Pöllöjä päällä

Sain pöllöpaidan valmiiksi jo sunnuntai-iltana, mutta pari päivää arvoin laittaisinko pöllöille silmät vai enkö. Päätin sitten kuitenkin antaa paidan olla ihan tuollaisena. Kaksi päivää sitä tuli jo koulussa testattua päälläkin ja kehut kerättyä :P Tosi lämmin ja ihana paita, mutta Alfa on aika kutittavaa lankaa ja tiukkojen hihojen takia allekaan ei oikein pitkähihaista paitaa mahdu. Vaikka kauneuden eteenhän aina vähän tietenkin voi kärsiä. Alfa myös on nyppääntyi aika tavalla - kahdessa päivässä pinta muuttui jo ihan nukkaiseksi. Nyt pitää vain odotella Ravelympics mitalia :)

Kohti pöllöjä

Koulussa oli mukavan rento viikko, kun torstaina oli penkkarit ja perjantaina vanhojen tanssit, niin tunneilla ei turhan paljoa tarvinut olla. Olinkin sitten lähinnä poikakaverin luona ja me katsoimme kaikki kolme Matrix-leffaa putkeen. Olivat aivan älyttömän hyviä, tahtoo katsoa uudestaan joskus :D

Olympianeule edistyy varmasti eikä edes kovin hitaasti. Toisen hihoista neuloin jo kerran kainaloon asti, mutta se oli liian tiukka, joten purkuun meni. Numeroa isommat puikot ja uusi yritys. Koska olympialaisten tarkoitus oli haastaa itsensä, niin minä haastoin sitten itseni opettelemaan magic-loop tekniikan. Eihän ollut edes vaikeaa ja tosi siistiä jälkeä tulee. Hihat ovat nyt puolivälissä, joten tänään voisi yrittää neuloa ne loppuun, jotta pääsen tekemään niitä ihania pöllöjä! Tämä aamukin on jo ehtinyt olla melkoisen neulepainotteinen, sillä käänsin Perusviuhkojen ohjeen englanniksi. Sitä kun oli kahden päivän sisään jo kahdesti pyydetty, niin olihan se pakko :D Toivottavasti siitä nyt joku jotain selvää saa - ei ollut englanti oikein terässä näin aamutuimaan...

Postia taas

Olin taas turhan myöhään tulossa eilen kotiin ja siellähän minua sitten odottelikin taas kortti isokokoisesta kirjeestä. Tänään siis suoraan koulusta postiin ja pakettia hakemaan.

SNY:ni helmikuun virallinen paketti piti sisällään kaikkea mahtavan kivaa: Jugurtticashewpähkinöitä, joista tykkään ihan älyttömästi, mutta pitkään aikaan en ole ostanut. Ilmeisesti salmiakkeja, jotka näyttävät ainakin tosi hyviltä ovatpa sitten mitä tahansa. Suklaalusikan, jota sekoitetaan kuumassa maidossa ja se sitten sulaa sinne. Eräs ystäväni kertoi saaneensa tällaisen nimipäivälahjaksi ja idea kuulosti minusta niin mahtavalta, että mietin, mistä saisin itse samanlaisen ja nythän minä sitten sain :) Vaaleanpunaisen kukanmallisen silmukkamerkin, joka onkin sitten ensimmäinen oikea silmukkamerkkini. Kaksi piristävillä teksteillä varustettua tiskirättiä. Kissakortin ja kaksi kerää Marks&Kattensin Diva-lankaa. Efektilangoista minulla ei suurta kokemusta olekaan, joten katsokaan mitä noista keksin. Kiitos ihan älyttömästi kaikista kivoista jutuista SNY :) Odotan jo innolla, että pääsen näkemään mitä seuraava paketti on syönyt :D

Ja kun kerran kamera tuli kaivettua esille, niin samantien kuva olympianeuleestakin. Äärimmäisen mielenkiintoinen tummanharmaa ja sileä villapaidan vartalo-osa. Ihan kohta paita on menossa kainaloissa ja pääsen kokeilemaan elämäni ensimmäisen kaarrokkeen tekoa, jee :)

Yhden illan juttu

En ole jaksanut kameran kanssa heilua, joten olympianeuleestani ei ole vielä kuvia. Aluksi neuloin päivän verran oranssista alpakasta huivia omalla ohjeella, mutta siitä oli tulossa ihan väärännäköinen, joten purin sen. Suunnitelma B:tä ei ollut tehtynä, joten piti turvautua Ravelryn jonosta ohjeeseen, johon olisi lanka jo valmiina. Puikoille pääsi sitten pöllöpaita tummanharmaasta Alfasta.

Pääsen myös vihdoin laittamaan kuvan jo tammikuun alussa valmistuneista lapasista, jotka tosiaan tulivat valmiiksi yhdessä illassa. Lapasten uusi omistaja saikin lapasensa vain vähän reilun kuukauden myöhässä syntymäpäivästään. No mutta ei se mitään. Lankana sähkönsininen Novita Mambo, jota on tuhottavana vielä viiden kerän verran... Malli villaeläimen Pescovegetarian mittens eli minulle Kalansyöjän lapaset. Tosi kiva ja näyttävä malli. Tällä voisi tehdä uudestaankin lapaset.

Postia minulle

Koeviikon loputtuakin pitäisi ilmeisesti tulla ajoissa kotiin, sillä yhdeksän jälkeen minua odotti kotona kortti isokokoisesta kirjeestä. Ei muuta kuin tänään koulusta suoraan postiin :D

Kirje oli arvattavasti SNY:ltä ja piti sisällään koristesydämen, mansikan tuoksuisen käsisaippua ja kortin, jossa toivotetaan muu-kavaa ystävänpäivää. Kiitos toooosi paljon SNY, ihana paketti :)

Viikonloppuna sain inspiraation alkaa koota omaan reseptikansiota, johon kerään kaikki hyväksi havaitut reseptit. Niitten läpikäyminen aiheuttaa sitten tietenkin armotonta karkkihampaan kolotusta, joten tämä tyttö taitaa tänään leipoa jotain, kunhan taas läksyiltään ehtii...

Sijaistoimintaa tämäkin

Koska koeviikko on menossa, niin viimeisen viikon aikana olen luonnollisesti tehnyt huomattavan paljon kaikkea aikaa vievää, joka ei edistä kokeisiin lukua mitenkään, kuten nukkunut kahdesti päiväunet, käynyt kävellen kaupassa parin kilometrin päässä, etsinyt kesätöitä ja asentanut koneelle Skypen. Kaksi koetta onneksi enää jäljellä, tosin ne ovatkin sitten ne vaikeimmat...

Edellisessä päivityksessä mainittu turkasen hitaasti etenevä työ päätyi purkuun, mutta idea saa kyllä vielä toisen tulemisen jossain muodossa kevään aikana. Jotain uutta tekisi mieli aloittaa, mutta taidan säästää uudet projektit viikon päähän Ravelympicsiin. Sillä aikaa pitää neuloa jotain keskeneräistä, kuten melkein UFOutunutta boleroa.

Koeviikko edessä

Seuraavat seitsemän arkipäivää kuluvat taas tehokkaasti kokeisiin lukien. Tämän koeviikon jälkeen tältä tytöltä onneksi loppuvat biologian ja psykologian opiskelu todennäköisesti loppuiäksi. Biologia on kyllä kivaa, mutta kaikkea ei voi opiskella. Ajanpuutteen takia venäjän opiskelukin jää kahteen kurssiin (sori vaan ope, saat valita uuden lellikin :D). Kokeet ja 2,5 millin puikot ja 290 silmukkaa per kerros ovat myös yhdistelmä, joka aika tehokkaasti eliminoi uusien neuleiden valmistumisen. Kuvia siis sitten joskus kun on jotain valmista :)

Kulttuuria

Viimeisen reilun viikon aikana on tullut harrastettua kulttuuria poikkeuksellisen paljon. Viime viikonloppuna kävimme katsomassa Havukka-ahon ajattelijan elokuvissa. Pidän todella paljon Havukka-ahon ajattelijasta kirjana (tein siitä jopa kirjallisuustutkielman yläasteella) ja sen pohjalta elokuva oli mielestäni huono. Siis ihan kylmän raa'asti sanottuna huono. Elokuvaan ei ollut saatu tavoitettua kirjan rauhallista metsäkäveleskelytunnelmaa, vaan kaikki tapahtumat ja keskustelut oli jotenkin toiminnalistettu. Lisäksi elokuvan juonessa oli painotettu kirjan kannalta epäolennaisia kohtauksia. Elokuvassa Konsta on traaginen äpärälapsi, joka on jotenkin ihmeen kaupalla onnistunut sivistämään itseään jotenkin. Kirjan Konsta on mukava vanhahko mies, jolla on hyvä huumorin taju ja hän ymmärtää, että ihmisen tausta ei kerro henkilöstä vielä mitään. Minusta myöskään Kai Lehtinen ei osannut luontevasti esittää Konstan puheita ja ajatuksia. Paljon parempi valinta hän silti oli rooliin, kuin mitä Pirkka-Pekka Petelius olisi ollut.

Samoin viime viikonloppuna oli ohjelmassa teatterikäynti, joka kuului äidinkielen kurssin ohjelmaan. Tarkoitukseni oli katsoa Sotaturistit, mutta näytäntö oli peruttu. Olin tietenkin paikalla vain muutama minuutti ennen näytelmän alkua, mutta onnistuin vaihtamaan lippuni yhtä aikaa alkavaan Kaaokseen. Näytelmä oli ihan ok. Ehkä vähän turhan perinteinen tarina, joka sitten oli vedetty vähän liian yli. Kolme työn, perheen ja omien halujensa välissä tasapainottelevaa naista, "joiden elämässä kaikki alkaa kasaantua ja seurauksena on kaaos".

Tänään olin taas elokuvissa katsomassa uuden Sherlock Holmes elokuvan. Ja tykkäsin kovasti. Elokuvana täysin mainoa toimintaleffa, jossa oli sopivasti huumoria, "tasaisia osuuksia" ja Holmesmaisia päätelmiä. Ja onneksi elokuvaa ei oltu pilattu liialla räiskinnällä ja tappelulla (vaikka niitäkin oli ajoittain runsaanlaisesti). Uskon kyllä, että kirjojen fanit voivat jopa vihata kyseistä elokuvaa, mutta minun mielestäni se oli hyvä ja minä kun tykkään muutenkin leffoista, jotka sijoittuvat historiaan.

Ai onko tämä muka neuleblogi? Mutta on minulla vähän neuleaiheista sisältöäkin. Aloitin tekemään Shettistä aiemmin syksyllä tekemäni huivin loppulangasta ja aloitin vähän yhtä toista salaisuus-juttua. Lisäksi sain huomata, että SNY-pakettien suunnitelu on vaarallista hommaa, sillä silloin on pakko mennä katselemaan lankoja, joita saattaa päätyä itsellekin :D

Neulehistoriikki

Tekee mieli blogata jotain, mutta mitään valmista ei ole. Joten kirjoitetaanpa sitten pienimuotoinen neulehistoriikkini.

Ensimmäinen oikea neuletyöni oli vaaleanvioletti pipo viitosluokan keväällä. Se oli 3 oikein 1 nurin -joustinta n. 80 silmukalla ja valmistui nopeammin kuin luokkakavereiden pipot 7 millimetrin puikoilla. Silti nurjan silmukan neulominen tuntui niin vaikealta, että neulominen ei saanut minua vielä silloin mukaansa.

Uusi yritys tuli seuraavana syksynä, kun syyslukukauden projekti oli tehdä itselleen poncho. Ponchon kaulusosa tuli yllättäen valmiiksi yhdessä oppitunnissa ja virkkaaminen vei kaksi seuraavaa ja hapsujen kiinnittäminen neljännen tunnin. Näin kuukaudessa minulla on poncho ja innostuin lopullisesti käsitöistä. Seuraavan puolentoista vuoden aikana tein yhteensä yli 20 ponchoa, jotka päätyivät joko omiin tai sukulaisten kaappeihin. Seuraavana syksynä koulussa neulottiin taas. Minä halusin oppia tekemään lapaset, enkä ihan tavallisia vaan suunnittelin niihin jo kirjoneuletähdet. Lapasten perään neuloin vielä sukat, jotka nekin onnistuivat vallan mainiosti.

Seiskalla tutuistuin myös neuleblogeihin erään sukualisen blogin myötä. Samalla tulivat tutuksi Ulla, Magknits ja Knitty. Melko pian sitten Blogilistalla oli jo monta luettavaa blogia. Minulla on uuden blogin löydettyäni tapana lukea kaikki kirjoitukset blogista ja sitten vasta laittaa se seurantaan, sillä minusta on mukava tietää mitä kaikkea blogin kirjoittaja on tehnyt. Kevätpuolella sitten yhdistin kaksi neuleuran rajapyykkiä. Neuloin ensimmäistä kertaa jostain muusta kuin Novitan langasta ja vieläpä englanninkielisellä ohjeella. Tämä ensimmäinen, sittemmin vähäksi aikaa ufoutunutkin neule, oli Magknitsin Jaywalkerit Stepistä. Jaywalkereiden omituinen kantapää tuotti lievää tuskaa englanniksi neulovalle, minkä takia ensimmäinen sukka sai odotella pariaan yli puoli vuotta. Odotusaikana (heh heh) neuloin ensimmäisen villapaitani (isot palmikot kaikissa kappaleissa) ja toisen kappaleen tähän ponchoon, jonka myötä opin pitsineulonnan alkeet.

Kasiluokan keväällä pääsin tettiin (työelämääntutustumiseen) paikalliseen lankakauppaan Villiinaan. Villiinan mukavan tädin kanssa oli kiva olla kolme päivää lankojen keskellä. Töitä ei kamalasti ollut, mitä nyt välillä sain kipittää varastosta etsimään tietyn värisiä vuosikertalankoja. Luppoaikana ehdin neuloa Sagittarian - elämäni ensimmäisen niskasta aloitettavan kolmiohuivin. Sitä ennen olin jo tehnyt kaksi perinteistä Fifiä.

Vuotta myöhemmin oli vuoro neule-elämäni isoimmalle jutulle, eli omalle julkaistulle ohjeelle. Viimeinen-huivin neuloin ysiluokan päättötyöksi ja jostain syystä päättötoditukseenkin tuli kässästä kymppi :D (pakollinen mainoskatko: Ullassahan ovat nyttemmin myös minun Perusviuhkat ja Karismalapaset. Mainoskatko päättyy)

Sitten Ravelrystä vielä. Löydyn siis siellä nimellä gluumu (paitsi että keväästä 2012 alkaen nimi on ollut iiduliinu :P toim.huom.). Olen sen käyttöön aivan addiktoitunut. Siellä on listattuna kaikki langat, kirjat ja lehdet mitä meillä on (ja ennen kuin joku utelias menee kurkkimaan ja järkyttyy siitä määrästä niin huomautus, että meidän talossa on kolme neulovaa naista). Jonoon merkkaa vain sellaiset neuleet mitkä varmasti teen lähitulevaisuudessa (joka on mukavan joustava käsite). Jonossa ei kuitenkaan kerralla saa olla yhtä sivullista enemmän tavaraa. Suosikeissa ovat sitten kaikki tielle osuneet kivannäköisen ohjeet. Keskeneräisten neuleitten edistymisprosentit päivitän heti, kun vain viisi prosenttia on valmistunut. Omien suunnittelujen sydänlukumääriä ja keskeneräisiä projektejakin kyttään vähän väliä.

Koska kuvituskuvat ovat jo loppuneet niin yritän lopettaa tämän kirjoittamisenkin. Syksyllä sain siis vihdoin luvan aloittaa blogin pidon ja nyt olen ihan innoissani osallistumassa sekä SNY:hyn että Ravelympicseihin. Toivottavasti näin pitkälle jaksoi joku muukin kuin SNY-parini :D

En nyt keksi mitään ruskeaa päiväjuttua...

Viime sunnuntaina valmistui peräti kaksi neuletta. Kuvaaminen jäi kuitenkin vasta tähän päivään. Ja toisesta valmistuneesta ei edes kuvia vielä, sillä se on tarkoitettu lahjaksi :D

Toinen valmistuneista oli GreenDay. Sen neulomiseen ei mennyt kuin vähän reilu viikko. Lankana käytin Araucaian Nature Wool Solidsia mustaruskeana (oikeasti värit ovat tosi lämpimät, kamera vaan ei näyttänyt tykkäävän niistä). Liiviin meni vähän toista vyyhtiä lankaa, joten lopusta saa vielä kivasti tehtyä jotain, kunhan vain ideoita ilmestyy. Lanka oli tosi kivaa neuloa, mukavan sujuvaa vaikkakin vähän karheaa. Yksi iso miinus oli kuitenkin, että lanka värjäsi kädet todella mustiksi neuloessa (on muuten vieläkin väriä sormitaipeissa, vaikka tämä siis valmistui jo sunnuntaina). Fiksuna tyttönä päätin liottaa neuletta, jotta ylimääräinen väri irtoaisi. Hämmästyksekseni liotusvesi pysyi täysin kirkkaana, väriä ei irronnut yhtään. Ilmeisesti väriaine on sitten rasvaliukoista tai jotain, joten loppulangasta tuskin kannattaa tehdä mitään ihoa vasten pidettävää.

Ainoa seuraus liotuksesta oli, että liivi venähti aika lailla pituussuunnassa. Siinä mielessä hyvä juttu, että helma olisi muuten ollut aika lyhyt, mutta nyt taas kaula-aukko meni vähän häiritsevän alas. Mutta ei haittaa, tykkään tosi paljon uudesta liivistäni! Tein liivin ohjeesta hieman poiketen pyörönä pääntielle asti, mikä mielestäni toimi hyvin, koska en yleensä saa saumoista niin siistejä, että ne viitsisi jättää keskelle etukappaletta. Ohjeesta pidin tosi paljon, tällaisen voisi melkein tehdä toisenkin, ellei maailmassa olisi niin paljon kivoja ohjeita, että samaa ei välttämättä viitsi tehdä :D

Siitä toisesta työstä sitten lisää, kun se on päätynyt uudelle omistajalleen.