Pikku pikku piponen

No niin, tämän vuoden ensimmäinen valmis työ. Kylläpä sen valmistuminen kestikin.

Kirjoneulepipo Sandnesin Sisusta. Kuvio on kirjasta Sata kansanomaista kuviokudin mallia numerolla 88. Puikkoina 2,5-milliset pipo-Addit. Pipon onnistumisaste on harmillisesti vähän niin ja näin. Vaikka pipo on ehdottomasti tosi kaunis, se ei vain sovi minun päähäni yhtään. Sorruin taas perisyntiini eli liian nopeaan kaventamiseen, joten olen taas kerran onnistunut tekemään himpun verran liian lyhyen pipon. Kavennukset ovat muuten Ullan Spiraalimyssyn ohjeella tehdyt. En jaksanut ruveta vääntämään kirjoneuleeseen istuvia kavennuksia, mutta noin sain pipon huippuunkin jotain näköä.

Voisin ehkä sanoa, että kirjoneule on minulle neulomistekniikoista mieluisin. Minulla ei ole koskaan ollut ongelmia liian kireän kirjoneuleen kanssa. Ennen tätä pipoa. Pipon ensimmäiset raidat ovat armottoman kireitä toisiin verrattuna, mutta se ei johdu kiristävistä langoista nurjalla puolella, vaan siitä, että en ollut pitkään aikaan neulonut näin ohutta ja koska pyöröpuikko oli pikkuisen liian lyhyt, mikä johti sitten liian tiukkaan käsialaan. Pipossakin sen huomaa siitä, että alimmat kolme valkoista raitaa eivät näy juuri ollenkaa kun pipo on päässä, koska ne kiristyvät näkymättömiin... Osittain siitä johtuen pipo on pikkuisen liian tiukka minun pallopäähäni. Harkitsen sen lahjalaatikkoon laittamista, vaikka oikeastaan en pidäkään lahjaneulomisesta ilman kohdetta.

Reenasin tässä pipossa myös takapuolen siististi tekemistä. Olen kyllä tiennyt, että sen saa aikaan kun pitää lankoja koko ajan samassa järjestyksessä, mutta en ole koskaan jaksanut nähdä sitä vaivaa, että kiertelee niitä oikeaan järjestykseen, kun ne tuppaavaat itsestään menemään aina tuhannen solmulle. Mutta täytyy sanoa, että onhan tuo nurja puoli huomattavasta paremman näköinen noin. Ehkä en kuitenkaan jaksaisi tehdä tuolla tavalla lapasia, joista kukaan ei koskaan sitä nurjaa puolta näe.

Niin vielä siitä neulehaasteesta itselleni :D Tammikuu oli ja meni ja mitään muuta edistystä ei ole tapahtunut, kuin että valitsin ensimmäisen ohjeen jonka toteutan. Tätä pipoa ei valitettavasti lasketa, koska Kuviokudinmalleja olen neulonut aikaisemminkin. Koulukiireet (ylppärit, jäiks) ovat vieneen melko lailla aikaa, kuten myös wanhojen mekon ompelu. Mekko on muuten valmis, mutta helma pitää vielä lyhentää, kunhan vain vihdoin saisin oikeat kengät hankittua...