Ensimmäisenä valmistui Miralda's Shawl kirjasta Knitted Lace of Estonia. Toisena työnä Starfish Hat kirjasta 60 Quick Knits. Molemmissa on lankana sama äidin työkaverin hylkäämä puuvillalanka. Väri ei ole täysin oikea yhdessäkään kuvassa, oikeasti se on sellainen täyteläinen punamullanpunainen. Puuvillan neulominen oli piiiiitkästä aikaa tosi kivaa. Pipon tein kaksinkertaisella langalla, jotta se vastaisi ohjeen neuletiheyttä, mutta kaksinkertainen puuvilla 40-senttisellä pyöröllä ei oikein hellinyt kirjoituksissa rasittunutta rannettani...
Miralda's Shawl oli tosi kiva neulottava, vaikka vähän ahdistuinkin kun huomasin vasta työn aloitettuani, että siinä(kin) tehdään runsaanlaisesti nyppyjä siinäkin. En ole mikään nyppyneulomisen ystävä, ja siksi valitsin kirjasta juuri tämän huivin. Huivi on valmiina yllättävän pieni, joten paksumman langan käyttö ei olisi ollut huono idea. Miralda's Shawl aloitetaan pitkästä alareunasta, joten koon muuttaminen työn edetessä ei oikein onnistu sekään. Tätä huivia olisi tarkoitus pitää kaulassa, mutta nyt sen koko on hieman nippanappa päälläpysyväksi. Kiva huivi se kuitenkin on, vaikka valmistuminen kesti kyllä ihan luvattoman kauan, melkein kaksi kuukautta...
Minua muuten häiritsee, miten huonosti useimmissa kolmiohuivessa täsmätään kuviokerrat, jos niissä on alareunassa sellainen iso ja näkyvä raita kuten tässäkin. Jos minä suunnittelisin, niin tekisin niin, että keskikohdan ympärillä nuo vinoneliöt olisivat kokonaiset ja ulkoreunoissa ne voisivat olla puolikkaatkin. (selkeästi selitetty joo...) Valivali, pitäisi kai itse suunnitella tai vähintään muokkailla ohjeita useammin :P Yläosan mallineule (just ja just näkyy kuvassa) on sen sijaan tosi mukavan näköinen, sitä voisi melkein käyttää jossain muussakin yhteydessä.
Minua muuten häiritsee, miten huonosti useimmissa kolmiohuivessa täsmätään kuviokerrat, jos niissä on alareunassa sellainen iso ja näkyvä raita kuten tässäkin. Jos minä suunnittelisin, niin tekisin niin, että keskikohdan ympärillä nuo vinoneliöt olisivat kokonaiset ja ulkoreunoissa ne voisivat olla puolikkaatkin. (selkeästi selitetty joo...) Valivali, pitäisi kai itse suunnitella tai vähintään muokkailla ohjeita useammin :P Yläosan mallineule (just ja just näkyy kuvassa) on sen sijaan tosi mukavan näköinen, sitä voisi melkein käyttää jossain muussakin yhteydessä.
Seuraava haasteeseen vastaava työ oli sitten siis Starfish Hat, joka neuloontui kahdessa illassa. Tähtikala-pipon kruunu on luonnollisesti se neuleen hienoin osa. Uskomatonta, että joku on tuollaisenkin kavennustavan keksinyt! Minä en osaa pitää pipoja päässä sillä tavalla tyylikkäästi rutussa, vaan vedän ne aina otsalle ja korville asti, kun muuten pää paleltuu. Kerrankin onnistuin tekemään pipon, joka yltää lämmittämään kunnolla koko päätä. Omilla ohjeilla ne tuppaavat jäämään aina liian lyhyiksi. Ihmeen lyhyt tästäkin piposta tuli kyllä mallikuvaan verrattuna, vaikka senttejä onkin saman verran.
Ja minä joka vihaan nyppyjä, valitsin sitten niitä seuraavaankin työhön. Ajattelin kuitenkin, että pipo ja huivi sopisivat sitten paremmin yhteen. Seuraava haasteneule ei onneksi ole nyppyinen ja pääsee työn alle ihan pian, kunhan ensin saan rästiin jääneet läksyt tehtyä ja pari kesätyöhakemusta kirjoiteltua. Oliko sitä aikaa kaupan jossain?
Ja minä joka vihaan nyppyjä, valitsin sitten niitä seuraavaankin työhön. Ajattelin kuitenkin, että pipo ja huivi sopisivat sitten paremmin yhteen. Seuraava haasteneule ei onneksi ole nyppyinen ja pääsee työn alle ihan pian, kunhan ensin saan rästiin jääneet läksyt tehtyä ja pari kesätyöhakemusta kirjoiteltua. Oliko sitä aikaa kaupan jossain?
Ajattelin vielä, että kirjahaasteen yhteydessä voisin näitä kirjojakin samalla vähän ruotia.
Knitted Lace of Estoniaa on haukuttu painovirheiden täyttämäksi, mutta ainakaan tässä tekemässäni ohjeessa niitä ei ollut. Kirjassa on 14 ohjetta eri mallisiin huiveihin, mallineuleita ja pitkähkö historiaosuus. Kirjassa minua kiinnostavat juuri kaikki muut ohjeet kuin ne supernyppyiset seitinohuet perinteiset Haapsalu-mallit, joten onneksi kirjasta löytyy epäperinteisempiäkin useita.
60 Quick Knits on aivan ihana kirja. Sen taitto on niin syötävän hyvännäköinen, että jo pelkäästään sen takia tekisi mieli neuloa puoli kirjaa. Kirjan neulomismukavuuskin on huippuluokkaa, sillä kirja on niin lötkö, että pysyy helposti avoimena sylissä ilman, että selkää pitää väkivaltaisesti murjoa. Lisäksi mallineuleet on esitetty kaavioin eikä avoimena tekstinä. Kaikki ohjeet ovat Cascade 220:lle, joka vastaa noin 7 veljestä tiheydeltään, joten valmistakin tulee kohtuullisen nopeaan tahtiin. Tähän kirjaan palaamme taatusti vielä joskus.
Knitted Lace of Estoniaa on haukuttu painovirheiden täyttämäksi, mutta ainakaan tässä tekemässäni ohjeessa niitä ei ollut. Kirjassa on 14 ohjetta eri mallisiin huiveihin, mallineuleita ja pitkähkö historiaosuus. Kirjassa minua kiinnostavat juuri kaikki muut ohjeet kuin ne supernyppyiset seitinohuet perinteiset Haapsalu-mallit, joten onneksi kirjasta löytyy epäperinteisempiäkin useita.
60 Quick Knits on aivan ihana kirja. Sen taitto on niin syötävän hyvännäköinen, että jo pelkäästään sen takia tekisi mieli neuloa puoli kirjaa. Kirjan neulomismukavuuskin on huippuluokkaa, sillä kirja on niin lötkö, että pysyy helposti avoimena sylissä ilman, että selkää pitää väkivaltaisesti murjoa. Lisäksi mallineuleet on esitetty kaavioin eikä avoimena tekstinä. Kaikki ohjeet ovat Cascade 220:lle, joka vastaa noin 7 veljestä tiheydeltään, joten valmistakin tulee kohtuullisen nopeaan tahtiin. Tähän kirjaan palaamme taatusti vielä joskus.