26.3.2012

Mainetta ja kunniaa

Minut on huomioitu! Jess! Kvaakkuli antoi minulle tällaisen:

Sääntönä on antaa tuo eteenpäin 5 muulle blogille, joilla on alle 200 lukijaa tai ovat muuten vain uusia tai tuntemattomia. En omalta lukulistaltani löytänyt kuin neljä ehdot täyttävää, mutta laitetaanpas heille menemään tunnustus sitten oikein perusteitten kanssa.
Silmukkasatuja: Tuore tapaus blogimaailmassa, mutta neuleet aivan superihania, kelpaisivat kaikki myös minulle!
Yksiä pieniä kirjoituksia: Tämän blogin kirjoittaja on ollut kirjoitustyylin takia suosikkini jo pitkään ja tässä hänen uudessa blogissaan on erityisen kivoja tekstejä.
Täydellinen sininen: Niitä harvoja bloggaajia, joita tunnen myös elävässä elämässä. Ihan tuore blogi, mutta silti kerännyt jo enemmän lukijoita kuin minä. Mur... :D
Kaisan neuleblogi: Ei missään nimessä aloitteleva blogi, mutta lukijoita taitaa olla kuitenkin alle 200.

Mutta höh, tähän tunnustukseen ei kuulukaan jännien faktojen kertomista itsestä. Taidan siis höpistä ihan muuten vain jotain, joka on ollut mielen päällä. (siirrytään siis siihen kommenttien keräämiseen provosoivalla tekstillä)

Maksulliset neuleohjeet.
Silloin kun minä olin vielä nuori nettineuloja, ei juuri kukaan suunnitellut ohjeita myyntiin. Ohjeet jaettiin omassa blogissa tai Ullassa. Nykyään asiansa osaavien suomalaisten suunnittelijoiden ohjeet ovat käytännössä poikkeuksetta maksullisia. Ymmärrän ihan täydellisesti, että oivaltavien ohjeiden teko ja sarjoittaminen moneen kokoon ja viimeisen päälle hiominen vaatii työtä. Minua kuitenkin surettaa, että neulesuunnittelussa on siirrytty ikään kuin hyväntekeväisyydestä bisneksen puolelle. Esimerkiksi Ullassa on yleistynyt se, että ohjeessa oleva lanka on jonkin lankakaupan sponsoroimaa. Ei kai siinäkään mitään, mutta en minä ainakaan menisi mihinkään kauppaan mankumaan lankaa, jotta voisin suunnittelemalla suunnitella jotain. Uskon enemmän omasta oivalluksesta kumpuavaan inspiraatioon. Minua on jo pidempään ärsyttänyt jossain määrin elitistinen asenne, joka nettineulonnassa on nykyään. Osittain vastalauseena sille en koskaan osta maksullisia neuleohjeita. Netissä julkaistuista ohjeista neulon ainoastaan ilmaisjakelussa olevia kunnioituksenosoituksena niille suunnittelijoille, jotka käyttävät omaa aikaansa hyvien ohjeiden tekemiseen saamatta siitä mitään korvausta itselleen. Tämän periaatteen naisena minua harmittaa erityisesti se, että suomalaisen nettineulonnan kruununjalokiven Ullan taso on madaltunut viimeaikoina huomattavasti. Ohjeita on kerta kerralta vähemmän ja niistä löytyy yhä harvemmin kiinnostavia töitä. Tuntuu kuin Ullassa julkaisisivat ohjeita enää ne, jotka eivät kehtaa pyytää niistä rahaa ja kaikki vähänkin laadukkaammat ohjeet menevät suoraan myyntiin. On olemassa ohjeita myyvät supersuunnittelijat, joiden blogeja lukevat kaikki, ja näitä henkilöitä ihailevat "tavikset", joiden blogeja lukevat lähinnä neuletutut. Tämänkin juuri jakamani tunnustuksen sääntönä on jakaa se blogeille, joilla on alle 200 lukijaa. Vuodesta 2009 pystyssä olleella blogillani on 8 lukijaa ja minulle 200 seuraajaa olisi uskomaton määrä. Minusta tunnustus kuitenkin antaa ymmärtää, että alle 200 lukijan blogin on pakko olla uusi, koska kyllähän sille muuten olisi kertynyt jo satapäin lukijoita. Eipä sillä että lukijamäärän tuijottaminen olisi minulle blogin pidon kulmakivi, jakaisin töitäni täällä ihan siitä ilosta, että olen saanut valmiiksi jotain ja johon yleensä olen itse tyytyväinen. Silti välillä olisi kiva tietää, että siellä näytön toisella puolella olisi joitakuita, joita kiinnostaa. Voisin nyt päättää tämän provokatiivisen päivityksen ja mennä neulomaan Ullan ohjeella pipoa, johon on Ravelryssa listattu 7 projektia.

PS. Pakollisina lievennyksinä mainittakoon, että
1) Arvostan äärettömästä kaikkea neulesuunnittelutyötä, olipa tuotos sitten ostettava tai ilmainen
2) Tarkoitukseni ei todellakaan ole tuomita ketään yksittäistä ihmistä tai pahoittaa kenenkään mieltä
3) Poikkesin toissapäivänä periaatteestani ja ostin Triip-neuletakin ohjeen. Mutta sallin sen poikkeuksen itselleni, koska se takki nyt vain on jumalaisen kaunis ja mulla alkoi juuri kesäloma. Että niin.

Minut saa nyt tulla halutessaan kivittämään kommenttilootan kautta.

25.3.2012

Valmista tuli!

Perjantaina loppui koulunkäynti miellyttävän pitkäksi ajaksi. Aiheen tiimoilta olin saanut naamatauluni Kalevaankin. 9 yo-koetta ja 98,5 lukiokurssia läpäisseenä nyt voisi ansaita vähän neulomisaikaa ihan itselle :) Lukemisen lomassa oli välillä pakko päästä neulomaan ja tuulettamaan päätä, minkä tuloksena on melko pitkälti valmistunut seuraava neule:

Hilpeä villapaita ylpeänä esitttää Friika Kaikki lähti lapasesta -kirjasta. Lanka ihan ohjeen mukainen Rowan Felted Tweed, jossa värinä ginger. Kokoon 91 meni ohjeen mukaisen 10 kerän sijasta vain 7,5 ja kun varmuuden vuoksi ostettuna oli 12 kerää, niin jäljellä olevasta langasta saa vielä vaikka mitä. Puikkoina minulla oli 3,5-milliset. 
 
Fiilis neuleesta on aivan mahtava! Laadukas lanka on aivan ihanaa ja neule on juuri sopivan kokoinen ja nätti ja kaikkea. Yläosan kanssa tuli vähän modailtua osin vahingossa ja osin tarkoituksella. Hihan suita reunustavissa palmikoissa pitäisi olla kiertojen välissä olla 6 kerrosta ja minulla on vain 4, koska olen aika huono laskemaan kerroksia työstä ja kolmen väärin tehdyn kuviokerran jälkeen en enää jaksanut alkaa purkaa. Hyvännäköinen on tosin tuo tiiviimpikin kierto. Sen lisäksi lisäsin kappaleen korkeutta 2 sentillä sekä etu- että takakappaleeseen, jotta poikkisauma asettuisi oikeaan kohtaan. Neuloin myös hartioille tulevaan osuuteen 4 senttiä enemmän, jotta pääaukko olisi vähän neliskanttisempi ja isompi. Pieni se on kuitenkin edelleen, joten vähänkään pallopäisempiä suosittelin kyllä leventämään sitä ihan suosiolla.
Hihakappaleen neulominen tuntui ihan loputtomalta urakalta, mutta valmistuihan se sitten lopulta. Vartalo-osuuden palmikointi oli aluksi vähän haastavaa, sillä minulla ei ole juuri ollenkaan aiempaa kokemusta monimutkaisista palmikoista. Palmikkopuikon kanssa pelaaminen oli siis aika hidasta, mutta loppua kohti homma nopeutui. Aiemmin lähimpänä sydäntäni ovat olleet pitsi- ja kirjoneuleet, mutta pikkuisen pääsi palmikkokärpänen nyt puraisemaan.
 
Pari kauneusvirhettäkin Friikaani ehti valitettavasti mahtua. Hihakappaleet takapuolella on yksi kerros, joka ilmeisesti oli pitkään puikolla neuleen ollessa vähän tauolla ja sen venynyt muita löysemmäksi. Tietyssä valossa se näkyy aika ikävästi. Lisäksi alaosuuden sivusaumoihin jäi silmukkamerkkien takia vähän löysemmät pystyraidat, jotka vähän paistavat kyljissä, mutta mitäs pienistä. Olen ihan mielettömän tyytyväinen tähän! Nyt tarttis vain tulla eteen jotain sopivia tilaisuuksia päästä käyttämään tätä tunikaa <3