30.12.2010

Ehdinpäs!

Kaverillani on syntymäpäivä tässä aivan vuoden lopussa, joten joululoman ansiosta ehdin kuin ehdinkin saada hänen lahjansa valmiiksi.

Ohje on Revontulihuivi Ullasta ja lankana 7 Veljestä Jättiraita, jota kului tasan 200 grammaa. Tätä lankaa olen neulonut äärimmäisen ahkerasti. Tein siitä aivan ihanan lepakkohihaisen villapaidan, joka on edelleen lempparini. Novitan ohjeissa taitaa olla piilotarkoitus myydä mahdollisimman paljon lankaa, koska ohjeessa luki, että työhön kuluu 6 kerää lankaa ja oikeasti niitä meni kolme ja puoli... Niinpä tästä väristä olen tehnyt paitsi kahdet Sateenkaarisukat, niin nyt myös tämän huivin. Huivin jälkeen lankaa jäi enää yhden värikierron verran. Äidin mielestä sen voisi jo heittää menemään, mutta pikkuinen pallo päätyi kuitenkin jämälankalaatikkooni. Ei sitä tiedä mitä siitä vielä isona tulee... :D

Nyt voin perinteisesti uuden vuoden kunniaksi aloittaa ihan itselleni jotain työtä. Sormia polttelee päästä jonkin oikein ihanan langan kimppuun, kun Novitan virityksiä on tullut enimmäkseen neulottua lahjoiksi.

7.12.2010

Joululahjailua

Yhden koeviikon ehdin tässä selättää ja uusi jakso käynnissä taas ja Wanhojen tanssit lähestyvät :) Puvusta on sovituskappaleen yläosa vasta tehtynä, joten joululomalle on luvassa ihan kiitettävästi tekemistä kirjoituslukemisen aloittelun lisäksi...

Ennen lomaa pitää tietenkin ahertaa joululahjoja. Iso osa alkaa olla jo valmiina, mutta kaikkia yllätyksiä en halua paljastaa vielä. Muutaman kuvan laitan kuitenkin jo nyt, jotta täälläkin olisi jotain elämää :D

Regia 4-fädig langasta ehdottomasti elämäni identtisimmät raitasukat. Mallina neulomisjonossani pitkään keikkuneet Ullan Lainesukat ja kokona siro 36 koon jalka. Tein sukat ohjeen pienimmällä koolla ja 2,5 millisillä puikoilla niistä tuli juuri sopivan tiukat, jotta ne jalassa muotoutuvat täydellisiksi.
Tästä pannunalusesta oli mahdotonta saada hyvää kuvaa... Ohje on Garnstudion, mutta lanka silti kiittämättömästi Novitan Huopanen (on aina yhtä kurjaa nähdä isolla se teksti "pyydämme käyttämään garnstudion lankoja jne."). Oikeasti pannunalunen on taisainen ja hieno, toisin kuin kuvassa. Käytin ohjeen pienempää kokoa, jolloin alusen kooksi tuli 17x18 cm.

Seuraavaksi kuvasarja huovutettavista lapasista.

Lanka on Pyörylä-liivistä ylijäänyt Novita Puro. Naisten kokoon kuluivat juuri sopivasti ylimääräiset kaksi kerää. Lapasten tähän pisteeseen saattamiseen kului aikaa kolme päivää.

Seuraavaa vaihetta lapaset saivat odottaa kolme kuukautta :D Lapaset kokivat yhdessä pannunalusen kanssa tunnin mittaisen hienopesun 40 asteessa ja pääsivät sieltä ulos juuri mallikkaasti kutistuneina. Paitsi. Kuten kuvastakin näkyy, vasemman käden lapasen peukalo oli kaksi kertaa toivotun mittainen.

Muita vaihtoehtoja ei ollut kuin tarttua saksiin ja napsaista ylimääräinen osa irti. Ompelin sitten peukalonpään kiinni samalla langalla ja yritin vähän neulahuovutella sitä tiiviimmäksi, mutta kyllä siinä silti hienoinen ompelujälki näkyy. Vanha peukalonpää pääsi näyttelemään kukkaa tai jotain vastaavaan lapasen koristeluihin. Tuo huovuttaminen ei oikein ole minun juttuni, mutta tuollaiset huopalapaset ovat kyllä ihanan lämpimät...

14.11.2010

Häpeää kuvattomasti

Joo, viime postauksessa tuli hieman turhaan valitettua kakkospipon ohjeesta, koska se löytyi lopulta lähtemättömänä omasta sähköpostistani. Että silleen. Anteeksi vielä kaikille mielensä mahdollisesti pahoittaneille. Ulla-henkilöillä on taatusti tarpeeksi töitä ilman sähköpostitaidottomia suunnittelijoitakin...

Sitten muuta asiaa. Ilman kuvia siitä syystä, että työn alla on ollut lähinnä erittäin salaisia joululahjoja, joista kuvat sitten ensi kuun loppupuolella. Eilen pidin kavereiden kanssa ihan loistavat synttärit ja sain ihania lahjoja, joita en sitten kuitenkaan jaksanut kuvata. Mutta kuvitelkaan paksusta kirjasta valmistettu salakätkö täynnä suklaata, supermakeita cupcakeja (ohjeen nimi kuulemma Better Than Sex), mahtava suklaaleivoskirja ja vyyhti syksyn väristä teetee Aureaa. Nyt jaksaa ottaa loppukirin viimeiseen viikkoon ennen koeviikkoa... -.-

9.11.2010

Ulla neuleita

Jos joku nyt on vielä välttynyt tiedolta, niin uusi Ulla on täällä. Ja sillä on tekemistä myös minun kanssani, sillä siellä on minulta pipo-ohje.

Hamsteripipo siis ohjeen nimi ja minusta ohje on kiva. Kuten kuvasta näkyy Hamsteripipo on kaksi värinen ja molemmilla pipon sivuilla kulkee palmikko, jossa värialueet kietoutuvat yhteen.
Yritin tehdä tästä piposta sopivan kohteen jämälangalle, mutta kulutus olikin niin pieni, että molempia värejä jäi vielä toisenkin pipon tarpeisiin. Noh, uusia voi tehdä tai keksiä jotain ihan uutta.

Toisenkin ohjeen olin Ullaan lähettänyt ja vieläpä ihan ajoissa, mutta ainakaan tähän numeroon se ei näköjään ollut päätynyt. Laitetaan nyt kuva kuitenkin. Tämän pipon nimi on Ruoho ja se sopii värityksensä ja ulkomuotonsakin puolesta ehkä paremmin keväälle, joten katsotaan joskos se sitten ilmestyisi. (tai sitten ohje oli niin sekava ja suurpiirteinen, että se on jätetty pois... *kehittelee salaliittoteoriaa*) No kuitenkin. Tämmöisenkin voisi tehdä toisen, ehkä hieman talvisemmilla väreillä tosin.

29.10.2010

Koti makea koti

Heh, englanninkielisten sanontojen kääntäminen on hauskaa :P

Kotiuduimme puoliltapäivin viikon mittaiselta reissulta New Yorkiin. Kohtuullista nukkumaanmenoaikaa odotellessa on hyvä tilaisuus päivitellä blogia. Itse matkasta kerron varmaan lisää vähän toisessa yhteydessä, mutta laitetaan ainakin tämä neuleasia nyt tänne.
Niinkin yllättävästi kävi, että yhdessä maailman tärkeimmistä metropoleista oli kuin olikin lankaa myynnissä :P Kävimme naisvoimin kolmessa liikkeessä: Seaport Yarnissa, Yarn Co:ssa ja Knitty Cityssä. Kaikilla liikkeillä on myös verkkokauppa, joten linkkien klikkaaminen omalla vastuulla. Yhteinen saaliimme mahtui kätevästi ehkä maailman suloisimpaan ilmaiseksi saatuun ostoskassiin.

Tässä minun osuuteni. Ylhäällä tummasävyistä Jitterbugia, vasemmalla Malabringo Sockia vielä kirkkaamman vihreänä kuin kuva näyttää, keskellä Tahti Yarnsin Rioa, joka on syönyt merinoa, alpakkaa ja silkkiä, oikealla Berroco Vintagea ja alhaalla Koigu KPPPM:ää ihanan vaaleanpunaisena. Sukkalangoista tullee isona sukkia ja noista vähän paksummista todennäköisesti jotain liivi- tai t-paita-systeemiä.

Näihin muihin lankoihin en ole niin perehtynyt, mutta laitetaan kuva kuitenkin. Hih, kerrankin minä sain eniten lankaa jostain :P

19.10.2010

Ihana!

Tälle huiville ei oo kyllä olemassa ku yks kuvaava sana: WAU! (mitä nyt suttuiset sisäkuvat ei oikein oikeutta tee...)
Lankakomeron 22 leaves shawletten ohje oli tosi huippu. Minä en ole vielä koskaan saanut osallistuttua mihinkään KAL:iin kunnolla, ja tämänkin aloitin viikko sen jälkeen kun muut olivat jo saaneet omansa valmiiksi. Kaksi muutakin KAL:ia olen neulonut, mutta niissä otin vain vihjeet talteen ja neuloin huivin sitten jälkikäteen. Noniin, takaisin asiaan. Lankana minulla oli kaappiin jemmattu Novita Kid Mohair sellaisena kamelinkarvan värisenä (=tympeä perusvaaleanruskea) ja sitä kului sen verran alle kaksi kerää, että ylijääneen pystyi ilman tunnontuskia heittämään pois. Puikkoina käytin 4,5 millisiä pyöröjä.

Tykkään erittäin paljon puoliympyrän mallisista huiveista, sillä ne nyt vain istuvat niin paljon paremmin hartioille kuin normit kolmiot. Suhtpaksun langan ansiosta huivi on ihan kiitetävän isokin. Tämä on niin ihana, että sääli luopua siitä, mutta uskon, että se saa jouluna rakastavan kodin. Kid Mohairia jäi kaappiin kyllä vielä neljän samanlaisen huivin tarpeiksi, eikäpä tuo lanka muutenkaan näytä maailmasta loppuvan, että ehkä sitä saa vielä oman 22 leavesin joskus. Kid mohairista tein muuten elämäni ensimmäisen pitsihuivin, joka oli Fifi ja silloin vihasin mohairin neulomista suunnattomasti. Nyt se oli kuitenkin tosi kivaa ja muutenkin tykkään siitä, miltä mohair tuntuu ja näyttää neuleessa, vaikka Kid Mohair todellakaan ole mitään luksusmohairia.

Laitetaan vielä yksi kuva, jossa väri on suurinpiirtein oikea, vaikkei kuviota juuri näykään.

10.10.2010

Kuvatonta mummoilua

Kuvia ei nyt ole paristakin syystä: Ullaan on menossa kaksi ohjetta ja minusta on kivempi laittaa kuvat vasta jälkikäteen. Lisäksi joululahjakausi on alkanut, ja kun potentiaalisille lahjottaville on päätynyt tietoja blogistani sitten viime joulun, niin kuvia ei oikein uskalla laittaa.

Mummo on ollut viikonlopun käymässä ja seuraa pitäessä on tullut neulottua metri jos toinenkin mohairlankaa. Vaikka kyseessä ei mikään unelmapilvenreunamohair olekaan, niin sen neulominen on yllättävän mukavaa. Luulen vain, että langasta irtoaa jotain pikkuisia hippuja, jotka saavat silmät kirvelemään inhottavasti. Onneksi on kohta valmista kuitenkin.

Samaisen mummon ansiosta sain ensikontaktin 0,75 milliseen virkkuukoukkuun. Mummo halusi virkattuun kaulakoruunsa uuden kaulanauhan, joten ohjelmassa oli visiitti toiseen mummolaan penkomaan isomummon pitsijäämistöjä sopivat langan ja koukun toivossa. Löytyiväthän ne ja koru sai uuden nauhan. Minun minipitsikäsialani ei kylläkään ole mitään aikaisemman tekijän jälkeen verrattuna, joten onneksi nykynuorten ei tarvitse virkata kilometkikaupalla kapiopitsejä :D

28.9.2010

Jaloille lämmikettä

Koeviikko on meneillään, joten kauheasti ei ole aikaa neuloa eikä blogata, mutta huomenna ei koetta onneksi ole, joten päivitystä pukkaa.
Joulahjakausi pitäisi saada kohta käyntiin, mutta sitä ennen ajattelin neuloskella alta pois muutaman keskeneräisen työn. Ekana valmistuivat Serpentes-sukat, jotka olivat olleet työn alla jo kesästä lähtien. Lankana käytin SNY:n lähettämää Fabelia, jonka värityksen takia nimesin sukat Mustikkapiirakoiksi. Puikot 2,5 mm ja langan kulutus vähän vajaa kaksi kerää.
Malli oli tosi kiva, vaikka nämä sisätilakuvat eivät sille oikeutta teekkään. Palmikon kaikki silmukat neulotaan kiertäen oikein, mikä saa ne tehokkaasti nousemaan esille kirjavasta pinnasta. Lisäksi kärjestä aloitetut sukat ovat aina kivoja :) Niiden istuvuus on kantapään osalta usein miljoona kertaa parempi kuin ylhäältä alas tehtyjen. Kerrankin onnistuin tekemään juuri sopivan kokoiset sukat. Toivotaan, että nämäkin eivät venähdä käytössä...
Vuosi sitten aloittamani vauvan tossut kulkivat vihdoin myös tiensä päähän. Silloin neuloin toisen tossuista ja viime viikonloppuna toisen. Lankojen päättelyyn ja nappien ompeluun meni varmaan yhtä paljon aikaa kuin neulomiseen... Ohje on nimeltään Saartje's Bootees ja se on kieltämättä hyvin kirjoitettu ja siinä on ohjeet pääteltävien langanpäiden minimoimiseksi, mutta minun paksu kalloni ei hyvällä tahdollakaan ymmärtänyt sitä, joten ei kurkita tuonne sisäpuolelle liikaa, jooko? Lanka oli sattumalta ihan ohjeen mukaista, koska Ene's Scarfista minulle jäi vajaa puolikas kerä Rowan Cashcottonia ja halusin tuhota sen johonkin. Näihin tossuihin se kuluikin juuri somasti, koska nappien kiinnityksen jälkeen ei jäänyt kuin lyhyitä langanpäitä yli. Ja onhan ne nyt aika lutuset!

18.9.2010

Pirtsakka pipo

Viidesosa kouluvuodesta on mennyt jo ihan huomaamatta, mutta uskottava se on, että ensi torstaina alkaa tämän vuoden ensimmäinen koeviikko. Sen jälkeen blogikin täyttää vuosia, kun kerta perustin tämän ensimmäisestä koeviikosta selviytymisen kunniaksi. Paljonpa sitä on vuodessa ehtinyt värkätä. Pitäisi varmaan aloittaa joululahjapuuhastelu kohta...
Nöhvi-lapasten kaveriksi valmistui pipo samoista langoista ja samoilla puikoilla. Aluksi ajattelin tehdä piposta Wurmin, sillä olen nähnyt monta nättiä kaksiväristä teutusta siitä, ja kun lapasissakin on nurjaa ja oikeaa, niin Wurm olisi ollut hyvä kaveri lapasille. Loin silmukat ja tein maailman kauneimman pipon aloituksen Wurmin ohjeen mukaan. Lyhensin reunaa hieman ohjeen mukaisesta, eli neuloin 8 krs oikein, sitten yhden nurin ja 9 kerrosta oikein. Seuraavalla kerroksella neulottu osuus taitettiin kaksinkerroin ja aloitusreunasta poimittiin silmukat, jotka neulottiin samantien yhteen meneillä olevan kerroksen kanssa. Reunasta tuli ihanan napakka ja siisti ja kaikkea.
Seuraavalla kerroksella olisi sitten pitänyt aloittaa varsinainen Wurm-raidoitus, mutta en jotenkin keksinyt, miten sen saisi näyttämään nätiltä kaksivärisenä, kun en edelleenkään pidä siitä, että näkyviin tulee vääränvärisiä nurjia muhkuroita. Joten päätinkin tehdä pipon ihan tavallisena sileänä oikeana epätasaisilla raidoilla. Yritin lueskella Turn a square -pipon ohjetta sillä silmällä, että miten kerroksen vaihtumiskohdan saisi näkymättömäksi, mutta en oikein ymmärtänyt ohjetta ja kokeilin kaikkia keksimiäni tapoja, niin vaihtumiskohta näkyi edelleen. Prinssi ja puoli valtakuntaa sille, joka osaa selittää tekniikan selkeästi suomeksi :) Ratkaisin ongelman kuitenkin virkkaamalla lopuksi vaihtumiskohdan päälle ketjusilmukkaraidan, joka on mielestäni erittäin kiva yksityiskohta. Hieman kokematon pipon tekijä kun olen, niin en koskaan saa päälaen kavennuksia onnistumaan nätisti. Ensin neulon suoraa osuutta liian pitkään ja sitten kun en halua purkaa, niin kavennan liian jyrkästi, jolloin kaikista piposta tulee päältä muhkuraisia... Mutta harjoitus tekee mestarin ja niin edelleen. Aivan tosi kiva pipo kuitenkin. Lankaa jäi vielä sen verran, että jonkin pienehkön kaulajutun saisi tehtyä; pitänee konsultoida Ravelrya.

Kaksi viikkoa sitten kävimme naisvoimin tutkailemassa Lumoava Lanka -kauppaa, mikä on suhteellisen riskialtista, jos äiti on mukana :D Meidän perheessä on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus, että kun lähdemme jonnekin missä on lankaa, niin äiti ja sisko löytävät jotain kivaa ja minä en koskaan. Lankaan ei minulle tullut tälläkään kertaa kerääkään, mutta kiitos selailukirjojen sain äidin vakuutettua, että Stitchionary olisi erittäin tarpeellinen opus. Bookdepositoryn kautta meille kotiutuikin sitten kolme Stitcionarya. Knit&purl, Cables ja Lace pitävät kaikki sisällään monia nättejä mallineuleita. Minä olen ehkä enemmän pitsi- kuin kaapelityttö, joten vitoskirjasta löytyi ehkä eniten kivaa. Sääli, että yhteen työhön ei voi käyttää kovin montaa erilaista kuviota, sillä nyt joutuu tekemään kamalasti kaikkea, että saa kaiken nätin käyttöön.

Ja kotiutuipa sieltä Pohjanmeren takaa muutakin :D Sukkakirjojen hyllynvalloitus jatkuu edelleen, mutta onpa tällä kertaa muutakin kuin sukkia. Think Outside the SOX on aivan älyttömän upea kirja (katso kuvia Ravelrysta jos uskallat). Värit ovat aivan mahtavia ja sukat ovat todellakin niin ei-perinteisiä, että niitä tekee mieli kokeilla jo ihan sen takia. Sock Club on myös aivan mahtava. Sukat ovat klassisella tavalla kauniita ja ohjeet näyttävät hyvin selkeiltä. 60 Quick Knitsin taitto on minun makuuni aivan ihana. Värit ja asettelu ovat niin nättejä, että kirjaa tekee mieli vain selailla. Lisäksi sen kannet ovat ihana löllöt niin, että ei tarvitse pelätä kirjan selän murtumista ja rumaa törröttämistä. Nättejä malleja ei ole niin hirveästi, mutta koska kirja on niin nätti, niin ei se haittaa. Knitting 24/7 ei sen sijaan ole aiva minun makuuni (äiti tykkäs). Mallit ovat toki kauniita, mutta jotenkin vähän hajuttomia ja mauttomia (en tosin pureskellut kirjaa). Millonhan sitä ehtis tämänkin kaiken neuloa...

Kuvan vasemmassa ylänurkassa muuten linssiluteilee syksyn Ullaan menevä juttu. Parikin ohjetta on kuvia vaille valmiina, mutta pitäisi kehittää mallihenkilöitä jostakin, että pääsisi kerrankin itse ottamaan kuvat...

12.9.2010

Nöhvi variaatio

Koska newfoundlandin koiria sanotaan nöhveiksi, niin kai New Foundland Mittsitkin voivat olla sitten Nöhvit.
Lankana käytin viime lokakuisilta Tampereen messuilta ostettua suomenlampaan villaa. Pikkuisenhan nuo tuoksahtavat lampaalta, mutta eivät mitenkään pahasti. Puikkoina käytin 3,5 millisiä. Lankaa kului viitisenkymmentä grammaa. Muuttelin hieman ohjetta mieleisemmäkseni. Harmaalla neulottujen kerroksien pitäisi olla ohjeen mukaan olla molempien nurjia, mutta en halunnut nurjia nyppyjä vihreinä, joten neuloin ensimmäisen kerroksen oikein. Kärjen ja peukalon sen sijaa pitäisi olla oikeita, mutta neuloin ne kokonaan nurjana. Tykkään siitä miltä nurja neule näyttää ja muutenkin tyyli on noin ehkä pikkuisen yhtenäisempi. Teen lapasten kaveriksi vielä pipon, joten edustuskuvia tulee sitten kokonaisena settinä.

30.8.2010

Slaalom-takki

Joko opettajat ovat alkaneet antaa vähemmän läksyjä tai olen oppinut tekemään ne nopeammin, mutta viime aikoina iltaisin on jäänyt ihan kivasti omaa aikaa. Senpä takia täälläkin on taas jotain sisältöä.

Shalom Cardigan ihanasta leijonankeltaisesta Novita Temmosta tehtynä. Lankaa meni hieman kolmatta kerää, niin kuin olin ajatellutkin eli jonkin sortin pipon siitä jämästä vaikka saisi. Puikkoina käytin 7 millisiä pyöröjä. Napin suhteen täytyi käyttää hieman aivosoluja, koska nappivarastoni käsittää suurinpiirtein 20 pientä ja keskenään erilaista nappia. Tuon ison olin ostanut jo pari vuotta sitten yhteen toiseen villatakkiin, jonka kiinnitykseen päätin sittenkin käyttää solkea, joten nappi jäi käsityökorin pohjalle pyörimään, mistä se sitten jonkin aikaa kestäneen kaivelun ja muutaman "aijaa tällasenkinko mä oon tehny" -jälkeen löytyi.
Vaikka ohje olikin kiva, kun yhden neulotun kappaleen jälkeen oli koko takki jo valmiina, niin minulla oli jostain syystä suunnattomia vaikeuksia saada silmukkamäärät täsmäämään. Kaikilla kolmella lisäyskerroksella ohjeenmukaiset lisäykset eivät osuneet oikeilla kohdille ja silmukoita oli aina liian vähän ohjeessa ilmoitettuun nähden. Niinpä sitten seuraavalla kerroksella lisäilin vähän omiani, että sain oikean määrän silmukoita puikoille. Kun sitten tuli kerros, jolla pääteltiin hihansuut, oli silmukoita yllättäen reilu parikymmentä liikaa. Ihme homma, kun joka kerroksella olin kuitenkin tarkistanut, että en ollut luonut silmukoita esimerkiksi kymmentä liikaa... No, päättelin sitten hihojen kohdalla vain vähän enemmän silmukoita, jotta loppuneuleessa silmukkamäärä olisi oikea. Ylimääräinen tila yläkaarokkeessakaan ei haittaa, kun koko 32' ei ihan ole minun kokoni normaalisti :D

Loppujen lopuksi hiha-aukot olivat kuitenkin vähän turhan laajat, joten ompelin niitä hieman kiinni etukappaleen puolelta. Sauma erottuu vähän, mutta ei mitenkään pahasti. Kaikenkaikkiaan ihana takki ja ilmeisesti onnistunut myös suuren yleisön mielestä, koska keräsin sillä kivasti kehuja koulussa tänään :)

15.8.2010

Minä ite!

Tarvikkeemme ovat:
Ihana puinen värttinäni, punamustaa meleerattua hahtuvaa ja värttinään sidottu alkulanka.

Parin viikon silloin tällöin harrastetun kehräämisen jälkeen:
42 grammaa itsekehrättyä ja -kerrattua lankaa, joka on paksuudeltaan suurin piirtein Isoveljen luokkaa.


Kaksi Pasila-jaksoa, 930 neulottua silmukkaa ja 9 ketjusilmukkaa myöhemmin:

Mukavan paksu patalappu.

Tosiaan, kehräämisen oppiminen oli hauskaa ja yllättävän helppoa. Takaan, että kuka tahansa osaa :) Minä ainakaan en vaan voi kovin pitkään kehrätä yhdellä kertaa, koska vasenta kättä joutuu pitämään koholla koko ajan, mikä jumiuttaa hartiat nopeasti ja tehokkaasti. Kehrääminen on myöskin vähän turhauttavaa, koska yhdessä erässä voi kehrätä vain sen verran lankaa, kuin mikä ylettyy kohotetusta kädestä lattiaan ja sitten pitää purkaa langan kiinnitys värttinästä, keriä sen ympärillä vähän lankaa ja kiinnittää lanka uudelleen. Enin osa ajasta menee siis muuhun kuin itse langan muodostamiseen. Kertaaminen oli myös vähän hankalaa, koska paksu lanka ei meinannut pysyä värttinän päässä koukussa. Yllättävän hyvin onnistuin kuitenkin kehräämään kaksi saman kokoista esilankakerää, sillä toisesta jäi vain pari metriä yli. Harmi sikäli, että sitä ei oikein taida saada mihinkään... Kehrääminen myös luonnollisesti syö vähää neulomisaikaa. Kahdesta koulupäivästäkin on jo ehtinyt huomata, että on lukion toisella vuodella, sillä tehtäviä alkoi heti kertyä ihan eri malliin kuin viime vuonna. No, kyllä se tästä.

8.8.2010

Tiskirätei ja lumpui

Eilen illalla valmistui Allhemp 6:sta nelimillisilllä puikoilla tähtitiskirätti. Lankaa kului 27 grammaa. Ohje on Starfish Cloth, mutta oikeastaan tuo ei meritähti olisi, koska niillä on aina viisi sakaraa...

Esittelemättä on myös aivan kesän alussa valmitunut tiskirätti. Lanka, puikot ja langankulutuskin ovat samat, ohjeena vain Lacy Round Cloth.
Kumpikin on päätynyt lahjoiksi. Kotiinkin pitäisi kyllä tehdä muutama uusi rätti...

4.8.2010

Kaikkea kivaa

Palattiin tässä illansuussa muutaman päivä Etelä-Suomen visiitiltä tuttavien luota. Onneksi ukkosmyrsky ei sattunut meidän reitillemme ollenkaan, mutta radiosta sai ukkosvaroituksia kuunnella enemmän kuin tarpeeksi...
Ennen reissuun lähtöä olin töissä pesäpalloleirillä keittiöllä tiskaamassa. Työ oli oikeasti rankkaa ja työajat ja työn teettämismäärät eri henkilöillä suhteellisen epäreiluja, mutta tulipahan vähän rahaa tienattua. Vapaa-ajalla valmistui sitten vielä yksi Sheldon. Edellinen kilpikonna jää sittenkin meille kotiin, kun annoin sen siskolleni rippilahjaksi, joten vaihtarikaverille piti tehdä uusi. Tähän Sheldoniin piti ostaa tummanvihreää Mandarin Classicia varastosta kaivetun Tennesseen kaveriksi. Vaikka lanka oli saman paksuista ja puikot samat kuin edellisessä Sheldonissa, kului lankaa huomattavasti enemmän kuin edelliseen.
Sitten siihen reissuun. Suurin osa ajasta oltiin Turussa, jossa tuli käytyä useammassakin museossa. Minä kävin vaihtuvan kokoonpanon kanssa kolmessa paikassa; Aboa Vetuksessa, jossa on kaivettu esiin keskiaikaisia taloja ja muuta tavaraa; Tuomiokirkossa ja kirkon museossa, jotka molemmat olivat todella vaikuttavia paikkoja; sekä aivan ihanassa Luostarinmäen käsityöläismuseossa, jossa on alkuperäisessa asussaan säilytettyjä käsityöläisverstaita.
Vikkeltä (niinkuin Turussa sanotaan) löytyi todella hieno kotimainen neulekirja uutuus. Neulekirja Tähkäpää ja muut lempineuleet -kirja on ihanan värikäs ja takakansikin mainostaa, että mallit ovat pääasiassa kokeneille neulojille. Tuolta haluan kyllä vaikka mitä - suosittelen selaamaan, jos teos kävelee jossain vastaan.
Sitten sokerina pohjalla, käsityöläismuseon tuliainen itselle. Käsintehty värttinä! Ihana! Nyt pitäisi vain löytää villaa tai hahtuvaa jostain päin kaupunkia, että pääsisi kokeilemaan osaako tuota pyöritellä oikein :)

23.7.2010

Mustikanpoimija ulkoavaruudesta

Talon ympärysmiljöön esittely jatkuu, kun talon taakse metsikköön oli tipahtanut taivaalta muukalainen, joka kuitenkin vaikutti ilmeisen ystävällismieliseltä. Puuta vasten huilattuaan ufo innostui poimimaan mustikoitakin.
Ufon ohje on Suuresta Käsityölehdestä 10/08. Se on tehty kokonaan kankaan lopuista ja muista ylijäämätarvikkeista. Naaman molemmat osat, maha, vasen jalka ja oikea käsi ovat askartelukäyttöön hommattuja sisustuskankaan paloja,joista olisi ihan kiva jo pikkuhiljaa päästä eroon, oikea käsi ja vasen jalka puolestaan ovat siskon hamekankaita. Saparot on letittetty Tennesee-langan jämistä ja silmät ovat jotain muinaismuistoja aivan liian pienestä nappivarastostani.
Takaapuolella olevissa kankaissa on paloja parista t-paitajämästä, valmistumatta jääneestä topista ja äidin juhlamekosta. Kaulahuiveissa on marsumme mökistä ylijäänyttä kangasta. Koko kunniaa en tästä otuksesta voi viedä itselleni, sillä siskoni käänsi ja täytti ufon, kun minä puolestani ompelin. Huivit ovat myös kokonaan Helmin tekemät.
Ainoa lähiaikoina valmistunut lankatyö, ei ole edes lankaa vaan matonkudetta. Meillä on erivärisiä matonkuteita laatikollinen ja minua huvitti tuhota niitä vähän, joten virkkasin tuollaisen nyssykän, johon kului tuo sininen väri sitten loppuun. Saa nähdä keksinkö mitään käyttöä korille...

7.7.2010

Söpö ötökkä

Äiti valittaa, kun suurin osa puutarhaa on jo esitelty neulekuvissa, niin meninpä sitten tällä kertaa valloittamaan uuden kuvausalueen eli salaattipenkin :D
Salaattipenkkiin pääsi möyrimään nälkäinen kilpikonna, jonka ohje tietenkin on Sheldon Knittystä. Tein viime syksynä jo yhden Sheldonin tuoreelle vauvalle ja siihen käyttämästäni kahdesta kerästä Avanti Cottonia jäi jäljelle täsmälleen 50 grammaa. Peukut pystyssä rupesin tekemään tätä toista ja pienensin puikkokoon 3 mm, koska edellisestä kilpparista näkyivät täytteet vähän läpi.
Kun vaaleanvihreä lanka riitti juuri ja juuri kilpeen ja kilven pohjaan, alkoi syke taas vähän nousta. Päätin tehdä jalat viimeisenä, sillä niihin olisi hätätilassa voinut käyttää jotain muutakin lankaa, mutta lopulta jalkoihinkin jäi lankanöttönen. Ei mikään kamalan iso, mutta jaoin sen tasan neljään osaan ja muutin jalkoja sen verran, että aloitin ne kärjestä ja neuloin niin pitkiksi kuin lankaa riitti. Vähän töpöt jaloista tuli ainakin ohjeeseen verrattuna, mutta eikö ne kilpikonnat aika lyhytjalkaisia olekin?
Tämäkään söpöliini ei jää minulle, vaan sen saa kaverini, joka lähtee syksyllä vaihtoon Ranskaa, ja jonka oma oikea kilpikonna jää kotiin. Pääsinpähän minäkin taas söpöllä tavalla eroon jämälangasta.

4.7.2010

Uusi lempparihuivi

Heti kun vähän uhkailee, ettei mikään valmistu, niin samantien saa jotain loppuun... :D
Huivi on malliltaan Gail ja lankana käytin Noro Kureyon Sockia. Näytän viimeaikoina erikoistuneen valitsemaan juuri ja juuri riittävän määrän lankaa, jolloin muutamilla viimeisillä kerroksilla saa toden teolla jännittää langan riittävyyttä. Onneksi nyt lankaa jäi sentään parin metrin nöttönen yli. Puikkoina minulla olivat 4,5 pyöröt.
Gailin ohje tuntuu aiheuttaneen ongelmia lähes kaikille sen neuloneille. Minunkin olisi ollut aika mahdotonta neuloa reunuskaaviota ilman uusiksi laadittua kaaviota. Olisin kyllä itse varmaan päätynyt samaan lopputulokseen, mutta kuitenkin. Niille, jotka sattuvat apua Gailin kanssa joskus tarvitsemaan, niin tiedoksi, että linkki uusittuun kaavioon on tässä (se ei siis todellakaan ole minun tekemäni). Useimmat eivät myöskään ole tykänneet keski- ja reunasilmukoiden puutteesta, mutta minusta huivista tuli ilman niitä todella nätti.Yleensä teen samalla ohjeella vain yhden kappaleen neuleita, koska ihania malleja on niin paljon, mutta tämä ohje on niin kaunis, että voisin harkita tekeväni toisenkin Gailin!
Huivia en pingottanut juuri yhtään, mitä nyt kastelin ja sitten laitoin vähän nuppineuloja, jotta se kuivuisi oikeaan muotoon. Näin kokokin on juuri sopivan kaula- ja hartiahuiviksi. Noro on ihanan tuntuista päällä ja neuloessa ja värit ovat aivan älyttömän namit. Tästä tulee ehdottomasti uusi lempihuivini, joten pitää varmaan alkaa kehitellä talven varalle tähän huiviin sopivia lapasia ja pipoa :)

3.7.2010

Kuvatonta taas

Lähdin juhannuksena ex tempore -reissulle Helsinkiin ja junassa kumpaankin suuntaan oli hyvää neuleaikaa. Siellä puikoille pääsi äidin tilaama huivi, jolla ei kyllä edelleenkään ole mitään toivoa olla valmiina siskon rippijuhlissa. Tylsistymisen ja seitinohuen langan aiheuttaman sormien säryn varalta mukana oli toinenkin työ, jossa sekä langat ja ohje ovat SNY:ltäni peräisin. Kyseinen ohje kuitenkin tarvitsi niin paljon säätämistä, että maissinen paitani on edelleen ihan alkutekijöissään. Kuuden työn loukussa säätäminen ei ole valmiiden töiden kannalta kovin tehokasta, joten kuvia ei ehkä vähään aikaan tule. Onneksi jalkapalloa tulee vielä viikon verran, joten neuleajasta ei ole puutetta :P

Tämä viikko puolestaan kului 10-leirillä isosena. Porukka oli älyttömän mahtava ja viikko meni nopeasti. Sää suosi teltoissa nukkumista ihan kivasti, viimeisen illan ukkosmyrskyä lukuunottamatta. Vaatteet päällä järveenkin hyppäämistä tuli kokeiltua :) Yö omassa sängyssä omassa rauhassaa tuntui kuitenkin erittäin mukavalta pitkästä aikaa.

23.6.2010

Pikkuinen Shettis

Syksyllä tein violetista teeteen Elegantista Da Vinci -huivin ja sitä varten minun piti harmittavasti aloittaa vähän toista vyyhtiä. Minulle jäi siis hieman vajaa vyyhti lankaa jäljelle. Lanka oli tosi kivaa ja väri nätti, joten aloin tammikuussa neuloa siitä Shetland Triangle huivia ystävälle syntymäpäivälahjaksi. Onneksi aloitin jo niin aikaisin, sillä työmotivaatio ei ollut ihan huipussaan.
Olin jo kerran aikaisemmin aloittanut Shettiksen neulomista, mutta sillon minulla oli paksumpi lanka ja aivan liian paksut puikot, ja koska Shettis on melko pitkälti sileää neuletta, ei siitä tullut nättiä se meni purkuun. Siitä kerrasta viisastuneena otin 2,5 milliset puikot nyt käyttöön ja niiden ja seittimäisen langan yhdistelmä tiesikin sitten armotonta nitkuttamista.

Toistin peruskaaviota huivissa 13 kertaa ja reunuskaavion alkaessa sain pitää peukkuja pystyssä riittäisikö lanka loppuun asti. Loppujen lopuksi kävi niin, että kun pääteltävänä oli enää noin 30 silmukkaa lanka auttamattomasti loppui. Sitten piti vähän fuskata ja vedellä loput silmukat vain toistensa yli ilman neulomista. Ihme kyllä tuokaan päättelytyyli ei juuri kiristänyt reunusta ja pingotus sujui harvinaisen vähällä säätämisellä.
Tiedä sitten oliko syy pienessä puikkokoossa, liian kireässä käsialassa (vaikka yleensä käsialani jo on juuri sopivan keskitiukkaa/-löysää) vai langan auttamattomassa vähyydessä, mutta huivista tuli aika tosi pieni. Se todennäköisesti päätyy isona kaulahuiviksi, mutta sen saa vain juuri ja juuri sidottua kaulan ympäri. Mutta hyvä ja kaunis huivi silti ja pääsinpä taas jämäkerästä eroon :P

22.6.2010

Nopea ja lyhyt

Edellisen viikon olin rippileirillä isosena ja viime sunnuntaina rippijuhlia kiertämässä. Ensi maanantaina on taas lähtö 10-vuotiaitten lasten leirille. Käsitöitä ei pahemmin siis ehdi näin kesäkuussa ainakaan tehdä, mutta onnistuin tänään saamaan tammikuusta asti puikoilla olleen huivin valmiiksi. Siitä kuvia vasta huomenna, kun saan sen pingotettua.

Uusi Ulla tuli tänään luettua läpi, mutta mitään erityisen inspaavaa ei löytynyt. Se on muuten jäänyt toistaiseksi kertomatta, että olen pakonomainen Ravelry-kyttääjä ja käyn joka päivä tarkistamassa, onko omille ohjeilleni tullut uusia sydämiä tai aloitettuja töitä. Tänään Viimeisen ohje sai sadannen sydämen, mikä ilostutti minua ehdottomasti. On muuten vähän hassua, että Perusviuhkoilla, joka on ohjeista ehdoton suosikkini, on vähiten sydämiä ja Karismalapasilla, joista en niin hirveästi tykkää, on monta sataa sydäntä.

9.6.2010

Toppi kuin koru

Kesäloman ensimmäinen isotöinen valmis neule :) Ohje on Spring 2010 Interweave Knitsistä Aran Necklace Camisole. Lankana käytin jo kertaalleen purettua Novita Bambua ja sitä kului 156 grammaa. Puikot olivat 3.5 milliset.
Paidan juttuhan on tuo kaula-aukko ja se onnistui minusta tosi nätisti, mitä nyt pari reikää on siellä täällä. Mielestäni Bambu sopii langaksi tosi hyvin, koska se laskeutuu nätisti.
Toppi onnistui myös olemaan juuri oikean kokoinen, pitäisi varmaan vetää johtopäätös, että mallitilkkuja kannattaisi harrastaa useammin... Ohjeesta poiketen tein helmaan reikärivin neulomalla yhden kerroksen nurjaa, yhden kerroksen lk, 2 o yht ja vielä toisen kerroksen nurin ja sitten päättely normaalisti. Tosi ihana toppi :)
Äiti kävi työmatkalla Tallinnassa ja kävi mm. Karnaluksin ihmemaassa. Minulle ei tuotu mitään paitsi käsky tehdä tuosta vyyhdistä huivi mahdollisimman nopeasti. Kovin pian en kyllä usko tuota neulovani, koska työn alla on jo valmiiksi kaksi muutakin huivia...