30.12.2012

Lasten leikkiä

Wau, tältäkö tuntuu, kun ei ole stressiä yhtään mistään? Koko loman alkupuolisko on mennyt enimmäkseen kirjojen maailmassa ja koko syksyn opiskelujakso tuntuu kaukaiselta ja hämärältä muistolta. Lomalle on kyllä varattuna ihan asiallisiakin hommia, joiden suhteen pitäisi pikkuhiljaa aktivoitua. Tärkeimpänä olisi kai kroonisen juhlavaatevajeen paikkaaminen yhdellä pikkumustalla, joka olisi tarkoitus saada tässä parin viikon aikana ommeltua. Kolme joululahjaa on vielä esittelemättä ja tässä niistä kaksi, jotka ovat leluja molemmat.
Ennen joulua käväisin viikonlopun verran mummolassa ja mukana minulla oli paitsi tässä postauksessa oleva toinen lelu niin myös 7 veljestä papukaijaa hyväntekeväisyyspeittotilkkuihin. Paluumatkalla keksin kuitenkin, että haluan tehdä samaan aikaan kylässä olleelle sukulaistytölle joululahjan. Mukana ollut kerä muotoutui puolikkaaksi käärmeeksi ja perillä seuraavasta kerästä tuli toinen puolikas. Yhteensä lankaa kului pikkuisen vajaa sata grammaa ja postiikin käärme ehti ajoissa, kun tuli hännän alla sitä neuloin.
Tein käärmeen taittelusta kuvallisenkin kokoamisohjeen ja ajattelin ensin laittaa sen ihan vain tänne blogiin, mutta sitten Ullan toimitustapaamisessa ilmeni tarve joululahjaohjeelle, joten näpyttelin ohjeen Ulla-kuntoon. Se on siis saatavilla Suomen verkkoneuleyhdistyksen jäsensivuilla.
Tähän toiseen joululahjaleluun ostin langat jo elokuussa. Lykkäsin aloittamista kuitenkin pitkälle joulukuuhun. Koska krokotiili on virkattu, ja virkkaaminen on (kuulemma) kolme kertaa nopeampaa, mutta samalla kolme kertaa enemmän lankaa kuluttavaan kuin neulominen, niin lopputulos oli totta kai se, että tuli armoton kiire ja lankaa ja aivan liikaa yli. Kroko oli pakko saada valmiiksi ennen joulunviettoon lähtöä, sillä roinaa oli raahattavaksi muutenkin niin paljon, että erillisen täytevanun mukaan ottaminen ei napannut sitten yhtään. Sinänsä aikaa olisi ollut hieman tavallista pidempäänkin, sillä kroko tuli lahjoitettua kummipojalle vasta välipäivinä henkilökohtaisesti.
Näin tallaisen krokotiilin tehtynä Pohjolan Langassa ja päätin heti, että samanlainen on pakko tehdä myös itse. Marks&Kattens Sommargarn -puuvilla oli tarjouksessa ja lankojen kanssa sain valokopion Kauneimmat Käsityöt 2/2012:sta, jossa ohje on. Musta lanka on jotain mystistä muinaista puuvillaa. Sinistä lankaa meni 126 g, vihreää 22 g ja valkoista 5 g. Yhteensä siis aivan pikkuisen yli kolme kerää. Koska ostin keriä yhteensä kuusi, minulla olisi samaa lankaa vielä toiseen krokotiiliin, joskin se tarkoittaisi, että aika isoja osia vartalosta pitäisi tehdä valkoisella. Kokoamisvaiheessa huomasin tehneeni vahingossa yhden ylimääräisen jalan, joten sekin puoltaisi toisen yksilön tekemistä. Ohjeen mukaan vartalopallot pitäisi kiinnittää toisiinsa tarranauhan palasilla, mutta minä en edes halunnut ajatella tarranauhan kiinnittämistä tappotiukkaan virkkuupintaani, jota kolmosen koululla syntyi, joten ruumiinosat on suosilla kiinnitetty toisiinsa langalla.
Viimeisen joululahjan esittely ja mahdollinen neulevuosikatsaus menevät todennäköisesti ensi viikkoon ja vuoteen, joten Kroko toivottaa kaikille lukijoille jo nyt mukavaa ja turvallista uuden vuoden juhlintaa!

23.12.2012

Kaula-asioita

Koska kaksi seuraavaa lahjaa on jo luovutettu saajilleen ja paketitkin on aukaistu, niin pystyn esittelemään ne myös blogissa.
Pätkärääkättyä Sandnes Maijaa 3,5 millin puikoilla pikkuisen reilun kerän verran ja yksi junamatka tarvittiin tähän kauluriin. Ideana oli muotoilla laskettelevalle kaverille sopiva kaulasysteemi, jonka saa helposti peittämään myös sen osan naamasta, joka ei ole laskettelulasien alla. 
Kauluri on neulottu kuvan suunnassa alhaalta ylös. Loin sata silmukkaa ja neuloin niillä Calorimetryn ohjeesta ensimmäisen puolikkaan. Siitä jatkoin sitten suoraa putkea ja kaulurin loppuun neuloin kokonaisen Calorimetryn. Vaikka työ onkin tehty pyörönä, niin lyhennettyjen kerrosten osuudessa on luonnollisesti neulottu välillä nurjalta puolelta. Lanka loi vähän harmittavan erilaista pintaa suoraan purkilo-osuuteen, mutta kaulassa lopputulos ainakin oli ihan kiva ja saaja tykkäsi.
Toinen lahja puolestaan on kurssikaverille, joka luentoneulontaani katsoessa kärtti koko syksyn, että voiko neulomalla tehdä stolan (eli sen pitkän liinan, joka papilla on hartioilla). Kuvan tekele on kyllä ihan vain kaulahuivimittainen, mutta tulipa todistettua, että kyllä pystyy! Käytin siihen kotona lojuneen jämäkerän Novita Rustikaa ja ketjusilmukoita kirjoin Nallesta kuvioiksi.

9.12.2012

Uuden opettelua

Vinkki kaikille teille, jotka suunnittelette mahdollista lankalakkoa uuden vuoden lupaukseksi. Helpoin tapa olla ostamatta lankaa, on olla käymättä lankakaupassa. Kun tekee itsensä niin laiskaksi tai kiireiseksi, ettei koskaan saa käytyä lankakaupassa, ei ole mahdollisuutta sortuakaan mihinkään. Näin ollen minunkin syksyni on ollut hyvin langaton. No, sitten äiti tuli käymään ja pakolliseen turistiosuuteen kuului lankakaupoissa käynti ja loppu on historiaa. Mutta hei, kaikki uudet lankani ovat jo käytössä!
Ensimmäinen ostos oli kerä, jota olin jo vannonut, etten koskaan tule neulomaan. Näin sitä sitten sanat tulevat syödyksi, kun inspiraatio iskee. Vihreässä vyyhdissä oli myynnissä jos jonkinmoista frilla-lankaa, mutta tämä villahahtuvareunainen (ONline Linie 316 Shape) näyttikin ihan fiksulta ja houkuttelevalta, toisin kuin ne ufon oksennukset. Niinpä yksi kerä siniruskeaa frillaa lähti mukaan ja varsin pienellä vaivalla se muotoutui mummolle kaulaliinaksi. Frillahuivin tekeminen oli oikeastaan ihan hauskaa (uudet tekniikat ovat aina kokeilemisen arvoisia) ja pöyheä villakasa tuntui kaulalla varsin lämpimältä. Sain jopa siististi pääteltyä huivin!
Paria muuta ostostani en voi esitellä, koska toisesta niistä tuli jo lahja vakiofanilleni ja toinen on muotoutumassa Raikun joulumysteerisukiksi. Ne tulevat ihan itselleni, mutta pidän hullut kanssamysseilijät jännityksessä, enkä laita kuvaa! Kuvassa olevia joulutähtösiä olen virkkaillut pitkin marraskuuta luennoilla, mutta nyt vasta sain ryhdistäydyttyä ja kasteltua ja muotoiltua ne. Lankana minulla oli puolikas kerä joulunpunaista Nallea ja 3-millin koukulla tähtiä tuli yhteensä 17 jokaisen nielaistessa 4 grammaa lankaa.

Minä ja kuviovirkkaus sovimme yleensä äärimmäisen huonosti yhteen, mutta tällä kertaa minulla oli niin hyvät kuvalliset ohjeet, että epäonnituminen oli liki mahdotonta. Okei, ensimmäinen ja toinen tähti vaativat vielä vähän opettelua ja kokeilua, mutta nopeasti homma automatisoitui. En vain tajua, miksi minun virkkauksistani tulee aina jotenkin niin löysiä ja reikäisiä. Katsokaa vaikka ohjeen viimeistä kuvaa ja verratkaa minun tähteeni. Minulla reiät ovat isot ja sakarat paljon pyöreämmät. Erilaisuudesta huolimatta minunkin tähteni ovat kyllä nättejä ja meinasin lahjoitella ne kämppiksille ja muutamille kavereille.