Minulla on tässä periodissa luento-opetusta 6 tuntia enemmän kuin aikaisemmin, mikä tarkoittaa, että neuleaikaa on runsaasti, mutta muuta vapaa-aikaa vähän. Valmiita, mutta esittelemättömiä töitä on siis päässyt kasaantumaan. (Niin ja tuo otsikko sitten ei ole intertekstuaalinen viite Putouksen "Soijaa pukkaa"-hokemaan, joka on mielestäni ällöttävä ja valitettavasti aivan liian nopeasti yleiskielenkäyttöön vakiintunut ilmaus! Olen itseasiassa melko varma, että olen käyttänyt samaa otsikkoa jo aiemmin jossain sukkapostauksessa rimmaamisen takia... Kröhm. Asiaan.)
Ensimmäisenä valmistuivat
Broken Seed Stitch Socksit. Jämälankojen poiskäyttämisen pakkomielle jatkuu ja näihin tuhosin
Pastasukista ja
Oddityistä tutun Zitron Trekking Hand Artin viimeiseen metriin. Mustaa Sisua puolestaan riittää ja riittää... Hand Artia sukkiin kului 20 grammaa ja Sisua 36 grammaa. 2,5-millin pyöröllä tietenkin.
Koska kyseinen sukkaohje on varsin vapaamuotoinen, sukat ovat aikalailla omasta päästä tehdyt. Tein sukat kärjestä alkaen kasialoituksella (suosikkini!) ja tiimalasikantapäällä (en oikein tykkää). Olen kuitenkin tehnyt tosi vähän sukkia kärjestä alkaen, joten muitakaan kantapäitä en oikein osaa, varsinkin kun kääntö tuli ajankohtaiseksi luennolla ilman nettiä. Kantapään jälkeen verestin muistiani siitä, miten loopataan kahta sukkaa yhtä aikaa, sillä kirjavan langan kulumisen optimoimiseksi neuloin sitä sukkiin kerän molemmista päistä yhtä aikaa. Sukkien varsista tuli minun makuuni varsin sopivat ja pikkuisen sileää neuletta paksumpi siemenpinta antaa lämpöisen tunnun.
Tällä tavalla ilman jalkaa sukat eivät tosin ole näkeimmät mahdollisimmat. Jos tekisin näitä sukkia toiset, niin tekisin varren parittomalla määrällä silmukoita (ohje käskee parilliseen määrään). Silloin kerroksen vaihtokohdasta ei tulisi näkyvää, niin kuin nyt kun oikeita tai nurjia silmukoita tulee peräkkäin kaksi. Toinen vinkkini on, että jos sukan suussa käyttää 1 o, 1 n -joustinta, niin joustimen raidat kannattaa laittaa osumaan helmineuleeseen sopivasti. Eli oikeat silmukat kuvio osuuden viimeisten nurjien silmukoiden päälle. Tällöin kirjava kerros ei nouse joustimen ensimmäiseksi kerrokseksi. (Ai miten niin tiedän?) Sisun laatu hieman harmittaa minua myös. Neuloessa langasta jäi jälkeen ihmeellistä mustaa ja valkoista roskaa, jota sai jatkuvasti pudistella vaatteista pois. Käytön myötä Sisu on myös muodostanut hirveitä nyppyjä ja se on kulunut kantapäitten ja päkiöiden alka kovaksi ja kiiltäväksi muoviksi, villan tuntu on kokonaan hävinnyt. En tiedä, mihin kulutan lopun reilun puolikkaan kerän, sillä en välttämättä enää tuota sukkiini halua.
Kroonista sukkapulaani lievittämään aloitin joululomalla kotona myös
Reims-sukat kirjasta Sock Club. Nämä on tehty nykyisille tavoilleni erittäin poikkeavasti 2,25-millisillä sukkapuikoilla. Lankana on kotihyllystä mobilisoitu Austermann Step, jota olikin oikein hauska neuloa pitkästä aikaa. Lankaa kului 65 grammaa. Sukista tuli osittain tarkoituksellisesti varsin napakat, koska yleensä sukkani venyvät jalassa joka tapauksessa. Kuvissa huonosti erottuva pitsi on mielestäni yksinkertaisen nättiä. Ainoa harmi on ehkä aloitusreuna, joka lähtee suoraan pitsistä liikkeelle ja rullaa siksi ikävästi.
Sisäinen symmetriaan taipuvainen perfektionistini vaati tekemään näihin sukkiin muutamia modailuja. Ensinnäkin neuloin pitsikuvion jatkumaan kantapäähän asti, sillä ohjeenmukainen kantapää oli mielestäni ruma. Käänsin kantapään ranskalaisittain, sillä se tuntui sopivaan pitsiin parhaiten ja lopputuloksen istuvuus hämmästytti minut. Olen yleensä syrjinyt sekä saksalaista että ranskalaista kantapäätä, koska minulla on kummastakin huonoja istuvuuskokemuksia. Kääntötapani onkin lähinnä ehkä walesilainen (tai sitten tiimalasi, joka istuu jalkaan, mutta jättää yleensä kurjia reikiä). Jalkapöydälle otin käyttöön ylimääräisen silmuka, jotta sain nurjat raidat kuvion molemmille reunoille. Lisäksi ohje olisi käskenyt kaventamaan kiilassa joka kolmas kerros, mutta minä kavensin ihan perinteisesti joka toisella kerroksella.
Näistä sukista sain aakkosiini B:n ja R:n, seuraavassa postauksessa esittellen N-kirjaimen.