21.8.2013

Sälää ja kuulumisia

Minun kesääni on leimannut, jos ei nyt kiire, niin rentouden puute. Koko ajan on ollut jotakin pakollista työn alla, minkä takia kaikki nettisurffaamista vaativampi harrastaminen on jäänyt aika lailla paitsioon. KYH:in sain vedettyä kuta kuinkin kunnialla läpi, siitä tulee loppuraportti vielä joku päivä. Syksyinen uurastaminen alkaa minulla ensi maanantaina uusien fuksien tuutoroimisella. Onko siitä todellakin vasta ja jo vuosi, kun itse vietin lähes unettoman yön yöjunassa ja aloitin opiskeluelämäni liki tuntemattomassa paikassa?
Meillä tuutorit lähettävät omille fukseilleen etukäteen tervehdyskirjeet ja käsky kävi, että niitä pitäisi koristella jotenkin persoonallisesti "esimerkiksi piirrustuksilla". No, minun piirrosteni jälkeen tyypit olisivat luultavasti päätyneet vaihtamaan alaa, joten sujautin kuoriin mukaan jotain minun persoonani mukaista. Virkkasin tällaisia pikkuenkeleitä yhteensä 10, mutta koska sainkin lopulta ryhmääni vain seitsemän teologinalkua, niin enkeleitä jäi kolme yli. Päätin siis jättää nämä mustat lähettämättä - itseraidoittuvasta langasta syntyneet muut enkelit olivat sinisiä tai ruskeita. Kuvaa niistä ei tietenkään ole. Enkelit syntyivät tätä ohjetta modaten niin, että koko enkelin sain tehtyä ilman langan katkomista. (Noin pieneen työhön 6 langanpäätä, mitä ihmettä suunnittelija?!)

Tämä Xeranthemum puolestaan oli KYH#1. Lankana on sama mukavan ruskainen lanka, josta tein viime syksynä Mushy Peas -lapaset. Ne ovat jo vähän nuhjaantuneet, mutta eiköhän tämäkin parivaljakko ala saada käyttöä syksyn mittaan. Tämän pipomallin kukat ovat yksinkertaisesti ihania ja neulon Xeranthemumin mielelläni uudelleen, mikäli sellainen tarve joskus tulee. Kerrankin sain sitä paitsi aikaan pipon, jonka pituus ja ympärysmitta ovat juuri oikeat päälleni. Tykkään juuri tuollaisista perinteisitä pipoista, jotka peittävät kunnolla otsan ja korvat, ja jotka eivät lörpötä takaraivolta kovin paljon. Erikseen ovat sitten reilut lörppäpipot, jotka ovat kanssa kivoja. Ruskalankaa jäi vielä puolisen kerää alkuperäisestä kolmesta kerästä, joten sillekin jotain käyttöä ilmaantunee jossain välissä - värit kun ovat mitä ihanimmat. Aakkoshaasteessakin on nyt jäljellä yksi kirjain vähemmän.

20.8.2013

Hullut norot

Mikähän siinäkin on, että ihminen saa bloggausinnostuksen ainoastaan yöaikaan, ja silloin pitää myös kuvata vielä ainakin yksi neule. No, seuraaviin kolmeen projektiin kuluivat metrilleen kaksi Lontoosta viime syksynä kotiutunutta Noro Kirara -vyyhtiä. Esittely valmistumisjärjestyksessä.

KYH#15 olivat Garter Stitch Mitts. 3,5-millin puikoilla neulottuna ne nielaisivat ensimmäisestä vyyhdistä vähän reilun puolikkaan. Ohjeen lukemisessa minulla oli lieviä vaikeuksia, sillä aluksi en meinannut ymmärtää kumpi on työn oikea puoli ja siis kummasta laidasta lyhennetyt kerrokset tehdään. Kämmekkäät neulottiin tasona ja lopuksi silmukoitiin umpeen. Ilmeisesti ohjeenmukaisissa kämmekkäissä yhdistämissauma olisi tullut nätisti kämmenen ulkosyrjään, mutta sen kokoisina olisin saanut kämmekkäitten sisään noin kolme sormea. Leveyttä piti siis lisätä reilusti ja kerrosmäärä tulikin tuplaantuneeksi. Sauma on nyt siis keskellä kämmentä. Kuva minulla on nyt pelkästä paraatipuolesta, mutta silmukointi on niin siisti, että kämmenpuoltakin kehtaisi kyllä esitellä! 

KYH#18 Calorimetry nielaisi sitten vyyhdin loppupuolikkaan, puikkokoko edelleen 3,5. Koska muistiinpanot ovat yliarvostettuja, en nyt muista, millä silmukkamäärällä tarkalleen tämän neuloin. Silmukoita oli joka tapauksessa ohjeellista määrää vähemmän. Vyyhti loppui sen verran kesken, että kolme viimeistä kerrosta piti jättää neulomatta. Tasona eron huomaa, mutta tuollta tavalla päässä ei niinkään. Sopivaa nappia ei olemattomasta varastostani löytynyt, mutta koska aiemmissakaan Calorimetreissä en ole sitä koskaan availlut, niin pelkästään päättelin päät yhteen.

Toinen vyyhti meni kokonaisuudessaan tähän kauluriin. Pintaneule on ohjeesta My So Called Scarf, mutta käytin väliaikaista aloitusta ja yhdistin huivin päät lopuksi toisiinsa. Aloitin tämän aluksi samoilla 3,5-millisillä puikoilla, mutta lopputulos oli tappotiivistä ja söi lankaa hurjaa vauhtia. Tuplasin puikkokoon seiskaksi ja jo alkoi syntyä mukavaa pintaa. Noron paksuusvaihtelun takia huivin leveys vaihtelee ja reunoissa on omituisia möhköjä. Yksi virhekin tuonne mahtui ja lankakin loppui päättelykerroksella kesken, joten osa silmukoista on yhdistetty toisiinsa ilman uusien silmukoiden neulomista. Huivi on kiva siltikin ja tämä setti on ihan huippu, kunhan kelit vielä vähän viilenevät. (En siis odota sitä kuitenkaan!)

Huomatkaa hiusten merkittävä lyhentyminen kahden viimeisen kuvan välillä!

14.7.2013

Pari rätiä ja lumpua lisää

Enpäs sittenkään saanut blogipäivityksiä aikaiseksi niin montaa ennen riparia ja viikon mittainen geokätköilymatkan äitin kanssa ympäri Suomea esti kirjoittelun tehokkaasti. Nyt vuoroon kyhäilyn viimeiset patalaput ja muut pikkujutut.
Riparille otin patalappulangat mukaan, mutta juuri mitään en ehtinyt virkata ennen kuin paluumatkalla bussissa. Tämän KYH#20:n eli vaihteeksi taas Iloisen Leipurin kauppasin leirin papille bussin ajaessa kirkon pihaan ja lapun valmistuttua puoli minuuttia aiemmin. Ainakin yksi lappu siis loppusijoitettu!

Ennen kätköilyreissulle lähtöä piti viime tunteina paniikissa neuloa tämä hamppuinen tiskirätti loppuun, koska se oli jäämässä äidille kotiin. Se taitaa olla ainoa KYH-työ, josta minulla on tekniset mitatkin ylhäällä eli lankaa kului 3,5-millisillä puikoilla 32 grammaa, malli on Knitted Lacy Round Discloth. Tämä siis KYH#22. 
KYH#7 Pää pyörällä. Reissun jälkeen Helsingissä valmistui tämä pannulappu, joka jäi vähän pieneksi hermojen loppuessa kesken (kovaa ja hidasta tehtävää tuo kirjovirkkaus). Värit ovat luonnossa paljon kirkkaammat ja nätimmät.
KYH#5 on lappu omasta päästä kolminkertaisilla siniharmailla langanjämillä. Vähän pieni tämäkin, sillä tällä kerralla pinnaa ennen loppui lanka. Ainoa 5-millin koukulla tekemäni KYH-työ.
Geomatkan kulkiessa Vaasan kautta oli hyvä syy vihdoin toteuttaa yksi siellä sijaitseva neulomisaiheinen mysteerikätkö. Koordinaatithan tuosta saatiin kasaan ja kätkökin löytyi. Epämääräinen kuva, jotta mysteeri ei paljastu. Tämä siis KYH#21.

Loppuun pikainen summaus georeissustamme, joka kulki reittiä Oulu-Kälviä-Vaasa-Keitele-Ilomantsi-Uukuniemi-Kerimäki-Valkeakoski-Fagervik-Porkkala-Helsinki-Ylämaa-Kotka. Aikaa meni 6 päivää ja mittariin kertyi 2472 kilometriä. Reissun tavoitteena oli saavuttaa mahdollisimmat monta graticulea eli pituus- ja leveyspiireistä muodostuvaa karttaruutua ja niitä saatiinkin kasaan 39. Toki geokätköjäkin saatiin kasaan kokonaista 83. Ihan ilman vastoinkäymisiä ei tosin selvitty, vaan meidän Rellu-neitiä piti käyttää korjaamon pukilla peräti kahteen kertaan. Neulomisen kannalta ei tämäkään reissu ollut otollisin mahdollinen, sillä karttaa ja GPS-laitetta piti pelkääjän paikallakin lukea sen verran tiivisti, että puikkoja ei ehtinyt heiluttamaan.

Ja loppuun vielä maksamaton mainos! Ilomantsissa yövyimme Puustila-nimisellä tilalla, jonka emäntä kasvattaa sekä kainuunharmaksia että suomenlampaita. Majoituspalvelu oli oikein mukava ja lisäksi tilalta sai ostaa villaa, lankaa ja lampaantaljoja. Kehrääjiä kiinnostanee myös tieto, että siellä on voimassa ikuisena tarjouksena diili, että lampaan villa on täysin ilmaista, kunhan sen käy itse lampaan päältä keräämässä! :P

2.7.2013

Ulrikat

Ai niin, minullahan on aakkoshaastekin osallistuttavana. No, nämä sukat valmistuivat kolmessa päivässä ihan oikea aikaisesti, sillä kesäkuu on U-kuu.

Ohje on Ravelryn kautta saatava Ulrika, lankana yhä edelleen seiskaveikka ja puikkoina ne tavalliset 3,5-milliset pyöröt. Päädyin tekemään nämä sukat yhtä aikaa magic-loopina, koska ainoa vapaa kaapeli oli 1,2 metriä pitkä, mikä olisi tehnyt minut hulluksi yhdellä sukalla, ja jotta koko työ valmistuisi kerralla. Nämä valmistuivatkin sitten kolmessa päivässä, kiitos Helsinki-Turku-Oulu-Helsinki-reissun.
Ulrikoistani tuli mukavan passelit, sillä minulla on vajaus tämän paksuisista villasukista. Ei sillä, että näitä olisi pelkoa tarvita lähiaikoina. Enimmäkseen kun on ollut tukahduttavan kuumaa joka paikassa... Ulrikat olivat KYH-työni numero 12.

30.6.2013

Patalaput ja rätit

Onpas mairitteleva otsikko 9 ensimmäiselle valmiille KYHilleni. Useimmat KYH-työni passaisivat myös jämäkuun töiksi, sillä melkein kaikki on tehty epämääräisistä nurkissa pyörivistä nyssyköistä. Patalappuinvaasio siis tiedossa eli paljon seiskaveikkaa ja 3 millin koukkua.
Ylävasemmalla on KYH#4 Pikkukokki, joka on muuten rumin patalappu koskaan. Haaleankeltaiseen verkkopohjaan pujottelin vaaleansinisiä ja tummansinisiä nauhoja, ja koska lappu olisi muuten ollut säälittävän pieni, virkkasin lisäksi viuhkareunuksen. Sen vieressä on KYH#2 Piknikille, joka taistelee myös rumimmin lapun tittelistä, mutta on sentään käytettävän kokoinen ja paksuinen, joten ihan yhtä kurjaa tuomiota se ei saa. Viuhkoja on ohjeellisen 12 sijaan 13, koska minun virkatuilla ympyröilläni on tapana laajentua suunnittelemattomasti. Siksi lappu ei pysykään ihan suorassa, vaan kupruilee ja sama virhe piti totta kai toistaa harmaaseen kääntöpuoleen. Alavasemmalla oleva KYH#8 Keittiöprinsessa sen sijaan oli paitsi kiva tehdä myös kaunis. Seiskaveikka Raita muodosti hauska efektin, jossa lapun toinen puoli on liki kokonaan vihreä ja tämä yläpuoli enimmäkseen violetti. Se tosin loppui kesken, joten jatkoin lappua ensin tummanvihreällä ja sitten kirkkaanpunaisella. En olisi aluksi uskonut, mutta lappu oikeasti poimuttui kauniisti ja on käytännöllisen paksu. KYH#6 Iloinen leipuri on mallia, jota olen aiemminkin tehnyt, tosin tästä tuli omituinen kääpiö, kun unohdin tehdä palluroiden väliin kerroksen kiinteitä silmukoita. Tulipahan nopeammin valmista.
Tässä kuvassa keskimmäisenä KYH#9 Silmänilo, joka sekin on ehdolla maailmanhistorian rumimmaksi patalapuksi, koska tässä loppui kesken ensin kirkas keltainen, sitten haalea keltainen ja lopulta tummanpunainenkin. Kukkaosion virkkaaminen oli ihan kivaa. Vasemmalla laidalla on KYH#13 Windmill discloth, joka on tehty samasta bambulangasta, kuin josta taannoin koukkusin äidille tiskirättejä ja samalle vastaanottajalle ovat tämänkin kertaiset menossa. Tämä malli oli nopea neuloa, mutta 12 langanpään päättely ei ole vielä inspiroinut. Vasemmalla laidalla on niin ikään samasta langasta tehty KYH#14 Raitarätti, joka ainoa ilman ohjetta tekemäni kyh toistaiseksi. Siitä tuli pikkuisen muotopuoli, koska raidat ovat tiiviimpää neulosta kuin yksivärinen. Tyylikkäämpi se kuitenkin noin on.
Vielä ennen kuin pakkasin itseni Oulun junaan ehtivät valmistua nämä kaksi Iloista leipuria, jotka ovat KYHit #16 ja #17. Tämä pariskunta päätyy varmaan tuparilahjana joskus jonnekin, mutta mihin ihmeeseen minä tungen nuo kaikki aiemmat rumilukset?

27.6.2013

Hengisä ollaan!

Sain toukokuun alussa töitä. Heinäkuun loppuun pari rippileiriä, jotka tulevat näyttämään hyvältä CV:ssä. Tiedossa oli siis mukava kesä, johon kuuluisi heprean kurssin lisäksi paljon neulomista ja geokätköilyä ja nyt myös lisäksi työpätkä. Pääsisin vihdoinkin KIPpailemaan (olen ollut rippileirillä tai hankalasti reissussa jokaikinen KIP-päivä vuodestä 2008 lähtien), voisin osallistua vihdoinkin KYHiin (en ole aiemmin viitsinyt, kun on ollut leirejä alkukesästä) ja pääsisin Midnight Sun Geocaching in Oulu -tapahtumaan.

Sitten toukokuun viimesellä viikolla tuli puhelinsoitto, jossa pyydettiin rippileirille heti koulujen loputtua. Siis taas jäi KIP välistä ja KYHille tuli huonoin mahdollinen aloitus, kun 7 päivää olin ihan muissa kuin neuletunnelmissa. Eilen tuli soitto, jossa pyydettiin riparille lauantaista alkaen. Eli nyt jää välistä myös MSGO ja KYH jatkuu yhtä heikoissa merkeissä.

Mutta en valita, riparit on kivoja ja työt menee köyhällä opiskelijalla harrastusten edelle!

Kevät meni sen verran sosiaalisissa merkeissä, että täällä huhtikuusta asti kummitelleiden sukkien jälkeen on valmistunut vain pari minityötä. Lisäksi talonyhtiön ikkunaremontti vei mahdollisuuden hengittää pariksi kuukaudeksi ja sitä myötä aivotoiminta heikentyi dramaattisesti. Yhtä hyshys-juttua on tosin tullut neulottua myös.
Uusi Samsumg-vauvani tarvitsi kännykkäpussin itselleen, koska se on liian iso taskussa kuljetettavaksi. Lanka on samaa Debbie Bliss Stellaa, josta neuloin hameen aiemmin tänä vuonna, ja siitä ylijäänestä puolikkaasta kerästä jäi edelleen vielä pieni nössykkä, höh. Silkkipuuvilla ei ollut ehkä ihan parasta kännykkäpussilankaa, sillä pinta nyt jo nyppyinen ja nuhruinen, vaikka virkkasinkin sen tiiviiksi 5 mm koukulla. Pian on siis tarve uudelle pussille, mutta toistaiseksi tämä päivänpiristäjä saa kelvata.
Ulla 02/13:n toimitustapaamisessa sain vyyhdin Cascade Sierraa, jota paremmin tietävät väittivät liian pieneksi määräksi mihinkään asusteeseen. Todistettavasti siitä kuitenkin voi neuloa Sees-asusteen, jonka suunnittelin kyseiseen numeroon. Englannin shrug-sanalle ei ole hyvää käännöstä, joten en nyt tiedä onko tuo liivi vai bolero. Olankohauttimeksi sitä olisi ihan hauska kutsua myös! Kuvaajana toimi kämppis, joka valitti vaikuttavansa idiootilta kykkiessään kameran kanssa kivikossa, ja kuvauspaikkana Tervasaari, joka on ehdottomasti yksi lempipaikkojani maailmassa.

Kesäyön hullutteluni on siis muodostumassa melkoiseksi haasteeksi, mutta kirjoittelen tässä nyt postauksia toistaiseksi valmistuneista töistä ja laitan ne julkaistumaan ajastuksella ensi viikon aikana. Luvassa siis nyt postauksia korvaamaan koko kevään jatkunut radiohiljaisuus!

6.4.2013

Sukkia jalkaan!

Olen taas neulonut niin montaa työtä yhtä aikaa ja toisaalta ollut laiska päättelemään, että loppuun asti ei ole valmistunut juuri mitään. Nyt kuitenkin taas sukkia kaksin kappalein!
Kaisa pyysi minua koeneulomaan sukkamallinsa ja simppeli sukkamalli pitsillä ja palmikolla oli mukavaa luentoneulottavaa. Malli sen sijaan ei ollut ihan minua, joten se menee tänään illanviettolahjaksi pienijalkaiselle vaaleanpunaisen ystävälleni. Lankana oli Novitan ticotico, jota kului 54 grammaa näihin koon 36 sukkiin. Puikkoina olivat 2,5-milliset Addin pyöröt.
Näissä sukissa tulin tehneeksi ensimmäistä kertaa tiimalasikärjen, joka on kyllä todellakin nätti ja siisti, valesilmukointitaitoni ovat kehittyneet. Sukat ovat kuitenkin ehkä pikkuisen pienet jopa 36-kokoisiksi. Toivottavasti Novita tapansa mukaan venähtää käytössä...
Nämä sukat taas ovat niin perinteiset kuin sukat vain voivat olla. Metallisilla 3,5-sukkapuikoilla seiskaveikasta harmaat sukat valmistuneelle kämppäkaverille. Kantapäänä on mummoni perinteinen aina oikein -kantapää. Tuli sopivat ja miellyttävät. Lankaa näihin kului yllättävän vähän, yhteensä alle kerä, vaikka koko onkin 45.

14.3.2013

Maailman valloitusta

Viime viikonloppuna ilmestyi vuoden ensimmäinen Ulla-numero eli nyt kaikki maijamyöhäisetkin sitä tarkastelemaan, mars! Osallistuin taas oikolukemiseen ja numerossa ilmestyivät myös toimittajantyöni ensi hedelmät. Huikeaa.

Neulerintamalla menestys ei puolestaan ole ollut kovin mainitsemisen arvoista. Helmikuun pari viimeistä viikkoa luennoilla kulki mukana tämä Lamar Scarf. Lankana minulla oli Manos del Uruguayn Maxima, jonka sain syksyllä jossakin vaihdossa. Puikot olisivat voineet olla suuremmatkin kuin 5-milliset, jolloin huivi olisi ollut ehkä vähän muhkeampi. Toisaalta nyt molemmilta puolilta samannäköinen palmikko pysyy kivasti kasassa. Langan kulutin viimeiseen senttiin asti.
Huivin mahtuu kiepauttamaan kivasti kolme kertaa kaulan ympäri. Toistaiksi tuuli on ollut Helsingissä kuitenkin vielä sen verran jäätävää, että olen katsonut paremmaksi haudata naamani isoon kolmiohuiviin. Tämä kaulahuivi on muutenkin lajissaan ensimmäinen tuubihuivini, joten kokemusta kyseisen huivityypin toimivuudesta ei vielä ole.

Julkisuuspyrkyryyteni jatkui tiistaina, kun tiedekuntayhdistyksemme teki excursion katsomaan Hyvien ja huonojen uutisten kuvauksia. Siellä oli huippuhauskaa, poskia ja vatsalihaksia särki nauramisen jäljiltä. Lähipiirini todistuksen mukaan nauruni erottuu myös ohjelmassa. Itse en sitä tunnista, mutta todennäköisesti se kaikista järkyttävin käkäkys on minusta peräisin :D Lopputekstien aikana vilahdan kuitenkin katsomossa, joten nyt sain valloitettua sen viimeisen joukkoviestimen, jossa en ole vielä esiintynyt :P Tärkeintä kuitenkin oli, että sain maailman komeimman ja karismaattisimman miehen, eli Miika Nousiaisen, nimikirjoituksen!

28.2.2013

Arvontavoitot

Arvontojen paketit ovat päässeet vastaanottajilleen, joten voin nyt paljastaa ne myös blogissa. Punainen makea voitto sisälsi Royal-levyn ja Dumle-tikkareita.
Vihreä ja villainen voitto puolestaan oli Stone in cold water -huivi. Lanka oli samaa Malabrigo Sockia, kuin mistä tein vaihtopiponi. Langan ihana keväänvihreä sävy toistuu parhaimmin tässä kuvassa. Puikkokoosta ei ole enää tietoa, mutta lankaa kului 48 grammaa. Jotta sain tämän herkkulangan kulumaan kokonaan loppuun, virkkasin viimeisestä 10 grammasta pari lappua tähän tyynynpäälliseen, joka muuten edistyy hitaasti, mutta varmasti! Tällä mallilla tuli nyt hoideltua S-kirjain, minähän alan kunnostautua aakkoshaasteessa oikein urakalla!
Tämä pikkuinen huivi neulottiin pitsiosuudesta alkaen ja lehtiryhmiä teinkin ohjeen mukaiset 16. Sileään osuuteen siirtyessä näytti kuitenkin jo selvältä, että täyskokoiseen sileään osuuteen lanka ei riittäisi. Niinpä tein lyhennetyt kerrokset neuloen silmukoita joka kerrokselle 10 lisää ohjeen viiden silmukan sijaan. Parilla viimeisellä kerroksella taisin jopa lisätä 15 silmukkaa. Kauniisti tuo kaareutui siltikin. Lisämausteeksi tein päättelyä edeltämään reikärivin. Päättelyn tein kaikista perinteisimmin tikkoina ylivetoina, mikä sai yläreunan pysymään hyvin muodossaan.
Pitsin neulominen pitkästä aikaa oli tosi kivaa ja oma keväthuivikuume alkoi nousta. Parit luvatut sukat pitäisi tässä kuitenkin neulaista ensin, mutta sitten ajattelin ottaa puikoille Myrskylinnun viime kevään pääsykoelangasta :P

24.2.2013

Patalappusia

Olin ehtinyt kuolata Patalappuja à la carte -kirjaa kaupassa ja ihailla sen pohjalta tehtyjä töitä Ravelryssä jo moneen otteeseen, ennen kuin itse raaskin ostaa sen. Minulla on Novita-jämiä ynnä muita "huonompia" lankoja hyllyssä aika vähän, joten pannulappujen (itselleni läheisempi sanamuoto, toim.huom.) teko olisi vaatinut myös lankakaupassa käyntiä. Kotona käydessä sain kuitenkin pihistettyä seiskaveikan jämiä parin lapun tarpeiksi.
Ensimmäisenä valmistui Sokerileipuri-lappu, jossa ensin tehtiin musta ketjusilmukkaketju ja sen ympärille kirkkaalla värillä ketjusilmukoiden ja kiinteiden silmukoiden verkko. Jotenkin harvalta pinta kyllä tuntuu, en ehkä uskaltaisi mitään kovin kuumaa tällä kanniskella lappu yksinkertaisena kädessä... Olen aina ollut aika onneton virkkaamaan tasaisia lättyjä sekä siistejä pipon mallisia kuppeja, joten tämänkin lapun kanssa piti säätää aika lailla. Ohjeesta poiketen jouduin lisäämään silmukoita huomattavasti harvemmin, jotta lappu pysyi tasona. Liekö minulla sitten löysä virkkauskäsiala tai jotain? En katsonut ohjeen kokosuositusta ollenkaan, vain tein lapusta sen kokoisen, että se tuntui sopivalta käteeni. Lappunen tuli painamaan yhteensä 32 grammaa. Molemmat langat ovat 7 Veljestä, toinen raitaversiota kuten kuvasta näkyy. Siinä oli tottakai solmu, jonka takia en kuitenkaan jaksanut purkaa, kun olin lopulta saanut lisäysrytmin sopivaksi. Niinpä työn ensimmäinen vaaleanvihreä raita puuttuu. Mutta mitäs pienistä, lappu on kiva ja meni synttärilahjaksi kaverille.

Seuraavaksi virkkasin tämän Iloinen leipuri -kaksikon. Työssäni oli taas jotain pielessä, sillä kehille tulin tehneeksi 11, 21 ja 31 pallosilmukkaa, eli joka kerrokselle yhden liikaa. Muuten sinne olisi kuitenkin jäänyt ruman näköisiä aukkoja, joten päädyin suosiolla tekemään ne ylimääriset pallurat. Tämä puolestaan aiheutti sen, että reunussakaroitakin piti tehdä yksi enemmän. Ja sitten toistaa samat virheet toiseen patalappuun. Mutta kivat ovat nämäkin. Vähän pienikokoisilta ne tuntuvat, mutta pallopinta on taatusti tehokas lämmöneristäjä, jolloin ei ole ehkä samanlaista tarvetta taittaa lappuja kaksinkerroin kuten edellistä. Kumpaankin lappuun meni lankaa (seiskaveikkaa) 25 grammaa.

Kunhan taas alkaa koukuttaa, niin teen ainakin Pikkukokki-, Silmäniloksi-, Vauhdissa mukana-, Aamukahvilla-, Piknikille ja Keittiöprinsessa-laput. Ainakin. Tässä kirjassa siis todella on vastinetta rahoille!

18.2.2013

Arvonta suoritettu!

30000 kävijää meni rikki ja niinpä arvonta-aika meni umpeen.

Kommentteja ehti tulla 22, joista kahta en pitänyt arvontakelpoisina. Random number -generaattori suosi kommentoijia nro 3 ja 15, mikä tarkoittaa, että vihreä voitto menee Kaisalle ja punainen voitto Susannalle maalta. Onnea voittajille!

17.2.2013

Kevään asustevaihto

Jouluisen erityisen onnistuneen sukkavaihdon jälkeen päätin osallistua samaan hommaan uudemman kerran. Tällä kertaa tosin vaihdettiin mitä tahansa asusteita.

Aikanaan New Yorkista tuli matkaan Malabrigo Sockia, joka on unelmanpehmeä täysmerinosukkalanka. Kuitenkin vuodatettuani sydänverta parissa kuukaudessa hajonneiden vastaavanlaista lankaa olevien Koigu-sukkien takia tiesin, ettei tästä söpöläisestä kannattaisi tehdä edes unisukkia. Langan vihreä väri (joka ei tietenkään pääse esille kuvissa...) ei kuitenkaan enää ollut ihan minua. Niinpä arvelin, että tämä passaisi loistavasti vaihtoparilleni, jonka neulomuksista löysin  pipon seuralaiseksi passsaavan huivinkin. Pipoa oli helppo neuloa luennoilla ja neuletapaamisissa, sillä puolikkaan mallikerran jälkeen kaaviota ei enää tarvinut katsoa ollenkaan. Neuletapaamisessa pipon työstöä vaikeutti tosin se, että puolenkymmentä naista janosi verenlanganhimoisesti kerääni ja/tai pipoani itselleen. Tapojeni mukaisesti neuloin piposta ensimmäisellä kerralla aivan liian lyhyen, mutta onneksi olin jo oppinut olemaan katkaisematta lankaa, joten yhden lisämallikerran neulominen oli helppoa - mitä nyt vaati purkamista jonkin verran...

Pipomalli on nimeltään mont-royal ja vaikka se ei kuvasta näykään, niin noita palmikko- ja aina oikein -paneeleja on yhteensä kolme kumpaakin. Magic loopasin tämän 2,5-millisillä Addeilla. Taidan olla pikkuisen poikkeuksellinen loopaaja, sillä tässäkin pipossa kaapelin pituus oli vain 80 cm. Liukasta merinolankaa oli ihanaa neuloa oikein liukkailla metallipuikoilla, mikä varmasti ostaltaan vaikutti hyvin pehmoiseen lopputulokseen. Yhteensä lankaa kului 42 grammaa. Kuvien taustalla saatte kivasti ihailla sädekehääni ja tyylikkäitä ruudullisia verhojani (tai no tyylistä en tiedä, mutta ainakin minulla on huoneessa verhot ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen :P)

Pidin valmiista tuotoksesta valtavasti ja pipon saanut parinikin ilmaisi tykkäyksensä. Minun vaihtoni oli siis jälleen äärimmäisen onnistunut - sain neuloa ihanasta langasta ihanan pipon ja sain itse ihanan ruskean Molly-pipon Jaapalta. Pipo on ollut päässäni siitä lähtien aina ulkona, joskin se meinasi päätyä äitini kidnappaamaksi.

Niin ja arvontaa ehtii vielä osallistua! Tosin 30000:een ei ole enää pitkä matka!

12.2.2013

Blogiarvonta!

Noniin rakkaat lukijat! Olen kuluneiden bloggausvuosieni aikana voittanut useammassakin blogiarvonnassa, mutta en ole koskaan laittaanut hyvää kiertämään. Se asia korjaantuu nyt! Arvonnan (teko)syynä on se, että 30000 vierailun raja menee blogissani piakkoin rikki.

Arvontaan voit osallistua jättämällä tähän postaukseen kommentin, jossa kerrot, miksi luet blogiani. Kommentissa pitää lisäksi olla mukana Ravelry-nicki, sähköpostiosoite tms. jonka avulla saan sinuun yhteyden, jos onnetar on sinulle suosiollinen.

Palkintoja arvonnassa on kaksi: jokin villainen ja vihreä sekä jotain punaista ja makeaa. Luvassa siis kaksi onnellista voittajaa!

Arvonta-aikaa kestää, kunnes 30000 kävijän raja ylittyy tai 28. päivä helmikuuta koittaa, jolloin arvon paketit joka tapauksessa. Nyt ei muuta kuin kommentoimaan!

ARVONTA-AIKA PÄÄTTYNYT!

9.2.2013

Kas näin heiluu hame

Tämän projektin langat ehtivät jo aikoinaan olla Lola-bolero, mutta siitä sanottakoon sen verran, että kiinnittämättömiä bolerovirityksiä ei ole tarkoitettu tälle rintavarustukselle. Hihatkin olivat liian kapeat ja lyhyet enkä oikein osannut yhdistää sitruunankeltaista mihinkään, vaikka lanka kivaa olikin. Siis purkuhommia, lanka häpeämään pariksi vuodeksi ja uutta viritelmää kehiin!
Nyt Debbie Bliss Stellat saivat uuden elämän hameena. Alkuperäiset 10 kerääni eivät tietenkään riittäneet, mutta sain Ravelryn kautta hommattua 4 kerää lisää ja tähteeksi jäi pikkuisia nöttösiä noin puolen kerän verran. Varsin optimaalista langankäyttöä siis. Hame on kiva ja sopivan kokoinen, mutta edelleen sitruunankeltainen on pikkuisen arveluttava väri, joten kuvaamista lukuunottamatta hame ei vielä ole päässyt käyttöön...
Ohje tähän hameeseen löytyy Yhteishyvä.fi:stä, mutta pikkuisen omaksi viritelmäksi tämä hame meni sitten kuitenkin, kun ohjeen silmukkamäärät eivät meinanneet omalle langalleni ja 4-millin puikoille sopia. Päädyin tekemään hameen niin, että loin 112 silmukkaa ja tein lisäyksiä joka 7. kerros niin, että aluksi lisäysten välissä oli 8 silmukkaa ja lopulta 26. Hame on siten jonkin verran pidempi kuin ohjeessa, koska en ole kovinkaan kotonani lyhyissä hameissa.
Reunuspitsistä jätin pois kolmannen tiheän pylväsryhmäkerroksen, mikä osoittautuikin fiksuksi langan riittävyyden kannalta. Virkkauksessa käytin 5 millin koukkua. Koska ohje on alkuperäiseltä nimeltään Naisen ja lapsen neulottu hame, niin tämä kelpaa N-kirjaimeksi. Hame näyttää muuten yllättävän hyvältä näissä kuvissa, joten ehkäpä sitä pitäisi oikeasti uskaltautua käyttämään!

2.2.2013

Sukkaa pukkaa

Minulla on tässä periodissa luento-opetusta 6 tuntia enemmän kuin aikaisemmin, mikä tarkoittaa, että neuleaikaa on runsaasti, mutta muuta vapaa-aikaa vähän. Valmiita, mutta esittelemättömiä töitä on siis päässyt kasaantumaan. (Niin ja tuo otsikko sitten ei ole intertekstuaalinen viite Putouksen "Soijaa pukkaa"-hokemaan, joka on mielestäni ällöttävä ja valitettavasti aivan liian nopeasti yleiskielenkäyttöön vakiintunut ilmaus! Olen itseasiassa melko varma, että olen käyttänyt samaa otsikkoa jo aiemmin jossain sukkapostauksessa rimmaamisen takia... Kröhm. Asiaan.)
Ensimmäisenä valmistuivat Broken Seed Stitch Socksit. Jämälankojen poiskäyttämisen pakkomielle jatkuu ja näihin tuhosin Pastasukista ja Oddityistä tutun Zitron Trekking Hand Artin viimeiseen metriin. Mustaa Sisua puolestaan riittää ja riittää... Hand Artia sukkiin kului 20 grammaa ja Sisua 36 grammaa. 2,5-millin pyöröllä tietenkin.
Koska kyseinen sukkaohje on varsin vapaamuotoinen, sukat ovat aikalailla omasta päästä tehdyt. Tein sukat kärjestä alkaen kasialoituksella (suosikkini!) ja tiimalasikantapäällä (en oikein tykkää). Olen kuitenkin tehnyt tosi vähän sukkia kärjestä alkaen, joten muitakaan kantapäitä en oikein osaa, varsinkin kun kääntö tuli ajankohtaiseksi luennolla ilman nettiä. Kantapään jälkeen verestin muistiani siitä, miten loopataan kahta sukkaa yhtä aikaa, sillä kirjavan langan kulumisen optimoimiseksi neuloin sitä sukkiin kerän molemmista päistä yhtä aikaa. Sukkien varsista tuli minun makuuni varsin sopivat ja pikkuisen sileää neuletta paksumpi siemenpinta antaa lämpöisen tunnun.
Tällä tavalla ilman jalkaa sukat eivät tosin ole näkeimmät mahdollisimmat. Jos tekisin näitä sukkia toiset, niin tekisin varren parittomalla määrällä silmukoita (ohje käskee parilliseen määrään). Silloin kerroksen vaihtokohdasta ei tulisi näkyvää, niin kuin nyt kun oikeita tai nurjia silmukoita tulee peräkkäin kaksi. Toinen vinkkini on, että jos sukan suussa käyttää 1 o, 1 n -joustinta, niin joustimen raidat kannattaa laittaa osumaan helmineuleeseen sopivasti. Eli oikeat silmukat kuvio osuuden viimeisten nurjien silmukoiden päälle. Tällöin kirjava kerros ei nouse joustimen ensimmäiseksi kerrokseksi. (Ai miten niin tiedän?) Sisun laatu hieman harmittaa minua myös. Neuloessa langasta jäi jälkeen ihmeellistä mustaa ja valkoista roskaa, jota sai jatkuvasti pudistella vaatteista pois. Käytön myötä Sisu on myös muodostanut hirveitä nyppyjä ja se on kulunut kantapäitten ja päkiöiden alka kovaksi ja kiiltäväksi muoviksi, villan tuntu on kokonaan hävinnyt. En tiedä, mihin kulutan lopun reilun puolikkaan kerän, sillä en välttämättä enää tuota sukkiini halua.
Kroonista sukkapulaani lievittämään aloitin joululomalla kotona myös Reims-sukat kirjasta Sock Club. Nämä on tehty nykyisille tavoilleni erittäin poikkeavasti 2,25-millisillä sukkapuikoilla. Lankana on kotihyllystä mobilisoitu Austermann Step, jota olikin oikein hauska neuloa pitkästä aikaa. Lankaa kului 65 grammaa. Sukista tuli osittain tarkoituksellisesti varsin napakat, koska yleensä sukkani venyvät jalassa joka tapauksessa. Kuvissa huonosti erottuva pitsi on mielestäni yksinkertaisen nättiä. Ainoa harmi on ehkä aloitusreuna, joka lähtee suoraan pitsistä liikkeelle ja rullaa siksi ikävästi.
Sisäinen symmetriaan taipuvainen perfektionistini vaati tekemään näihin sukkiin muutamia modailuja. Ensinnäkin neuloin pitsikuvion jatkumaan kantapäähän asti, sillä ohjeenmukainen kantapää oli mielestäni ruma. Käänsin kantapään ranskalaisittain, sillä se tuntui sopivaan pitsiin parhaiten ja lopputuloksen istuvuus hämmästytti minut. Olen yleensä syrjinyt sekä saksalaista että ranskalaista kantapäätä, koska minulla on kummastakin huonoja istuvuuskokemuksia. Kääntötapani onkin lähinnä ehkä walesilainen (tai sitten tiimalasi, joka istuu jalkaan, mutta jättää yleensä kurjia reikiä). Jalkapöydälle otin käyttöön ylimääräisen silmuka, jotta sain nurjat raidat kuvion molemmille reunoille. Lisäksi ohje olisi käskenyt kaventamaan kiilassa joka kolmas kerros, mutta minä kavensin ihan perinteisesti joka toisella kerroksella.

Näistä sukista sain aakkosiini B:n ja R:n, seuraavassa postauksessa esittellen N-kirjaimen.

27.1.2013

Haastettu bloggaaja

Sisko neuloo -blogista heitettiin minua haasteella. Kyseessä on se sama vanhan kahdeksan random faktan haaste, johon olen jo joskus muinaisuudessa vastannut, mutta ehkäpä keksin vielä kahdeksan tiedonmurusta lisää.

1. Jos kirjahyllyssä kirjat eivät vie koko hyllyn pituutta, järjestän ne pituusjärjestykseen niin, että lyhin kirja on hyllyn tyhjää päätä kohti ja pisin kirja kiinni hyllyn pystypuussa.
2. Liiallinen Poliisit-sarjan katsominen on aiheuttanut kroonisen poliisifanituksen. On ne nyt vaan niin komeita univormuissaan! Onneksi täällä Helsingissä olen jo nähnyt poliiseja enemmän kuin koko ikänäni Oulussa.
3. Olen teipannut seinäni täyteen lappuja, joissa on kreikan taivutuspäätteitä ja muita kielioppijuttuja.
4. Opin juomaan teetä tämän syksyn kuluessa ja se taito onkin tullut tarpeeseen jo pariin otteeseen kämppisten seurassa puolen yön molemmin puolin!
5. "Lintsasin" elämäni ensimmäistä kertaa oppitunnilta, kun jätin yhtenä perjantaina filosofian luennon väliin, jotta sain oltua yhden päivän pidempään Oulussa käymässä. Olen kauhean paha ihminen... :D
6. Bloggaamistani on viime aikoina haitannut pahasti se, että jos kameraani jättää paristot yön yli, niin ne ovat aamulla tyhjät. Totta kai useimmiten unohdan ottaa patterit pois ja ne ovat aamulla tyhjät. Käytän sentään ladattavia paristoja, mutta nyt niistä toinen pari on lakannut latautumasta ja niitten toimivien lataaminen kestää useamman tunnin. Ja sitten onkin jo pimeää. Että sikäli.
7. Olen aina ihan lapsellisen innoissani, kun pääsen raitiovaunuun.
8. Sain opiskelijahaalarini viime viikolla! Olen tosin kurkkuani myöten täynnä niitten muille jakamiseen liittynyttä säätämistä, eikä haalarimerkkien ompeluun ole vielä ollut energiaa. Miespuoliset kaverini sen sijaan ovat yrittäneet saada minut ompelemaan heidänkin merkkinsä. Logiikka on ollut suorastaan veitsenterävää: "Niin Iida, kun sä kerta tykkäät neulomisesta, niin sä varmaan haluat ommella nää mun haalarimerkit!" Ööö... En?

Jätän nyt ne kahdeksan ihmisen haastamiset väliin. Uskontotieteen kirja kutsuu...

PS. Jos joku ei-teologi tunnistaa otsikon intertekstuaalisen viittauksen, niin saa palkinnon! Oikeasti!

18.1.2013

Aika rientää

Ei ole hyvä idea neuloa kolmea työtä rinnakkain ja siinä sivussa Ullan testilankatilkkuja. Ei oikein kerry blogattavaa. Kamerasta sentään löytyi kuvat siitä viimeisestä esittelemättömästä joululahjasta. Kuvat eivät kyllä ole hyviä, mutta laitetaan nyt kumminkin :D Typerä kamerani syö ladattavat patterini yhdessä yöksi tyhjäksi, joten kuvattava kohde, valo ja virta ovat harvoin samassa paikassa yhtä aikaa. Siksi pelkkiä tylsiä salamanvalokuvia lattialta. Väri on ylemmässä kuvassa melko lähellä oikeaa.
Tämän joulun trendi oli tosiaan jämälankailu ja jämistä on tämäkin äidille mennyt kauluri tehty. Tummanruskea on kaksinkertaista Grignasco Merinosilkiä, josta tein aikanaan rippijuhliini Muirin. Vaaleampi lanka on jotain merinosilkkisekoitetta, jota äiti on neulonut itselleen ja minä sittemmin nyysin sen jämät. Malli klassista moninkertaisilla langankierroilla tehtävää aaltokuviota (jollaista minä nyt tosin neuloin ensimmäistä kertaa). Silmukkamäärän ja ohjeen otin Waves Cowlista, joskin otin taiteilijan vapaudet tehdä välillä tummanruskeita raitoja useamman peräkkäin, sillä sitä lankaa oli vaaleaa enemmän. Puikkoina käytin 4,5 millisiä ja lankoja kului yhteensä 45 grammaa.
Kaulurista tuli mielestäni tosi kiva, sellainen helposti pään yli sujahtava. Ainoa vika on, että kolmen puikon päättely, joka käytin päiden yhdistämiseen kiristää. Syynä on tosin se, että tummanruskea lanka tuli käytettyä aivan viimeiseen senttiin asti. Molemmat langat ovat lisäksi niin liukkaita, että langanpäät (joita on paljon...) eivät tahdo pysyä pääteltyinä. No, se on äidin ongelma nykyään :P

1.1.2013

Neulevuosi 2012

Vuonna 2012 elämä muuttui melkoisen radikaalisti, eikä pelkästään siksi, että hiukset lyhenivät puolella metrillä :D Ylioppilaaksi tulo ja opiskelun aloittaminen uudella paikkakunnalla olivat jännittävyydestään huolimatta ehdottomasti positiivisia asioita. Sopeutuminen Helsinkiin on edelleen kyllä vaiheessa, ja kieltäydyn käyttämästä siitä termiä kotiutuminen, mutta arki rullaa kivasti ja opiskeluala on ehdottomasti kiinnostavaa ja minun juttuni. Nyt kuitenkin viimevuotisten neuletapahtumien pariin. Toissavuotiseen tapaan kuvitan tämän postauksen viime vuoden suosikeillani, parhausjärkässä!
Käsitöitä valmistui viime vuonna yhteensä 39 ja niistä 21 meni lahjoiksi. Ompelurintamalla oli melkoisen kuollutta suurista suunnitelmista huolimatta, mutta valmistuneesta yo-mekostani olen edelleen iloinen. Olin koko vuoden innoissani siitä, että neuleita tuntui valmistuvan paljon enemmän kuin edellisenä vuonna. Nyt kun tarkastin, niin vuonna 2011 sain valmiiksi 14 (!) projektia. Muutos ylöspäin oli siis huima ja innostusta tekemiseen on edelleen ehdottomasti enemmän kuin aikaa. Lisävertailu osoitti, että luvut ja projektien tyypit ovat jopa pelottavan samankaltaiset kuin vuonna 2010.
Mitäs sitä sitten oikein tulikaan tehtyä?
- 6 pipoa
- 5 villapaitaa/takkia, joista 1 lapsen koossa
- 4 kauluria
- 3 pitsihuivia
- 3 lelua
- 3 paria sukkia ja yhdet säärystimet
- 3 paria lapasia ja yhdet kämmekkäät
- 3 kaulahuivia
- 3 tiskirättiä
- neulottuja peittotilkkuja
- virkattuja pikkukoristeita
Saldo selittää ainakin sen, miksi kaikki villasukkani ovat puhkikulumispisteessä - yksikään viimevuotisista pareista ei jäänyt minulle itselleni. (Joulun sukkavaihdosta sain tosin onneksi ihanat sukat, jotka ovat olleetkin jalassa aatosta saakka!) Vaikka pipoja onkin määrällisesti eniten, niin minulla ei vieläkään ole sellaista täydellisesti istuvaa luottopipoa. Vetoisissa luentosaleissa villapaidat ovat vakiovaatteitani, joten niitä olisi syytä saada ensi vuonna valmistumaan entistä enemmän.
Kehruun opettelu alkoi viime vuonna kiinnostaa, mutta se on sittemmin vähän jäänyt, koska siinä kipeytyvät hartiat ja (netti)telkkaria on vaikea katsoa yhtä aikaa. Mutta ensi vuonna voisin kokeilla tarttua taas vähän rivakammin värttinään, sillä nyt minulla on jopa muutama eri villatopsi mistä valita raaka-ainetta. Uusien tekniikkojen puolelta takaraivoon tarttui koukkuaminen, jota kokeilin yhden tiskirätin verran. Homma oli hauskaa, mutta en oikein ole keksinyt uusia juttuja, joita toteuttaa koukkuamalla.
Viime vuoden alusta hyppäsin myös mukaan aakkoshaasteeseen, joka on kieltämättä ollut hauska tapa saada vihdoin tartuttua pitkään vain haaveissa olleisiin projekteihin, mutta pikkuisen suorituksen makua on ollut ilmassa. Ehkäpä juuri siksi minulla on niin moni aakkonen edelleen roikkumassa kesken... Periksi en kuitenkaan aio antaa, vaan vaikka sitten apinan raivolla tulevat loputkin aakkoset tehtyä, sillä minulla on oikeasti kivoja projekteja suunnitteilla. Viime vuonna toinen uusi juttu minulle oli Ullan toimittamiseen osallistuminen, ja koska se on hauskaa ja hyödyllistä, niin homma jatkuu ehdottomasti vastaisuudessakin.
Olisikohan minulla uuden neulevuoden lupauksia annettavaksi? Viime vuonna tulin aloittaneeksi kaksikin uutta UFO:a, jotka mieluusti näkisin jo valmiina, ja pitkäaikaisista käsityötavoitteista on toteuttamatta edelleen (ainakin) sormikkaat, kirjoneule tasona ja kinnasneulailu. Jos edes jonkun näistä saisi tänä vuonna pois päiväjärjestyksestä, niin voisin sanoa edistyneeni käsityörintamalla.
Lopuksi: koska en ole päässyt kirjoittamaan uutta vuosilukua vielä mihinkään, niin toivotan kaikille
EEPPISTÄ VUOTTA 2013!