SNY-paita

Kaksi vuotta sitten (hui kamala miten siitäkin on jo aikaa...) osallistuin SNY-vaihtoon, jossa parini lähetti minulle Lana Grossan ohjelehdykän ja kuusi kerää teetee Popparia. Niiden yhdistelmänä on sitten viimeiset puolitoista vuotta hartaudella kehitelty tätä paitaa.

Etupuolen kuvista ei tullut mitenkään päin edustavia, joten nyt ainoastaan selkäkuvaa, mutta paita samanlainen molemmilta puolilta niin eipä sen niin väliä. Työstäminen oli yhtä tuskaa, sillä aloitin paidan kiireellä alunperin matkaneuleeksi. Silloin tuli napattua käyttöön erittäin liukkaat 3,5-milliset metallipyöröt erittäin epäyhteistyökykyisellä kaapelilla, joilla liukkaan ja säikeytyvän langan neulominen sujui hi-taas-ti. En uskaltanut vaihtaa parempia puikkojakaan käyttöön, kun käsiala olisi voinut muuttua liiaksi. Homma eteni eteni lähes etukappaleen loppuun asti, kunnes kyllästyminen iski. Puoli vuotta marinointia, etukappale loppuun ja takakappale alulle. Marinointia toiset puoli vuotta ja paita sinnillä loppuun. Popparia on haukuttu lankana, ja kyllä aivan syystä. Neuloessa syli täyttyi pienistä sinisistä pölypalloista ja lanka nukkaantui ihan ihmeellisesti kerän pyöriessä lattialla ja neulomisen aikana. Ensimmäisen käyttökerran jälkeen paidasta sai poistaa aika kasan nukkapalloja...

Koska Poppari oli tiheydeltään varsin erilaista kuin ohjeen lanka, vähensin leveydestä silmukoita, mitä en tietenkään kirjoittanut ylös, enkä tietenkään muistanut silloin, kun aloitin toista kappaletta. Kevyttä purkamista siis. Koska en ollut täysin varma langan riittävyydestä neuloin alaresorin vasta lopuksi silmukat luontireunasta poimien. Ärsytyksen vuoksi en tehnyt hihoihin resoreita, vaan huolittelin ne ainoastaan i-cord reunuksella. Lankaa kului vain tasan 5 kerää, joten yksi pallero jää varsin rupsahtaneena hyllyyn odottamaan hamaa tulevaisuutta. Käsialani oli lisäksi ehtinyt reilussa vuodessa muuttua sen verran, että kappaleilla oli lopulta 5 senttiä eroa sekä pituudessa että leveydessä samoilla silmukkamäärillä. Maissi ei oikein ottanut venyäkseen pingotuksessakaan, mutta en enää alkanut purkaa tätä kovanonnen paitaa, vaan yhdistin kappaleet toisiinsa hellästi venytellen. Paidan hihat on tehty lepakkohihatyylillä, joten kun isompi kappale on etukappaleena, sen saumat vain vähän siirtyvät takakappaleen puolella ja kokonaisuus on yllättävän toimiva. Kuvassa näkyy miten nätisti raidat jatkavat kiertymistään toisessa kappaleessa, tai ainakin vaihdos olisi siisti, jos osaisi/jaksaisi tehdä nättejä saumoja... Olkasauma on syystä jäänyt kuvien ulkopuolelle :P

Paidasta tuli kaikesta huolimatta ihan käytettävä, vaikkei se sininen omin väri olekaan. Arvosana kasi miinus. Näitä voisi melkein tehdä toisen vähän onnekkaampana toteutuksena tosin :D