Wau, tältäkö tuntuu, kun ei ole stressiä yhtään mistään? Koko loman alkupuolisko on mennyt enimmäkseen kirjojen maailmassa ja koko syksyn opiskelujakso tuntuu kaukaiselta ja hämärältä muistolta. Lomalle on kyllä varattuna ihan asiallisiakin hommia, joiden suhteen pitäisi pikkuhiljaa aktivoitua. Tärkeimpänä olisi kai kroonisen juhlavaatevajeen paikkaaminen yhdellä pikkumustalla, joka olisi tarkoitus saada tässä parin viikon aikana ommeltua. Kolme joululahjaa on vielä esittelemättä ja tässä niistä kaksi, jotka ovat leluja molemmat.
Ennen joulua käväisin viikonlopun verran mummolassa ja mukana minulla oli paitsi tässä postauksessa oleva toinen lelu niin myös 7 veljestä papukaijaa hyväntekeväisyyspeittotilkkuihin. Paluumatkalla keksin kuitenkin, että haluan tehdä samaan aikaan kylässä olleelle sukulaistytölle joululahjan. Mukana ollut kerä muotoutui puolikkaaksi käärmeeksi ja perillä seuraavasta kerästä tuli toinen puolikas. Yhteensä lankaa kului pikkuisen vajaa sata grammaa ja postiikin käärme ehti ajoissa, kun tuli hännän alla sitä neuloin.
Tein käärmeen taittelusta kuvallisenkin kokoamisohjeen ja ajattelin ensin laittaa sen ihan vain tänne blogiin, mutta sitten Ullan toimitustapaamisessa ilmeni tarve joululahjaohjeelle, joten näpyttelin ohjeen Ulla-kuntoon. Se on siis saatavilla Suomen verkkoneuleyhdistyksen jäsensivuilla.
Tähän toiseen joululahjaleluun ostin langat jo elokuussa. Lykkäsin aloittamista kuitenkin pitkälle joulukuuhun. Koska krokotiili on virkattu, ja virkkaaminen on (kuulemma) kolme kertaa nopeampaa, mutta samalla kolme kertaa enemmän lankaa kuluttavaan kuin neulominen, niin lopputulos oli totta kai se, että tuli armoton kiire ja lankaa ja aivan liikaa yli. Kroko oli pakko saada valmiiksi ennen joulunviettoon lähtöä, sillä roinaa oli raahattavaksi muutenkin niin paljon, että erillisen täytevanun mukaan ottaminen ei napannut sitten yhtään. Sinänsä aikaa olisi ollut hieman tavallista pidempäänkin, sillä kroko tuli lahjoitettua kummipojalle vasta välipäivinä henkilökohtaisesti.
Näin tallaisen krokotiilin tehtynä Pohjolan Langassa ja päätin heti, että samanlainen on pakko tehdä myös itse. Marks&Kattens Sommargarn -puuvilla oli tarjouksessa ja lankojen kanssa sain valokopion Kauneimmat Käsityöt 2/2012:sta, jossa ohje on. Musta lanka on jotain mystistä muinaista puuvillaa. Sinistä lankaa meni 126 g, vihreää 22 g ja valkoista 5 g. Yhteensä siis aivan pikkuisen yli kolme kerää. Koska ostin keriä yhteensä kuusi, minulla olisi samaa lankaa vielä toiseen krokotiiliin, joskin se tarkoittaisi, että aika isoja osia vartalosta pitäisi tehdä valkoisella. Kokoamisvaiheessa huomasin tehneeni vahingossa yhden ylimääräisen jalan, joten sekin puoltaisi toisen yksilön tekemistä. Ohjeen mukaan vartalopallot pitäisi kiinnittää toisiinsa tarranauhan palasilla, mutta minä en edes halunnut ajatella tarranauhan kiinnittämistä tappotiukkaan virkkuupintaani, jota kolmosen koululla syntyi, joten ruumiinosat on suosilla kiinnitetty toisiinsa langalla.
Viimeisen joululahjan esittely ja mahdollinen neulevuosikatsaus menevät todennäköisesti ensi viikkoon ja vuoteen, joten Kroko toivottaa kaikille lukijoille jo nyt mukavaa ja turvallista uuden vuoden juhlintaa!
30.12.2012
23.12.2012
Kaula-asioita
Koska kaksi seuraavaa lahjaa on jo luovutettu saajilleen ja paketitkin on aukaistu, niin pystyn esittelemään ne myös blogissa.
Pätkärääkättyä Sandnes Maijaa 3,5 millin puikoilla pikkuisen reilun kerän verran ja yksi junamatka tarvittiin tähän kauluriin. Ideana oli muotoilla laskettelevalle kaverille sopiva kaulasysteemi, jonka saa helposti peittämään myös sen osan naamasta, joka ei ole laskettelulasien alla.
Kauluri on neulottu kuvan suunnassa alhaalta ylös. Loin sata silmukkaa ja neuloin niillä Calorimetryn ohjeesta ensimmäisen puolikkaan. Siitä jatkoin sitten suoraa putkea ja kaulurin loppuun neuloin kokonaisen Calorimetryn. Vaikka työ onkin tehty pyörönä, niin lyhennettyjen kerrosten osuudessa on luonnollisesti neulottu välillä nurjalta puolelta. Lanka loi vähän harmittavan erilaista pintaa suoraan purkilo-osuuteen, mutta kaulassa lopputulos ainakin oli ihan kiva ja saaja tykkäsi.
Toinen lahja puolestaan on kurssikaverille, joka luentoneulontaani katsoessa kärtti koko syksyn, että voiko neulomalla tehdä stolan (eli sen pitkän liinan, joka papilla on hartioilla). Kuvan tekele on kyllä ihan vain kaulahuivimittainen, mutta tulipa todistettua, että kyllä pystyy! Käytin siihen kotona lojuneen jämäkerän Novita Rustikaa ja ketjusilmukoita kirjoin Nallesta kuvioiksi.
9.12.2012
Uuden opettelua
Vinkki kaikille teille, jotka suunnittelette mahdollista lankalakkoa uuden vuoden lupaukseksi. Helpoin tapa olla ostamatta lankaa, on olla käymättä lankakaupassa. Kun tekee itsensä niin laiskaksi tai kiireiseksi, ettei koskaan saa käytyä lankakaupassa, ei ole mahdollisuutta sortuakaan mihinkään. Näin ollen minunkin syksyni on ollut hyvin langaton. No, sitten äiti tuli käymään ja pakolliseen turistiosuuteen kuului lankakaupoissa käynti ja loppu on historiaa. Mutta hei, kaikki uudet lankani ovat jo käytössä!
Ensimmäinen ostos oli kerä, jota olin jo vannonut, etten koskaan tule neulomaan. Näin sitä sitten sanat tulevat syödyksi, kun inspiraatio iskee. Vihreässä vyyhdissä oli myynnissä jos jonkinmoista frilla-lankaa, mutta tämä villahahtuvareunainen (ONline Linie 316 Shape) näyttikin ihan fiksulta ja houkuttelevalta, toisin kuin ne ufon oksennukset. Niinpä yksi kerä siniruskeaa frillaa lähti mukaan ja varsin pienellä vaivalla se muotoutui mummolle kaulaliinaksi. Frillahuivin tekeminen oli oikeastaan ihan hauskaa (uudet tekniikat ovat aina kokeilemisen arvoisia) ja pöyheä villakasa tuntui kaulalla varsin lämpimältä. Sain jopa siististi pääteltyä huivin!
Paria muuta ostostani en voi esitellä, koska toisesta niistä tuli jo lahja vakiofanilleni ja toinen on muotoutumassa Raikun joulumysteerisukiksi. Ne tulevat ihan itselleni, mutta pidän hullut kanssamysseilijät jännityksessä, enkä laita kuvaa! Kuvassa olevia joulutähtösiä olen virkkaillut pitkin marraskuuta luennoilla, mutta nyt vasta sain ryhdistäydyttyä ja kasteltua ja muotoiltua ne. Lankana minulla oli puolikas kerä joulunpunaista Nallea ja 3-millin koukulla tähtiä tuli yhteensä 17 jokaisen nielaistessa 4 grammaa lankaa.
Minä ja kuviovirkkaus sovimme yleensä äärimmäisen huonosti yhteen, mutta tällä kertaa minulla oli niin hyvät kuvalliset ohjeet, että epäonnituminen oli liki mahdotonta. Okei, ensimmäinen ja toinen tähti vaativat vielä vähän opettelua ja kokeilua, mutta nopeasti homma automatisoitui. En vain tajua, miksi minun virkkauksistani tulee aina jotenkin niin löysiä ja reikäisiä. Katsokaa vaikka ohjeen viimeistä kuvaa ja verratkaa minun tähteeni. Minulla reiät ovat isot ja sakarat paljon pyöreämmät. Erilaisuudesta huolimatta minunkin tähteni ovat kyllä nättejä ja meinasin lahjoitella ne kämppiksille ja muutamille kavereille.
29.11.2012
Lämmikkeitä
Marraskuun jälkipuoliskolla synttäreitä viettävä kaverini sai lahjaksi paksun pipon. Mallia otin jossain määrin Felicity-piposta, joskin mitään ajattelematta tein pipon alalaitaan joustinneuletta. Silmukkamäärät olivat tietenkin ihan erit, mutta sen verran mukailin ohjetta, että lisäsi pipon puolivälissä silmukoita ja sitten kavensin ne voimakkaasti lopussa, jolloin syntyi ihan mukava pussiefekti, joka tässä kuvassa ei tietenkään näy. Pipo on varsin muhkea tapaus, sillä se on kaksinkertaista harmaata Rose Mohairia ja kolmanneksi langaksi neuloin mustaa SandnessGarn Sisua, yhteensä pipo painaa 105 grammaa. Viitosen puikoilla syntyi tiivistä pintaa, josta ei lämpö karkaa eikä tuuli tule läpi.
Pitkästä aikaa sain neulottua myös jotain itselleni! Ullan pikkujouluissa neulaisin tämän kuvan kämmekkään ja parilla luennolla toisen. Malli on Oddity vuodentakaisesta Ullasta. Lankana minulla oli Zitron Trekking Hand Art, josta olen tehnyt pari vuotta sitten jo sukat. (Kyseiset sukat oman muuten tällä hetkellä ainoat ehjät ohuet villasukkani, joten ne ovat jatkuvassa käytössä ja nekin ovat kohta hiutuneet puhki...) Lankaa kului 24 grammaa 2,5-millisillä puikoilla, magic-loopaten tietysti, olen jäänyt siihen koukkuun...
25.11.2012
Joulua kohti
Taas tarvittiin teologi selvittämään vastaus kysymykseen, jota tiede ei ole osannut ratkaista. Yläpuolella olevasta kuvasta voi nyt jokainen todeta, miltä maankuoren sisällä näyttää!
Tämä pallo menee joululahjaksi ja jokainen voi yrittää arvata saajan opiskelualan. Pallon teko oli kyllä yksi tuskien taival... Aloitin, mutta päästyäni ensimmäisiin maaosuuksiin vihreistä länteistä tuli niin kiristäviä, että ne oli pakko purkaa. Sitten keksin, että voisinkin tehdä maa-alueet silmukoita jäljitellen, jolloin ne eivät kiristäisi samalla tavalla. Jatkoin näin neuloen aina muutaman kerroksen ja kirjoen perässä vihreällä. Sitten rupesin kummastelemaan, kun vihreät alueet alkoivat osua lisäyssauman päälle. Pikkuisen parempi perehtyminen ohjeeseen ja tajusin, että silmukoita olisi pitänyt lisätä vuorotellen sektorin kummassakin laidassa, eikä aina puikon alussa. Purkuun taas, mikä olikin tosi hauskaa jäljiteltyjen silmukoiden kanssa. Seuraavan aloituksen ajattelin sitten kumminkin tehdä aitona kirjoneuleena, mutta pitkien langanjuoksujen välttämiseksi ajattelin tehdä kunkin maa-alueen intarsiana omalta kerältään. Mutta nyt maa-alueiden takana juoksi lankoja kahteen-kolmeen suuntaan ja lopputulos oli entistä kiristävämpi. Vielä kerran purkamista ja lopullinen versio täysin normaalina kirjoneuleena liioitellun löysien langanjuoksujen kanssa tuotti melkein kiristämättömän version.
Ohje on Elioksen käspaikalle suunnittelema Planeetta Maa, jonka alkuperäinen kaavio on kyllä luvalla sanoen melkoisen surkea... Ravelrystä löytyi onneksi paranneltu versio, josta osasin jo jopa laskea silmukat. Huomasin tosin juuri, että kyseisestä versiosta (ja siis minun maapallostani myös) puuttuvat Uusi-Seelanti ja Madagaskar, mutta maantieteilijöille opetetaan kuulemma toistaiseksi pelkkää tylsää matkailua ja aluesuunnittelua, joten tuskin lahjan saaja huomaa... Olen joka tapauksessa ihan tyytyväinen pallon ulkonäköön ja projekti oli loppujen lopuksi nopea. Kauhea kirjoneulekuume tosin iski nyt...
Olen tehnyt joululahjoja toistaiseksi pelkästään jämälangoista ja tässä maapallossa esiintyvätkin jo tiskiräteistä tutut petrooli ja lime Hjertegarn Blend Bamboo. Liukas bambulanka nyt vaan ei ollut ihan fiksuin mahdollinen materiaali tähän, sillä se ei jää sopiviin kiristyksiin vaan valuu joka suuntaan. Niinpä maa-alueiden reunimmaiset silmukat joko ovat venyneet liikaa tai kiristävät, vaikka täytteen kanssa säädinkin niitä mahdollisimmat tasaisiksi. Päällykuva havainnollistanee tilannetta... En tiedä menikö lankakerien punnitseminenkin jotenkin pieleen, sillä vihreää lankaa näytti kuluneen 15 grammaa ja sinistä 10, vaikka maapallon pinta-alastahan 71 % on merta... Tai ehkä kääntöpuolen langanjuoksut vain sitten söivät vihreää niin paljon... Joka tapauksessa tavoitteeni kuluttaa sininen ja vihreä lanka loppuun epäonnistuivat, sillä niistä voisi tehdä vielä toisenkin maapallon (arvatkaa tosin teenkö...). Puupuikot olivat langan liukkauden takia ihan ehdottomat ja sopivin vapaana oleva koko minulla oli 2,75 mm, joten niillä mentiin.
Marraskuun piristämiseksi oli Ravelryssä yllärivaihto ja minulle tuli pari pötkylää Manos del Uruquayn Maximaa, joka on mukavan paksu käsinvärjätty merinolanka. Lisäksi oli Novitan pyöröt ja neljä helmiäisnappia, joista kuvassa tosin vain kaksi, kun kaksi muuta meinasi päätyä pakkauksen mukana roskiin... Hyvä minä. Omat jouluksi kotiin -sukkanikin saapuivat, mutta meinaan säästää ne joululahjaksi. Olisikohan vaihtokiintiö nyt taas vähäksi aikaa täynnä...
Sanottakoon nyt täällä lopussa vielä, että Ullan pikkujouluissa lauantaina oli hauskaa! Terkut kaikille paikallaolleille. En saamattomuuttani saanut kasattua sinne joululahjaa, joten jäin ainoana ilman pakettia. Sain tosin tulevalta päätoimittajalta Hanna-Kaisalta salmiakkipussin, jonka hän ilmoitti olevan lahjus. Odotankin nyt sitten kauhulla, mitä minulle ensi vuonna keksitään, kun tulin päätyneeksi hallituksen jäseneksikin. Ups.
Tämä pallo menee joululahjaksi ja jokainen voi yrittää arvata saajan opiskelualan. Pallon teko oli kyllä yksi tuskien taival... Aloitin, mutta päästyäni ensimmäisiin maaosuuksiin vihreistä länteistä tuli niin kiristäviä, että ne oli pakko purkaa. Sitten keksin, että voisinkin tehdä maa-alueet silmukoita jäljitellen, jolloin ne eivät kiristäisi samalla tavalla. Jatkoin näin neuloen aina muutaman kerroksen ja kirjoen perässä vihreällä. Sitten rupesin kummastelemaan, kun vihreät alueet alkoivat osua lisäyssauman päälle. Pikkuisen parempi perehtyminen ohjeeseen ja tajusin, että silmukoita olisi pitänyt lisätä vuorotellen sektorin kummassakin laidassa, eikä aina puikon alussa. Purkuun taas, mikä olikin tosi hauskaa jäljiteltyjen silmukoiden kanssa. Seuraavan aloituksen ajattelin sitten kumminkin tehdä aitona kirjoneuleena, mutta pitkien langanjuoksujen välttämiseksi ajattelin tehdä kunkin maa-alueen intarsiana omalta kerältään. Mutta nyt maa-alueiden takana juoksi lankoja kahteen-kolmeen suuntaan ja lopputulos oli entistä kiristävämpi. Vielä kerran purkamista ja lopullinen versio täysin normaalina kirjoneuleena liioitellun löysien langanjuoksujen kanssa tuotti melkein kiristämättömän version.
Ohje on Elioksen käspaikalle suunnittelema Planeetta Maa, jonka alkuperäinen kaavio on kyllä luvalla sanoen melkoisen surkea... Ravelrystä löytyi onneksi paranneltu versio, josta osasin jo jopa laskea silmukat. Huomasin tosin juuri, että kyseisestä versiosta (ja siis minun maapallostani myös) puuttuvat Uusi-Seelanti ja Madagaskar, mutta maantieteilijöille opetetaan kuulemma toistaiseksi pelkkää tylsää matkailua ja aluesuunnittelua, joten tuskin lahjan saaja huomaa... Olen joka tapauksessa ihan tyytyväinen pallon ulkonäköön ja projekti oli loppujen lopuksi nopea. Kauhea kirjoneulekuume tosin iski nyt...
Olen tehnyt joululahjoja toistaiseksi pelkästään jämälangoista ja tässä maapallossa esiintyvätkin jo tiskiräteistä tutut petrooli ja lime Hjertegarn Blend Bamboo. Liukas bambulanka nyt vaan ei ollut ihan fiksuin mahdollinen materiaali tähän, sillä se ei jää sopiviin kiristyksiin vaan valuu joka suuntaan. Niinpä maa-alueiden reunimmaiset silmukat joko ovat venyneet liikaa tai kiristävät, vaikka täytteen kanssa säädinkin niitä mahdollisimmat tasaisiksi. Päällykuva havainnollistanee tilannetta... En tiedä menikö lankakerien punnitseminenkin jotenkin pieleen, sillä vihreää lankaa näytti kuluneen 15 grammaa ja sinistä 10, vaikka maapallon pinta-alastahan 71 % on merta... Tai ehkä kääntöpuolen langanjuoksut vain sitten söivät vihreää niin paljon... Joka tapauksessa tavoitteeni kuluttaa sininen ja vihreä lanka loppuun epäonnistuivat, sillä niistä voisi tehdä vielä toisenkin maapallon (arvatkaa tosin teenkö...). Puupuikot olivat langan liukkauden takia ihan ehdottomat ja sopivin vapaana oleva koko minulla oli 2,75 mm, joten niillä mentiin.
Marraskuun piristämiseksi oli Ravelryssä yllärivaihto ja minulle tuli pari pötkylää Manos del Uruquayn Maximaa, joka on mukavan paksu käsinvärjätty merinolanka. Lisäksi oli Novitan pyöröt ja neljä helmiäisnappia, joista kuvassa tosin vain kaksi, kun kaksi muuta meinasi päätyä pakkauksen mukana roskiin... Hyvä minä. Omat jouluksi kotiin -sukkanikin saapuivat, mutta meinaan säästää ne joululahjaksi. Olisikohan vaihtokiintiö nyt taas vähäksi aikaa täynnä...
Sanottakoon nyt täällä lopussa vielä, että Ullan pikkujouluissa lauantaina oli hauskaa! Terkut kaikille paikallaolleille. En saamattomuuttani saanut kasattua sinne joululahjaa, joten jäin ainoana ilman pakettia. Sain tosin tulevalta päätoimittajalta Hanna-Kaisalta salmiakkipussin, jonka hän ilmoitti olevan lahjus. Odotankin nyt sitten kauhulla, mitä minulle ensi vuonna keksitään, kun tulin päätyneeksi hallituksen jäseneksikin. Ups.
18.11.2012
Sukat jouluksi kotiin
Koska olen todella huono keksimään itselleni joululahjoja, ja koska olen jo niin iso tyttö, että joulupukki alkaa minua laiminlyödä, helpoin tapa varmistaa itselleni yllätysjoululahja oli osallistua joululahjavaihtoon!
Ravelryssä on käynnissä sukkavaihto jouluksi kotiin -periaatteella. Omaa pakettiani en ole siis vielä saanut ja sen kanssa aion harjoittaa kärsivällisyyden hyvettä ja avata sen vasta jouluna. Koska minun parini päätti avata pakettinsa heti, voin esitellä jo nyt sukat, jotka minä neuloin. Meidän jalankokomme on sama, joten istuvuuden varmistaminen oli helppoa, toisin kuin omien kinttujen kuvaaminen. Mennään siis taas sillä periaatteella, että neljä huonoa kuvaa tekee yhden kelvollisen. Värit ovat sentään oikein!
Vaihtolomakkeessa sai valita muutamista eri laulun sanoista teeman haluamilleen sukille ja minun parini katii oli valinnut teeman: "Menninkäinen oli tullut ulos kolostaan / Suippokäpökäinen meloi paikalle jollallaan / Ja Pörrötiritin ajoi aina skodallaan /enää pari muuta ja vanha jengi koolla taas". Biisiä en ollut koskaan kuullutkaan, mutta google kertoi sen olevan Suurlähettiläinen Omituisten otusten kerho. Biisin kuuntelu Youtubesta ei herättänyt kovin suurta inspiraatiota, mutta katii oli ilmoittanut lempivärikseen vihreän ja inhoamani mainoksen sanoin "Siitä se idea sitten lähti."
Olin kolme vuotta sitten SNY-vaihdossa saanut tätä vihreänkirjavaa Zitron Trekking Pro Naturaa, jonka nyt mobilisoin näihin sukkiin. Lankaa kului 76 grammaa näillä itselleni epätyypillisen pitkillä varsilla. Olen viimeaikoina vähän hurahtanut magic loopaukseen, koska se nyt vaan on luennoilla kätevämpi ja hiljaisempi tapa neuloa, joten 2,5 millisillä 80 cm:n pyöröillä mentiin. Tuollainen paikoitellen raidoittuva lanka toimii tässä mallissa todella hyvin (luonnossa vielä paremmin kuin kuvissa...)
Ravelryssä on käynnissä sukkavaihto jouluksi kotiin -periaatteella. Omaa pakettiani en ole siis vielä saanut ja sen kanssa aion harjoittaa kärsivällisyyden hyvettä ja avata sen vasta jouluna. Koska minun parini päätti avata pakettinsa heti, voin esitellä jo nyt sukat, jotka minä neuloin. Meidän jalankokomme on sama, joten istuvuuden varmistaminen oli helppoa, toisin kuin omien kinttujen kuvaaminen. Mennään siis taas sillä periaatteella, että neljä huonoa kuvaa tekee yhden kelvollisen. Värit ovat sentään oikein!
Vaihtolomakkeessa sai valita muutamista eri laulun sanoista teeman haluamilleen sukille ja minun parini katii oli valinnut teeman: "Menninkäinen oli tullut ulos kolostaan / Suippokäpökäinen meloi paikalle jollallaan / Ja Pörrötiritin ajoi aina skodallaan /enää pari muuta ja vanha jengi koolla taas". Biisiä en ollut koskaan kuullutkaan, mutta google kertoi sen olevan Suurlähettiläinen Omituisten otusten kerho. Biisin kuuntelu Youtubesta ei herättänyt kovin suurta inspiraatiota, mutta katii oli ilmoittanut lempivärikseen vihreän ja inhoamani mainoksen sanoin "Siitä se idea sitten lähti."
Olin kolme vuotta sitten SNY-vaihdossa saanut tätä vihreänkirjavaa Zitron Trekking Pro Naturaa, jonka nyt mobilisoin näihin sukkiin. Lankaa kului 76 grammaa näillä itselleni epätyypillisen pitkillä varsilla. Olen viimeaikoina vähän hurahtanut magic loopaukseen, koska se nyt vaan on luennoilla kätevämpi ja hiljaisempi tapa neuloa, joten 2,5 millisillä 80 cm:n pyöröillä mentiin. Tuollainen paikoitellen raidoittuva lanka toimii tässä mallissa todella hyvin (luonnossa vielä paremmin kuin kuvissa...)
Ja nyt käsi ylös joka tunnisti sukkamallin! Kyseessähän on oma mallini Perusviuhkat niin ikään kolmen vuoden takaa. Minua oli jo pidempään himottanut neuloa tällä mallilla sukat uudestaan, koska se nyt vain edustaa suomalaisen neulesuunnittelun terävintä kärkeä, minkä todistavat jo Ravelryyn listatut 8 projektia, joista siis vaivaiset kaksi ovat minun tekemiäni. Kivan aasinsillan biisiin näistä sain kuitenkin, sillä Ravelry-määritelmällä jokin neuleohje on obscure (huomaamaton ts. harvinainen, mutta kääntyy myös hämärä tai omituinen!), jos sitä on neulottu alle 25 kertaa. Perusviuhkoissa on totta kai myös se etu, että olen suunnitellut ne nimenomaan omaan 37 koon jalkaani, joten kärkeä ei tarinut alkaa lyhentää kuten sukkaohjeissa harmittavan usein. Mielestäni kivat sukat tuli ja parikin tykkäsi :)
12.11.2012
Ullaa
Ulla 3/12 ilmestyi viikonloppuna! Siellä on allekirjoittaneelta tarjolla blogissa jo laajemmin tapausselostettu Murphy-takki, joten kiinnostuneet olkaa hyvät ja neulokaa. Tämä numero oli sikäli minulle historiallinen, että liityin Ullan toimitustiimiin oikolukuhommiin. Täydelliseen suoritukseen en tainnut vielä yltää, mutta olin ilmeisesti kumminkin enemmän hyödyksi kuin haitaksi. Oikoluku oli oikein kivaa hommaa, vaikkakin on jäänyt vakavasti päälle - nykyään jokainen vastaantuleva teksti tulee syynättyä läpi oikolukumielessä. Huomasin samalla, että vaikka neuleohjeita onkin tullut luettua erinäinen määrä vuosien saatossa, en ole oikein koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, miten asiat niissä tarkalleen ilmaistaan. Niinpä optimaalisen neuleohjekielen opettelu jatkuu minun kohdallani edelleen.
Neulerintamalla tapahtuu ahkerasti, mutta kuvattavaa on vähän, koska työn alla on - yllätys yllätys - joululahjoja. Pakollisena kuvituskuvana on nyt kumminkin kaksi Äiti Teresa -peittotilkkua, jotka ovat menossa Pohjalaisilla osakunnilla toimivan käsityökerho Kapaloseuran hyväntekeväisyysprojektiin. Kolmas tilkku on puikoilla ja kerästä tulee varmaan vielä neljäskin. Mutta nyt joululahjat ovat tosiaan syrjäyttäneet kehitysmaiden lapset, itsekäs minä.
27.10.2012
Loma tai jotain sinnepäin
Koska teologinen on humaanein (ei humanistisin! toim.huom.) tiedekunta ikinä, olivat minulla 1. periodin tentit ohi jo viime viikon torstaina eikä väliviikolle jäänyt yhtään mitään opiskeltavaa. Paitsi yksi HOPS-essee, mutta sitähän ei lasketa opiskeluhommaksi, eihän? Minulle tuli siis viikko lomaa, josta ensimmäiset kolme päivää pitivät sisällään kaikenlaista järkkäilyä, jota nyt muuten vaan ei ole saanut aikaiseksi, sekä neulomista Pasilan kera (pikkuisen mielenterveys kyllä kärsii, kun katsoo kolmessa päivässä kaksi tuotantokautta...)
Maanantaista torstaihin aikaa tuli kuitenkin vietettyä Pohjanmeren toisella puolella, suomeksi sanottuna Lontoossa, jonne myös koko muu perhe saapui omasta osoitteestaan. Koska Lontoossa olimme käyneet jo aiemmin, niin pakollisissa nähdävyyksissä ei enää tarvinut ravata, mutta olympiakylä tuli nähtyä ja Big Beniä moikattua. Minusta parasta oli ehdottomasti kuitenkin Hiirenloukku-näytelmän katsominen. Tarina oli hyvä ja dialogi hauskaa. Käytetty kielikin oli riittävän helppoa, joten koko tarina tuli ymmärretyksi. Suosittelen kaikille! Koska minä en hirveästi valokuvaamisesta tykkää, niin reissun kuvat ovat toisten kameroissa. Korvaan ne nyt puhumalla langasta ja lankakaupoista!
Loop-niminen kauppa löytyy läheltä Angelin metroasemaa söpöltä pikkukujalta. Sen kahdessa kerroksessa on tosi hyvä valikoima lankoja ja neulekirjoja. Jotain kummallisia hörselölankoja löytyy, mutta paljon on tunnettujen merkkien laatulankoja. Wollmeisea oli myös tarjolla! Minä en jostain syystä löytänyt yhtään kivaa väriä tarjolla olevista (!), mutta seuralaiset kyllä. Ylemmän kuvan Fyberspathesin scrumptious lace on kotoisin Thamesin eteläpuolella sijaisevasta I knit -kaupasta, jonne pääsee kätevimmin Waterloon asemalta. Sekin on täynnä laadukkaita lankoja ja kirjoja.
Majapaikkamme lähellä ollut Prick Your Finger oli harmittavasti kiinni, sillä ainakin nettisivujensa mukaan se olisi ollut täynnä puhtaasti englantilaisia lankoja. Kuvan Noro Kirarat tulivat mukaan John Lewisin tavaratalosta Oxford Streetiltä, jonka lankaosasto oli mielestäni kutistinut viimekertaisesta. Iso se on tosin edelleen, täynnä Noroja ja Rowaneita.
Silläkin uhalla, että muut ovat yhtä kyllästyneitä kuin minä kuulemaan, että Suomeen satoi lunta torstaina ja perjantain välisenä yönä, sanon, että olen siitä ihan luvattoman innoissani! Helsingin typerän leudon syksyn jälkeen koko kaupunki alkoi heti tuntua paljon kotoisammalta, kun vuoden ajan lämpötila oli sitä, mitä sen pitäisikin olla. Sääli, että lumi ei varsinaisesti vielä tullut jäädäkseen, mutta sainpahan lisäaikaa talvivarusteiden esiin kaiveluun. Tuo kuva on Kaisaniemen puistosta, jossa oli mielestäni supernättiä, kun maassa oli yhtä aikaa keltaisia lehtiä ja puuterilunta!
Maanantaista torstaihin aikaa tuli kuitenkin vietettyä Pohjanmeren toisella puolella, suomeksi sanottuna Lontoossa, jonne myös koko muu perhe saapui omasta osoitteestaan. Koska Lontoossa olimme käyneet jo aiemmin, niin pakollisissa nähdävyyksissä ei enää tarvinut ravata, mutta olympiakylä tuli nähtyä ja Big Beniä moikattua. Minusta parasta oli ehdottomasti kuitenkin Hiirenloukku-näytelmän katsominen. Tarina oli hyvä ja dialogi hauskaa. Käytetty kielikin oli riittävän helppoa, joten koko tarina tuli ymmärretyksi. Suosittelen kaikille! Koska minä en hirveästi valokuvaamisesta tykkää, niin reissun kuvat ovat toisten kameroissa. Korvaan ne nyt puhumalla langasta ja lankakaupoista!
Loop-niminen kauppa löytyy läheltä Angelin metroasemaa söpöltä pikkukujalta. Sen kahdessa kerroksessa on tosi hyvä valikoima lankoja ja neulekirjoja. Jotain kummallisia hörselölankoja löytyy, mutta paljon on tunnettujen merkkien laatulankoja. Wollmeisea oli myös tarjolla! Minä en jostain syystä löytänyt yhtään kivaa väriä tarjolla olevista (!), mutta seuralaiset kyllä. Ylemmän kuvan Fyberspathesin scrumptious lace on kotoisin Thamesin eteläpuolella sijaisevasta I knit -kaupasta, jonne pääsee kätevimmin Waterloon asemalta. Sekin on täynnä laadukkaita lankoja ja kirjoja.
Majapaikkamme lähellä ollut Prick Your Finger oli harmittavasti kiinni, sillä ainakin nettisivujensa mukaan se olisi ollut täynnä puhtaasti englantilaisia lankoja. Kuvan Noro Kirarat tulivat mukaan John Lewisin tavaratalosta Oxford Streetiltä, jonka lankaosasto oli mielestäni kutistinut viimekertaisesta. Iso se on tosin edelleen, täynnä Noroja ja Rowaneita.
Silläkin uhalla, että muut ovat yhtä kyllästyneitä kuin minä kuulemaan, että Suomeen satoi lunta torstaina ja perjantain välisenä yönä, sanon, että olen siitä ihan luvattoman innoissani! Helsingin typerän leudon syksyn jälkeen koko kaupunki alkoi heti tuntua paljon kotoisammalta, kun vuoden ajan lämpötila oli sitä, mitä sen pitäisikin olla. Sääli, että lumi ei varsinaisesti vielä tullut jäädäkseen, mutta sainpahan lisäaikaa talvivarusteiden esiin kaiveluun. Tuo kuva on Kaisaniemen puistosta, jossa oli mielestäni supernättiä, kun maassa oli yhtä aikaa keltaisia lehtiä ja puuterilunta!
15.10.2012
Älä tee niin kuin minä teen
Minulta tilattiin 1-vuotiaalle kummipojalleni syksyksi ruskea villatakki, jonka valmiiksi saattaminen oli melkoinen tuskien taival, mutta sain kuin sainkin takin lopulta valmiiksi.
Tällä kertaa aloitin tekemällä hihat. Tein ne pyörönä kolmella puikolla, sillä olen hukannut ohuet puupuikkoni ja metalliset kilisevät liikaa, jos niitä on neljä (vihaan niitä luentoneulojia, jotka kuulostavat lähinnä soittavan tamburiinia tai jotain...), ja tietenkin puikon vaihtokohtaan jäi kivat naimaraidat (siis ne muita löysemmiksi venyneet silmukat), mutta en jaksanut välittää. Molempien hihojen valmistuttua ja langat katkaistuani totesin, että hihoilla on pituuseroa 5 senttiä. Miten on mahdollista, että kun lisää koko hihan pituudelta ranteesta kainaloon viiden senttimetrin välein kaksi silmukkaa, ne ovat lopulta reilusti eri mittaiset? No, onneksi vika oli niin päin, että pidempi hiha oli liian pitkä, joten liikasentit pois ja vartalokappaleen kimppuun. Vartalopalasessa ei ollut ongelmia ja sain liitettyä hihat sen kanssa pyöriöksi. Raglanpaitoja olen ylipäätään tehnyt nolla, mutta kavennusten tekniikka oli teoriatasolla tiedossa. Koska pääaukko tuntui jäävä takaa kovin matalaksi, tein raglan kavennuksia edessa jokaisella oikealla kerroksella ja takana jokaisella kerroksella, mikä nostikin hartialinjaa ihan sopivasti. Toivottavasti tuo istuu myös päälle.
Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä koko keltainen reunus yhtenä pyörönä, mutta se kaatui auttamattomasti liian lyhyisiin pyöröpuikkoihin. Siispä alareunaan muutamat silmukat langalle molempiin laitoihin, silmukoiden poimiminen ja alaspäin neulomista. Muistin jopa tehdä napinlävenkin! Sitten iski elämän julma realiteetti. Käytössäni oleva keltainen Sisu oli jämälankaa ja se riitti nippanappa alaosan neulomiseen, mutta ei toivoakaan, että sillä olisi saanut tehtyä koko takin. Kyseinen väri oli totta kai jotenkin vanhempi kausiväri, jota ei enää saanut, ja ylipäätään keltaisen Sisun hankin Oulusta kiltin postikuriirin välityksellä. Siispä alareunaan purkuun ja uudella kerällä uusi yritys (ja muistin edelleen jopa sen napinläven!) Seuraavaksi poimin toisesta laidasta silmukat langalta ja neuloin edestakaisin liittäen kaitaletta aina ruskean kappaleen reunaan. Sitten sama homma toiselle puolelle. Pikkuista säätämistä oli siistiä poimintatekniikkaa opetellessa totta kai. Kauniita napinläpiä en ole vieläkään jaksanut opetella tekemään, mutta nyt ei yksinkertaisesti ollut huvitusta vielä ylimääräiseen urheiluun. Jätin molemmista laidoista silmukat väliaikaisesti langalle ylälaidassa ja poimin ne sitten yhdessä pääaukon reunasilmukoisen kanssa.
Kun olin tehnyt kauluksen, tuli taas lunta tupaan. Vaivalla hankkimastani keltaisesta kerästä ei näyttänyt riittävän lankaa enää hihansuihin. En halunnut taas kerran päätyä purkamaan, joten otin suosiolla sen vanhemman kerän ja tein hihansuut sillä, siitäkin huolimatta, että väriero on oikeasti paljon suurempi, kuin miltä tuossa kuvassa näyttää. Kun sitten lopulta työn valmistuttua punnitsin sen laskeakseni kulutuksen, oli tuloksena, että keltaista lankaa oli työssä yhteensä tismalleen 50 grammaa. Silloin kävi vielä mielessä, että purkaisin hihansuut, tekisin ne oikealla keltaisella ja tarvittaessa vaikka kerroksen pari lyhyempinä, mutta en todellakaan enää jaksanut alkaa purkaa ja säätää. Napit vielä paikalleen ja takki oli valmis.
Kaiken tämän yrityksen ja erehdyksen (ja parin yrityksen ja erehdyksen lisää jälkeen) takki on oikeasti lopulta tosi hieno! Kastelu tasoitti pois kaikki käsialavirheet (myös ne naimaraidat) ja sain pääteltyä langat suhteellisen siististi piiloon. Koon pitäisi olla juuri sopiva ja sain jopa napit kerralla oikeille paikoilleen! Kauluksen asettumista pelkäsin, mutta sekin taittuu aloilleen erittäin nätisti. Osasin jopa vahingossa silmukoida kainaloista aukot siististi (joskin ehkä vähän kinnaavasti) kiinni. Nyt ainoa asia, joka enää voi mennä pieleen, on varmaan se, että tuo katoaa postissa...
Lopuksi vielä speksejä: Takki on tehty Sandnesgarnin Sisusta. Ruskeaa lankaa meni vähän reilu 2 kerään ja keltaista kuten todettua tismalleen yksi kerällinen. Ruskeassa osuudessa puikkoina olivat 3-milliset ja keltaisessa 2,5-milliset. Minulla on tästä ohje kirjoitettuna ylhäällä, joten jos kiinnostaa, niin voin kyllä väsäillä siitä virallisenkin version, kun ei niitä pienten poikien vaatteita todellakaan liikaa ole tarjolla.
Lopuksi vielä speksejä: Takki on tehty Sandnesgarnin Sisusta. Ruskeaa lankaa meni vähän reilu 2 kerään ja keltaista kuten todettua tismalleen yksi kerällinen. Ruskeassa osuudessa puikkoina olivat 3-milliset ja keltaisessa 2,5-milliset. Minulla on tästä ohje kirjoitettuna ylhäällä, joten jos kiinnostaa, niin voin kyllä väsäillä siitä virallisenkin version, kun ei niitä pienten poikien vaatteita todellakaan liikaa ole tarjolla.
12.10.2012
Syysvärejä
Tänään oli ensimmäinen tenttini ikinä ja maanisen lukemisen takia se oli helposti tehty. Sain myös pestyä huoneeni ikkunan, jossa oli sen verran paljon ihmisentekoainetta (eli maan tomua, heh heh), että pari edellistä asukasta ovat tainneet pitää vuokrasopimuksessa olevaa ikkunanpesuvelvoitettava lähinnä vitsinä. Nyt olisi lisäksi kerrankin esitteillä työ, jonka valmistumiseen ei ole mennyt pientä ikuisuutta!
Lokakuun kirjain on M ja tällä kertaa se on näin hyvissä ajoin valmiina ja ihan rehellisesti suoritettuna, sillä näitten lapasten malli on nimeltään Mushy Peas. Lanka on tuliaisena saatua Schoppel-Wolle 6-fädig dégradé -lankaa, jota kului vähän reilu kerä. Puikkottelin nämä menemään 3-millisillä pyöröpuikoilla. Omien räpylöiden kuvaaminen huoneessa, johon ei vaan saa kunnon valaistusta, oli taas vähemmän hubaa, mutta tässä kuvassa näkyvät värit oikein ja kuviokin erottuu.
Mushy Peas on mallina aivan loistava! Lapaset neulotaan kärjestä ranteeseen, peukalon päät neulotaan etukäteen ja yhdistetään lapaseen ennen kiilaa. Minusta tämä renkuloita muodostava pinta on todella ihanaa, joten onkin tosi outoa, että näitä lapasia on Ravelryyn listattu vain 23 paria! Tein lapasia ensimmäistä kertaa näin päin ja ohje oli todella hyvä ja selkeä. Peukalo istuu käteen hyvin ja lapasen kärki sopii hyvin sormien muotoon. Koko oli äärimmäisen helppo sovittaa juuri oikeaksi ja loppuun tehtävä tubular bind-off on erittäin siisti. Ainoa ulkonäöllinen vika on, että lapasen kärki menee hieman kurttuun pintaneuleen takia. Hyvin kirjoitetussa ohjeessa on valitettavasti kuitenkin kaksi virhettä. Peukalonpään aloitukseen pitää neuloa yksi lisäyskerros lisää, jotta saadaan tarvittavat 20 silmukkaa ja peukalokiilan kavennuksista pitää jättää viimeinen kavennus pois, sillä muuten resoriosuuteen tulee pariton määrä silmukoita.
Lokakuun kirjain on M ja tällä kertaa se on näin hyvissä ajoin valmiina ja ihan rehellisesti suoritettuna, sillä näitten lapasten malli on nimeltään Mushy Peas. Lanka on tuliaisena saatua Schoppel-Wolle 6-fädig dégradé -lankaa, jota kului vähän reilu kerä. Puikkottelin nämä menemään 3-millisillä pyöröpuikoilla. Omien räpylöiden kuvaaminen huoneessa, johon ei vaan saa kunnon valaistusta, oli taas vähemmän hubaa, mutta tässä kuvassa näkyvät värit oikein ja kuviokin erottuu.
Mushy Peas on mallina aivan loistava! Lapaset neulotaan kärjestä ranteeseen, peukalon päät neulotaan etukäteen ja yhdistetään lapaseen ennen kiilaa. Minusta tämä renkuloita muodostava pinta on todella ihanaa, joten onkin tosi outoa, että näitä lapasia on Ravelryyn listattu vain 23 paria! Tein lapasia ensimmäistä kertaa näin päin ja ohje oli todella hyvä ja selkeä. Peukalo istuu käteen hyvin ja lapasen kärki sopii hyvin sormien muotoon. Koko oli äärimmäisen helppo sovittaa juuri oikeaksi ja loppuun tehtävä tubular bind-off on erittäin siisti. Ainoa ulkonäöllinen vika on, että lapasen kärki menee hieman kurttuun pintaneuleen takia. Hyvin kirjoitetussa ohjeessa on valitettavasti kuitenkin kaksi virhettä. Peukalonpään aloitukseen pitää neuloa yksi lisäyskerros lisää, jotta saadaan tarvittavat 20 silmukkaa ja peukalokiilan kavennuksista pitää jättää viimeinen kavennus pois, sillä muuten resoriosuuteen tulee pariton määrä silmukoita.
Olen näihin lapasiin ihan mielettömän tyytyväinen! Kuusisäikeisessä langassa sävyt vaihtuvat ihanasti ja muutenkin värit ovat kauniit ja passaavat kuvion kanssa yhteen. Lapaset valmistuivat supernopeasti ja nyt minulla on oranssiin takkiini passaavat kaverit. Vielä pitäisi ehkä tehdä tästä langasta näille kaveriksi pipo, sillä lankaa on jäljellä vielä reilu puolitoista kerää.
5.10.2012
Se pyörii sittenkin!
Äidin ja isän yo-lahja kotiutui minulle vihdoin!
Judiuni järjesteli keväällä kimppatilauksen virolaisista kerijälaitteista ja minä tulevana yksinäisenä (niisk) opiskelijana totesin ehdottomasti tarvitsevani kyseiset härvelit. Monien vaiheiden jälkeen paketti oli tänään minun hallussani. Onneksi sisälläni asuu pieni insinööri, sillä laitteisiin kuuluu monta pientä puutappia ja liikkuvaa osaa, mutta ei käyttöohjetta. Kerrankin laitteiston asentelu meni kerta laakista oikein ja pääsin veivaamaan.
Vyyhdinpuu kiinnikirjalankahyllyyn ja vyyhti mustaa Drops Lacea tappien varaan...
... ja langan pää rullaamaan kerijälaitteelle, jolle oli ensin luotu tila työpöydän luovan kaaoksen joukkoon.
Ilmeisesti tässä hommassa valttia on tasainen pyöritysnopeus, sillä lankaristikko lähti muuntumaan heti, jos vauhti hidastui tai kasvoi liikaa. Minun tuurillani minulle sattui vyyhdiksi taas melkoisen sotkuinen tapaus, eikä hommaa nyt manittavasti auttanut lankojen jatkuva tippuminen tapeilta pyörityksen lomassa. Ensi kerralla pitää yrittää löytää vyyhdinpuille tilaa pyöriä vaakatasossa... Koska tuon palleron sisäosiin jäi aika tavalla suttua, päätin keriä kerän vielä uudestaan = virhe! Kerältä lanka purkautui sen verran nopeammin, että kunnon ristikkokuviota ja jämäkkää kerän mallia ei ehtinyt syntyä, joten lopputuloksena tuli omituinen munanmallinen soikula (ei kuvassa). Lisäksi korissa pyörivä purkaantuva kerä sotkeutui itseensä ja lanka napsahti poikki, joten nyt vyyhti on kahdessa osassa. Mutta kyllä meistä vielä kavereita tulee, sen verran mukavaa (ja nopeaa!) tuo veivaaminen oli.
Lopuksi vielä miljoonat kiitokset Judiunille, jonka ansiosta pääsen hyödyntämään kaikkia vyyhtilankojani
Judiuni järjesteli keväällä kimppatilauksen virolaisista kerijälaitteista ja minä tulevana yksinäisenä (niisk) opiskelijana totesin ehdottomasti tarvitsevani kyseiset härvelit. Monien vaiheiden jälkeen paketti oli tänään minun hallussani. Onneksi sisälläni asuu pieni insinööri, sillä laitteisiin kuuluu monta pientä puutappia ja liikkuvaa osaa, mutta ei käyttöohjetta. Kerrankin laitteiston asentelu meni kerta laakista oikein ja pääsin veivaamaan.
Vyyhdinpuu kiinni
... ja langan pää rullaamaan kerijälaitteelle, jolle oli ensin luotu tila työpöydän luovan kaaoksen joukkoon.
Ilmeisesti tässä hommassa valttia on tasainen pyöritysnopeus, sillä lankaristikko lähti muuntumaan heti, jos vauhti hidastui tai kasvoi liikaa. Minun tuurillani minulle sattui vyyhdiksi taas melkoisen sotkuinen tapaus, eikä hommaa nyt manittavasti auttanut lankojen jatkuva tippuminen tapeilta pyörityksen lomassa. Ensi kerralla pitää yrittää löytää vyyhdinpuille tilaa pyöriä vaakatasossa... Koska tuon palleron sisäosiin jäi aika tavalla suttua, päätin keriä kerän vielä uudestaan = virhe! Kerältä lanka purkautui sen verran nopeammin, että kunnon ristikkokuviota ja jämäkkää kerän mallia ei ehtinyt syntyä, joten lopputuloksena tuli omituinen munanmallinen soikula (ei kuvassa). Lisäksi korissa pyörivä purkaantuva kerä sotkeutui itseensä ja lanka napsahti poikki, joten nyt vyyhti on kahdessa osassa. Mutta kyllä meistä vielä kavereita tulee, sen verran mukavaa (ja nopeaa!) tuo veivaaminen oli.
Lopuksi vielä miljoonat kiitokset Judiunille, jonka ansiosta pääsen hyödyntämään kaikkia vyyhtilankojani
27.9.2012
Arpajaispalkinto
Mikähän siinäkin on, että minulla ei ole koskaan aikaa mihinkään ja kavereilla sitä riittää aina kaikkeen mahdolliseen? Lahjaksi menevä villatakki on ollut pikkuisen vastatuulessa, kun pikkulasten kokoja nyt vain on aivan mahdotonta arvioida. Tällä kertaa vihdoin pitäisi olla oikean kokoista puikoilla, mutta aika näyttää...
Koska luennoilla ei ihan määrättömästi voi neuloa (kyllä, annoin pahalle pikkusormen ja nykyään kuuntelusta ei tule mitään ilman puikkoja!), niin valmista ei meinaa tulla millään. Näytellään siis kuvaa siitä, mitä posti toi minulle viime viikolla. Kaheleitten syyskuun kertaheittoarpajaisissa sain Mertsulta huopatyökirjan ja villaa! Märkähuovuttanut olen viimeksi viitosluokalla, joten kirja on kiinnostava tekniikkapankki. Kirjan afrikkalaiset paksut rannekorut näyttivät kivoilta, riittäisiköhän tuo villa yhteen sellaiseen...? Koska itse arvoin menemään pari kerää puhuttelematonta mohairlankaa, niin minä kyllä ehdottomasti voitin tässä vaihtokaupassa!
18.9.2012
Asiaa!
Pitkästä aikaa on valmista kamaa ja kivaa kamaa onkin! Photobucket yrittää pikkuisen vastustaa kuvien kanssa, joten katotaan mitä tästä tulee...
D-neuleeni Darrin ehti olla työn alla reilut pari kuukautta ja sai kunnian olla ensimmäinen uudessa kodissa valmistunut työ. Itse itsensä kuvaaminen ei sitten ollutkaan niin iisiä, joten nämä kuvat on otettu tutussa ja turvallisessa kotipihassa, jossa oli mukava päästä käymään taas. Takin tein koon D (eli 36) mukaan. Lankana oli Novita Wool, jota kulutin tasan 8 kerää tekemällä vyöstä pikkuisen ohjeessa sanottua pidemmän. Puikoista en ole ihan satavarma, sillä Ravelryssä lukee 3,0 milliä, mutta muistaakseni vaihdoin isompiin puikkoihin, jotta pinta ei olisi ihan peltiä.
Takkiin tein jonkin verran omia modauksia rakenteeseen. Neuloin sen yhtenä kappaleena kainaloihin asti. Mallissa tehtään T-hihat luomalla uusia silmukoita molempien hihojen "pohjiksi". Minä loin silmukat etukappaleiden yhteydessä apulangalle ja neuloin siitä ylöspäin normaalisti. Takakappaleen kaveriksi purin apulangan ja poimin hihasilmukat siitä. Lopputulos on tajuttoman siisti! Toisen olkapään silmukoin yhteen. Tai siis, en osaa yhtään silmukoida oikeasti, mutta käytän tätä valesilmukointitapaa.
Toisen olan nappilistoineen tein ihan ohjeen mukaan, joskin lopuksi kiinnitin alemman kappaleen kiinni nappilistan joustimeen, sillä pelkät napit eivät olisi riittäneet kannattelemaan takin painoa siististi. Pääntien reunuksen neuloin suoraan kiinni kappaleisiin ja valesilmukoin sen puoliskot kiinni toisiinsa niskassa. Uskomattoman siisti lopputulos!
Kastelu ja muotoonsa kuivaaminen kestivät tuskatuttuvan kauan, mutta lopulta takin pystyi pukemaan päälle. Pinta muuttui sileämmäksi ja jotenkin viileän tuntuiseksi kastelussa, mutta yhtä kaikki takki on hihattomanakin todella lämmin! Jonkin verran takki taisi päästä venahtamaan, sillä pituutta on enemmän kuin mielestäni mittailujen mukaan olin neulonut ja leveydestä tuntuu kadonneen jokunen sentti. Tuollaisen auki pysyvän takin pitäminen vaatii totuttelua, mutta kunhan tänne etelän lämpöönkin saadaan syksy, niin tästä tulee suosikkineule!
Samalla petroolilla linjalla jatkettiin, kun tuli vuoroon toteuttaa äidin tiskirättitoive. 28 grammaa Hjertegarnin Blend Bamboota, 3-millinen virkkuukoukku ja jumiutuneet hartiat muodostivat yhteistyössä omaa World Design Capital -luokkaa olevan tiskirätin. Koska pinnasta tuli nättiä, niin tässä pikaohje:
Virkkaa neljällä jaollinen määrä ketjusilmukoita + 5 kjs.
Virkkaa 3 kerrosta kiinteitä silmukoita etu- ja takareunasta virkaten
1. krs: 1 kjs, 1 ks, *1 ks, 1kjs, hyppää yhden silmukan yli, 2 ks*, toista ** kerroksen loppuun
2. krs: 1kjs, 1 ks jokaiseen kerroksen silmukkaan, ketjusilmukoihin on helpompi virkata vain etureunasta
3. krs: 1 kjs, 1 ks, *1 ks, 1 ks alemmassa kerroksessa olevaan aukkoon, 1 ks, 1kjs, hyppää yhden silmukan yli*, toista **, 1 ks, 1 ks alemmassa kerroksessa olevaan aukkoon, 2 ks
4. krs: 1kjs, 1 ks jokaiseen kerroksen silmukkaan, ketjusilmukoihin on helpompi virkata vain etureunasta
5. krs: 1 kjs, 1 ks, *1 ks, 1kjs, hyppää yhden silmukan yli, 1 ks, 1 ks alemmassa kerroksessa olevaan aukkoon*, toista **, 1 ks, 1kjs, hyppää yhden silmukan yli, 2 ks
Toista kerroksia 2-5 kunnes rätti on muutamaa kerrosta vaille neliö.
Virkkaa 2 kerrosta kiinteitä silmukoita etu- ja takareunasta virkaten, virkkaa noin 25 kjs pitkä ripustuslenkki ja vielä yksi kerros kiinteitä silmukoita.
Ylemmässä kuvassa on työn nurja puoli, josta tulikin sattumalta nätimpi kuin oikea puoli, joka näkyy tässä kuvassa poikittain. 4 uudelleenlatausta sikahitaalla nettiyhteydellä sai minut siihen tulokseen, että lukijani ovat ehkä kykyneviä kääntämään päätään oikealle. Kuljetin tätä rattiä laukussa mukana ja virkkasin sitä vain istuessani salissa ennen luennon alkamista ja yhdellä tosi tylsällä aineinfotunnilla. Silti useampi ihminen on jo tullut sanomaan "Hei, sä oot se joka aina virkkaa siellä luennoilla!" Myöskään itsetehdyn tiskirätin tärkeys ei ollut kaikille kanssaopiskelijoille ihan itsestään selvää :D Koska käsityöaikaa on ollut viime aikoina lähes ahdistavan vähän, niin nimeän tämän Luentorätiksi, joten L-kirjaimesta ei tarvi enää huolehtia.
D-neuleeni Darrin ehti olla työn alla reilut pari kuukautta ja sai kunnian olla ensimmäinen uudessa kodissa valmistunut työ. Itse itsensä kuvaaminen ei sitten ollutkaan niin iisiä, joten nämä kuvat on otettu tutussa ja turvallisessa kotipihassa, jossa oli mukava päästä käymään taas. Takin tein koon D (eli 36) mukaan. Lankana oli Novita Wool, jota kulutin tasan 8 kerää tekemällä vyöstä pikkuisen ohjeessa sanottua pidemmän. Puikoista en ole ihan satavarma, sillä Ravelryssä lukee 3,0 milliä, mutta muistaakseni vaihdoin isompiin puikkoihin, jotta pinta ei olisi ihan peltiä.
Takkiin tein jonkin verran omia modauksia rakenteeseen. Neuloin sen yhtenä kappaleena kainaloihin asti. Mallissa tehtään T-hihat luomalla uusia silmukoita molempien hihojen "pohjiksi". Minä loin silmukat etukappaleiden yhteydessä apulangalle ja neuloin siitä ylöspäin normaalisti. Takakappaleen kaveriksi purin apulangan ja poimin hihasilmukat siitä. Lopputulos on tajuttoman siisti! Toisen olkapään silmukoin yhteen. Tai siis, en osaa yhtään silmukoida oikeasti, mutta käytän tätä valesilmukointitapaa.
Toisen olan nappilistoineen tein ihan ohjeen mukaan, joskin lopuksi kiinnitin alemman kappaleen kiinni nappilistan joustimeen, sillä pelkät napit eivät olisi riittäneet kannattelemaan takin painoa siististi. Pääntien reunuksen neuloin suoraan kiinni kappaleisiin ja valesilmukoin sen puoliskot kiinni toisiinsa niskassa. Uskomattoman siisti lopputulos!
Kastelu ja muotoonsa kuivaaminen kestivät tuskatuttuvan kauan, mutta lopulta takin pystyi pukemaan päälle. Pinta muuttui sileämmäksi ja jotenkin viileän tuntuiseksi kastelussa, mutta yhtä kaikki takki on hihattomanakin todella lämmin! Jonkin verran takki taisi päästä venahtamaan, sillä pituutta on enemmän kuin mielestäni mittailujen mukaan olin neulonut ja leveydestä tuntuu kadonneen jokunen sentti. Tuollaisen auki pysyvän takin pitäminen vaatii totuttelua, mutta kunhan tänne etelän lämpöönkin saadaan syksy, niin tästä tulee suosikkineule!
Samalla petroolilla linjalla jatkettiin, kun tuli vuoroon toteuttaa äidin tiskirättitoive. 28 grammaa Hjertegarnin Blend Bamboota, 3-millinen virkkuukoukku ja jumiutuneet hartiat muodostivat yhteistyössä omaa World Design Capital -luokkaa olevan tiskirätin. Koska pinnasta tuli nättiä, niin tässä pikaohje:
Virkkaa neljällä jaollinen määrä ketjusilmukoita + 5 kjs.
Virkkaa 3 kerrosta kiinteitä silmukoita etu- ja takareunasta virkaten
1. krs: 1 kjs, 1 ks, *1 ks, 1kjs, hyppää yhden silmukan yli, 2 ks*, toista ** kerroksen loppuun
2. krs: 1kjs, 1 ks jokaiseen kerroksen silmukkaan, ketjusilmukoihin on helpompi virkata vain etureunasta
3. krs: 1 kjs, 1 ks, *1 ks, 1 ks alemmassa kerroksessa olevaan aukkoon, 1 ks, 1kjs, hyppää yhden silmukan yli*, toista **, 1 ks, 1 ks alemmassa kerroksessa olevaan aukkoon, 2 ks
4. krs: 1kjs, 1 ks jokaiseen kerroksen silmukkaan, ketjusilmukoihin on helpompi virkata vain etureunasta
5. krs: 1 kjs, 1 ks, *1 ks, 1kjs, hyppää yhden silmukan yli, 1 ks, 1 ks alemmassa kerroksessa olevaan aukkoon*, toista **, 1 ks, 1kjs, hyppää yhden silmukan yli, 2 ks
Toista kerroksia 2-5 kunnes rätti on muutamaa kerrosta vaille neliö.
Virkkaa 2 kerrosta kiinteitä silmukoita etu- ja takareunasta virkaten, virkkaa noin 25 kjs pitkä ripustuslenkki ja vielä yksi kerros kiinteitä silmukoita.
Ylemmässä kuvassa on työn nurja puoli, josta tulikin sattumalta nätimpi kuin oikea puoli, joka näkyy tässä kuvassa poikittain. 4 uudelleenlatausta sikahitaalla nettiyhteydellä sai minut siihen tulokseen, että lukijani ovat ehkä kykyneviä kääntämään päätään oikealle. Kuljetin tätä rattiä laukussa mukana ja virkkasin sitä vain istuessani salissa ennen luennon alkamista ja yhdellä tosi tylsällä aineinfotunnilla. Silti useampi ihminen on jo tullut sanomaan "Hei, sä oot se joka aina virkkaa siellä luennoilla!" Myöskään itsetehdyn tiskirätin tärkeys ei ollut kaikille kanssaopiskelijoille ihan itsestään selvää :D Koska käsityöaikaa on ollut viime aikoina lähes ahdistavan vähän, niin nimeän tämän Luentorätiksi, joten L-kirjaimesta ei tarvi enää huolehtia.
Viikonloppuisessa kotona käynnissä oli sekin hyvä puoli perheen ja kavereiden näkemisen lisäksi, että sain vihdoin haltuuni tiinaniit:in pitämän blogiarvonnan voiton! Karkki on aina hyvää, varsinkin hyvä karkki. Kiitos vielä paljon!
4.9.2012
31.8.2012
Orientoitunut
Tämän fuksin ensimmäinen viikko yliopistolla on takana päin. Teologisessa tiedekunnassa on uudet opiskelijat otettu aivan mahtavasti vastaan ja koko viikko on kulunut sekä päivisin että iltaisin erilaisissa riennoissa. Ystävällisiä ja muutenkin ihan huippuja tyyppejä on pilvin pimein. Odotan jo innolla ensi viikolla alkavia luentoja (filosofiaa, uskontotiedettä ja vuorovaikutustaitoja). Huomenna saapuvat myös muuttotavarani, ja viikon väliaikaismajoituksen jälkeen onkin ihan kiva päästä lopultakin siihen omaan koloon pesiytymään.
Kuvia ei ole tällä kertaa esiteltäväksi asti, sillä koko viikolla en ole neulonut silmukan silmukkaa. Darrin-neuletakki on vyötä vaille valmis (se on jopa päätelty, napitettu ja kasteltu!), mutta säästän sen esittelyn lopulliseen valmistumisen hetkeen. Helsinkiin muuttoni on ilmeisesti osunut varsin hyvään saumaan, sillä viikon päästä olisi tarjolla käsityömessuja oikein kaksin kappalein. Köyhänä opiskelijana taidan tosin mennä vain silmäpistotikkitakkeilemaan (sinne kun pääsee ilmaiseksi sisään, toisaalta siellä kyllä on potentiaalisempaa päätyä ostamaan jotain...) ja siellähän ilmeisesti tapaa myös muuta nettineulojaväkeä.
Kuvia ei ole tällä kertaa esiteltäväksi asti, sillä koko viikolla en ole neulonut silmukan silmukkaa. Darrin-neuletakki on vyötä vaille valmis (se on jopa päätelty, napitettu ja kasteltu!), mutta säästän sen esittelyn lopulliseen valmistumisen hetkeen. Helsinkiin muuttoni on ilmeisesti osunut varsin hyvään saumaan, sillä viikon päästä olisi tarjolla käsityömessuja oikein kaksin kappalein. Köyhänä opiskelijana taidan tosin mennä vain silmäpistotikkitakkeilemaan (sinne kun pääsee ilmaiseksi sisään, toisaalta siellä kyllä on potentiaalisempaa päätyä ostamaan jotain...) ja siellähän ilmeisesti tapaa myös muuta nettineulojaväkeä.
24.8.2012
Neiman Marcus Cookies
Torstaina oli viimeinen Silmukkaseura, johon minä pääsen osallistumaan oletettavasti pitkään aikaan, joten sen kunniaksi vein sinne mukanani keksejä. Ne saivat sen verran paljon fanitusta ja ohjepyyntöjä, että tämä blogi tekee nyt pienen hyppäyksen ruokapuolelle.
Minä pidän Neiman Marcus cookieista paitsi maun takia, myös siksi, että niihin liittyy tarina. Äiti oli aikanaan poiminut tämän ohjeen Hesarin kuukausiliitteestä lukijoiden kirjoitusten palstalta. Vanhempi herrasmies kertoi siinä käyneensä New Yorkissa Neiman Marcus -tavaratalossa ja pistäytyneensä siellä kahvilla ja poikkeuksellisen hyvällä keksillä. Hän oli tiedustellut tarjoilijalta mahdollisuutta saada tämän keksin ohje itselleen, minkä tarjoilija sanoi onnistuvan maksua vastaan. Niinpä miehen laskun loppusumma oli sitten 105 dollaria - 5 dollaria kahvista ja keksistä ja 100 dollaria reseptistä. Kekseihin ihastunut mies halusi sitten Helsingin sanomissa jakaa täten omistamansa ohjeen kaikille muillekin, jotta jokaisella olisi mahdollisuus nauttia näistä, kuten todettua, poikkeuksellisen hyvistä kekseistä.
Lyhykäinen googletus paljastaa kuitenkin tämän tarinan urbaanilegendaksi. Sama juttu kiertää englannin kielellä äidin ja tyttären kahvilareissuna, mutta tässä versiossa keksireseptin hinta on peräti 250 dollaria. Tässä versiossa äiti ei ole laittanut ohjetta jakoon rakkaudesta kekseihin, vaan tuohtumuksesta törkeää hintaa kohtaan. Englanninkielisen sähköpostikiertokirjeen ja Neiman Marcus -liikkeen vastineen voi lukea tästä. Wikipedian perustelut jutun keksimisen (hehheh) puolesta voi halutessaan lukea tästä.
Niin halusiko joku täällä sen ohjeenkin? Ohje on taattua suurtalouskokoa, joten itse olen yleensä tehnyt neljäsosa ohjeella, millä tulee noin 35 keksiä. Olkaatten hyvät:
Neiman Marcus Cookies
1/2 kg voita
1/2 kg sokeria
1/2 kg fariinisokeria
4 munaa
1 kg vehnäjauhoa
1/2 kg kaurahiutaleita
2 tl vaniljasokeria
2 tl ruokasoodaa
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
400 g pähkinärouhetta
1 kg erilaatuisia suklaita rouhittuna
Vaahdota pehmennetty voi ja sokerit. Vatkaa joukkoon munat. Hienonna kaurahiutaleet tehosekoittimessa ja sekoita ne jauhoihin. Sekoita joukkoon myös vaniljasokeri, sooda, leivinjauhe ja suola. Yhdistä jauhoseos taikinaan ja sekoita hyvin. Rouhi pähkinät ja suklaat käsin tai tehosekoittimessa riittävän pieniksi, jotta leipominen onnistuu. Jonkin verran voi jättää isompia palasia. Sekoita ne taikinaan. Jos taikina on liian murumaista leivottavaksi, lisää joukkoon hieman voisulaa tai muuta juoksevaa rasvaa. Kauli taikina sentin paksuikseksi levyksi ja osa siitä muotilla/lasilla haluamasi kokoisia palasia. Paista uunissa 200 asteessa noin 10-15 minuuttia.
Mukavia leipomishetkiä!
Minä pidän Neiman Marcus cookieista paitsi maun takia, myös siksi, että niihin liittyy tarina. Äiti oli aikanaan poiminut tämän ohjeen Hesarin kuukausiliitteestä lukijoiden kirjoitusten palstalta. Vanhempi herrasmies kertoi siinä käyneensä New Yorkissa Neiman Marcus -tavaratalossa ja pistäytyneensä siellä kahvilla ja poikkeuksellisen hyvällä keksillä. Hän oli tiedustellut tarjoilijalta mahdollisuutta saada tämän keksin ohje itselleen, minkä tarjoilija sanoi onnistuvan maksua vastaan. Niinpä miehen laskun loppusumma oli sitten 105 dollaria - 5 dollaria kahvista ja keksistä ja 100 dollaria reseptistä. Kekseihin ihastunut mies halusi sitten Helsingin sanomissa jakaa täten omistamansa ohjeen kaikille muillekin, jotta jokaisella olisi mahdollisuus nauttia näistä, kuten todettua, poikkeuksellisen hyvistä kekseistä.
Lyhykäinen googletus paljastaa kuitenkin tämän tarinan urbaanilegendaksi. Sama juttu kiertää englannin kielellä äidin ja tyttären kahvilareissuna, mutta tässä versiossa keksireseptin hinta on peräti 250 dollaria. Tässä versiossa äiti ei ole laittanut ohjetta jakoon rakkaudesta kekseihin, vaan tuohtumuksesta törkeää hintaa kohtaan. Englanninkielisen sähköpostikiertokirjeen ja Neiman Marcus -liikkeen vastineen voi lukea tästä. Wikipedian perustelut jutun keksimisen (hehheh) puolesta voi halutessaan lukea tästä.
Niin halusiko joku täällä sen ohjeenkin? Ohje on taattua suurtalouskokoa, joten itse olen yleensä tehnyt neljäsosa ohjeella, millä tulee noin 35 keksiä. Olkaatten hyvät:
Neiman Marcus Cookies
1/2 kg voita
1/2 kg sokeria
1/2 kg fariinisokeria
4 munaa
1 kg vehnäjauhoa
1/2 kg kaurahiutaleita
2 tl vaniljasokeria
2 tl ruokasoodaa
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
400 g pähkinärouhetta
1 kg erilaatuisia suklaita rouhittuna
Vaahdota pehmennetty voi ja sokerit. Vatkaa joukkoon munat. Hienonna kaurahiutaleet tehosekoittimessa ja sekoita ne jauhoihin. Sekoita joukkoon myös vaniljasokeri, sooda, leivinjauhe ja suola. Yhdistä jauhoseos taikinaan ja sekoita hyvin. Rouhi pähkinät ja suklaat käsin tai tehosekoittimessa riittävän pieniksi, jotta leipominen onnistuu. Jonkin verran voi jättää isompia palasia. Sekoita ne taikinaan. Jos taikina on liian murumaista leivottavaksi, lisää joukkoon hieman voisulaa tai muuta juoksevaa rasvaa. Kauli taikina sentin paksuikseksi levyksi ja osa siitä muotilla/lasilla haluamasi kokoisia palasia. Paista uunissa 200 asteessa noin 10-15 minuuttia.
Mukavia leipomishetkiä!