Loma tai jotain sinnepäin

Koska teologinen on humaanein (ei humanistisin! toim.huom.) tiedekunta ikinä, olivat minulla 1. periodin tentit ohi jo viime viikon torstaina eikä väliviikolle jäänyt yhtään mitään opiskeltavaa. Paitsi yksi HOPS-essee, mutta sitähän ei lasketa opiskeluhommaksi, eihän? Minulle tuli siis viikko lomaa, josta ensimmäiset kolme päivää pitivät sisällään kaikenlaista järkkäilyä, jota nyt muuten vaan ei ole saanut aikaiseksi, sekä neulomista Pasilan kera (pikkuisen mielenterveys kyllä kärsii, kun katsoo kolmessa päivässä kaksi tuotantokautta...)

Maanantaista torstaihin aikaa tuli kuitenkin vietettyä Pohjanmeren toisella puolella, suomeksi sanottuna Lontoossa, jonne myös koko muu perhe saapui omasta osoitteestaan. Koska Lontoossa olimme käyneet jo aiemmin, niin pakollisissa nähdävyyksissä ei enää tarvinut ravata, mutta olympiakylä tuli nähtyä ja Big Beniä moikattua. Minusta parasta oli ehdottomasti kuitenkin Hiirenloukku-näytelmän katsominen. Tarina oli hyvä ja dialogi hauskaa. Käytetty kielikin oli riittävän helppoa, joten koko tarina tuli ymmärretyksi. Suosittelen kaikille! Koska minä en hirveästi valokuvaamisesta tykkää, niin reissun kuvat ovat toisten kameroissa. Korvaan ne nyt puhumalla langasta ja lankakaupoista!

Loop-niminen kauppa löytyy läheltä Angelin metroasemaa söpöltä pikkukujalta. Sen kahdessa kerroksessa on tosi hyvä valikoima lankoja ja neulekirjoja. Jotain kummallisia hörselölankoja löytyy, mutta paljon on tunnettujen merkkien laatulankoja. Wollmeisea oli myös tarjolla! Minä en jostain syystä löytänyt yhtään kivaa väriä tarjolla olevista (!), mutta seuralaiset kyllä. Ylemmän kuvan Fyberspathesin scrumptious lace on kotoisin Thamesin eteläpuolella sijaisevasta I knit -kaupasta, jonne pääsee kätevimmin Waterloon asemalta. Sekin on täynnä laadukkaita lankoja ja kirjoja.

Majapaikkamme lähellä ollut Prick Your Finger oli harmittavasti kiinni, sillä ainakin nettisivujensa mukaan se olisi ollut täynnä puhtaasti englantilaisia lankoja. Kuvan Noro Kirarat tulivat mukaan John Lewisin tavaratalosta Oxford Streetiltä, jonka lankaosasto oli mielestäni kutistinut viimekertaisesta. Iso se on tosin edelleen, täynnä Noroja ja Rowaneita.

Silläkin uhalla, että muut ovat yhtä kyllästyneitä kuin minä kuulemaan, että Suomeen satoi lunta torstaina ja perjantain välisenä yönä, sanon, että olen siitä ihan luvattoman innoissani! Helsingin typerän leudon syksyn jälkeen koko kaupunki alkoi heti tuntua paljon kotoisammalta, kun vuoden ajan lämpötila oli sitä, mitä sen pitäisikin olla. Sääli, että lumi ei varsinaisesti vielä tullut jäädäkseen, mutta sainpahan lisäaikaa talvivarusteiden esiin kaiveluun. Tuo kuva on Kaisaniemen puistosta, jossa oli mielestäni supernättiä, kun maassa oli yhtä aikaa keltaisia lehtiä ja puuterilunta!