Minut on muistettu

Viime keväinen SNY-kohteeni Kruppukräätäri oli lähettänyt minulle tunnustuksen!

Tunnustuksen yhteydessä täytyy tehdä seitsemän tunnustusta itsestä ja jakaa tunnustus 15 blogille eteenpäin sekä ilmoittaa heille siitä.

Jospa ne tunnustukset siis ensin:

1. Minulla on ärrä-vika
2. Olen riippuvainen (positiivisella tavalla, toivottavasti) huulirasvasta
3. Viherpeukaloni on keskellä kämmentä (olen mm. tappanut kaktuksen kuivuuteen)
4. En ole tehnyt vielä mitään edellisessä postauksessa uhoamani haasteen suhteen
5. Olen koukussa Treasure Isle -nettipeliin
6. Kerään säälittävän pieniä jämälankanöttösiä
7. Kyttään Ravelryssä joka päivä omista ohjeistani tehtyjä uusia töitä

Ihan viidelletoista en varmaan jaksa tunnustusta lähettää, mutta laitetaanpa kuitenkin ainaki näille:
Puikot vinkuu
Villalankasarvikuono
Kaisan neuleblogi
Andra Desing
Tikkunuottasilla

Ja sitten vähän lisäasiaa tunnustukseen nro 7 liittyen. Ihan vastikään suosituin ohjeeni eli Karismalapaset ylitti kaksi kiinnostavaa rajapyykkiä eli 1000 sydäntä ja 100 projektia. Eipä se joihinkin ohjeisiin verrattuna ole paljon mitään, mutta ihan kannustavaa minun mielestäni. Tavallaan omituista on, että lempiohjeellani Perusviuhkoilla on vähiten sydämiä ja Karismalapasilla, joista pidän selkeästi vähiten, on niitä kymmenkertaisesti verrattuna seuraavaksi suosituimpaan eli Viimeiseen.

Karismalapasten suosio on minusta muutenkin vähän kurjaa, koska niistä lähes kaikissa kämmenpuoli on muutettu nurjasta neuleesta oikeaksi ja kärkikavennukset tehty eri tavalla. Tietenkin siis ohje on vapaasti käytettävissä ja muuteltavissa, mutta minusta lapasissa kaunista on juuri nurjan neuleen suuri osuus ja kärkikavennukset ovat minusta todella onnistuneen huomaamattomat ja nurjaan sopivat. No mutta, aina ei voi voittaa. Onnistuukohan sitä vielä joskus suunnittelemaan jotain vielä suositumpaa...?

Neulehaaste itselle

Vuoden 2011 virallinen neulehaaste:

Koska lankavaraston pienentäminen olisi tuhoon tuomittu yritys, haastan itseni neulomaan enemmän. Ja se tulee tapahtumaan kirjoista neulomalla. Tällä hetkellä hyllyssäni on 17 neuleohjekirjaa (mallineulekirjoja ei nyt laskteta). Kirjoista 13 on sellaisia, joista en ole neulonut yhtään mitään. Tavoitteena onkin, että tämän vuoden loppuun mennessä olen neulonut jokaisesta kirjasta jotain!

Haaste tarkoittaa, että neuleita pitäisi valmistua kuukaudessa noin yksi. Koska kirjoista enemmistö on sukkakirjoja, taitaa tästä tulla varsin sukkavaltainen vuosi. Mitäköhän tälle kuukaudelle valitsisi...?

Neulevuosi 2010

Koska kaikki muutkin, ni kyllä minäkin sitten. Eli vähän kirjoittelua viime vuoden neuleista.

Viime vuonna valmistui 35 neuletta, jotka käsittävät:

4 huivia

4 sukkaparia

5 lapasparia

5 päähinettä

5 paita-/liivityyppistä viritystä

7 kodin sisustusjuttua

3 lelua

sekä yhdet kynsikkäät ja vauvan tossut

Välillä tuntui, että kaikki neulomukset olivat jollekulle muulle kuin minulle ja näin jälkikäteen tarkasteltuna 22 työtä 35:stä todellaki oli lahjoja ja se vastaa noin kahta kolmasosaa. Koska lahjojen antaminen on kuitenkin niin kivaa, niin tänä vuonna suhdelukua täytynee korjata yksinkertaisesti neulomalla enemmän, jolloin enemmän neuleita jää omaan käyttöön!

Viime vuonna näytän myös aloittaneen kolme ikuisuusprojektia. Viime vuodenvaihteessa aloittamani Kaaos-peitto on edennyt melkein puoliväliin. Palojen kiinnittäminen suoraan neulottaessa on sekä plussa että miinus, koska nyt peitto on kyllä jo puoliksi koossa, mitä se ei taatusti olisi muuten, mutta se myös painaa jo aika tavalla. Kun peiton jokaiseen tilkkuun tulee kahta eri väriä, kerät aivät tunnu pienenevän koskaan ja lankaa näyttää olevan saman verran kuin aloittaessa. Lievää motivaatiopulaa ilmassa.

Kesälomalla aloitin myös maissilankaisen paidan vinolla joustinneuleella ja suorakaiteen mallisen pitsihuivin omalla ohjeella. Kummassakin työssä on se vika, että mallineule on tappavan tylsä, joten töitä ei tee mieli koskaan jatkaa. Ehkäpä siksi viime vuonna valmistui niin paljon neuleita toisille, koska niillä oli aina kovempi kiire kuin omilla tylsillä neuleilla.

Edellinen neulevuosi piti sisällään myös ensimmäisen SNY-kierrokseni ja Ravelympialaiset. Lisäksi opin värttinäkehräyksen jalon taidon (pitäisikin taas vähän muistella miten se suijuikaan, mutta kun siinä menee hartiat jumiin ja joka paikka täyteen karvaa). Tiskirättejäkin neuloin ensimmäistä kertaa.

Lankavarastosta en viitsi edes mainita muuta kuin että se on kasvanut, mistä syytän lähinnä talon pääasiallista hamsteria ja koulua, joka torpeedoi mahdollisuuden tehokkaaseen neulomiseen. Kaiken kaikkiaan olisi kiva, jos tänä vuonna ehtisi neuloa enemmän.

Kuvituksena viime vuoden top-7 neuleet, parhausjärjestyksessä!