27.2.2012

Pipo ja aakkoshaaste

Tämä helmikuu taitaa olla kyllä tuottoisin kuu sekä neuleitten että postausten suhteen pitkään aikaan.
Lukuloma on innoittanut harjoittelemaan neulomisen ja lukemisen yhdistämistä ja se sujuu jo varsin mallikkaasti, kunhan malli vain on tarpeeksi aivoton. 7-millisellä minipyöröllä syntyi vajaassa tunnissa pipo jämäkerästä Sandnesin Alfaa. Kylmästä sodasta tuli ehkä samalla opittua jotain. Noin tylsä pipo vaati jotain koristusta, joten kirjailin siihen tuollaisen pyörylän. Kuvausassistentiksi suostui vanha suosikkinalle, joka näyttää pipo päässä kyllä lähinnä paavilta :D

Muutenkin on kamala neuloosi päällä, ideoita syntyy toinen toisensa perään, mutta toteuttamisaikaa on armotta liian vähän. Ravelryn selailu aiheutti angstin, kun huomasin, että vaikka jono ja suosikit ovat täynnä kauniita ohjeita, ja hylly täynnä ihania lankakeriä, niin viime aikaiset toteutukseni ovat lähinnä perussukkaa ja -tumppua Novitan langoista. Koska kevään ja kesän mittaan on kuitenkin odotettavissa neuleajan lisäystä (toivottavasti ainakin), niin uskallan vähän potkia itseäni toteuttamaan kaikkea nättiä liittymällä Kaheleitten aakkoshaasteeseen. F-kirjainhan siinä on jo menossa, mutta yritän silti hypätä kelkkaan ja kiriä haasteen kiinni. Friika, joka käväisi torstaina julkineuloutumassa, on sopivasti puikolla, mutta maaliskuun aikana valmistuminen pikkuisen epäilyttää. Onneksi yrittänyttä ei laiteta!

26.2.2012

SNY-paita

Kaksi vuotta sitten (hui kamala miten siitäkin on jo aikaa...) osallistuin SNY-vaihtoon, jossa parini lähetti minulle Lana Grossan ohjelehdykän ja kuusi kerää teetee Popparia. Niiden yhdistelmänä on sitten viimeiset puolitoista vuotta hartaudella kehitelty tätä paitaa.
Etupuolen kuvista ei tullut mitenkään päin edustavia, joten nyt ainoastaan selkäkuvaa, mutta paita samanlainen molemmilta puolilta niin eipä sen niin väliä. Työstäminen oli yhtä tuskaa, sillä aloitin paidan kiireellä alunperin matkaneuleeksi. Silloin tuli napattua käyttöön erittäin liukkaat 3,5-milliset metallipyöröt erittäin epäyhteistyökykyisellä kaapelilla, joilla liukkaan ja säikeytyvän langan neulominen sujui hi-taas-ti. En uskaltanut vaihtaa parempia puikkojakaan käyttöön, kun käsiala olisi voinut muuttua liiaksi. Homma eteni eteni lähes etukappaleen loppuun asti, kunnes kyllästyminen iski. Puoli vuotta marinointia, etukappale loppuun ja takakappale alulle. Marinointia toiset puoli vuotta ja paita sinnillä loppuun. Popparia on haukuttu lankana, ja kyllä aivan syystä. Neuloessa syli täyttyi pienistä sinisistä pölypalloista ja lanka nukkaantui ihan ihmeellisesti kerän pyöriessä lattialla ja neulomisen aikana. Ensimmäisen käyttökerran jälkeen paidasta sai poistaa aika kasan nukkapalloja...

Koska Poppari oli tiheydeltään varsin erilaista kuin ohjeen lanka, vähensin leveydestä silmukoita, mitä en tietenkään kirjoittanut ylös, enkä tietenkään muistanut silloin, kun aloitin toista kappaletta. Kevyttä purkamista siis. Koska en ollut täysin varma langan riittävyydestä neuloin alaresorin vasta lopuksi silmukat luontireunasta poimien. Ärsytyksen vuoksi en tehnyt hihoihin resoreita, vaan huolittelin ne ainoastaan i-cord reunuksella. Lankaa kului vain tasan 5 kerää, joten yksi pallero jää varsin rupsahtaneena hyllyyn odottamaan hamaa tulevaisuutta. Käsialani oli lisäksi ehtinyt reilussa vuodessa muuttua sen verran, että kappaleilla oli lopulta 5 senttiä eroa sekä pituudessa että leveydessä samoilla silmukkamäärillä. Maissi ei oikein ottanut venyäkseen pingotuksessakaan, mutta en enää alkanut purkaa tätä kovanonnen paitaa, vaan yhdistin kappaleet toisiinsa hellästi venytellen. Paidan hihat on tehty lepakkohihatyylillä, joten kun isompi kappale on etukappaleena, sen saumat vain vähän siirtyvät takakappaleen puolella ja kokonaisuus on yllättävän toimiva. Kuvassa näkyy miten nätisti raidat jatkavat kiertymistään toisessa kappaleessa, tai ainakin vaihdos olisi siisti, jos osaisi/jaksaisi tehdä nättejä saumoja... Olkasauma on syystä jäänyt kuvien ulkopuolelle :P

Paidasta tuli kaikesta huolimatta ihan käytettävä, vaikkei se sininen omin väri olekaan. Arvosana kasi miinus. Näitä voisi melkein tehdä toisen vähän onnekkaampana toteutuksena tosin :D 

19.2.2012

Kevättä odotellessa

Blogiini on tänä vuonna tullut pikaisesti laskettuna 4 kommenttia, mikä tarkoittaa selkeästi, että joko en ole saanut mitään nättiä aikaiseksi tai sitten tekstit eivät ole olleet tarpeeksi provokatiivisia. Tällä kertaa on onneksi tarjolla kauneutta, ja toivottavasti ensi kerralla en joudu turvautumaan verbaalisiin voimatoimiin.
Seurakunnassamme tehtiin taas henkilöstövaihdoksia, minkä seurauksena lempi nuorisotyöntekijäni vaihtuu pätevämpään henkilöön (pöh sanon minä!). Niinpä minulla oli sitten edellisestä tiistaista tämän viikon perjantaihin aikaa tehdä jotain nättiä läksiäislahjaksi.
Omassa varastossa oli kolme kerää ihanaa kirkkaan turkoosia Dropsin Alpacaa, joista sitten viikossa ja päivässä tikutin Spring Leaves -huivin. Neljä kertaa olen erivärisistä Alpacoista aloittanut yhtä jos toistakin neuletta, mutta kaikki ovat aina päätyneet purkuun, joten sekin kirous tuli nyt nätisti selätettyä. Puikkovalintakin osui kerrankin nappiin - 3,5-millisillä tuli nättiä jälkeä.
Ainoa miinut on huivin koko. Ennen pingotusta 40x60-kokoinen huivi venähti noin mittoihin 60x120, mutta pikkuisen turhan neliöksi se jäi. Ensimmäisen kuviokerran jälkeen harkitsin purkamista ja yhden mallikerran poistoa leveydestä, mutta tiukan aikataulun takia se jäi sitten tekemättä. Olisi ehkä kannattanut, mutta pysyy tuo päällä noinkin. Pikkuisen häikkää silmään myös tuo keskusosan vinoneliöden muotopuolisuus. En tiedä teinkö jotain väärin, sillä muitten projektien kuvissa keskusta näytti vähän terveemmältä.
Tällaisena vähän kulmikkaampana virityksenä huivi ainakin on riittävän pitkä soljella kiinnitettäväksi. Saaja oli onneksi ihan mielissään ja huivi toivottavasti lämmittää tulevissa koitoksissa.

3.2.2012

Hattivattihanskat ja paljon muuta

Nyt on ollut niin tajuttoman kylmää, että se pisti vauhtia puikkoihin, jotta ei tarvitsisi tuolla ulkona jäätyä. Nyt on hieno punainen setti mätsäämään edellisen postauksen pipoon ja vanhempaan Noro-huiviin.
Ensinnäkin huovutetut hanskat Novitan Purosta. Vähän alta kolme kerää kului 8 mm puikoilla ja öö oliskohan ollut 44 silmukalla. Huovuttamisen kanssa kävi taas hyvä tuuri ja lapasten koko oli juuri oikea, jotta sinne alle menevät vielä ohuet lapaset. Ei ole muuten sormia kylmännyt ulkona näitten kanssa!

Taannoin kehräämälleni hahtuvalangalle piti saada käyttöä, mutta valitettavasti langan pehmeysominaisuudet ovat kaktuksen luokkaa. Kohteena siis jokin kaukana ihosta oleva ruumiinosa ja niin näistä tuli säärystimet. 4o,4n-joustinta niin, että neljän kerroksen jälkeen kuvio siirtyy kahdella silmukalla. Kolmella puikoilla ja kaksi kierrosta ympäri. Ihan pikkuisen loppui lanka kesken ja toinen säärystin on kerroksen toista lyhyempi, mutta käytössä sitä ei kyllä erota ollenkaan, kun säärystimet ovat aina muutenkin niin tuhannen makkaralla. 

Tänään piti tappaa keskussa aikaa puolitoista tuntia ja tuli muun muassa todettua, että tämän kevään nuorisomuoti näyttää taas niin järkyttävältä, että ei tarvitse varmaan pahemmin kuluttaa aikaa kaupoissa lähikuukausina. Perinteiseen ajantappokierrokseen kuuluu myös totta kai kaikkien kirjakauppojen käsityökirjojen katsastaminen. Akateemisessa sattui käteen tämä isohko järkäle, joka päälle päin näytti varsin rumalta ärsyttävään vintage-tyyliin tehdyltä ja kuivalta historiateokselta, mutta...

kun avasin kirjan satunnaisesti, osuin heti tämän näköiselle aukeamalle! Joku varmaan tunnistaa rouvan :D Kirjan kiinnostus kerroin nousi heti tappiin ja se paljastuikin loistavaksi kokonaisuudeksi fakta-asiaa, tekniikka- ja henkilöesittelyjä ja neuleohjeita. Hienoa, että neulomisteokseen on otettu mukaan oikeasti myös "nykyneulonta". Pakkohan se oli siis kantaa kotiin <3 Nyt kirja on tosin tietokirjapinon alla oikenemassa, kun sen kannet olivat vääntyneet ihmeelliselle mutkalle, mikä ei muka edes ollut alennusperuste...