Hyrna

Lakkiaiset alkavat jo häämöttää, mutta valmisteluista ainakin juhlapuvustus on nyt kunnossa. Mekosta edustuskuvia tulee sitten myöhemmin, mutta huivi pääsee esittelyyn jo nyt ihan itsekseen.

Malli on nimeltään Hyrna Herborgar (ravelry), jonka ohje löytyy niinkin helposti kirjoittettavasta kirjasta kuin Þríhyrnur og langsjöl. Lankana minulla oli Greta and the Fibersin SAC-750, 100-prosenttista silkkiä oleva käsinvärjätty ohut huivilanka, jota kului 67 grammaa, elikkä erittäin tarkasti 2/3-kerä. Käytössä olivat 3-millin puikot.

Koska alkuperäinen huivi on tehty keskipaksusta villalangasta, lisäsin omaan Hyrnaani toistoja keskiosan timanttikuvioon. Niinpä reunusviuhkoja on minulla 11 ohjeen yhdeksän sijaan. Tämä on ensimmäinen neulomani V:n-mallinen huivi, joten pingotuksen kanssa oli taas melkoinen säätäminen. se onnistui kauniimmin, kun käänsin kärjet sirppimäisesti, mikä ei muistaakseni kuitenkaan ole ohjeen alunperin tarkoittama muoto. Onneksi silkki kuivui sen verran hitaasti, että oli aikaa veivata nuppineuloja edestakaisin. Neuloja piti muutenkin ostaa roimasti lisää, sillä päättelyreunan virkkauslenkeistä jokainen piti pingottaa erikseen nätin lopputuloksen saamiseksi.

Huivin ainoa miinus tuli selväksi jo aiemmasta postauksestani. Lanka oli jo vyyhdillä niin sotkussa, etten ollut vastaavaa koskaan nähnyt. Keriminen ei onnitunut millään, sillä vyyhdin kierrokset eivät kulkeneet järkevästi, vaan lanka teki ihmeellisiä lenkkejä itsensä kanssa ja vaihtoi suuntaa jatkuvasti. Melko heti lanka oli pelkkä iso takkukasa. Ainoa toivo saada lanka neulomiskuntoon näihin juhliin oli ottaa raa'asti sakset käteen. Niinpä kerällä lanka oli sitten 3-10 metrin pätkinä (Lankaa yhteensä 750 metriä, siitä voi laskea montako palasta suurin piirtein tuli...) Koska solmuja oli PALJON, niin en jaksanut kuvitellakaan tekeväni mitään hienoja yhdistelyjä tai päättelyitä. Onneksi silkki on kovaa kuitua, joten tein pelkästään mahdollisimman tiukkoja solmuja, joiden päät lyhensin pingotuksen jälkeen niin lyhyiksi kuin uskalsin. Eivät ne pahasti tuolta erotu, kunhan vain pysyisivät kiinni...

Hyvän in-action kuvan saamiseksi piti kuvausassistenttina käyttää äidin takapuolta selkäpuolta, kun eihän se osannut minua neuvoa pitämään käsiä oikealla korkeudella. Huivin lopullinen koko on tosi passeli ja se on ihanan kevyt ja ilmava.V-muoto saa sen pysymään loistavasti hartioilla. Ohje oli kirjoitettu aika lailla mutkat suoraksi -menetelmällä ja lisäksi minulta puuttui kaavion merkkien selitys, mutta lopputulos on aivan ihana ja todella kaunis. Melkein tekisi mieli tehdä toinen, solmuttomasta langasta tosin :D Niin ja H-kirjainkinhan se tuli tällä kuitatuksi!