21.6.2012

Minä, julkkis

Palailin tässä tänään riparilta yövalvonnasta, mistä juttua myöhemmin. Viikolla oli kuitenkin mennyt ilmestymään uusi Ulla, jossa minusta haastattelu ja pitkästä aikaa uusi neuleohje - Kätkö!
Koska tykkään paljastaa suunnittelemani neuleet vasta jälkikäteen, niin kauluri pääsee vasta nyt ensiesittelyyn blogiin. Tarkemmat speksit voi käydä lukemassa Ullasta, joten keskityn nyt lähinnä fiilistelyyn. Molemmat kaulurit olivat kivoja tosi neulottavia. Neuloin ensin pinkin version kaulurista juurikin kätköilykäyttöön, mutta mieli teki kokeilla hienompaa versiotakin, joten neuloin vielä kirjavankin Kätkön teetee Aureasta, joka oli aina kuiskutellut haluavansa isona joksikin kaulajutuksi.

Aurea-kaulurista tuli sitten suurempi lemppari, sillä se oli juuri sopiva kaulassa pidettävä kevätkeleillä. Toivottavasti pinkillekin löytyy oma käyttönsä syksymmällä, väri vain on sittenkin ehkä pikkuisen liian ärtsy minun makuuni... Siitä haastattelusta vielä, että minusta Hanna-Kaisa on kirjoittanut sen tosi kivasti. Kuulostan ihan itseltäni, on se sitten hyvä tai huono asia :D

Riparista nyt sen verran, että yövalvojana tuli oltua ensimmäistä kertaa ja melko olemattomalla koulutuksella, mutta kyllä minä lapset leiriläiset aina nukkumaan sain. Porukka oli muutenkin tosi mahtava ja oli hauskaa. Pikkuisen huono fiilis jäi kuitenkin loppupalaverista, jossa sai tutustua työelämän nurjaan puoleen muutenkin kuin paperitöiden osalta...

Kotiinpaluuta helpotti kuitenkin tämä kasa, joka oli minua odottamassa. Nettikirjakauppojen ilmaissetelit piti saada käytettyä ja menivät ehdottomasti hyvään tarkoitukseen. Noissa on aivan ihania ohjeita!

14.6.2012

Kesäinen asuste?

Kesäkuun I-neuleeksi oli useampikin visio ja vaihtoehto (ensisijaisesti In the Pink ja Inspire me -huivit, ravelrylinkit), mutta kumpikaan ei sittenkään oikein napannut. Lisäksi huomenna lähden riparille yövalvojaksi ja juhannuksen jälkeen lastenleirille avustajaksi, joten isoon huiviin ei sitten ehkä oikein olisikaan aikaa. Piti siis ottaa työn alle jotain pienempää.
Pitkänmallinen kaulahuivi on ollut suunnittelun alla jo pidempään ja lisäksi hinkusin päästä heti neulomaan kehräämäni langan (minulla ei ole sitä ongelmaa, että kehruille ei keksisi käyttöä :P). I:llä ei kuitenkaan alkanut mitään hyvännäköisiä kaulahuiveja, joten nyt tuli minun kohdalleni aakkoshaasteeseen ensimmäinen soveltaen saatu projektikirjain, sillä annoin huiville nimeksi Ihan Ite!
Huivin pintaneuleeksi valitsin kolmiuloitteisia kuutiota luovaa pintaa. Näkyy tuosta kuvasta, jos näkyy. Värit käyttäytyivät todella nätisti neuloessa. Ainoa vika on, että täysvillainen hahtuva on melkoisen karkeaa, joten tuota täytynee pitää takin päällä. Neulos on myös melkoisen jäykkää, ei ollenkaan niin laskeutuvaa ja pehmoista kuin olisin tahtonut, olisi kai pitänyt valita paksummat puikot kuin 3,5... Jonkin jännän parafysikaalisen ilmiön onnistuin myös luomaan, sillä kun punnitsin kerratun langan, se painoi tasan 100 grammaa. Valmistuneen huivin paino on kuitenkin 114 grammaa ja ylikin jäi pikkuinen pätkä. Pitäisikö siis ottaa yhteyttä CERNiin vai ostaa uusi digivaaka? :D
Lopuksi hyvinpitelyilmoitus minua taas kohdanneesta onnenpotkusta. Nipi piti blogissaan arvontaa ja onnetar valitsi minut suosikikseen jo kolmatta kertaa vuoden sisään! Puuvillainen pipo on erityisen mieluinen, sillä sellaiselle olisi tänä keväänäkin ollut todellista tarvetta. Oransseissa tuikuissa on kiva väri ja sukkalankaakin tarvitsee aina (sanoo hän, joka ei ole neulonut ohuita sukkia vuoteen... ups). Kiitos siis vielä kerran!

7.6.2012

Paljon asiaa

Haittaako se, jos kirjoituspöytä on niin täynnä lankoja (tällä hetkellä seitsemää eri sorttia niinkuin juhlapöydässä ikään) ettei siinä mahdu kirjoittamaan tai tekemään mitään muutakaan järkevää? Ja vastaus omaan kysymykseen: ei haittaa, koska nyt on lomalomalomalomakesäkesäkesäkesäKESÄLOMA!
Loma alkoi tosiaankin eilen, kun pääsin näiden kahden pikkukaverin lukemisesta eroon. Nyt kun pääsykoe on ohi, niin uskallan pahaa karmaa kerryttämättä kertoa, että tähtäimessä on teologian opiskelu Helsingissä. Pääsykokeessa ei varmaan tullut mitään täydellistä nappisuoritusta, sillä varsinkin tuosta Maailmankansalaisen uskonnosta ollut kysymys ei ollut ihan täydellisesti hanskassa, mutta kun minulle ropsahtaa yo-todistuksesta melko mukavasti lähtöpisteitä, niin sisäänpääsyyn riittää pelkkä hyväksytyn koesuorituksen saavuttaminen, mikä toivottavasti kuitenkin irtosi. Syksyllä odottaa siis toivottavasti muutto isolle kirkolle, josta kuva alla :P

Edellisessä postauksessa intoilemassani Tarinatiistaissa ei sitten ollutkaan ihan niin kivaa, mutta koska kävin jo Ravelryssa vetäisemässä raivarit aiheesta, niin en enää jaksa marista. Kotiinpaluu tapahtui eilen illalla lentäen, mutta tarkoituksella sen verran myöhäisellä koneella, että keskustassa pyöriskelyyn jäi reippaasti aikaa. Shoppailu ei tälle tytölle juuri maistu, mutta onneksi Helsinki on geokätköilyn kannalta oikea paratiisi, sillä kun hakee Helsingin keskustaa lähimpiä kätköjä, niitä löytyy 8 kilometrin säteellä 3000! Tästäkin kannattaa huomioida vielä se, että Helsinki rajoittuu monelta kohdin mereen, jossa kätköjä on yleensä vähemmän. Kätkötiheys on täällä päin siis varsin kunnioitettavan korkea <3 Kännykän akku ei kestänyt loputtomiin gps-paikantelua, joten päivän saldoksi jäi 7 löytynyttä purkkia ja lisäksi kolme muuta, jotka eivät löytyneet etsimisestä huolimatta. Tällaiselle maalaistollolle oli kuitenkin hyödyllistä kävellä pitkin poikin keskustaa kartan kanssa ihan luvan kanssa, niin eksymisvaara oli kohtuullisen minimaalinen. Edellinen kuva on kasvitieteellisesta puutarhasta, josta, yllätys yllätys, löytyy kätkö :)

Vaikka shoppailu ei herkkua minulle olekaan, niin ainakin yksi hyödyke löytyy, jonka ostaminen kiinnostaa aina :P Rowanin Purelifea olen kuolannut kaupassa jos toisessakin vaikka kuinka pitkään, mutta vasta nyt Menitassa tuli vastaan Se Oikea väri. Namista mansikanpunaisesta tulee luultavasti kesäinen huivi, jossa voisi olla vähän reilummin ihan pelkkää sileää neuletta. Havaitsin nimittäin aikaisemmin ihan aiheettomasti syrjimäni Ginkgon olevan todella kiva kaupunkiasuste! Supersocke tuli puolestaan mukaan Vihreästä Vyyhdistä, sillä sukkalankaa, varsinkaan suhteellisen yksiväristä, ei nyt vaan koskaan voi olla liikaa!

Palataanpas sitten vielä hetkeksi kotipuolen saavutuksiin, sillä yksi kaunokainen on odottanut esittelyä jo viikon. Koska vanha fakta on, että kaksi huonoa kuvaa tekee yhden hyvän, niin tarjolla siis kaksi kuvaa, joiden keskiarvo osuu aika lailla oikeaan.
Jo niinkin ikuisuus sitten kuin maaliskuussa osallistuin Lumoavassa Langassa kehruukurssille. Sen suurempaa hurahtamista ei tapahtunut, mutta kotona jatkoin kehräilyharjoituksia hahtuvalla, joka oli valmiiksi värjätty pitkiksi raidoiksi. Koska hahtuva oli keritty kahtena säikeenä tai mitä lie ovatkaan, niin minun oli poikkeuksellisen helppo kehrätä lanka niin, että värit säilyvät oikein raitoina. Toisen säikeen sain kehrättyä maaliskuussa, toista kehräsin pikkuisen silloin tällöin ja sain viimeisteltyä sen vihdoin toukokuun viimeisinä päivinä, kun käsitöitä piti raivata siivouksen tieltä. Kertaaminen tapahtui mielenkiintoisena virityksenä pyykkipoikien, kukkakeppien ja tyhjien talouspaperirullien avulla, mutta lopputulos onkin sitten ihan kiva tai vähintäänkin kelvollinen. Raidat mätsäävät ainakin lankana tosi hyvin ja odotan innolla tämän neulomista. Ajattelin, että tästä tulisi isona perinteinen pitkä kaulahuivi, joka sopisi takin päällä pidettäväksi, sillä hahtuvavilla on sen verran karkeaa, että iholle tuo ei oikein kelpaa. Metrejä kertyi aika tasan 250 ja painoa tasan 100 grammaa, joten paksuudenkin puolesta ollaan varsin fiksuissa mitoissa.

Ja vaikka alussa väitinkin, että nyt olisi loma, niin huomenna on kuitenkin edessä autoKOULUN kakkosvaihe. Lisäksi minulla on onneksi ja valitettavasti kesätöitä kuudeksi viikoksi pienissä pätkissä pitkin kesää, joten liiaksi asti ei laakereilla pääse lepäämään.

5.6.2012

Lisää avautumista

Sisko (selvennyksenä, että kyseessä ei ole sukulaiseni :D) paiskasi minua uudella 11 kysymyksen haasteella ja koska olen juuri junassa matkalla kohti pääsykoetta, niin mikäs sen parempaa kuin vastailla. Tuleepa samalla testattua VR-netin toimivuus, hidas tämä ainakin on...

1. Suosikkilainauksesi omista lapsuudenviisauksistasi?
Helpompi olisi keksiä inhokkilainaus :D Siis sellainen, jota mummot ynnä muut nolosti toistelevat kaikille mahdollisille puolitutuillekin muistellessaan miten lutuineen se Iida oli pienenä. Paras viisauteni on kuitenkin varmaan valistuneen liikennekasvatuksen helmi: "Isi, töttää törrrrpöille!"
2. Minkä harrastuksen aloittaisit, jos aika ja raha eivät olisi rajoitteena?
Haluaisin aloittaa uudelleen 3,5 vuotta kestäneen kuntonyrkkeilyn, joka lopahti lukion alettua ajanpuutteeseen. Ehtona olisi tosin, että sitä vetäisi edelleen sama huippuloistava ohjaaja!
3. Mikä teki sinut tänään erityisen iloiseksi?
Päivän iloinen juttu on se, että kunhan vielä Helsinkiin asti pääsen, niin ehdin siellä pariksi tunniksi neuletapaamiseen. Jännää nähdä lisää uusia neulojia! Lisäksi matkan varrella asemalta Villavyyhtiin on pari geokätköä, joten jos ne löytyvät, niin tästä tulee aivan loistopäivä :)
4. Biisi, jota voisit kuunnella loputtomiin?
Olen tosi huono musiikin kuuntelija. Omistan 2(kaksi!) cd-levyä ja radiosta kuuntelen yleensä SuomiPoppia, joten olen aivan uuno mitä tulee sellaisiin ulkomaisiin biiseihin ja bändeihin "jotka nyt vaan olis pakko tietää". Muutenkaan en oikein ymmärrä sitä, miten useimpien ihmisten on pakko olla koko ajan luurit korvissa tai pitää radiota taustalla auki. Mp3-soittimet ovat niille, jotka eivät kestä omia ajatuksiaan! Joten en ollenkaan pysty nimeämään mitään ikisuosikkia, vaikka silloin tällöin johonkin biisiin tulee sellainen olo, että sitä tulee soitettua nonstoppina putkeen tuntitolkulla.
5. Oletko koskaan harkinnut tatuoinnin ottamista/onko sinulla tatuointeja?
Minua voisi periaatteessa kiinnostaa tatuoinnin ottaminen, mutta sen pitäisi sitten olla sen verran pieni ja huomaamattomassa paikassa, että sen saisi aina tarvittaessa piiloon. Lisäksi tatuoinnin ottamisen lopullisuus tuntuu jotenkin pelottavalta. Sinällään poiskuluva hennatatuointi voisi olla ihan kokeilemisen arvoinen, mutta niiden allergisoivasta vaikutuksesta olen kuullut niin paljon, että sekään ei oikein ole vaihtoehto.
6. Hulluin/hauskin matkustamiseen liittyvä muistosi?
En nyt tiedä onko tämä kovin hullu tai hauska, mutta onpa kumminkin. Pienempänä, kun olimme perheen tyttöporukalla Zürichissa, lentokentän turvamiehet vislasivat siskoni ja minun kulkiessa metallinpaljastimen läpi ikään kuin portti olisi hälyttänyt meille. Äijillä oli hauskaa, mutta meillä rassukoilla ei :D
7. Mistä viidestä omistamastasi vaatekappaleesta et haluaisi ikinä luopua?
Ehdoton ykkönen on itseompelemani metsänvihreä villakankainen täyskellohame. Se on jo kulunutkin pikkuisen huononnäköiseksi, koska se on aivan loistava talvihame ja siksi kovalla kulutuksella. Abihuppari on myös ehdottomasti rakas. Mummolta pienenä saatu vanha t-paita on yöpaitana kestosuosikki. Ajat sitten neulottu lepakkohihainen raitapaita on edelleen paras villapaitani, joka sekin on jo päässyt vähän kulahtaneeseen kuntoon. Viides suosikki voisi olla rippijuhliini neulomani Muir-huivi(ravelry), joka on kokonsa ja näkönsä puolesta aivan optimaalinen juhlahuivi.
8. Viisi blogia, joihin kaikkien lukijoidesi kannattaisi tutustua?
Ei saa kysellä näin vaikeita, plus tällä junanetillä en viitsi ruveta kamalasti selaamaan ja linkittämään. Se on tärkeintä, kaikki lukijani lukevat jo sitä kaikkein parasta blogia eli omaani :P
9. Kummallisin lempinimesi?
Siskon edellinen urheilujoukkue kutsui minua nimellä Naulakko, koska kunnostauduin heidän tavaroidensa raahailussa.
10. Kummallisin asia, johon olet koukussa?
Koukutuin vahingossa Eurobill Trackingiin, kun luin siitä lehdestä. En tosin ole sen suhteen mitenkään aktiiviharrastaja, ainoastaan kirjaan ylös oman setelini.
11. Mikä on salainen taitosi?
Salainen kykyni on ehkä tehdä toivottomaltakin tuntuvia juttuja uskomattomalla sinnikkyydellä.

Jaaha, kaiutin ilmoitti juuri, että seuraavana Pasila, joten pitää pakata läppäri kiireen vilkkaa reppuun. En siis ehdi haastaa muita tai keksiä kysymyksiä tälläkään kertaa. Pitäkää pliis peukkuja, että pääsykoe menee huomenna hyvin :)

3.6.2012

ME, yLLLLLLLioppilas


Eilinen oli aivan mahtavan upea päivä <3 Meidät lyseolaiset lakitettiin tuomiokirkossa, minkä jälkeen kotona oli mukavat ja sopivankokoiset juhlat, joissa oli paljon hyvää ruokaa. Oli erityisen mukava nähdä paljon sukulaisia ja tuttuja, kun aika harvoin kuitenkin kokoonnutaan yhteen. Illalla lähdin vielä elämäni ensimmäistä kertaa "ulos" elikkä yo-jatkoille, joilla tosin olin autolla liikenteessä ja jätin muut juhlimaan keskenään jo vähän puolen yön jälkeen. Stipendejä tuli aivan riittävästi pitämään minut langoissa vähintään pari vuotta. Yo-todistuksen sisällön voi pienellä salapoliisin työllä selvittää tämän postauksen otsikosta!
Mekostani ei tämän parempaa edustuskuvaa näyttänyt olevan. Yläosan kaava on venepääntien ja muotolaskosten osalta otettu SK 5-6/12:sta. Muuten muutin yläosan mallin neliömäiseksi, jolloin sain mukavat lipanmalliset kädentiet. Vetoketjun paikan vaihdoin kyljestä keskelle selkää, missä se on minusta huomattavasti käytännöllisempi pukiessa. Helma puolestaan on normaali täyskello, johon tuuli tarttuu melko herkästi, kuten kuvasta näkyy. Helman reunan toteutus muuttui reilusti suunnitelmasta, sillä alunperin helman alta oli tarkoitus näkyä koristeltu alushameen reuna. Lyhensin alushametta kuitenkin saumurilla pikkuisen turhan reippaasti, joten brodyyrikaitale pitikin kiinnittää päällihameeseen. Mutta ehdottomasti parempi ratkaisu näin päin! Helman vyötäröä piti pikkuisen rypyttää, jotta se sopi yhteen yläosaan. Väljyyttä jäi edelleen kuitenkin jonkin verran, sillä en edes halunnut tehdä tyköistuvaa yläosaa, joten vyötäröä korostamassa oli vihreä satiininauha. Kangas on sileää ja melko raskasta puuvillaa, joten se laskeutuu ja istuu tosi nätisti. Lisäksi väri ja kuviot ovat aivan ihanat! Mekko onnistui mielestäni aivan loistavasti ja on todella minun näköiseni, mitä mieltä olivat myös monet kehujat.

Sain aivan mahtavia lahjoja, joista kaikki tulivat tarpeeseen. Ihanin yllätys oli kyllä ehkä lopultakin ikioma Wollmeise-vyyhti kauniina solidina vihreänä. Väri on nimeltään mistelinoksa, joten tuo pitänee neuloa pikimmiten, jotta se päällä voi vaatia kaikkia potentiaalisia henkilöitä antamaan pusun :D Iso kiitos lahjan antajalle. Siskoltani sain puolestaan kaksi helmiliskoa, joista olen aina tykännyt, mutta en ole itse koskaan oppinut tekemään. Onni on olla ihania läheisiä <3