmalle serkulleni, ja pitäähän sitä pienelle jotain lämmintä kehittää. Näihin putkisukkiin katselin vähän inspiraatiota Ravelrystä, mutta muuten improvisoin aika lailla. 32 silmukkalla ensin kiertävää 2o, 2n -joustinta ja sitten pieni sileä osa. Lanka on Steppiä, joka ei toivottavasti ole kutittavaa. Kamalaa, kun ei ole tällaisista pienistä koista mitään käsitystä, milloin ne ovat sopivia tai eivät...

Syksyn yo-tuloksetkin tulivat perjantaina. Aiheutin pienen kohtauksen pomppimalla ympäri koulun kansliaa, kun näin, että äikän pisteeni olivat nousseet kuudella, mikä tarkoitti, että kokonaispistemäärä nousi juuri 87:ään, joka on ällän raja! Taitaa olla melko historiallinen tapaus, että yyteeällä noin paljon antaa armoa. 2/3 yo-kokeista nyt siis takana, vielä keväällä muutama :D

3.11.2011

Arvontavoitto!

Tuossa eilen pyörähti maaginen 18 vuotta täyteen ja juuri sopivasti posti toikin minulle arvontavoittopaketin :)
 
Ziinan Kuumaa villaa -blogi täytti 7 vuotta äskettäin ja ekaa kertaa blogihistoriassani onnetar oli puolellani. Minulle suotiin satagrammainen vyyhti aivan ihanaa sukkalankaa, 75 % merinovillaa ja 25 % keinokuitua. Oikeasti ihan loistavan värinen vihreän ja pienten violettien kohtien yhdistelmä. Kuulemma itse reaktiiviväreillä värjättyä. Aivan mahtava! Kiitos vielä kovasti täälläkin :)

Lukemistani blogeista voisin muutenkin pari sanaa tässä kohden jakaa. Minä haluan aina "tuntea" ne henkilöt joiden blogeja luen, mikä tarkoittaa, että kun löydän kiinnostavan blogin, niin luen kaikki päivitykset läpi ja sitten vasta laitan sen seurattavien blogien listalle. Sen takia listallani on tällä hetkellä vain 44 blogia. Siinä mielessä ihan hyvä määrä, ettei uusien päivitysten lukemiseen mene tuntikaupalla aikaa. Toisaalta, pitkään aikaa en ole uusia blogeja ottanut listalleni, kun kiireisellä opiskelijalla ei ole ollut aikaa käydä vuositolkulla päivityksiä läpi, vaikka se oikeasti mielenkiintoista onkin. Toivottavasti minun vanhoja höpötyksiäni ei sentään lue kukaan :D

27.10.2011

Minulla on lomafiilis

Viimeisestä bloggauksesta on kamalan pitkä aika, kun aikaa ei ole ollut koulunkäynnin lisäksi juuri mihinkään. Viimeisiään vetelevä autokoulu, isoskouluttajana toimiminen monine leireineen, isompi tutkimusprosessi kouluun liittyen ja työteliäät kurssit koulussa ovat taanneet, että vapaa-ajasta ei ole ollut ylitarjontaa. Yo:t lähtivät tarkastettavaksi taas ihan kivoilla kirjaimilla, osittain taatusti viime postauksen onnensukkien ansiosta :D 
Nyt syyslomalla oli kuitenkin aikaa lähteä taas reissuun, kohteena Barcelona. 3 yötä jäi vähän lyhyeksi, varsinkin, kun iltana, jonka olimme varanneet Sagrada Familiassa (kuvassa) käyntiin, siellä pidettiinkin tilaisuus lahjoittajille, eikä vierailijoita päästetty. Seuraavana päivänä täytyi sitten mennä sinne, mutta paikka oli kyllä ehdottomasti näkemisen arvoinen. Espanjalaisten kunniaksi on ainakin sanottava, että he osaavat jonottaa tehokkaasti :D Sagrada Familiaankin oli korttelin pituinen jono, mutta silti sisään pääsi 20 minuutissa.
Muutenkin Antonio Gaudin arkkitehtuuriin tuli perehdyttyä aika perusteellisesti. Park Güellissa oli kaunista ja vierailupäivälle sattui hyvä sääkin onneksi. Seuraavana päivänä vettä tuli iltapäivästä oikein kaatamalla. Silloin olikin sitten hyvä tutustua sisäkohteisiin, jotka nekin olivat niin ikään Gaudin rakennuksia. Tekstin lopussa on kuvituskuvina kaksi rakennusta lisää: Casa Battló ja veistos tai mikä lie La Pedreran katolta.

Lankaakin Barcelonasta löytyi. allyouknitislove-niminen kauppa majaili tosi ihanalla pikkukujalla lähellä Picasso-museota. Siellä oli myynnissä suuri määrä Dropsin lankoja, joihin ei syttynyt himoa raahata Suomeen. Sen sijaan myynnissä olevat paikallisen käsin värjääjän Greta and the Fibersin langat olivat ihanan näköisiä ja tuntuisia. Kuva ei taaskaan tee oikeutta millekään, mutta kirkkaan turkoosi lanka on 100 % silkkiä lace-vahvuisena ja violettiharmaa perussukkalankaa. Mielestäni lankahyllyssä pitää aina olla varalla hämähäkinseittilankaa itsetuhoista huiviprojektia varten ja toisaalta solidia tai semisolidia lankaa, jos iskee himo tehdä monimutkaisemmat sukat. Nyt nämä molemmat puutteet on korjattu. Lisäksi  mukaan tuli KnitPicksin pikkuisia silmukkaklipsuja, jotka ovat varsinkin kappaleiden yhdistämisessä paljon hakaneuloja kätevämpiä mielestäni.


Uusi Ullakin oli päässyt ilmestymään poissaollessani. Ravelrystä sai lukea ennakkokatselijoiden hehkutusta, mutta minusta tämä numero ei nyt sitten loppujen lopuksi niin ihmeellinen ollut kuitenkaan. Tosin kaksi pakkototeuttaaohjetta löytyi: Eiku-huivi ja Oddity-kämmekkäät. Enää puuttuukin sitten aikaa, jolloin saisi neulottua itselle jotain...

Joululahjaneuleiden tila on sikäli huolestuttava, että valmiina on noin 1 projekti, kun keskeneräisyydet ja muut ottaa huomioon. Lahjottavien määrä on tosin syistä jos toisistakin kaventunut viime vuotisesta, joten joulun lähestyessä ei tarvi ihan niin mittavaa urakkaa suorittaa...

PS. Isä käski mainita vielä lisäksi, että käytiin katsomassa Barcelona-Sevilla futismatsi :D Se on vain katkera, kun oltiin naisporukalla liikkeellä :D

4.9.2011

Suloiset simpukkani

Tänä viikonloppuna aikaa on ollut huomattavasti enemmän kuin viikonloppuina yleensä. Sain tehtyä valtavan määrän kouluhommia, joihin luulin kuluvan koko viikonlopun ja ylikin. Tänään kuintenkin ihan yhtäkkiä huomasin, että eihän minulla olekaan enää mitään tekemistä. Siispä katsomista odotellut leffa pyörimään ja piiiitkästä aikaa puikot käteen, niin johan on taas blogattavaakin!

Eikä mitä tahansa blogattavaa, vaan ehkä kauneimmat ja täydellisimmät sukat pitkään aikaan! Knitting Vintage Socks kirjasta Child's First Sock in Shell Pattern, neulottuna Novitan Nallesta söpönä vaaleanpunaisena. Puikot 2,5 mm ja lankaa kului noin 90 grammaa. Jo pidemmän aikaa minulla oli ollut tarvetta vähän paksummalle ja kulutustakestävämmälle sukkaparille. Sellaiselle, jota kehtaa käyttää ilman pelkoa likaantumisesta tai nyppyyntymisestä. No tässäpä on sitten kyseiseen kategoriaan oikea kuningaspari :)

Knitting Vintage Sock kirjassa ei aluksi tuntunut olevan yhtään kiinnostavaa mallia. Naisten sukat eivät iskeneet ja eihän sitä sellaisia sukkia voi pitää, joiden nimi on Gentleman's jotain. Kauneimpia sukkia olivat mielestäni kaikki ne, joiden nimessä oli Child's. Kun sitten epätoivoisesti luin ohjeita, huomasin, että nämähän ovatkin naisten kokoa! Nimi vain säilytetty alkuperäisen mallin mukaisena. Ohjeen silmukkamäärällä näistä tuli juuri sopivat minun pienehköön jalkaani. Jalkaterästä jätin puolikkaan mallikerran kuviota pois, mikä aiheutti sitten vähän ongelmaa kavennusten kanssa, mutta eipä katsella niitä. Kantapään vaihdoin myös lempparikseni eli ainaoikeaksi. Ohjeen mukainen ranskalainen kantapää näytti hirvittävän rumalta ja kiristi. Kantapäät tulinkin sitten neuloneeksi kummastakin sukasta kolmeen kertaan, kun se yhteenlasku on sen verran vaikeaa :D

Neulekirjaprojektini vaikuttaa olevan aika tuhoon tuomittu tältä vuodelta. Olen jo pari kuukautta jäljessä ja kirjoista ei löydy sopivaa joululahjaneulottavaa. Jääköön projekti siis tauolle siksi aikaa, kunnes pukkia on avitettu tarpeeksi. Deadline siirtyy kirjojen kanssa kyllä ensi vuoden puolle, mutta pitäähän sitä tavoitetta olla elämässä silloinkin :D

19.8.2011

Mmm... Lankaa...

Kun neuloja ei saa mitään valmiiksi, pitää tilanne kompensoida ostamalla uutta lankaa, josta ehkä mahdollisesti voisi lähitulevaisuudessa tulla jotain.
Kuluneen viikon aikana onkin lankaa tullut taloon enemmän kuin koko vuonna yhteensä. Lumoavassa Langassa tuli käytyä heti avajaispäivänä ja sieltä mukaan tuli sopivasti alennettua Dropsin Alpacaa ihanana sekoiteviolettina. Siitä tulee hihatin/bolero omalla mallilla sitten joskus. Lankaluolan loppuunmyynnistä tilattiin 3 kerää Zauberballia, jota olen himoinnut jo pitkään, mutta sitä on ollut vaikea koskaan saada mistään tai ainakaan kivan värisenä. Nyt on hyllyssä sitten kaksi ärtsyn vihreää palloa minulle ja violehtihtava äidille. Äidille on myös taka-alalla oleva Step, joka on varsin kuolattavan väristä sekin. Lisäksi meille kotiutui vasta muutama kerä Novitaa joululahjasukkia varten, joita niitäkin pitäisi varmaan alkaa tehdä kohta.

Lukiossa abivuoteni on alkanut tutuissa merkeissä. Keventynyttä lukujärjestystä ei juuri huomaa, sillä syksyn kirjoituksiin lukeminen vie melkein kaiken vapaa-ajan. Olisi niin kivaa, jos iltaisin voisi istua alas ja neuloa urakalla, mutta nykyisin koulun jälkeen istun alas tekemään läksyjä urakalla ja sitten melko suoraan sänkyyn...

22.7.2011

Heikosti mennee

Kovasti uhkailin nyt kesän aikana saada neulottua yhtä ja toista, mutta eipä niitä valmiita töitä ole pinoksi asti päässyt kertymään... Seuraavana esittelyssä vuoden kuudes valmistunut neuletyö :D

Sukat kirjasta Sensational Knitted Socks. Ohje on Alternating 2x2 rib ja lanka Dropsin Fabel 2,5 millisillä puikoilla. Nämä ovat siis kirjaprojektin kesäkuun sukat. Ja nyt mennään taas heinäkuun loppupuolta. No, näillä valmistumismäärillä ei kyllä ennätyksiä tänä vuonna rikota, joten olin fiksu ja nämä sukkaset pääsevät odottelemaan joulupukkia. Kokona toivottavasti miesten jalkaan passaava 41. Terässä riittää kyllä mittaa, mutta nilkan kohdalta sukat ovat aika, sanoisinko napakat :D

Tässä vielä lähikuva joustimesta, jossa siis kuuden kerroksen välein vaihdetaan raitojen paikkaa. Sensational Knitted Socks on siitä jännä kirja, että siinä ei ole ainuttakaan "normaalia" sukkaohjetta. Kaikista mallineuleista on pienet kuvat, sitten on taulukot, jonka pohjalta lasketaan neuletiheydelle ja halutulle koolle sopiva silmukkamäärä ja lopulta on yleispätevä työohje erilaisille puikkoyhdistelmille. Erittäin toimiva tapa tehdä juuri halutun kokoisia sukkia, mutta toisaalta kirjasta on vaikea valita mitään, kun vain harvoista sukista on kuvat kokonaisina.

20.6.2011

Haasteellisia neuleita

Koko kevät kului jossakin ihme kiireessä, jossa ei ollut aikaa tarttua puikkoihin milloinkaan muulloin kuin torstaisin Housen tullessa telkkarista. Nyt kesän puolella on sitten iskenyt hirmuinen neuloosi, jonka toteuttamista tosin rajoittaa kaikki muukin tekeminen, joka on siirtynyt lomalle, jolloin on aikaa vaikka mihin... Näin ollen kirjoista neulomishaasteeni laahaa vähän jälkijunassa, mutta kyllä minä vielä ehdin, varsinkin kun, abivuodesta on tulossa huomattavasti kevyempi kuin nämä edelliset ovat olleet.

Jotta jää hyvä maku suuhun, niin aloitetaan tästä vähemmän nätistä. Kassi nimeltä Leafy Knot Clutch kirjasta Knitting 24/7. Kirja hankittiin oikeastaan, koska pikkusiskoni ihastui siihen ja minua houkutteli oikeastaan vain kannen sukkaohje. Koska niitä sukkakirjoja on kuitenkin hyllyssä vielä neulomattomana turhankin monta, niin tästä kirjasta halusin tehdä jotain muuta, kun se kerta oli mahdollista. Sopivan pikkuiselta työltä vaikutti siis tämä pussukka. Lankahyllykin osoitti tarpeellisuutensa, kun kötevön yleissilmäyksen jälkeen pystyi valkkaamaan langaksi Novita Tahitia, jota oli vanhan projektin jäljiltä sopivasti kaksi kerää.

Neuletiheydessäni taisi olla jotain vikaa, vaikka puikot ja langan paksuus olivat ohjeen mukaiset. Toisen noista kahvoista pitäisi olla todella lyhyt, joka sitten pujotetaan sen pidemmän ja varsinaisen kantokahvan yli. No, kuten kuvasta näkyy niin pituusero on minimaalinen... Lisäksi kahvoja olisi pitänyt vielä kavennusosuuden jälkeen neuloa pidemmäksi, mutta minulla ne olivat suoraan ohjepituiset, joten jätin ne siihen.Itse pitsikuvio on niitä perinteisiä vinoneliön mallisia lehtiä, joita näkee aika usein. Katsotaan ilmaantuuko tälle kassille jotain käyttöä vielä, sillä olen aina halunnut tuollaista pussukkakassia. Lanka ja malli ovat molemmat kivoja, mutta jotenkin tämä yksilö ei sitten kuitenkaan vain iske...
Nämä virallisesti toukokuun haastesukat ovatkin sitten ihan toiselta planeetalta. Jos lankaa voisi syödä, niin nämä sukat söisin heti seuraavana karkkipäivänä! Huono kuva ei tietenkään taaskaan tee näille oikeutta... Malli on Embossed Leaves kirjasta Favorite Socks. Minä, kuten varmaan aika moni muukin, halusin tämän kirjan juuri näiden sukkien takia. Lankana on Koigun Painter's Palette Premium Merino (ymmärrän hyvin miksi yleisesti käytetään lyhennettä KPPPM), johon rakastuin jo heti kaupassa. Ihana semisolidi, joka iski tyttömäiseen minääni ja tuntuu aivan ihanalta.

Ohje vaikutti niin hienolta, että päätin olla muuttelematta sitä mitenkään. Kantapään kohdalla kuitenkin tuli yllätys, sillä lanka käskettiin katkaisemaan, jotta voitaisiin siirtyä puikon verran taaksepäin poimimaan silmukoita kantalapun reunasta. Minä päätin, että kahden langanpään päättely yhden puikon takia ei ole vaivan arvoista ja siksi ohjeesta piti poiketa. Siitä seurasi kuitenkin pieni yllätys. Ohjeessa luki, että kerroksen vaihtumiskohta on keskellä kantapäätä (mikä vaikutti melko älyvapaalta siihen nähden, että juuri olisi pitänyt katkaista lanka siirtymistä varten). Luotin kuitenkin ohjeeseen ja suureksi yllätyksekseni kiilakavennukset käskettiin tehdä ensimmäisen puikon alussa ja neljännen lopussa. Ne siis tulivat keskelle pohjaa. Kilttinä tyttönä tein niin, kunnes kavennusten mentyä ohi tulin siihen tulokseen, että kirjassa on sillä kohden virhe. En kuitenkaan jaksanut purkaa.

Tästä johtuen sukkien pohjassa on nyt tuollainen ihmeellinen pussi. Ne kuitenkin istuvat jalkaan aivan loistavasti! Kuvion vieressä suorana kulkeva sileä neulekin näyttää todella hyvältä. Kaiken kaikkiaan siis varsin onnistunut virhe :D Tällaista kantapäätä voisi kokeilla neuloa jatkossakin. Rakastin näitä sukkia jo ennen kuin sain ne edes puikoilta pois, joten nyt pitää yrittää varjella niitä liialta kulumiselta, vaikka näitä söpöläisiä olisi niin kovin ihana pitää jatkuvasti jalassa!

13.6.2011

Hailuodossa

Luvassa melkein pelkästään epäneuleaiheinen postaus, mutta se liittyy silti blogin aiheeseen, koska se selittää miksi täällä ei ole neuleaiheista asiaa ollut vähään aikaan...

Tosiaan, tämä tyttö hurahti geokätköilyyn reilu kuukausi sitten ja sen jälkeen viikonloput on tullut vietettyä melko pitkälti ulkoilmassa. Geokätköily on siis maailmanlaajuinen harrastus, jossa etsitään netissä julkaistujen gps-koordinaattien perusteella maastoon piilotettuja kätköjä, jotka ovat jonkin sortin purkkeja, jotka pitävät sisällään ainakin lokikirjan löytökuittauksia varten sekä satunnaista vaihtotavaraa. Äiti lupasi jo suositella kätköilyä kaikille mahdollisille ihmisille, koska se sai minutkin pois tietokoneen äärestä ja ulos urheilemaan. Ja mitenkö urheilu liittyy kätköilyyn? No siten, että jokaisen kätkön olen tähän mennessä hakenut jalan tai pyörällä. Useampi sata kilometriä on tullut jo pyöräiltyä toistaiseksi löytämieni 93 kätkön tähden ja tästä päästäänkin aasin sillalla neuleasioihin. (ihan kohta ainakin)

Lauantainahan oli KIP-päivä ja olin innoissani, sillä kahtena edellisenä vuonna ovat työt tai leiri tulleet sen päälle ja estäneet julkineulomiskokemuksen. Kaksi ensimmäistä lomaviikkoa kuluvat tänäkin vuonna töissä, mutta viikonloppu on sentään vapaa tänä vuonna. Siihen päälle tuli kuitenkin kätköreissu pyörillä Hailuotoon! Hailuoto, Perämeren suurin saari, sijaitsee Oulun edustalla. Mittaa sen päätiellä saaren päästä päähän on 33 kilometriä. Ja sanomattakin lienee selvää, että sinne on sijoiteltu kätköjä ympäriinsä (ei pelkästään tien varteen). Niitä on (tällä hetkellä) kaikkiaan 7 kappaletta, jotka tietenkin piti kaikki hakea. Neulomiseen liittyvä osuus tulee siinä, että pyöräilimme kaksi kertaa Luodon Puojin (käsityöliike) ohi :D
Tässä kuvassa ovat geoystäväni (ja muutenkin ihan upeat ihmiset) Supersorsa, Mutaatiokaakao ja Paleman. Lauantaiaamuna köytimme pyöriin sitten telttailuvehkeet sekä ruokaa ja aloimme polkea. Menomatkalla aurinko paistoi täydeltä terältä koko päivän älyttömän kuumasti ja sekin urbaanilegenda, että Iida ei pala auringossa tuli todistettua virheelliseksi... Takaisin tullessa taas ilma on mukavan viileä, mutta kova vastatuuli hidasti matkantekoa aika lailla. Reissu oli kaiken kaikkiaan aivan loistava, joskin uudestaan menemistä tulisi varmaan harkittua jonkin aikaa :D

Ai että kuinka pitkä matka sinne ja takaisin sitten oli? Selviää alla olevista kuvista :D

Toim.huom: Pyörän mittarissa oleva aika sisältää siis tosiaan vain pyörän satulassa vietetyn ajan. Kaiken maailman kivikasojen tonkimiset, ruokatauot ja lauttamatka tulevat tuohon vielä päälle :D

Ja kyllä sitä neulesisältöä taas kohta tulee! Maailman kauneimmat sukat ovat kohta valmiit ja maailman (ehkä) rumin kassi päättelyä vaille valmis.

25.5.2011

Nauruterapian tarpeessa?

Kun omia töitä ei valmistu, niin täytyy esitellä sitten jonkun muun työn tuloksia. Novitan viimekesäinen (ja ilmeisesti tämänkesäinen myös) kierrätysmuovipullolanka Flip Flop on Tiimarin askartelutiimin käsissä taipunut eeppiseksi tuotteeksi. Katso täältä, mikä on tänä kesänä kuuminta hottia (tai nottia ehkä pikemminkin...)!

8.5.2011

Perjantaisatama

Nämä sukat ovat oikeastaan maaliskuun haasteneule ja valmistuivat pari päivää huhtikuun puolella ja nyt on tota öö toukokuu :D Eli bloggaaminen jäi siis vähän...

Malli on Friday Harbor kirjasta Knitting on the Road. Lankana Colinetten Jitterbug ja puikkoina 2,75-milliset. Vartta lyhensen yhdellä mallikerralla ja teräosaa samoin, sillä edellisistä Jitterbug-sukista (Monkeyt blogia edeltävältä ajalta) loppui täyspitkinä lanka kesken. Nyt sitä jäi melkoinen pallo yli... No, aina ei voi voittaa.

Nämä sukat ovat oikeastaan melkoinen pettymys. Minulla on liikaakin kokemusta jalassa muodottomiksi ja ällöttäviksi venähtäneistä sukista, joten tein näistä tarkoituksella tiukat. Taisi vain mennä hieman liioittelun puolelle tällä kertaa, sillä sukkia on vaikea saada näin tuoreena jalkaan. Siksi toisekseen Jitterbug näytti kerällä mukavalta tummalta semisolidilta, mutta näin valmiina tulos on lähinnä epämiellyttävän sekava... Ja siksi toisekseen mallikaan ei ole kamalan kiva. Halusin aikanaan innoissaan Knitting on the Road kirjan, koska niin moni vaikutti siitä tykkäävän, mutta siinä ei oikeastaan sittenkään ollut oikeastaan yhtään minun makuani miellyttävää mallia. Tämä Friday Harbor on sarjaa ihan ok. Ehkä nämä sukat pitäisi laittaa laatikkoon odottamaan pienijalkaista lahjottavaa...

24.4.2011

Pieni lankakauppa

(on muuten harvinaisen keskinkertainen kirja, jatko-osat odottavat hyllyssä lukijaansa)

Kun neuleet itsepäisesti vastustavat valmistumista itsestään, täytyy keksiä asiaa tikuista tai vielä mieluummin langoista. Kolmen neulojanaisen taloudessa sitä kun on päässyt kertymään enemmän kuin miesväki sallii - alkuperäinen lanka-arkku oli tupaten täynnä, sen ympärystä piiritetty lankapusseilla ja portaidenaluskomerossa liikkuminen alkoi jo vaikeutua. Käynti Ruotsin lahjassa maailman pienenbudjetin sisustajille ratkaisi ongelman tyylikkäästi (ja kyllä idea kopioitu törkeästi vaikka keneltä).

Blogimarsu Pipa poistui keskuudestamme joulun jälkeen ja yläkerran aulaan tarvittiin jotain uutta. Nyt samassa hyllykössä ovat kätevästi kaikki langat, jotka aikaisemmin olivat siellä sun täällä. Nyt oma paikkansa on sukkalangoilla, huivilangoilla, norovärisillä, Dropseilla, Novitoilla, mohairilla, puhtaalla villalla ja monella muulla. Laatikoissa on jämälankoja ja puikkoja. Mappeja tulee lisää kunhan sopivan värisiä löytyy ja sitten lehdetkin pääsevät mukaan hyllyköön. Kamala aloitushalu iski heti hyllyä katsellessa, mutta pitää ensin yrittää neuloa niitä ohjehaasteen töitä pois alta.

Muunkin sorttista harrastustoimintaa on tullut neulomisen lisäksi harrastettua. Poikaystäväni sai syntymäpäivänään Portal-nimisen tietokonepelin mukaan tehdyn kakun sekä lupauksen villapaidankirouksen uhmaamisesta vielä lähiaikoina. Portal on muuten sitten maailman paras tietokonepeli ja hyvänä kakkosena tulee the Sims 2. Lisäksi nyt lomalla koko eilinen päivä kului kahden kaverini kanssa geokätköilemässä.Sekin oli aivan älyttömän hauskaa puuhaa. Eihän tässä ehdi koulussa käydä kohta ollenkaan :D

27.3.2011

Haasteneuleita

Hah, sainpas vihdoin ensimmäiset neulehaasteeseeni tulevat työt valmiiksi!

Ensimmäisenä valmistui Miralda's Shawl kirjasta Knitted Lace of Estonia. Toisena työnä Starfish Hat kirjasta 60 Quick Knits. Molemmissa on lankana sama äidin työkaverin hylkäämä puuvillalanka. Väri ei ole täysin oikea yhdessäkään kuvassa, oikeasti se on sellainen täyteläinen punamullanpunainen. Puuvillan neulominen oli piiiiitkästä aikaa tosi kivaa. Pipon tein kaksinkertaisella langalla, jotta se vastaisi ohjeen neuletiheyttä, mutta kaksinkertainen puuvilla 40-senttisellä pyöröllä ei oikein hellinyt kirjoituksissa rasittunutta rannettani...
Miralda's Shawl oli tosi kiva neulottava, vaikka vähän ahdistuinkin kun huomasin vasta työn aloitettuani, että siinä(kin) tehdään runsaanlaisesti nyppyjä siinäkin. En ole mikään nyppyneulomisen ystävä, ja siksi valitsin kirjasta juuri tämän huivin. Huivi on valmiina yllättävän pieni, joten paksumman langan käyttö ei olisi ollut huono idea. Miralda's Shawl aloitetaan pitkästä alareunasta, joten koon muuttaminen työn edetessä ei oikein onnistu sekään. Tätä huivia olisi tarkoitus pitää kaulassa, mutta nyt sen koko on hieman nippanappa päälläpysyväksi. Kiva huivi se kuitenkin on, vaikka valmistuminen kesti kyllä ihan luvattoman kauan, melkein kaksi kuukautta...
Minua muuten häiritsee, miten huonosti useimmissa kolmiohuivessa täsmätään kuviokerrat, jos niissä on alareunassa sellainen iso ja näkyvä raita kuten tässäkin. Jos minä suunnittelisin, niin tekisin niin, että keskikohdan ympärillä nuo vinoneliöt olisivat kokonaiset ja ulkoreunoissa ne voisivat olla puolikkaatkin. (selkeästi selitetty joo...) Valivali, pitäisi kai itse suunnitella tai vähintään muokkailla ohjeita useammin :P Yläosan mallineule (just ja just näkyy kuvassa) on sen sijaan tosi mukavan näköinen, sitä voisi melkein käyttää jossain muussakin yhteydessä.
Seuraava haasteeseen vastaava työ oli sitten siis Starfish Hat, joka neuloontui kahdessa illassa. Tähtikala-pipon kruunu on luonnollisesti se neuleen hienoin osa. Uskomatonta, että joku on tuollaisenkin kavennustavan keksinyt! Minä en osaa pitää pipoja päässä sillä tavalla tyylikkäästi rutussa, vaan vedän ne aina otsalle ja korville asti, kun muuten pää paleltuu. Kerrankin onnistuin tekemään pipon, joka yltää lämmittämään kunnolla koko päätä. Omilla ohjeilla ne tuppaavat jäämään aina liian lyhyiksi. Ihmeen lyhyt tästäkin piposta tuli kyllä mallikuvaan verrattuna, vaikka senttejä onkin saman verran.
Ja minä joka vihaan nyppyjä, valitsin sitten niitä seuraavaankin työhön. Ajattelin kuitenkin, että pipo ja huivi sopisivat sitten paremmin yhteen. Seuraava haasteneule ei onneksi ole nyppyinen ja pääsee työn alle ihan pian, kunhan ensin saan rästiin jääneet läksyt tehtyä ja pari kesätyöhakemusta kirjoiteltua. Oliko sitä aikaa kaupan jossain?
Ajattelin vielä, että kirjahaasteen yhteydessä voisin näitä kirjojakin samalla vähän ruotia.

Knitted Lace of Estoniaa on haukuttu painovirheiden täyttämäksi, mutta ainakaan tässä tekemässäni ohjeessa niitä ei ollut. Kirjassa on 14 ohjetta eri mallisiin huiveihin, mallineuleita ja pitkähkö historiaosuus. Kirjassa minua kiinnostavat juuri kaikki muut ohjeet kuin ne supernyppyiset seitinohuet perinteiset Haapsalu-mallit, joten onneksi kirjasta löytyy epäperinteisempiäkin useita.
60 Quick Knits on aivan ihana kirja. Sen taitto on niin syötävän hyvännäköinen, että jo pelkäästään sen takia tekisi mieli neuloa puoli kirjaa. Kirjan neulomismukavuuskin on huippuluokkaa, sillä kirja on niin lötkö, että pysyy helposti avoimena sylissä ilman, että selkää pitää väkivaltaisesti murjoa. Lisäksi mallineuleet on esitetty kaavioin eikä avoimena tekstinä. Kaikki ohjeet ovat Cascade 220:lle, joka vastaa noin 7 veljestä tiheydeltään, joten valmistakin tulee kohtuullisen nopeaan tahtiin. Tähän kirjaan palaamme taatusti vielä joskus.

18.3.2011

Palkitsevaa

Torstaina posti toi minulle kirjapalkinnon edellisessä postauksessakin mainitun Ulla-äänetyksen johdosta.
Neulo ja nauti -niminen opus siis saapui. Olen tätä joskus selaillutkin kaupassa. Kirjassa on alussa lanka- ja puikkotietoutta, sitten vähän mallineuleita, hieman oppia virheiden korjaamisesta ja työn viimeistelystä ja lopuksi ihan neulemallejakin. Kannen lupaus neulesuunnitettelun oppimisesta on ehkä hieman liioiteltua, sillä asiaan perehdytään kirjassa tasan kolmen aukeaman verran... Mutta, ainakin kirja on ilo silmälle, tykkään sen taittotavasta :)

Tänään minulla oli yo-kokeistani ensimmäinen elikkä A-englanti. Ensi viikolla jatketaan sitten ruotsilla ja yhteiskuntaopilla. Tästä YTL:n organisoimasta eväsretkestä jäi kyllä kiva olo ja toivottavasti se jatkuu seuraavissa kokeissa. Sitten onneksi pääsee palaamaan takaisin normaaliin päiväjärjestykseen ilman läksyjen lisäksi tapahtuvaa pänttäämistä...

7.3.2011

Ullaa

Uusi Ulla ilmestyi eilen (menkääs kurkkimaan) ja siellä on sitten vihdoin se minun toinenkin piponi, jonka suhteen silloin syksyllä oli vähän säätämistä. Laitetaanpa kuvakin nyt vielä kerran kuvitukseksi :D

Ärysttävää kun minun neuleohjeissani taustalla on aina ihan väärä vuodenaika. Viimeinen-huivi, joka ilmestyi kesäkuussa 2009, on kuvattu helmikuussa lumikasassa ja nyt tämä pipo on kuvattu kai syyskuussa. Taitaa olla yksi niitä harvoja asioita, joissa hyvissä ajoin tekeminen johtaa tyhmempään lopputulokseen.

Mutta eipä valiteta enempää. Lueskelin nimittäin Ullan artikkeleita läpi ja löysin sieltä tämän:

"Vuoden parhaan neuleohjeen tittelin sai Iida Glumoffin palmikkokuvioiset Karismalapaset."
Niin että mitä ihmettä?! Näköjään minä sitten olen ainakin jotain osannut tehdä. Kiitos kovasti kaikille tähän äänestykseen osallistuneille :) Vähän hassua saada Karismalapasille kunnia olla vuoden paras neuleohje, sillä lähes kaikissa Ravelryyn kirjatuissa lapasissa kämmenpuoli ja kärki on vaihdettu erilaisiksi. Mutta en valita, kiva kun Karismalapasista tykätään <3

23.2.2011

Meemi

Jei, löysin tämän meemin, jonka olen jo pitkään halunnut laittaa tänne! Enkä pelkästään siksi, että se on kamalan pitkä, vaan koska minusta on kiinnostava itsekin tsekata mitä kaikkea on tullut tehdyksi. (tämähän ei tietenkään ole harhautus siitä, että mitään uutta ei ole valmistunut ikuisuuksiin, ei).

Lukuohjeena siis, että lihavoidut asiat olen tehnyt ja kursivoidut haluaisin lähitulevaisuudessa tehdä.


Olen neulonut:
- pyöröpuikoilla
- sukkapuikoilla
- sukkia (tai muita pieniä pyöröneuleita) yhdellä tai kahdella pyöröpuikolla

- itse kehräämääni lankaa
-
jonkun muun kehräämää lankaa
- villaa
 - puuvillaa

- pellavaa
- alpakkaa
- kashimiria
- kamelinkarvalankaa
- silkkilankaa

- koiran- tai kissankarvalankaa
- bambulankaa
- soijalankaa
- banaanilankaa

- tekokuituja
- itseraidoittuvaa / pätkärääkättyä lankaa
- kierrätettyä tai käytettyä lankaa
-
metallilankaa
- mallitilkkuja
- lapaset ranteesta kärkeen

- paidan
- villatakin
- huivin
- shaalin
- hatun, myssyn, pipon
- sukat varresta kärkeen
- sukat kärjestä varteen
- rannekkeet / kämmekkäät / kädenlämmittimet

- lapaset kärjestä ranteeseen
- sormikkaat
- tossut
- säärystimet
- hihattimen, boleron, ponchon
- keskosille
- vauvalle
- lelun- tai nukenvaatteita
- Möbius-huivin tai vastaavan
- laukkuja (no, virkannut jos tarkkoja ollaan...)
- koruja
- hiuskoruja
- pehmoleluja
- tyynyjä
- torkkupeiton / peiton (tai siis, peitto on kesken, eikä se ufoudu, ei varmasti!)
- lahjaksi
- lemmikeille
- verkkolehden mallin mukaan
- graffitin (neulonut kadulla tai kadulle jätettävän neuleen)
- häihin
- kotiin (pesurättejä, pesulappuja, pannumyssyjä...)
- lomaneuleita
- taideneuleita
- aina oikeaa
- sileää
- palmikkoneuleita (sis. aran-neuleet)
- pitsineuleita

- intarsiaa
- fair islea / kirjoneuletta
- norjalaisneuleita
- mallineuletta, jossa pudotettuja silmukoita
- mallineuletta, jossa on neulomatta nostettuja silmukoita
- mallineuletta, jossa on kierrettyjä silmukoita
- lyhennettyjä kerroksia

- napiläpiä (wohoo, huikean yhden kappaleen ikinä :D)
- i-cordia
- nyppyjä - vohvelipoimutettua neuletta

- dominoneuletta (=modulaarista neuletta)
- konttineuletta
- tvåändsticking-tekniikalla
- nukitettua neuletta
- pintaneuletta
-
helmien kanssa
-
oikein ja nurin takaperin
-
amerikkalaisella / englantilaisella tavalla
- mannermaisella tavalla

- vapaaneulontaa

Olen:
- luonut silmukat ristikkäin
- luonut silmukat italialaisella aloituksella

- parsinut/ jäljitellyt silmukoita
- päätellyt silmukat ompelemalla
- leikannut neuletta 

Olen neulonut:
- koneella
- neuleharpulla

Olen värjännyt lankaa
- kasviväreillä
- Kool Aid-värillä

Olen huovuttanut

Olen:
- suunnitellut neuleita
- kirjoittanut neuleohjeen

- julkaissut neulekirjan
- neulonut saadakseni rahaa
- neulonut elääkseni

Olen osallistunut:
- yhteisneulontaan
- neuleolympialaisiin
-
neulontaan julkisella paikalla
- hyväntekeväisyyteen

Olen opettanut:
- lasta neulomaan
- miehen neulomaan

20.2.2011

Wanhojen tanssit

Perjantaina sitten oli kaikkien lukion kakkosten (tai ainakin kaikkien tyttöjen odottama päivä) eli Wanhojen päivä, jona pidetään ihanat tanssiaiset.

Ensin käsityösisältö. Ompelin todellakin mekkoni itse. Malli on Suuresta Käsityölehdestä 10/04. Vaalea kangas on morsiussatiinia ja helmassa sekä etupaneelissa sen päällä on ruskeaa organzaa. Yllätin itseni positiivisesta saamalla mekon valmiiksi jo viikko ennen tansseja :D
Tykkään mekostani ihan hirveästi! Sillä oli myös hyvä tanssia, vaikka sovitusvaiheessa pelkäsinkin hihojen olevat hieman liian tiukat. Helma rispaantui hieman, kun aina kävellessä ei muistanut varoa helman kanssa. Ilmesesti tällainen linnanneitotyyli ei tällä hetkellä ole muodissa, sillä kaikista näkemistäni tanssijoista kenelläkään muulla ei ollut mekossaan hihoja. Niskalenkit ja kokonaan olkaimettomat sen sijaan olivat erittäinkin suosittuja. No, joukosta erottuminen on kivaa.
Vältin myös useimpien tyttöjen kohtalon eli neljän maissa heräämisen, sillä siskoni laittoi minun hiukseni (korkea ponnari ja latvat kiharalla) ja äiti naaman (ensimmäistä kertaa elämässä meikkiä naamassa, en koskaan meikkaa arkena), joten niitä varten ei tarvinut nousta ennen kukkoa.

Sitten niitä tanssikuvia:
Meillä tanssit esitettiin kaksi kertaa. Ensin koulun omissa tanssiaisissa ja toiseen kertaan koko kaupungin koulujen voimalla. Nämä tanssikuvat ovat kaikki kaikkien koulujen tansseista, joissa lavalla (tai no, tekonurmella) oli pikkuisen alle tuhat tanssijaa.

Ohjelmistossa tänä vuonna olivat seuraavat tanssit: Poloneesi, Wienin valssi, Pompadour, Fireman's dance, Le brisquet cellois, Short Cake, Petrin valssi ja salsa La copa de la vidan tahtiin. Minun tanssiryhmälläni oli harjoituksia huomattavasti vähemmän kuin muilla, mutta yhtä kaikki osasimme mainiosti.

Muutenkin Wanhojen päivä oli aivan ihana. Koko päivän sai olla nättinä ja pitää hauskaa kavereitten kanssa. Ehdottomasti osallistumisen ja kaiken sen harjoittelun arvoinen!

4.2.2011

Pikku pikku piponen

No niin, tämän vuoden ensimmäinen valmis työ. Kylläpä sen valmistuminen kestikin.

Kirjoneulepipo Sandnesin Sisusta. Kuvio on kirjasta Sata kansanomaista kuviokudin mallia numerolla 88. Puikkoina 2,5-milliset pipo-Addit. Pipon onnistumisaste on harmillisesti vähän niin ja näin. Vaikka pipo on ehdottomasti tosi kaunis, se ei vain sovi minun päähäni yhtään. Sorruin taas perisyntiini eli liian nopeaan kaventamiseen, joten olen taas kerran onnistunut tekemään himpun verran liian lyhyen pipon. Kavennukset ovat muuten Ullan Spiraalimyssyn ohjeella tehdyt. En jaksanut ruveta vääntämään kirjoneuleeseen istuvia kavennuksia, mutta noin sain pipon huippuunkin jotain näköä.

Voisin ehkä sanoa, että kirjoneule on minulle neulomistekniikoista mieluisin. Minulla ei ole koskaan ollut ongelmia liian kireän kirjoneuleen kanssa. Ennen tätä pipoa. Pipon ensimmäiset raidat ovat armottoman kireitä toisiin verrattuna, mutta se ei johdu kiristävistä langoista nurjalla puolella, vaan siitä, että en ollut pitkään aikaan neulonut näin ohutta ja koska pyöröpuikko oli pikkuisen liian lyhyt, mikä johti sitten liian tiukkaan käsialaan. Pipossakin sen huomaa siitä, että alimmat kolme valkoista raitaa eivät näy juuri ollenkaa kun pipo on päässä, koska ne kiristyvät näkymättömiin... Osittain siitä johtuen pipo on pikkuisen liian tiukka minun pallopäähäni. Harkitsen sen lahjalaatikkoon laittamista, vaikka oikeastaan en pidäkään lahjaneulomisesta ilman kohdetta.
Reenasin tässä pipossa myös takapuolen siististi tekemistä. Olen kyllä tiennyt, että sen saa aikaan kun pitää lankoja koko ajan samassa järjestyksessä, mutta en ole koskaan jaksanut nähdä sitä vaivaa, että kiertelee niitä oikeaan järjestykseen, kun ne tuppaavaat itsestään menemään aina tuhannen solmulle. Mutta täytyy sanoa, että onhan tuo nurja puoli huomattavasta paremman näköinen noin. Ehkä en kuitenkaan jaksaisi tehdä tuolla tavalla lapasia, joista kukaan ei koskaan sitä nurjaa puolta näe.

Niin vielä siitä neulehaasteesta itselleni :D Tammikuu oli ja meni ja mitään muuta edistystä ei ole tapahtunut, kuin että valitsin ensimmäisen ohjeen jonka toteutan. Tätä pipoa ei valitettavasti lasketa, koska Kuviokudinmalleja olen neulonut aikaisemminkin. Koulukiireet (ylppärit, jäiks) ovat vieneen melko lailla aikaa, kuten myös wanhojen mekon ompelu. Mekko on muuten valmis, mutta helma pitää vielä lyhentää, kunhan vain vihdoin saisin oikeat kengät hankittua...

27.1.2011

Minut on muistettu

Viime keväinen SNY-kohteeni Kruppukräätäri oli lähettänyt minulle tunnustuksen!

Tunnustuksen yhteydessä täytyy tehdä seitsemän tunnustusta itsestä ja jakaa tunnustus 15 blogille eteenpäin sekä ilmoittaa heille siitä.

Jospa ne tunnustukset siis ensin:

1. Minulla on ärrä-vika
2. Olen riippuvainen (positiivisella tavalla, toivottavasti) huulirasvasta
3. Viherpeukaloni on keskellä kämmentä (olen mm. tappanut kaktuksen kuivuuteen)
4. En ole tehnyt vielä mitään edellisessä postauksessa uhoamani haasteen suhteen
5. Olen koukussa Treasure Isle -nettipeliin
6. Kerään säälittävän pieniä jämälankanöttösiä
7. Kyttään Ravelryssä joka päivä omista ohjeistani tehtyjä uusia töitä

Ihan viidelletoista en varmaan jaksa tunnustusta lähettää, mutta laitetaanpa kuitenkin ainaki näille:
Puikot vinkuu
Villalankasarvikuono
Kaisan neuleblogi
Andra Desing
Tikkunuottasilla

Ja sitten vähän lisäasiaa tunnustukseen nro 7 liittyen. Ihan vastikään suosituin ohjeeni eli Karismalapaset ylitti kaksi kiinnostavaa rajapyykkiä eli 1000 sydäntä ja 100 projektia. Eipä se joihinkin ohjeisiin verrattuna ole paljon mitään, mutta ihan kannustavaa minun mielestäni. Tavallaan omituista on, että lempiohjeellani Perusviuhkoilla on vähiten sydämiä ja Karismalapasilla, joista pidän selkeästi vähiten, on niitä kymmenkertaisesti verrattuna seuraavaksi suosituimpaan eli Viimeiseen.

Karismalapasten suosio on minusta muutenkin vähän kurjaa, koska niistä lähes kaikissa kämmenpuoli on muutettu nurjasta neuleesta oikeaksi ja kärkikavennukset tehty eri tavalla. Tietenkin siis ohje on vapaasti käytettävissä ja muuteltavissa, mutta minusta lapasissa kaunista on juuri nurjan neuleen suuri osuus ja kärkikavennukset ovat minusta todella onnistuneen huomaamattomat ja nurjaan sopivat. No mutta, aina ei voi voittaa. Onnistuukohan sitä vielä joskus suunnittelemaan jotain vielä suositumpaa...?