Sälää ja kuulumisia

Minun kesääni on leimannut, jos ei nyt kiire, niin rentouden puute. Koko ajan on ollut jotakin pakollista työn alla, minkä takia kaikki nettisurffaamista vaativampi harrastaminen on jäänyt aika lailla paitsioon. KYH:in sain vedettyä kuta kuinkin kunnialla läpi, siitä tulee loppuraportti vielä joku päivä. Syksyinen uurastaminen alkaa minulla ensi maanantaina uusien fuksien tuutoroimisella. Onko siitä todellakin vasta ja jo vuosi, kun itse vietin lähes unettoman yön yöjunassa ja aloitin opiskeluelämäni liki tuntemattomassa paikassa?

Meillä tuutorit lähettävät omille fukseilleen etukäteen tervehdyskirjeet ja käsky kävi, että niitä pitäisi koristella jotenkin persoonallisesti "esimerkiksi piirrustuksilla". No, minun piirrosteni jälkeen tyypit olisivat luultavasti päätyneet vaihtamaan alaa, joten sujautin kuoriin mukaan jotain minun persoonani mukaista. Virkkasin tällaisia pikkuenkeleitä yhteensä 10, mutta koska sainkin lopulta ryhmääni vain seitsemän teologinalkua, niin enkeleitä jäi kolme yli. Päätin siis jättää nämä mustat lähettämättä - itseraidoittuvasta langasta syntyneet muut enkelit olivat sinisiä tai ruskeita. Kuvaa niistä ei tietenkään ole. Enkelit syntyivät tätä ohjetta modaten niin, että koko enkelin sain tehtyä ilman langan katkomista. (Noin pieneen työhön 6 langanpäätä, mitä ihmettä suunnittelija?!)

Tämä Xeranthemum puolestaan oli KYH#1. Lankana on sama mukavan ruskainen lanka, josta tein viime syksynä Mushy Peas -lapaset. Ne ovat jo vähän nuhjaantuneet, mutta eiköhän tämäkin parivaljakko ala saada käyttöä syksyn mittaan. Tämän pipomallin kukat ovat yksinkertaisesti ihania ja neulon Xeranthemumin mielelläni uudelleen, mikäli sellainen tarve joskus tulee. Kerrankin sain sitä paitsi aikaan pipon, jonka pituus ja ympärysmitta ovat juuri oikeat päälleni. Tykkään juuri tuollaisista perinteisitä pipoista, jotka peittävät kunnolla otsan ja korvat, ja jotka eivät lörpötä takaraivolta kovin paljon. Erikseen ovat sitten reilut lörppäpipot, jotka ovat kanssa kivoja. Ruskalankaa jäi vielä puolisen kerää alkuperäisestä kolmesta kerästä, joten sillekin jotain käyttöä ilmaantunee jossain välissä - värit kun ovat mitä ihanimmat. Aakkoshaasteessakin on nyt jäljellä yksi kirjain vähemmän.

Hullut norot

Mikähän siinäkin on, että ihminen saa bloggausinnostuksen ainoastaan yöaikaan, ja silloin pitää myös kuvata vielä ainakin yksi neule. No, seuraaviin kolmeen projektiin kuluivat metrilleen kaksi Lontoosta viime syksynä kotiutunutta Noro Kirara -vyyhtiä. Esittely valmistumisjärjestyksessä.

KYH#15 olivat Garter Stitch Mitts. 3,5-millin puikoilla neulottuna ne nielaisivat ensimmäisestä vyyhdistä vähän reilun puolikkaan. Ohjeen lukemisessa minulla oli lieviä vaikeuksia, sillä aluksi en meinannut ymmärtää kumpi on työn oikea puoli ja siis kummasta laidasta lyhennetyt kerrokset tehdään. Kämmekkäät neulottiin tasona ja lopuksi silmukoitiin umpeen. Ilmeisesti ohjeenmukaisissa kämmekkäissä yhdistämissauma olisi tullut nätisti kämmenen ulkosyrjään, mutta sen kokoisina olisin saanut kämmekkäitten sisään noin kolme sormea. Leveyttä piti siis lisätä reilusti ja kerrosmäärä tulikin tuplaantuneeksi. Sauma on nyt siis keskellä kämmentä. Kuva minulla on nyt pelkästä paraatipuolesta, mutta silmukointi on niin siisti, että kämmenpuoltakin kehtaisi kyllä esitellä! 

KYH#18 Calorimetry nielaisi sitten vyyhdin loppupuolikkaan, puikkokoko edelleen 3,5. Koska muistiinpanot ovat yliarvostettuja, en nyt muista, millä silmukkamäärällä tarkalleen tämän neuloin. Silmukoita oli joka tapauksessa ohjeellista määrää vähemmän. Vyyhti loppui sen verran kesken, että kolme viimeistä kerrosta piti jättää neulomatta. Tasona eron huomaa, mutta tuollta tavalla päässä ei niinkään. Sopivaa nappia ei olemattomasta varastostani löytynyt, mutta koska aiemmissakaan Calorimetreissä en ole sitä koskaan availlut, niin pelkästään päättelin päät yhteen.

Toinen vyyhti meni kokonaisuudessaan tähän kauluriin. Pintaneule on ohjeesta My So Called Scarf, mutta käytin väliaikaista aloitusta ja yhdistin huivin päät lopuksi toisiinsa. Aloitin tämän aluksi samoilla 3,5-millisillä puikoilla, mutta lopputulos oli tappotiivistä ja söi lankaa hurjaa vauhtia. Tuplasin puikkokoon seiskaksi ja jo alkoi syntyä mukavaa pintaa. Noron paksuusvaihtelun takia huivin leveys vaihtelee ja reunoissa on omituisia möhköjä. Yksi virhekin tuonne mahtui ja lankakin loppui päättelykerroksella kesken, joten osa silmukoista on yhdistetty toisiinsa ilman uusien silmukoiden neulomista. Huivi on kiva siltikin ja tämä setti on ihan huippu, kunhan kelit vielä vähän viilenevät. (En siis odota sitä kuitenkaan!)

Huomatkaa hiusten merkittävä lyhentyminen kahden viimeisen kuvan välillä!