Kesäinen asuste?

Kesäkuun I-neuleeksi oli useampikin visio ja vaihtoehto (ensisijaisesti In the Pink ja Inspire me -huivit, ravelrylinkit), mutta kumpikaan ei sittenkään oikein napannut. Lisäksi huomenna lähden riparille yövalvojaksi ja juhannuksen jälkeen lastenleirille avustajaksi, joten isoon huiviin ei sitten ehkä oikein olisikaan aikaa. Piti siis ottaa työn alle jotain pienempää.

Pitkänmallinen kaulahuivi on ollut suunnittelun alla jo pidempään ja lisäksi hinkusin päästä heti neulomaan kehräämäni langan (minulla ei ole sitä ongelmaa, että kehruille ei keksisi käyttöä :P). I:llä ei kuitenkaan alkanut mitään hyvännäköisiä kaulahuiveja, joten nyt tuli minun kohdalleni aakkoshaasteeseen ensimmäinen soveltaen saatu projektikirjain, sillä annoin huiville nimeksi Ihan Ite!

Huivin pintaneuleeksi valitsin kolmiuloitteisia kuutiota luovaa pintaa. Näkyy tuosta kuvasta, jos näkyy. Värit käyttäytyivät todella nätisti neuloessa. Ainoa vika on, että täysvillainen hahtuva on melkoisen karkeaa, joten tuota täytynee pitää takin päällä. Neulos on myös melkoisen jäykkää, ei ollenkaan niin laskeutuvaa ja pehmoista kuin olisin tahtonut, olisi kai pitänyt valita paksummat puikot kuin 3,5... Jonkin jännän parafysikaalisen ilmiön onnistuin myös luomaan, sillä kun punnitsin kerratun langan, se painoi tasan 100 grammaa. Valmistuneen huivin paino on kuitenkin 114 grammaa ja ylikin jäi pikkuinen pätkä. Pitäisikö siis ottaa yhteyttä CERNiin vai ostaa uusi digivaaka? :D

Lopuksi hyvinpitelyilmoitus minua taas kohdanneesta onnenpotkusta. Nipi piti blogissaan arvontaa ja onnetar valitsi minut suosikikseen jo kolmatta kertaa vuoden sisään! Puuvillainen pipo on erityisen mieluinen, sillä sellaiselle olisi tänä keväänäkin ollut todellista tarvetta. Oransseissa tuikuissa on kiva väri ja sukkalankaakin tarvitsee aina (sanoo hän, joka ei ole neulonut ohuita sukkia vuoteen... ups). Kiitos siis vielä kerran!