Hailuodossa

Luvassa melkein pelkästään epäneuleaiheinen postaus, mutta se liittyy silti blogin aiheeseen, koska se selittää miksi täällä ei ole neuleaiheista asiaa ollut vähään aikaan...

Tosiaan, tämä tyttö hurahti geokätköilyyn reilu kuukausi sitten ja sen jälkeen viikonloput on tullut vietettyä melko pitkälti ulkoilmassa. Geokätköily on siis maailmanlaajuinen harrastus, jossa etsitään netissä julkaistujen gps-koordinaattien perusteella maastoon piilotettuja kätköjä, jotka ovat jonkin sortin purkkeja, jotka pitävät sisällään ainakin lokikirjan löytökuittauksia varten sekä satunnaista vaihtotavaraa. Äiti lupasi jo suositella kätköilyä kaikille mahdollisille ihmisille, koska se sai minutkin pois tietokoneen äärestä ja ulos urheilemaan. Ja mitenkö urheilu liittyy kätköilyyn? No siten, että jokaisen kätkön olen tähän mennessä hakenut jalan tai pyörällä. Useampi sata kilometriä on tullut jo pyöräiltyä toistaiseksi löytämieni 93 kätkön tähden ja tästä päästäänkin aasin sillalla neuleasioihin. (ihan kohta ainakin)

Lauantainahan oli KIP-päivä ja olin innoissani, sillä kahtena edellisenä vuonna ovat työt tai leiri tulleet sen päälle ja estäneet julkineulomiskokemuksen. Kaksi ensimmäistä lomaviikkoa kuluvat tänäkin vuonna töissä, mutta viikonloppu on sentään vapaa tänä vuonna. Siihen päälle tuli kuitenkin kätköreissu pyörillä Hailuotoon! Hailuoto, Perämeren suurin saari, sijaitsee Oulun edustalla. Mittaa sen päätiellä saaren päästä päähän on 33 kilometriä. Ja sanomattakin lienee selvää, että sinne on sijoiteltu kätköjä ympäriinsä (ei pelkästään tien varteen). Niitä on (tällä hetkellä) kaikkiaan 7 kappaletta, jotka tietenkin piti kaikki hakea. Neulomiseen liittyvä osuus tulee siinä, että pyöräilimme kaksi kertaa Luodon Puojin (käsityöliike) ohi :D

Tässä kuvassa ovat geoystäväni (ja muutenkin ihan upeat ihmiset) Supersorsa, Mutaatiokaakao ja Paleman. Lauantaiaamuna köytimme pyöriin sitten telttailuvehkeet sekä ruokaa ja aloimme polkea. Menomatkalla aurinko paistoi täydeltä terältä koko päivän älyttömän kuumasti ja sekin urbaanilegenda, että Iida ei pala auringossa tuli todistettua virheelliseksi... Takaisin tullessa taas ilma on mukavan viileä, mutta kova vastatuuli hidasti matkantekoa aika lailla. Reissu oli kaiken kaikkiaan aivan loistava, joskin uudestaan menemistä tulisi varmaan harkittua jonkin aikaa :D

Ai että kuinka pitkä matka sinne ja takaisin sitten oli? Selviää alla olevista kuvista :D

Toim.huom: Pyörän mittarissa oleva aika sisältää siis tosiaan vain pyörän satulassa vietetyn ajan. Kaiken maailman kivikasojen tonkimiset, ruokatauot ja lauttamatka tulevat tuohon vielä päälle :D

Ja kyllä sitä neulesisältöä taas kohta tulee! Maailman kauneimmat sukat ovat kohta valmiit ja maailman (ehkä) rumin kassi päättelyä vaille valmis.