Pirtsakka pipo

Viidesosa kouluvuodesta on mennyt jo ihan huomaamatta, mutta uskottava se on, että ensi torstaina alkaa tämän vuoden ensimmäinen koeviikko. Sen jälkeen blogikin täyttää vuosia, kun kerta perustin tämän ensimmäisestä koeviikosta selviytymisen kunniaksi. Paljonpa sitä on vuodessa ehtinyt värkätä. Pitäisi varmaan aloittaa joululahjapuuhastelu kohta...

Nöhvi-lapasten kaveriksi valmistui pipo samoista langoista ja samoilla puikoilla. Aluksi ajattelin tehdä piposta Wurmin, sillä olen nähnyt monta nättiä kaksiväristä teutusta siitä, ja kun lapasissakin on nurjaa ja oikeaa, niin Wurm olisi ollut hyvä kaveri lapasille. Loin silmukat ja tein maailman kauneimman pipon aloituksen Wurmin ohjeen mukaan. Lyhensin reunaa hieman ohjeen mukaisesta, eli neuloin 8 krs oikein, sitten yhden nurin ja 9 kerrosta oikein. Seuraavalla kerroksella neulottu osuus taitettiin kaksinkerroin ja aloitusreunasta poimittiin silmukat, jotka neulottiin samantien yhteen meneillä olevan kerroksen kanssa. Reunasta tuli ihanan napakka ja siisti ja kaikkea.

Seuraavalla kerroksella olisi sitten pitänyt aloittaa varsinainen Wurm-raidoitus, mutta en jotenkin keksinyt, miten sen saisi näyttämään nätiltä kaksivärisenä, kun en edelleenkään pidä siitä, että näkyviin tulee vääränvärisiä nurjia muhkuroita. Joten päätinkin tehdä pipon ihan tavallisena sileänä oikeana epätasaisilla raidoilla. Yritin lueskella Turn a square -pipon ohjetta sillä silmällä, että miten kerroksen vaihtumiskohdan saisi näkymättömäksi, mutta en oikein ymmärtänyt ohjetta ja kokeilin kaikkia keksimiäni tapoja, niin vaihtumiskohta näkyi edelleen. Prinssi ja puoli valtakuntaa sille, joka osaa selittää tekniikan selkeästi suomeksi :) Ratkaisin ongelman kuitenkin virkkaamalla lopuksi vaihtumiskohdan päälle ketjusilmukkaraidan, joka on mielestäni erittäin kiva yksityiskohta. Hieman kokematon pipon tekijä kun olen, niin en koskaan saa päälaen kavennuksia onnistumaan nätisti. Ensin neulon suoraa osuutta liian pitkään ja sitten kun en halua purkaa, niin kavennan liian jyrkästi, jolloin kaikista piposta tulee päältä muhkuraisia... Mutta harjoitus tekee mestarin ja niin edelleen. Aivan tosi kiva pipo kuitenkin. Lankaa jäi vielä sen verran, että jonkin pienehkön kaulajutun saisi tehtyä; pitänee konsultoida Ravelrya.

Kaksi viikkoa sitten kävimme naisvoimin tutkailemassa Lumoava Lanka -kauppaa, mikä on suhteellisen riskialtista, jos äiti on mukana :D Meidän perheessä on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus, että kun lähdemme jonnekin missä on lankaa, niin äiti ja sisko löytävät jotain kivaa ja minä en koskaan. Lankaan ei minulle tullut tälläkään kertaa kerääkään, mutta kiitos selailukirjojen sain äidin vakuutettua, että Stitchionary olisi erittäin tarpeellinen opus. Bookdepositoryn kautta meille kotiutuikin sitten kolme Stitcionarya. Knit&purl, Cables ja Lace pitävät kaikki sisällään monia nättejä mallineuleita. Minä olen ehkä enemmän pitsi- kuin kaapelityttö, joten vitoskirjasta löytyi ehkä eniten kivaa. Sääli, että yhteen työhön ei voi käyttää kovin montaa erilaista kuviota, sillä nyt joutuu tekemään kamalasti kaikkea, että saa kaiken nätin käyttöön.

Ja kotiutuipa sieltä Pohjanmeren takaa muutakin :D Sukkakirjojen hyllynvalloitus jatkuu edelleen, mutta onpa tällä kertaa muutakin kuin sukkia. Think Outside the SOX on aivan älyttömän upea kirja (katso kuvia Ravelrysta jos uskallat). Värit ovat aivan mahtavia ja sukat ovat todellakin niin ei-perinteisiä, että niitä tekee mieli kokeilla jo ihan sen takia. Sock Club on myös aivan mahtava. Sukat ovat klassisella tavalla kauniita ja ohjeet näyttävät hyvin selkeiltä. 60 Quick Knitsin taitto on minun makuuni aivan ihana. Värit ja asettelu ovat niin nättejä, että kirjaa tekee mieli vain selailla. Lisäksi sen kannet ovat ihana löllöt niin, että ei tarvitse pelätä kirjan selän murtumista ja rumaa törröttämistä. Nättejä malleja ei ole niin hirveästi, mutta koska kirja on niin nätti, niin ei se haittaa. Knitting 24/7 ei sen sijaan ole aiva minun makuuni (äiti tykkäs). Mallit ovat toki kauniita, mutta jotenkin vähän hajuttomia ja mauttomia (en tosin pureskellut kirjaa). Millonhan sitä ehtis tämänkin kaiken neuloa...

Kuvan vasemmassa ylänurkassa muuten linssiluteilee syksyn Ullaan menevä juttu. Parikin ohjetta on kuvia vaille valmiina, mutta pitäisi kehittää mallihenkilöitä jostakin, että pääsisi kerrankin itse ottamaan kuvat...

Nöhvi variaatio

Koska newfoundlandin koiria sanotaan nöhveiksi, niin kai New Foundland Mittsitkin voivat olla sitten Nöhvit.

Lankana käytin viime lokakuisilta Tampereen messuilta ostettua suomenlampaan villaa. Pikkuisenhan nuo tuoksahtavat lampaalta, mutta eivät mitenkään pahasti. Puikkoina käytin 3,5 millisiä. Lankaa kului viitisenkymmentä grammaa. Muuttelin hieman ohjetta mieleisemmäkseni. Harmaalla neulottujen kerroksien pitäisi olla ohjeen mukaan olla molempien nurjia, mutta en halunnut nurjia nyppyjä vihreinä, joten neuloin ensimmäisen kerroksen oikein. Kärjen ja peukalon sen sijaa pitäisi olla oikeita, mutta neuloin ne kokonaan nurjana. Tykkään siitä miltä nurja neule näyttää ja muutenkin tyyli on noin ehkä pikkuisen yhtenäisempi. Teen lapasten kaveriksi vielä pipon, joten edustuskuvia tulee sitten kokonaisena settinä.

Slaalom-takki

Joko opettajat ovat alkaneet antaa vähemmän läksyjä tai olen oppinut tekemään ne nopeammin, mutta viime aikoina iltaisin on jäänyt ihan kivasti omaa aikaa. Senpä takia täälläkin on taas jotain sisältöä.

Shalom Cardigan ihanasta leijonankeltaisesta Novita Temmosta tehtynä. Lankaa meni hieman kolmatta kerää, niin kuin olin ajatellutkin eli jonkin sortin pipon siitä jämästä vaikka saisi. Puikkoina käytin 7 millisiä pyöröjä. Napin suhteen täytyi käyttää hieman aivosoluja, koska nappivarastoni käsittää suurinpiirtein 20 pientä ja keskenään erilaista nappia. Tuon ison olin ostanut jo pari vuotta sitten yhteen toiseen villatakkiin, jonka kiinnitykseen päätin sittenkin käyttää solkea, joten nappi jäi käsityökorin pohjalle pyörimään, mistä se sitten jonkin aikaa kestäneen kaivelun ja muutaman "aijaa tällasenkinko mä oon tehny" -jälkeen löytyi.

Vaikka ohje olikin kiva, kun yhden neulotun kappaleen jälkeen oli koko takki jo valmiina, niin minulla oli jostain syystä suunnattomia vaikeuksia saada silmukkamäärät täsmäämään. Kaikilla kolmella lisäyskerroksella ohjeenmukaiset lisäykset eivät osuneet oikeilla kohdille ja silmukoita oli aina liian vähän ohjeessa ilmoitettuun nähden. Niinpä sitten seuraavalla kerroksella lisäilin vähän omiani, että sain oikean määrän silmukoita puikoille. Kun sitten tuli kerros, jolla pääteltiin hihansuut, oli silmukoita yllättäen reilu parikymmentä liikaa. Ihme homma, kun joka kerroksella olin kuitenkin tarkistanut, että en ollut luonut silmukoita esimerkiksi kymmentä liikaa... No, päättelin sitten hihojen kohdalla vain vähän enemmän silmukoita, jotta loppuneuleessa silmukkamäärä olisi oikea. Ylimääräinen tila yläkaarokkeessakaan ei haittaa, kun koko 32' ei ihan ole minun kokoni normaalisti :D

Loppujen lopuksi hiha-aukot olivat kuitenkin vähän turhan laajat, joten ompelin niitä hieman kiinni etukappaleen puolelta. Sauma erottuu vähän, mutta ei mitenkään pahasti. Kaikenkaikkiaan ihana takki ja ilmeisesti onnistunut myös suuren yleisön mielestä, koska keräsin sillä kivasti kehuja koulussa tänään :)

Minä ite!

Tarvikkeemme ovat:

Ihana puinen värttinäni, punamustaa meleerattua hahtuvaa ja värttinään sidottu alkulanka.

Parin viikon silloin tällöin harrastetun kehräämisen jälkeen:

42 grammaa itsekehrättyä ja -kerrattua lankaa, joka on paksuudeltaan suurin piirtein Isoveljen luokkaa.

Kaksi Pasila-jaksoa, 930 neulottua silmukkaa ja 9 ketjusilmukkaa myöhemmin:

Mukavan paksu patalappu.

Tosiaan, kehräämisen oppiminen oli hauskaa ja yllättävän helppoa. Takaan, että kuka tahansa osaa :) Minä ainakaan en vaan voi kovin pitkään kehrätä yhdellä kertaa, koska vasenta kättä joutuu pitämään koholla koko ajan, mikä jumiuttaa hartiat nopeasti ja tehokkaasti. Kehrääminen on myöskin vähän turhauttavaa, koska yhdessä erässä voi kehrätä vain sen verran lankaa, kuin mikä ylettyy kohotetusta kädestä lattiaan ja sitten pitää purkaa langan kiinnitys värttinästä, keriä sen ympärillä vähän lankaa ja kiinnittää lanka uudelleen. Enin osa ajasta menee siis muuhun kuin itse langan muodostamiseen. Kertaaminen oli myös vähän hankalaa, koska paksu lanka ei meinannut pysyä värttinän päässä koukussa. Yllättävän hyvin onnistuin kuitenkin kehräämään kaksi saman kokoista esilankakerää, sillä toisesta jäi vain pari metriä yli. Harmi sikäli, että sitä ei oikein taida saada mihinkään... Kehrääminen myös luonnollisesti syö vähää neulomisaikaa. Kahdesta koulupäivästäkin on jo ehtinyt huomata, että on lukion toisella vuodella, sillä tehtäviä alkoi heti kertyä ihan eri malliin kuin viime vuonna. No, kyllä se tästä.

Tiskirätei ja lumpui

Eilen illalla valmistui Allhemp 6:sta nelimillisilllä puikoilla tähtitiskirätti. Lankaa kului 27 grammaa. Ohje on Starfish Cloth, mutta oikeastaan tuo ei meritähti olisi, koska niillä on aina viisi sakaraa...

Esittelemättä on myös aivan kesän alussa valmitunut tiskirätti. Lanka, puikot ja langankulutuskin ovat samat, ohjeena vain Lacy Round Cloth.

Kumpikin on päätynyt lahjoiksi. Kotiinkin pitäisi kyllä tehdä muutama uusi rätti...

Kaikkea kivaa

Palattiin tässä illansuussa muutaman päivä Etelä-Suomen visiitiltä tuttavien luota. Onneksi ukkosmyrsky ei sattunut meidän reitillemme ollenkaan, mutta radiosta sai ukkosvaroituksia kuunnella enemmän kuin tarpeeksi...

Ennen reissuun lähtöä olin töissä pesäpalloleirillä keittiöllä tiskaamassa. Työ oli oikeasti rankkaa ja työajat ja työn teettämismäärät eri henkilöillä suhteellisen epäreiluja, mutta tulipahan vähän rahaa tienattua. Vapaa-ajalla valmistui sitten vielä yksi Sheldon. Edellinen kilpikonna jää sittenkin meille kotiin, kun annoin sen siskolleni rippilahjaksi, joten vaihtarikaverille piti tehdä uusi. Tähän Sheldoniin piti ostaa tummanvihreää Mandarin Classicia varastosta kaivetun Tennesseen kaveriksi. Vaikka lanka oli saman paksuista ja puikot samat kuin edellisessä Sheldonissa, kului lankaa huomattavasti enemmän kuin edelliseen.

Sitten siihen reissuun. Suurin osa ajasta oltiin Turussa, jossa tuli käytyä useammassakin museossa. Minä kävin vaihtuvan kokoonpanon kanssa kolmessa paikassa; Aboa Vetuksessa, jossa on kaivettu esiin keskiaikaisia taloja ja muuta tavaraa; Tuomiokirkossa ja kirkon museossa, jotka molemmat olivat todella vaikuttavia paikkoja; sekä aivan ihanassa Luostarinmäen käsityöläismuseossa, jossa on alkuperäisessa asussaan säilytettyjä käsityöläisverstaita.

Vikkeltä (niinkuin Turussa sanotaan) löytyi todella hieno kotimainen neulekirja uutuus. Neulekirja Tähkäpää ja muut lempineuleet -kirja on ihanan värikäs ja takakansikin mainostaa, että mallit ovat pääasiassa kokeneille neulojille. Tuolta haluan kyllä vaikka mitä - suosittelen selaamaan, jos teos kävelee jossain vastaan.

Sitten sokerina pohjalla, käsityöläismuseon tuliainen itselle. Käsintehty värttinä! Ihana! Nyt pitäisi vain löytää villaa tai hahtuvaa jostain päin kaupunkia, että pääsisi kokeilemaan osaako tuota pyöritellä oikein :)

Mustikanpoimija ulkoavaruudesta

Talon ympärysmiljöön esittely jatkuu, kun talon taakse metsikköön oli tipahtanut taivaalta muukalainen, joka kuitenkin vaikutti ilmeisen ystävällismieliseltä. Puuta vasten huilattuaan ufo innostui poimimaan mustikoitakin.

Ufon ohje on Suuresta Käsityölehdestä 10/08. Se on tehty kokonaan kankaan lopuista ja muista ylijäämätarvikkeista. Naaman molemmat osat, maha, vasen jalka ja oikea käsi ovat askartelukäyttöön hommattuja sisustuskankaan paloja,joista olisi ihan kiva jo pikkuhiljaa päästä eroon, oikea käsi ja vasen jalka puolestaan ovat siskon hamekankaita. Saparot on letittetty Tennesee-langan jämistä ja silmät ovat jotain muinaismuistoja aivan liian pienestä nappivarastostani.

Takaapuolella olevissa kankaissa on paloja parista t-paitajämästä, valmistumatta jääneestä topista ja äidin juhlamekosta. Kaulahuiveissa on marsumme mökistä ylijäänyttä kangasta. Koko kunniaa en tästä otuksesta voi viedä itselleni, sillä siskoni käänsi ja täytti ufon, kun minä puolestani ompelin. Huivit ovat myös kokonaan Helmin tekemät.

Ainoa lähiaikoina valmistunut lankatyö, ei ole edes lankaa vaan matonkudetta. Meillä on erivärisiä matonkuteita laatikollinen ja minua huvitti tuhota niitä vähän, joten virkkasin tuollaisen nyssykän, johon kului tuo sininen väri sitten loppuun. Saa nähdä keksinkö mitään käyttöä korille...

Söpö ötökkä

Äiti valittaa, kun suurin osa puutarhaa on jo esitelty neulekuvissa, niin meninpä sitten tällä kertaa valloittamaan uuden kuvausalueen eli salaattipenkin :D

Salaattipenkkiin pääsi möyrimään nälkäinen kilpikonna, jonka ohje tietenkin on Sheldon Knittystä. Tein viime syksynä jo yhden Sheldonin tuoreelle vauvalle ja siihen käyttämästäni kahdesta kerästä Avanti Cottonia jäi jäljelle täsmälleen 50 grammaa. Peukut pystyssä rupesin tekemään tätä toista ja pienensin puikkokoon 3 mm, koska edellisestä kilpparista näkyivät täytteet vähän läpi.

Kun vaaleanvihreä lanka riitti juuri ja juuri kilpeen ja kilven pohjaan, alkoi syke taas vähän nousta. Päätin tehdä jalat viimeisenä, sillä niihin olisi hätätilassa voinut käyttää jotain muutakin lankaa, mutta lopulta jalkoihinkin jäi lankanöttönen. Ei mikään kamalan iso, mutta jaoin sen tasan neljään osaan ja muutin jalkoja sen verran, että aloitin ne kärjestä ja neuloin niin pitkiksi kuin lankaa riitti. Vähän töpöt jaloista tuli ainakin ohjeeseen verrattuna, mutta eikö ne kilpikonnat aika lyhytjalkaisia olekin?

Tämäkään söpöliini ei jää minulle, vaan sen saa kaverini, joka lähtee syksyllä vaihtoon Ranskaa, ja jonka oma oikea kilpikonna jää kotiin. Pääsinpähän minäkin taas söpöllä tavalla eroon jämälangasta.

Uusi lempparihuivi

Heti kun vähän uhkailee, ettei mikään valmistu, niin samantien saa jotain loppuun... :D

Huivi on malliltaan Gail ja lankana käytin Noro Kureyon Sockia. Näytän viimeaikoina erikoistuneen valitsemaan juuri ja juuri riittävän määrän lankaa, jolloin muutamilla viimeisillä kerroksilla saa toden teolla jännittää langan riittävyyttä. Onneksi nyt lankaa jäi sentään parin metrin nöttönen yli. Puikkoina minulla olivat 4,5 pyöröt.

Gailin ohje tuntuu aiheuttaneen ongelmia lähes kaikille sen neuloneille. Minunkin olisi ollut aika mahdotonta neuloa reunuskaaviota ilman uusiksi laadittua kaaviota. Olisin kyllä itse varmaan päätynyt samaan lopputulokseen, mutta kuitenkin. Niille, jotka sattuvat apua Gailin kanssa joskus tarvitsemaan, niin tiedoksi, että linkki uusittuun kaavioon on tässä (se ei siis todellakaan ole minun tekemäni). Useimmat eivät myöskään ole tykänneet keski- ja reunasilmukoiden puutteesta, mutta minusta huivista tuli ilman niitä todella nätti.Yleensä teen samalla ohjeella vain yhden kappaleen neuleita, koska ihania malleja on niin paljon, mutta tämä ohje on niin kaunis, että voisin harkita tekeväni toisenkin Gailin!

Huivia en pingottanut juuri yhtään, mitä nyt kastelin ja sitten laitoin vähän nuppineuloja, jotta se kuivuisi oikeaan muotoon. Näin kokokin on juuri sopivan kaula- ja hartiahuiviksi. Noro on ihanan tuntuista päällä ja neuloessa ja värit ovat aivan älyttömän namit. Tästä tulee ehdottomasti uusi lempihuivini, joten pitää varmaan alkaa kehitellä talven varalle tähän huiviin sopivia lapasia ja pipoa :)

Kuvatonta taas

Lähdin juhannuksena ex tempore -reissulle Helsinkiin ja junassa kumpaankin suuntaan oli hyvää neuleaikaa. Siellä puikoille pääsi äidin tilaama huivi, jolla ei kyllä edelleenkään ole mitään toivoa olla valmiina siskon rippijuhlissa. Tylsistymisen ja seitinohuen langan aiheuttaman sormien säryn varalta mukana oli toinenkin työ, jossa sekä langat ja ohje ovat SNY:ltäni peräisin. Kyseinen ohje kuitenkin tarvitsi niin paljon säätämistä, että maissinen paitani on edelleen ihan alkutekijöissään. Kuuden työn loukussa säätäminen ei ole valmiiden töiden kannalta kovin tehokasta, joten kuvia ei ehkä vähään aikaan tule. Onneksi jalkapalloa tulee vielä viikon verran, joten neuleajasta ei ole puutetta :P

Tämä viikko puolestaan kului 10-leirillä isosena. Porukka oli älyttömän mahtava ja viikko meni nopeasti. Sää suosi teltoissa nukkumista ihan kivasti, viimeisen illan ukkosmyrskyä lukuunottamatta. Vaatteet päällä järveenkin hyppäämistä tuli kokeiltua :) Yö omassa sängyssä omassa rauhassaa tuntui kuitenkin erittäin mukavalta pitkästä aikaa.