31.1.2010

Koeviikko edessä

Seuraavat seitsemän arkipäivää kuluvat taas tehokkaasti kokeisiin lukien. Tämän koeviikon jälkeen tältä tytöltä onneksi loppuvat biologian ja psykologian opiskelu todennäköisesti loppuiäksi. Biologia on kyllä kivaa, mutta kaikkea ei voi opiskella. Ajanpuutteen takia venäjän opiskelukin jää kahteen kurssiin (sori vaan ope, saat valita uuden lellikin :D). Kokeet ja 2,5 millin puikot ja 290 silmukkaa per kerros ovat myös yhdistelmä, joka aika tehokkaasti eliminoi uusien neuleiden valmistumisen. Kuvia siis sitten joskus kun on jotain valmista :)

24.1.2010

Kulttuuria

Viimeisen reilun viikon aikana on tullut harrastettua kulttuuria poikkeuksellisen paljon. Viime viikonloppuna kävimme katsomassa Havukka-ahon ajattelijan elokuvissa. Pidän todella paljon Havukka-ahon ajattelijasta kirjana (tein siitä jopa kirjallisuustutkielman yläasteella) ja sen pohjalta elokuva oli mielestäni huono. Siis ihan kylmän raa'asti sanottuna huono. Elokuvaan ei ollut saatu tavoitettua kirjan rauhallista metsäkäveleskelytunnelmaa, vaan kaikki tapahtumat ja keskustelut oli jotenkin toiminnalistettu. Lisäksi elokuvan juonessa oli painotettu kirjan kannalta epäolennaisia kohtauksia. Elokuvassa Konsta on traaginen äpärälapsi, joka on jotenkin ihmeen kaupalla onnistunut sivistämään itseään jotenkin. Kirjan Konsta on mukava vanhahko mies, jolla on hyvä huumorin taju ja hän ymmärtää, että ihmisen tausta ei kerro henkilöstä vielä mitään. Minusta myöskään Kai Lehtinen ei osannut luontevasti esittää Konstan puheita ja ajatuksia. Paljon parempi valinta hän silti oli rooliin, kuin mitä Pirkka-Pekka Petelius olisi ollut.

Samoin viime viikonloppuna oli ohjelmassa teatterikäynti, joka kuului äidinkielen kurssin ohjelmaan. Tarkoitukseni oli katsoa Sotaturistit, mutta näytäntö oli peruttu. Olin tietenkin paikalla vain muutama minuutti ennen näytelmän alkua, mutta onnistuin vaihtamaan lippuni yhtä aikaa alkavaan Kaaokseen. Näytelmä oli ihan ok. Ehkä vähän turhan perinteinen tarina, joka sitten oli vedetty vähän liian yli. Kolme työn, perheen ja omien halujensa välissä tasapainottelevaa naista, "joiden elämässä kaikki alkaa kasaantua ja seurauksena on kaaos".

Tänään olin taas elokuvissa katsomassa uuden Sherlock Holmes elokuvan. Ja tykkäsin kovasti. Elokuvana täysin mainoa toimintaleffa, jossa oli sopivasti huumoria, "tasaisia osuuksia" ja Holmesmaisia päätelmiä. Ja onneksi elokuvaa ei oltu pilattu liialla räiskinnällä ja tappelulla (vaikka niitäkin oli ajoittain runsaanlaisesti). Uskon kyllä, että kirjojen fanit voivat jopa vihata kyseistä elokuvaa, mutta minun mielestäni se oli hyvä ja minä kun tykkään muutenkin leffoista, jotka sijoittuvat historiaan.

Ai onko tämä muka neuleblogi? Mutta on minulla vähän neuleaiheista sisältöäkin. Aloitin tekemään Shettistä aiemmin syksyllä tekemäni huivin loppulangasta ja aloitin vähän yhtä toista salaisuus-juttua. Lisäksi sain huomata, että SNY-pakettien suunnitelu on vaarallista hommaa, sillä silloin on pakko mennä katselemaan lankoja, joita saattaa päätyä itsellekin :D

17.1.2010

Neulehistoriikki

Tekee mieli blogata jotain, mutta mitään valmista ei ole. Joten kirjoitetaanpa sitten pienimuotoinen neulehistoriikkini.

Ensimmäinen oikea neuletyöni oli vaaleanvioletti pipo viitosluokan keväällä. Se oli 3 oikein 1 nurin -joustinta n. 80 silmukalla ja valmistui nopeammin kuin luokkakavereiden pipot 7 millimetrin puikoilla. Silti nurjan silmukan neulominen tuntui niin vaikealta, että neulominen ei saanut minua vielä silloin mukaansa.
Uusi yritys tuli seuraavana syksynä, kun syyslukukauden projekti oli tehdä itselleen poncho. Ponchon kaulusosa tuli yllättäen valmiiksi yhdessä oppitunnissa ja virkkaaminen vei kaksi seuraavaa ja hapsujen kiinnittäminen neljännen tunnin. Näin kuukaudessa minulla on poncho ja innostuin lopullisesti käsitöistä. Seuraavan puolentoista vuoden aikana tein yhteensä yli 20 ponchoa, jotka päätyivät joko omiin tai sukulaisten kaappeihin. Seuraavana syksynä koulussa neulottiin taas. Minä halusin oppia tekemään lapaset, enkä ihan tavallisia vaan suunnittelin niihin jo kirjoneuletähdet. Lapasten perään neuloin vielä sukat, jotka nekin onnistuivat vallan mainiosti.
Seiskalla tutuistuin myös neuleblogeihin erään sukualisen blogin myötä. Samalla tulivat tutuksi Ulla, Magknits ja Knitty. Melko pian sitten Blogilistalla oli jo monta luettavaa blogia. Minulla on uuden blogin löydettyäni tapana lukea kaikki kirjoitukset blogista ja sitten vasta laittaa se seurantaan, sillä minusta on mukava tietää mitä kaikkea blogin kirjoittaja on tehnyt. Kevätpuolella sitten yhdistin kaksi neuleuran rajapyykkiä. Neuloin ensimmäistä kertaa jostain muusta kuin Novitan langasta ja vieläpä englanninkielisellä ohjeella. Tämä ensimmäinen, sittemmin vähäksi aikaa ufoutunutkin neule, oli Magknitsin Jaywalkerit Stepistä. Jaywalkereiden omituinen kantapää tuotti lievää tuskaa englanniksi neulovalle, minkä takia ensimmäinen sukka sai odotella pariaan yli puoli vuotta. Odotusaikana (heh heh) neuloin ensimmäisen villapaitani (isot palmikot kaikissa kappaleissa) ja toisen kappaleen tähän ponchoon, jonka myötä opin pitsineulonnan alkeet.
Kasiluokan keväällä pääsin tettiin (työelämääntutustumiseen) paikalliseen lankakauppaan Villiinaan. Villiinan mukavan tädin kanssa oli kiva olla kolme päivää lankojen keskellä. Töitä ei kamalasti ollut, mitä nyt välillä sain kipittää varastosta etsimään tietyn värisiä vuosikertalankoja. Luppoaikana ehdin neuloa Sagittarian - elämäni ensimmäisen niskasta aloitettavan kolmiohuivin. Sitä ennen olin jo tehnyt kaksi perinteistä Fifiä.
Vuotta myöhemmin oli vuoro neule-elämäni isoimmalle jutulle, eli omalle julkaistulle ohjeelle. Viimeinen-huivin neuloin ysiluokan päättötyöksi ja jostain syystä päättötoditukseenkin tuli kässästä kymppi :D (pakollinen mainoskatko: Ullassahan ovat nyttemmin myös minun Perusviuhkat ja Karismalapaset. Mainoskatko päättyy)

Sitten Ravelrystä vielä. Löydyn siis siellä nimellä gluumu (paitsi että keväästä 2012 alkaen nimi on ollut iiduliinu :P toim.huom.). Olen sen käyttöön aivan addiktoitunut. Siellä on listattuna kaikki langat, kirjat ja lehdet mitä meillä on (ja ennen kuin joku utelias menee kurkkimaan ja järkyttyy siitä määrästä niin huomautus, että meidän talossa on kolme neulovaa naista). Jonoon merkkaa vain sellaiset neuleet mitkä varmasti teen lähitulevaisuudessa (joka on mukavan joustava käsite). Jonossa ei kuitenkaan kerralla saa olla yhtä sivullista enemmän tavaraa. Suosikeissa ovat sitten kaikki tielle osuneet kivannäköisen ohjeet. Keskeneräisten neuleitten edistymisprosentit päivitän heti, kun vain viisi prosenttia on valmistunut. Omien suunnittelujen sydänlukumääriä ja keskeneräisiä projektejakin kyttään vähän väliä.

Koska kuvituskuvat ovat jo loppuneet niin yritän lopettaa tämän kirjoittamisenkin. Syksyllä sain siis vihdoin luvan aloittaa blogin pidon ja nyt olen ihan innoissani osallistumassa sekä SNY:hyn että Ravelympicseihin. Toivottavasti näin pitkälle jaksoi joku muukin kuin SNY-parini :D

13.1.2010

En nyt keksi mitään ruskeaa päiväjuttua...

Viime sunnuntaina valmistui peräti kaksi neuletta. Kuvaaminen jäi kuitenkin vasta tähän päivään. Ja toisesta valmistuneesta ei edes kuvia vielä, sillä se on tarkoitettu lahjaksi :D
Toinen valmistuneista oli GreenDay. Sen neulomiseen ei mennyt kuin vähän reilu viikko. Lankana käytin Araucaian Nature Wool Solidsia mustaruskeana (oikeasti värit ovat tosi lämpimät, kamera vaan ei näyttänyt tykkäävän niistä). Liiviin meni vähän toista vyyhtiä lankaa, joten lopusta saa vielä kivasti tehtyä jotain, kunhan vain ideoita ilmestyy. Lanka oli tosi kivaa neuloa, mukavan sujuvaa vaikkakin vähän karheaa. Yksi iso miinus oli kuitenkin, että lanka värjäsi kädet todella mustiksi neuloessa (on muuten vieläkin väriä sormitaipeissa, vaikka tämä siis valmistui jo sunnuntaina). Fiksuna tyttönä päätin liottaa neuletta, jotta ylimääräinen väri irtoaisi. Hämmästyksekseni liotusvesi pysyi täysin kirkkaana, väriä ei irronnut yhtään. Ilmeisesti väriaine on sitten rasvaliukoista tai jotain, joten loppulangasta tuskin kannattaa tehdä mitään ihoa vasten pidettävää.
Ainoa seuraus liotuksesta oli, että liivi venähti aika lailla pituussuunnassa. Siinä mielessä hyvä juttu, että helma olisi muuten ollut aika lyhyt, mutta nyt taas kaula-aukko meni vähän häiritsevän alas. Mutta ei haittaa, tykkään tosi paljon uudesta liivistäni! Tein liivin ohjeesta hieman poiketen pyörönä pääntielle asti, mikä mielestäni toimi hyvin, koska en yleensä saa saumoista niin siistejä, että ne viitsisi jättää keskelle etukappaletta. Ohjeesta pidin tosi paljon, tällaisen voisi melkein tehdä toisenkin, ellei maailmassa olisi niin paljon kivoja ohjeita, että samaa ei välttämättä viitsi tehdä :D

Siitä toisesta työstä sitten lisää, kun se on päätynyt uudelle omistajalleen.

8.1.2010

Takaisin aherrukseen

Koulua takana taas kaksi päivää ja sinne on ehtinyt sopeutua taas melkein kokonaan. Olisi vaan lämpimämmät kelit niin tarkenisi pyöräillä eikä tarvitsisi hikisessä bussissa istua. Mitään valmista ei ole syntynyt, mutta GreenDay etenee kivasti, samoin Kaaos. Pienimuotoinen saavutukseni oli kuitenkin Karismalapasten ohjeen kääntäminen englanniksi. Ja seuraava saavutus oli sen saaminen Ravelryyn. Siellä se kuitenkin nyt on ja kuulemma vaikuttaa ihan selvältäkin.
Koska valmista ei ole, mutta kuvat on kivoja, niin laitanpa kuvan Kaaoksesta (tarkoittaen siis peittoa eikä huoneeni yleistä tilaa). Neljä riviä kahdestakymmenestä on nyt tehty eli siis 20 %. Se on kiva määrä, koska se vastaa viidesosaa. Ja kun tekee vielä yhden rivin niin sitten valmiina on 25 %, joka vastaa jo neljäsosaa ja vielä yhden niin valmiina on jo kolmasosa :D Itsepetostako?

Hyvää viikonloppua kaikille ja jos joku kaipaa piristystä perjantai-iltaansa niin Iltalehden sivuilla on video söpöstä pandavauvasta :)

1.1.2010

Ihan vihoviimeinen

Taisi tulla nuolaistua ennen kuin tipahti, sillä eilen illalla puoltayötä odotellessa reipastuin ja neuloin valmiiksi vielä yhden työn.
Syksystä asti kesken ollut Hönkä-huivi valmistui n. puoli kaksitoista ja se pääsi heti uudenuutukaisena mukaan katsomaan raketteja. Itse me emme raketteja ampuneet tänä vuonna kuten emme aikaisemminkaan, mutta onneksi lähistöllä ammuttiin kohtuullisen paljon (huomattavasti enemmän kuin viime vuonna), joten raketteja sai taas katsella ihan tarpeeksi.
Huiviin käytin 2 kerään Sandnesgarn Smartia ja 2 kerää Noro Kureyonia. Langat sopivat hyvin yhteen tiheyden puolesta ja kerän metrimäärässäkin ei ollut kuin pari metriä eroa. En viitsinyt jättää vajaita keriä nurkkiin pyörimään, joten neuloin kerät loppuun. Kerällä Norot näyttivät kivemmiltä, sillä kirkkaat värit olivat sopivasti kerän päällä. Sisältä kerät olivat kuitenkin aika harmaa- ja ruskeapainotteisia, mikä tekee minusta huivista aika synkän. Kaulassa huivi on kuitenki ihan kiva, kun päissä on violettia ja keltaista. Noro ei täysvillaisuudesta huolimatta onneksi edes pahemmin kutita.

Minulla on nyt aika neulomisbuumi päällä, mutta mitäpä parempaa tekemistäkään näin lomalla olisi (vasta ensi torstaina kouluun, jee). Niinpä vielä eilen loin silmukat Greenday -slipoveriin.