28.2.2013

Arvontavoitot

Arvontojen paketit ovat päässeet vastaanottajilleen, joten voin nyt paljastaa ne myös blogissa. Punainen makea voitto sisälsi Royal-levyn ja Dumle-tikkareita.
Vihreä ja villainen voitto puolestaan oli Stone in cold water -huivi. Lanka oli samaa Malabrigo Sockia, kuin mistä tein vaihtopiponi. Langan ihana keväänvihreä sävy toistuu parhaimmin tässä kuvassa. Puikkokoosta ei ole enää tietoa, mutta lankaa kului 48 grammaa. Jotta sain tämän herkkulangan kulumaan kokonaan loppuun, virkkasin viimeisestä 10 grammasta pari lappua tähän tyynynpäälliseen, joka muuten edistyy hitaasti, mutta varmasti! Tällä mallilla tuli nyt hoideltua S-kirjain, minähän alan kunnostautua aakkoshaasteessa oikein urakalla!
Tämä pikkuinen huivi neulottiin pitsiosuudesta alkaen ja lehtiryhmiä teinkin ohjeen mukaiset 16. Sileään osuuteen siirtyessä näytti kuitenkin jo selvältä, että täyskokoiseen sileään osuuteen lanka ei riittäisi. Niinpä tein lyhennetyt kerrokset neuloen silmukoita joka kerrokselle 10 lisää ohjeen viiden silmukan sijaan. Parilla viimeisellä kerroksella taisin jopa lisätä 15 silmukkaa. Kauniisti tuo kaareutui siltikin. Lisämausteeksi tein päättelyä edeltämään reikärivin. Päättelyn tein kaikista perinteisimmin tikkoina ylivetoina, mikä sai yläreunan pysymään hyvin muodossaan.
Pitsin neulominen pitkästä aikaa oli tosi kivaa ja oma keväthuivikuume alkoi nousta. Parit luvatut sukat pitäisi tässä kuitenkin neulaista ensin, mutta sitten ajattelin ottaa puikoille Myrskylinnun viime kevään pääsykoelangasta :P

24.2.2013

Patalappusia

Olin ehtinyt kuolata Patalappuja à la carte -kirjaa kaupassa ja ihailla sen pohjalta tehtyjä töitä Ravelryssä jo moneen otteeseen, ennen kuin itse raaskin ostaa sen. Minulla on Novita-jämiä ynnä muita "huonompia" lankoja hyllyssä aika vähän, joten pannulappujen (itselleni läheisempi sanamuoto, toim.huom.) teko olisi vaatinut myös lankakaupassa käyntiä. Kotona käydessä sain kuitenkin pihistettyä seiskaveikan jämiä parin lapun tarpeiksi.
Ensimmäisenä valmistui Sokerileipuri-lappu, jossa ensin tehtiin musta ketjusilmukkaketju ja sen ympärille kirkkaalla värillä ketjusilmukoiden ja kiinteiden silmukoiden verkko. Jotenkin harvalta pinta kyllä tuntuu, en ehkä uskaltaisi mitään kovin kuumaa tällä kanniskella lappu yksinkertaisena kädessä... Olen aina ollut aika onneton virkkaamaan tasaisia lättyjä sekä siistejä pipon mallisia kuppeja, joten tämänkin lapun kanssa piti säätää aika lailla. Ohjeesta poiketen jouduin lisäämään silmukoita huomattavasti harvemmin, jotta lappu pysyi tasona. Liekö minulla sitten löysä virkkauskäsiala tai jotain? En katsonut ohjeen kokosuositusta ollenkaan, vain tein lapusta sen kokoisen, että se tuntui sopivalta käteeni. Lappunen tuli painamaan yhteensä 32 grammaa. Molemmat langat ovat 7 Veljestä, toinen raitaversiota kuten kuvasta näkyy. Siinä oli tottakai solmu, jonka takia en kuitenkaan jaksanut purkaa, kun olin lopulta saanut lisäysrytmin sopivaksi. Niinpä työn ensimmäinen vaaleanvihreä raita puuttuu. Mutta mitäs pienistä, lappu on kiva ja meni synttärilahjaksi kaverille.

Seuraavaksi virkkasin tämän Iloinen leipuri -kaksikon. Työssäni oli taas jotain pielessä, sillä kehille tulin tehneeksi 11, 21 ja 31 pallosilmukkaa, eli joka kerrokselle yhden liikaa. Muuten sinne olisi kuitenkin jäänyt ruman näköisiä aukkoja, joten päädyin suosiolla tekemään ne ylimääriset pallurat. Tämä puolestaan aiheutti sen, että reunussakaroitakin piti tehdä yksi enemmän. Ja sitten toistaa samat virheet toiseen patalappuun. Mutta kivat ovat nämäkin. Vähän pienikokoisilta ne tuntuvat, mutta pallopinta on taatusti tehokas lämmöneristäjä, jolloin ei ole ehkä samanlaista tarvetta taittaa lappuja kaksinkerroin kuten edellistä. Kumpaankin lappuun meni lankaa (seiskaveikkaa) 25 grammaa.

Kunhan taas alkaa koukuttaa, niin teen ainakin Pikkukokki-, Silmäniloksi-, Vauhdissa mukana-, Aamukahvilla-, Piknikille ja Keittiöprinsessa-laput. Ainakin. Tässä kirjassa siis todella on vastinetta rahoille!

18.2.2013

Arvonta suoritettu!

30000 kävijää meni rikki ja niinpä arvonta-aika meni umpeen.

Kommentteja ehti tulla 22, joista kahta en pitänyt arvontakelpoisina. Random number -generaattori suosi kommentoijia nro 3 ja 15, mikä tarkoittaa, että vihreä voitto menee Kaisalle ja punainen voitto Susannalle maalta. Onnea voittajille!

17.2.2013

Kevään asustevaihto

Jouluisen erityisen onnistuneen sukkavaihdon jälkeen päätin osallistua samaan hommaan uudemman kerran. Tällä kertaa tosin vaihdettiin mitä tahansa asusteita.

Aikanaan New Yorkista tuli matkaan Malabrigo Sockia, joka on unelmanpehmeä täysmerinosukkalanka. Kuitenkin vuodatettuani sydänverta parissa kuukaudessa hajonneiden vastaavanlaista lankaa olevien Koigu-sukkien takia tiesin, ettei tästä söpöläisestä kannattaisi tehdä edes unisukkia. Langan vihreä väri (joka ei tietenkään pääse esille kuvissa...) ei kuitenkaan enää ollut ihan minua. Niinpä arvelin, että tämä passaisi loistavasti vaihtoparilleni, jonka neulomuksista löysin  pipon seuralaiseksi passsaavan huivinkin. Pipoa oli helppo neuloa luennoilla ja neuletapaamisissa, sillä puolikkaan mallikerran jälkeen kaaviota ei enää tarvinut katsoa ollenkaan. Neuletapaamisessa pipon työstöä vaikeutti tosin se, että puolenkymmentä naista janosi verenlanganhimoisesti kerääni ja/tai pipoani itselleen. Tapojeni mukaisesti neuloin piposta ensimmäisellä kerralla aivan liian lyhyen, mutta onneksi olin jo oppinut olemaan katkaisematta lankaa, joten yhden lisämallikerran neulominen oli helppoa - mitä nyt vaati purkamista jonkin verran...

Pipomalli on nimeltään mont-royal ja vaikka se ei kuvasta näykään, niin noita palmikko- ja aina oikein -paneeleja on yhteensä kolme kumpaakin. Magic loopasin tämän 2,5-millisillä Addeilla. Taidan olla pikkuisen poikkeuksellinen loopaaja, sillä tässäkin pipossa kaapelin pituus oli vain 80 cm. Liukasta merinolankaa oli ihanaa neuloa oikein liukkailla metallipuikoilla, mikä varmasti ostaltaan vaikutti hyvin pehmoiseen lopputulokseen. Yhteensä lankaa kului 42 grammaa. Kuvien taustalla saatte kivasti ihailla sädekehääni ja tyylikkäitä ruudullisia verhojani (tai no tyylistä en tiedä, mutta ainakin minulla on huoneessa verhot ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen :P)

Pidin valmiista tuotoksesta valtavasti ja pipon saanut parinikin ilmaisi tykkäyksensä. Minun vaihtoni oli siis jälleen äärimmäisen onnistunut - sain neuloa ihanasta langasta ihanan pipon ja sain itse ihanan ruskean Molly-pipon Jaapalta. Pipo on ollut päässäni siitä lähtien aina ulkona, joskin se meinasi päätyä äitini kidnappaamaksi.

Niin ja arvontaa ehtii vielä osallistua! Tosin 30000:een ei ole enää pitkä matka!

12.2.2013

Blogiarvonta!

Noniin rakkaat lukijat! Olen kuluneiden bloggausvuosieni aikana voittanut useammassakin blogiarvonnassa, mutta en ole koskaan laittaanut hyvää kiertämään. Se asia korjaantuu nyt! Arvonnan (teko)syynä on se, että 30000 vierailun raja menee blogissani piakkoin rikki.

Arvontaan voit osallistua jättämällä tähän postaukseen kommentin, jossa kerrot, miksi luet blogiani. Kommentissa pitää lisäksi olla mukana Ravelry-nicki, sähköpostiosoite tms. jonka avulla saan sinuun yhteyden, jos onnetar on sinulle suosiollinen.

Palkintoja arvonnassa on kaksi: jokin villainen ja vihreä sekä jotain punaista ja makeaa. Luvassa siis kaksi onnellista voittajaa!

Arvonta-aikaa kestää, kunnes 30000 kävijän raja ylittyy tai 28. päivä helmikuuta koittaa, jolloin arvon paketit joka tapauksessa. Nyt ei muuta kuin kommentoimaan!

ARVONTA-AIKA PÄÄTTYNYT!

9.2.2013

Kas näin heiluu hame

Tämän projektin langat ehtivät jo aikoinaan olla Lola-bolero, mutta siitä sanottakoon sen verran, että kiinnittämättömiä bolerovirityksiä ei ole tarkoitettu tälle rintavarustukselle. Hihatkin olivat liian kapeat ja lyhyet enkä oikein osannut yhdistää sitruunankeltaista mihinkään, vaikka lanka kivaa olikin. Siis purkuhommia, lanka häpeämään pariksi vuodeksi ja uutta viritelmää kehiin!
Nyt Debbie Bliss Stellat saivat uuden elämän hameena. Alkuperäiset 10 kerääni eivät tietenkään riittäneet, mutta sain Ravelryn kautta hommattua 4 kerää lisää ja tähteeksi jäi pikkuisia nöttösiä noin puolen kerän verran. Varsin optimaalista langankäyttöä siis. Hame on kiva ja sopivan kokoinen, mutta edelleen sitruunankeltainen on pikkuisen arveluttava väri, joten kuvaamista lukuunottamatta hame ei vielä ole päässyt käyttöön...
Ohje tähän hameeseen löytyy Yhteishyvä.fi:stä, mutta pikkuisen omaksi viritelmäksi tämä hame meni sitten kuitenkin, kun ohjeen silmukkamäärät eivät meinanneet omalle langalleni ja 4-millin puikoille sopia. Päädyin tekemään hameen niin, että loin 112 silmukkaa ja tein lisäyksiä joka 7. kerros niin, että aluksi lisäysten välissä oli 8 silmukkaa ja lopulta 26. Hame on siten jonkin verran pidempi kuin ohjeessa, koska en ole kovinkaan kotonani lyhyissä hameissa.
Reunuspitsistä jätin pois kolmannen tiheän pylväsryhmäkerroksen, mikä osoittautuikin fiksuksi langan riittävyyden kannalta. Virkkauksessa käytin 5 millin koukkua. Koska ohje on alkuperäiseltä nimeltään Naisen ja lapsen neulottu hame, niin tämä kelpaa N-kirjaimeksi. Hame näyttää muuten yllättävän hyvältä näissä kuvissa, joten ehkäpä sitä pitäisi oikeasti uskaltautua käyttämään!

2.2.2013

Sukkaa pukkaa

Minulla on tässä periodissa luento-opetusta 6 tuntia enemmän kuin aikaisemmin, mikä tarkoittaa, että neuleaikaa on runsaasti, mutta muuta vapaa-aikaa vähän. Valmiita, mutta esittelemättömiä töitä on siis päässyt kasaantumaan. (Niin ja tuo otsikko sitten ei ole intertekstuaalinen viite Putouksen "Soijaa pukkaa"-hokemaan, joka on mielestäni ällöttävä ja valitettavasti aivan liian nopeasti yleiskielenkäyttöön vakiintunut ilmaus! Olen itseasiassa melko varma, että olen käyttänyt samaa otsikkoa jo aiemmin jossain sukkapostauksessa rimmaamisen takia... Kröhm. Asiaan.)
Ensimmäisenä valmistuivat Broken Seed Stitch Socksit. Jämälankojen poiskäyttämisen pakkomielle jatkuu ja näihin tuhosin Pastasukista ja Oddityistä tutun Zitron Trekking Hand Artin viimeiseen metriin. Mustaa Sisua puolestaan riittää ja riittää... Hand Artia sukkiin kului 20 grammaa ja Sisua 36 grammaa. 2,5-millin pyöröllä tietenkin.
Koska kyseinen sukkaohje on varsin vapaamuotoinen, sukat ovat aikalailla omasta päästä tehdyt. Tein sukat kärjestä alkaen kasialoituksella (suosikkini!) ja tiimalasikantapäällä (en oikein tykkää). Olen kuitenkin tehnyt tosi vähän sukkia kärjestä alkaen, joten muitakaan kantapäitä en oikein osaa, varsinkin kun kääntö tuli ajankohtaiseksi luennolla ilman nettiä. Kantapään jälkeen verestin muistiani siitä, miten loopataan kahta sukkaa yhtä aikaa, sillä kirjavan langan kulumisen optimoimiseksi neuloin sitä sukkiin kerän molemmista päistä yhtä aikaa. Sukkien varsista tuli minun makuuni varsin sopivat ja pikkuisen sileää neuletta paksumpi siemenpinta antaa lämpöisen tunnun.
Tällä tavalla ilman jalkaa sukat eivät tosin ole näkeimmät mahdollisimmat. Jos tekisin näitä sukkia toiset, niin tekisin varren parittomalla määrällä silmukoita (ohje käskee parilliseen määrään). Silloin kerroksen vaihtokohdasta ei tulisi näkyvää, niin kuin nyt kun oikeita tai nurjia silmukoita tulee peräkkäin kaksi. Toinen vinkkini on, että jos sukan suussa käyttää 1 o, 1 n -joustinta, niin joustimen raidat kannattaa laittaa osumaan helmineuleeseen sopivasti. Eli oikeat silmukat kuvio osuuden viimeisten nurjien silmukoiden päälle. Tällöin kirjava kerros ei nouse joustimen ensimmäiseksi kerrokseksi. (Ai miten niin tiedän?) Sisun laatu hieman harmittaa minua myös. Neuloessa langasta jäi jälkeen ihmeellistä mustaa ja valkoista roskaa, jota sai jatkuvasti pudistella vaatteista pois. Käytön myötä Sisu on myös muodostanut hirveitä nyppyjä ja se on kulunut kantapäitten ja päkiöiden alka kovaksi ja kiiltäväksi muoviksi, villan tuntu on kokonaan hävinnyt. En tiedä, mihin kulutan lopun reilun puolikkaan kerän, sillä en välttämättä enää tuota sukkiini halua.
Kroonista sukkapulaani lievittämään aloitin joululomalla kotona myös Reims-sukat kirjasta Sock Club. Nämä on tehty nykyisille tavoilleni erittäin poikkeavasti 2,25-millisillä sukkapuikoilla. Lankana on kotihyllystä mobilisoitu Austermann Step, jota olikin oikein hauska neuloa pitkästä aikaa. Lankaa kului 65 grammaa. Sukista tuli osittain tarkoituksellisesti varsin napakat, koska yleensä sukkani venyvät jalassa joka tapauksessa. Kuvissa huonosti erottuva pitsi on mielestäni yksinkertaisen nättiä. Ainoa harmi on ehkä aloitusreuna, joka lähtee suoraan pitsistä liikkeelle ja rullaa siksi ikävästi.
Sisäinen symmetriaan taipuvainen perfektionistini vaati tekemään näihin sukkiin muutamia modailuja. Ensinnäkin neuloin pitsikuvion jatkumaan kantapäähän asti, sillä ohjeenmukainen kantapää oli mielestäni ruma. Käänsin kantapään ranskalaisittain, sillä se tuntui sopivaan pitsiin parhaiten ja lopputuloksen istuvuus hämmästytti minut. Olen yleensä syrjinyt sekä saksalaista että ranskalaista kantapäätä, koska minulla on kummastakin huonoja istuvuuskokemuksia. Kääntötapani onkin lähinnä ehkä walesilainen (tai sitten tiimalasi, joka istuu jalkaan, mutta jättää yleensä kurjia reikiä). Jalkapöydälle otin käyttöön ylimääräisen silmuka, jotta sain nurjat raidat kuvion molemmille reunoille. Lisäksi ohje olisi käskenyt kaventamaan kiilassa joka kolmas kerros, mutta minä kavensin ihan perinteisesti joka toisella kerroksella.

Näistä sukista sain aakkosiini B:n ja R:n, seuraavassa postauksessa esittellen N-kirjaimen.