Lisää lahjoja

Kaikki muut tuntuvat pitävän jouluna bloggaustaukoa, mutta minä olen täällä, kun nyt on kerrankin aikaa puuhata koneella!

Kummipojalleni neuloin lahjaksi hupparin ja housut. Takki on ohjeesta nimeltä Snug (ravelry). Neulaisin sen neljässä päivässä. Lankoja työssä on kaksi, yhtä aikaa neulotut Sandness Alpakka ja teetee Alpakka. Sandnesia kului melkein kaksi kerää ja teeteetä vähän päälle yksi 6-millisillä puikoilla. Lisäksi kolme pientä duffelinappia, joiden huolellisesta kiinnittämisestä tuli melkoista luentoa :D Takissa on hauska yhtenä palana neulottu rakenne, minkä ansiosta väliaikaisia aloituksia ja päättelyjä tuli taas opeteltua monta uutta lajia.

Takin kaveriksi tein housut Kanoko Pants-ohjeella. Näissä lankana pelkkä Sandnesin Alpakka, jota kului puolitoista kerää 4,5-millisillä puikoilla. Näitä neuloin myös visiitillä Silmukkaseurassa. Silloin jo ihmettelin ohjeessa olevaa kerroksen vaihdoskohtaa keskellä etukappaletta, mutta eipä se liian paljon onneksi näy valmiissa työssä.

Vaatteet ovat toivottavasti oikeaa kokoa, kun ei näistä pienistä ole minulla edelleenkään oikein mitään hajua. Alpakkaa oli tosi ihana neuloa, sillä en ole koskaan ennen saanut mitään alpakkalangasta tehtyä valmiiksi. Monta aloitusyritystä on kyllä ollut... :D

Seuraavissa neuleissa jännitysmomenttia tuotti taas minulle tuntematon suurempi neulekoko. Kuinka valtavat voivat oikeasti olla numeron 44 sukat? Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, jos tunnistat sukissa olevat logot! Näissä sukissakin pääsi opettelemaan uutta tekniikkaa, kun yrityksen, erehdyksen ja purkamisen kautta tuli opittua silmukoiden jäljittely, mikä on kyllä ehdottomasti tosi kiva tekniikka. Käsityöurani alkoi aikanaan juuri kirjomisella, joten jäljittely oli hauska paluu jonnekin kaukaisuuteen.

   

Seiskaveikasta 3,5-millisillä tein ensin perussukat 14 silmukalla per puikko. Sukan suihin tein eriväriset raidat ja samoin sukkien päälle sinisen ja oranssi portalin, joihin piirtelin itse kuvion. Portal on loistava tietokonepeli, jonka sain lahjaksi vuosi sitten jouluna, ja jolle löytyy faneja myös miespuolisesta lähipiiristä. Taisivat nämä sukatkin aiheuttaa fanitusta ;)

Samaa sarjaa jatkavat toisetkin lahjasukat. Speksit täsmälleen samat, mutta näissä on kuviona lambda-symboli, joka on puolestaan toisen pelin, Half Lifen, tunnus. Tämä kuvio ei ole omaa käsialaa, vaan löytyi joltakin peliaddiktien foorumilta, jossa kuitenkin näytti olevan myös käsitöihin taipuvainen siipi. Jalkaan päätyivät nämäkin sukat mieluusti :)

Yhdet joululahjasukat pitää vielä tehdä, sillä yhtä lähipiiriläistä tuli lahjottua pelkällä sukkalahjakortilla. Nyt on  kuitenkin malli ja väri tiedossa, joten sitä voisi vaikka mennä edistämään sukkaa leffan ohessa. Mukavia joulunpyhiä kaikille!

Neuleinen tapaaminen ja lahjoja

Kävin tänään elämäni ensimmäistä kertaa neuletapaamisessa Lumoavan Langan Silmukkaseurassa. Jos nyt nätisti muotoilee, niin minusta hyviin tapoihin kyllä kuuluisi esittäytyä uudelle tulokkaalle ja vaikka jotain muutakin sanoa, jos oikein sosiaaliseksi äityy. Neljä henkilöä nyt sitten tunnistin naamasta ja pari tuntia kököttelin hiljaa. Eli harkitsen kyllä useampaan kertaan uudelleen menoa. Eipä sillä, oli aivan mahtavaa kerrankin istua ja olla kaksi tuntia ja neuloa menemään.. Toiseksi viimeisellä joululahjalla alkaa olla toivoa valmistua :)

Neuleaika on jostain syystö ollut koko vuoden ihan tajuttoman kortilla. Nämä Kromosomisukat valmistuivat jo syyskuussa ja menevät toivottavasti tulevalle biologikaverille.

Enpä taaskaan saanut kuvattua näitä koivessa, mutta ehkä tässä näkyy oleellinen. Lankana Seiskaveikan O(p)i Villasukka! -versio, sellainen hauska murrettu punainen. Kuvio on oikeasti ihan älyttömän nerokas, mutta noitten lankanippujen pyörittely oli melkein liian ärsyttävää. Toinen samanlainen pari pitäisi kuitenkin vielä väsätä ja vieläpä miesten koossa, muta sen hoidan vasta joulun jälkeen lahjakorttiperiaatteella :P

Säälittävän neulesaldon takia itsetehtyjen lahjojen aikaan saamiseksi piti turvautua maailman kammottavimpaan sanaan, eli TUUNAAMISEEN! Järjestelin neulevaatehyllyäni ja löysin sieltä paljon täysin käyttämättömiä neuleita. Suurin osa oli neuleurani alkutaipaleelta kaiken maailman Novitahirviöitä, mutta löysin myös Cozy-huivi, jonka neuloin seiskaluokalla (toim. huom! oli muuten sitä paitsi ensimmäinen ulkomainen ohje, josta neuloin) itsenäisyyspäivätanssiaisiin mekkoni kaveriksi. Se ei kumminkaan sittemmin ollut päässyt oikein mihinkään käyttöön, koska sen leveys ei ihan riitä kunnon hartiahuiviksi.

Niinpä kaivoin mistä lie laatikosta tanskalaisis yhden kruunun kolikkoja ja hopeoituja helmiä. Niistä sitten väkersin kahdeksan valenappia (eivät aukea), jotka kiinnittävät huivin päät yhteen tehden siitä, ah, niin modernin tuubi/donitsi/mikä lie pötkylä -huivin. Lopputulos on minusta tosi kiva ja onnistunut, en vain ole mikään mestari noiden huivien asettelussa, kun itse tykkään eniten perinteisistä pitkistä ja kapeista huiveista.

Vielä lähikuvaa nappikiinnityksestä. Tanskan kruunuissa on tosiaan reikä keskellä, ja reikää juuri sopivasti suurempi helmi tukkii sen ja saa "napin" pysymään paikallaan. Minulle jäi vielä 7 kahden kruunun kolikkoa, jotka ovat pikkuisen isompia. Niistäkin voisi ehkä mahdollisesti jotain värkkäillä joskus.

Mukavaa joulun odotusta kaikille, lisää lahjaneuleita tulee esittelyyn, kunhan niitä ensin ehdin luovutella saajilleen!

Pikkuiset sukat

Onneksi on joulu ja muita juhlia, tai minä en varmaan enää koskaan saisi aikaiseksi neuloa yhtään mitään!

Minua pyydettiin elämäni ensimmäistä kertaa kummiksi uusimmalle serkulleni, ja pitäähän sitä pienelle jotain lämmintä kehittää. Näihin putkisukkiin katselin vähän inspiraatiota Ravelrystä, mutta muuten improvisoin aika lailla. 32 silmukkalla ensin kiertävää 2o, 2n -joustinta ja sitten pieni sileä osa. Lanka on Steppiä, joka ei toivottavasti ole kutittavaa. Kamalaa, kun ei ole tällaisista pienistä koista mitään käsitystä, milloin ne ovat sopivia tai eivät...

Syksyn yo-tuloksetkin tulivat perjantaina. Aiheutin pienen kohtauksen pomppimalla ympäri koulun kansliaa, kun näin, että äikän pisteeni olivat nousseet kuudella, mikä tarkoitti, että kokonaispistemäärä nousi juuri 87:ään, joka on ällän raja! Taitaa olla melko historiallinen tapaus, että yyteeällä noin paljon antaa armoa. 2/3 yo-kokeista nyt siis takana, vielä keväällä muutama :D

Arvontavoitto!

Tuossa eilen pyörähti maaginen 18 vuotta täyteen ja juuri sopivasti posti toikin minulle arvontavoittopaketin :)

 

Ziinan Kuumaa villaa -blogi täytti 7 vuotta äskettäin ja ekaa kertaa blogihistoriassani onnetar oli puolellani. Minulle suotiin satagrammainen vyyhti aivan ihanaa sukkalankaa, 75 % merinovillaa ja 25 % keinokuitua. Oikeasti ihan loistavan värinen vihreän ja pienten violettien kohtien yhdistelmä. Kuulemma itse reaktiiviväreillä värjättyä. Aivan mahtava! Kiitos vielä kovasti täälläkin :)

Lukemistani blogeista voisin muutenkin pari sanaa tässä kohden jakaa. Minä haluan aina "tuntea" ne henkilöt joiden blogeja luen, mikä tarkoittaa, että kun löydän kiinnostavan blogin, niin luen kaikki päivitykset läpi ja sitten vasta laitan sen seurattavien blogien listalle. Sen takia listallani on tällä hetkellä vain 44 blogia. Siinä mielessä ihan hyvä määrä, ettei uusien päivitysten lukemiseen mene tuntikaupalla aikaa. Toisaalta, pitkään aikaa en ole uusia blogeja ottanut listalleni, kun kiireisellä opiskelijalla ei ole ollut aikaa käydä vuositolkulla päivityksiä läpi, vaikka se oikeasti mielenkiintoista onkin. Toivottavasti minun vanhoja höpötyksiäni ei sentään lue kukaan :D

Minulla on lomafiilis

Viimeisestä bloggauksesta on kamalan pitkä aika, kun aikaa ei ole ollut koulunkäynnin lisäksi juuri mihinkään. Viimeisiään vetelevä autokoulu, isoskouluttajana toimiminen monine leireineen, isompi tutkimusprosessi kouluun liittyen ja työteliäät kurssit koulussa ovat taanneet, että vapaa-ajasta ei ole ollut ylitarjontaa. Yo:t lähtivät tarkastettavaksi taas ihan kivoilla kirjaimilla, osittain taatusti viime postauksen onnensukkien ansiosta :D 

Nyt syyslomalla oli kuitenkin aikaa lähteä taas reissuun, kohteena Barcelona. 3 yötä jäi vähän lyhyeksi, varsinkin, kun iltana, jonka olimme varanneet Sagrada Familiassa (kuvassa) käyntiin, siellä pidettiinkin tilaisuus lahjoittajille, eikä vierailijoita päästetty. Seuraavana päivänä täytyi sitten mennä sinne, mutta paikka oli kyllä ehdottomasti näkemisen arvoinen. Espanjalaisten kunniaksi on ainakin sanottava, että he osaavat jonottaa tehokkaasti :D Sagrada Familiaankin oli korttelin pituinen jono, mutta silti sisään pääsi 20 minuutissa.

Muutenkin Antonio Gaudin arkkitehtuuriin tuli perehdyttyä aika perusteellisesti. Park Güellissa oli kaunista ja vierailupäivälle sattui hyvä sääkin onneksi. Seuraavana päivänä vettä tuli iltapäivästä oikein kaatamalla. Silloin olikin sitten hyvä tutustua sisäkohteisiin, jotka nekin olivat niin ikään Gaudin rakennuksia. Tekstin lopussa on kuvituskuvina kaksi rakennusta lisää: Casa Battló ja veistos tai mikä lie La Pedreran katolta.

Lankaakin Barcelonasta löytyi. allyouknitislove-niminen kauppa majaili tosi ihanalla pikkukujalla lähellä Picasso-museota. Siellä oli myynnissä suuri määrä Dropsin lankoja, joihin ei syttynyt himoa raahata Suomeen. Sen sijaan myynnissä olevat paikallisen käsin värjääjän Greta and the Fibersin langat olivat ihanan näköisiä ja tuntuisia. Kuva ei taaskaan tee oikeutta millekään, mutta kirkkaan turkoosi lanka on 100 % silkkiä lace-vahvuisena ja violettiharmaa perussukkalankaa. Mielestäni lankahyllyssä pitää aina olla varalla hämähäkinseittilankaa itsetuhoista huiviprojektia varten ja toisaalta solidia tai semisolidia lankaa, jos iskee himo tehdä monimutkaisemmat sukat. Nyt nämä molemmat puutteet on korjattu. Lisäksi  mukaan tuli KnitPicksin pikkuisia silmukkaklipsuja, jotka ovat varsinkin kappaleiden yhdistämisessä paljon hakaneuloja kätevämpiä mielestäni.

Uusi Ullakin oli päässyt ilmestymään poissaollessani. Ravelrystä sai lukea ennakkokatselijoiden hehkutusta, mutta minusta tämä numero ei nyt sitten loppujen lopuksi niin ihmeellinen ollut kuitenkaan. Tosin kaksi pakkototeuttaaohjetta löytyi: Eiku-huivi ja Oddity-kämmekkäät. Enää puuttuukin sitten aikaa, jolloin saisi neulottua itselle jotain...

Joululahjaneuleiden tila on sikäli huolestuttava, että valmiina on noin 1 projekti, kun keskeneräisyydet ja muut ottaa huomioon. Lahjottavien määrä on tosin syistä jos toisistakin kaventunut viime vuotisesta, joten joulun lähestyessä ei tarvi ihan niin mittavaa urakkaa suorittaa...

PS. Isä käski mainita vielä lisäksi, että käytiin katsomassa Barcelona-Sevilla futismatsi :D Se on vain katkera, kun oltiin naisporukalla liikkeellä :D

Suloiset simpukkani

Tänä viikonloppuna aikaa on ollut huomattavasti enemmän kuin viikonloppuina yleensä. Sain tehtyä valtavan määrän kouluhommia, joihin luulin kuluvan koko viikonlopun ja ylikin. Tänään kuintenkin ihan yhtäkkiä huomasin, että eihän minulla olekaan enää mitään tekemistä. Siispä katsomista odotellut leffa pyörimään ja piiiitkästä aikaa puikot käteen, niin johan on taas blogattavaakin!

Eikä mitä tahansa blogattavaa, vaan ehkä kauneimmat ja täydellisimmät sukat pitkään aikaan! Knitting Vintage Socks kirjasta Child's First Sock in Shell Pattern, neulottuna Novitan Nallesta söpönä vaaleanpunaisena. Puikot 2,5 mm ja lankaa kului noin 90 grammaa. Jo pidemmän aikaa minulla oli ollut tarvetta vähän paksummalle ja kulutustakestävämmälle sukkaparille. Sellaiselle, jota kehtaa käyttää ilman pelkoa likaantumisesta tai nyppyyntymisestä. No tässäpä on sitten kyseiseen kategoriaan oikea kuningaspari :)

Knitting Vintage Sock kirjassa ei aluksi tuntunut olevan yhtään kiinnostavaa mallia. Naisten sukat eivät iskeneet ja eihän sitä sellaisia sukkia voi pitää, joiden nimi on Gentleman's jotain. Kauneimpia sukkia olivat mielestäni kaikki ne, joiden nimessä oli Child's. Kun sitten epätoivoisesti luin ohjeita, huomasin, että nämähän ovatkin naisten kokoa! Nimi vain säilytetty alkuperäisen mallin mukaisena. Ohjeen silmukkamäärällä näistä tuli juuri sopivat minun pienehköön jalkaani. Jalkaterästä jätin puolikkaan mallikerran kuviota pois, mikä aiheutti sitten vähän ongelmaa kavennusten kanssa, mutta eipä katsella niitä. Kantapään vaihdoin myös lempparikseni eli ainaoikeaksi. Ohjeen mukainen ranskalainen kantapää näytti hirvittävän rumalta ja kiristi. Kantapäät tulinkin sitten neuloneeksi kummastakin sukasta kolmeen kertaan, kun se yhteenlasku on sen verran vaikeaa :D

Neulekirjaprojektini vaikuttaa olevan aika tuhoon tuomittu tältä vuodelta. Olen jo pari kuukautta jäljessä ja kirjoista ei löydy sopivaa joululahjaneulottavaa. Jääköön projekti siis tauolle siksi aikaa, kunnes pukkia on avitettu tarpeeksi. Deadline siirtyy kirjojen kanssa kyllä ensi vuoden puolle, mutta pitäähän sitä tavoitetta olla elämässä silloinkin :D

Mmm... Lankaa...

Kun neuloja ei saa mitään valmiiksi, pitää tilanne kompensoida ostamalla uutta lankaa, josta ehkä mahdollisesti voisi lähitulevaisuudessa tulla jotain.

Kuluneen viikon aikana onkin lankaa tullut taloon enemmän kuin koko vuonna yhteensä. Lumoavassa Langassa tuli käytyä heti avajaispäivänä ja sieltä mukaan tuli sopivasti alennettua Dropsin Alpacaa ihanana sekoiteviolettina. Siitä tulee hihatin/bolero omalla mallilla sitten joskus. Lankaluolan loppuunmyynnistä tilattiin 3 kerää Zauberballia, jota olen himoinnut jo pitkään, mutta sitä on ollut vaikea koskaan saada mistään tai ainakaan kivan värisenä. Nyt on hyllyssä sitten kaksi ärtsyn vihreää palloa minulle ja violehtihtava äidille. Äidille on myös taka-alalla oleva Step, joka on varsin kuolattavan väristä sekin. Lisäksi meille kotiutui vasta muutama kerä Novitaa joululahjasukkia varten, joita niitäkin pitäisi varmaan alkaa tehdä kohta.

Lukiossa abivuoteni on alkanut tutuissa merkeissä. Keventynyttä lukujärjestystä ei juuri huomaa, sillä syksyn kirjoituksiin lukeminen vie melkein kaiken vapaa-ajan. Olisi niin kivaa, jos iltaisin voisi istua alas ja neuloa urakalla, mutta nykyisin koulun jälkeen istun alas tekemään läksyjä urakalla ja sitten melko suoraan sänkyyn...

Heikosti mennee

Kovasti uhkailin nyt kesän aikana saada neulottua yhtä ja toista, mutta eipä niitä valmiita töitä ole pinoksi asti päässyt kertymään... Seuraavana esittelyssä vuoden kuudes valmistunut neuletyö :D

Sukat kirjasta Sensational Knitted Socks. Ohje on Alternating 2x2 rib ja lanka Dropsin Fabel 2,5 millisillä puikoilla. Nämä ovat siis kirjaprojektin kesäkuun sukat. Ja nyt mennään taas heinäkuun loppupuolta. No, näillä valmistumismäärillä ei kyllä ennätyksiä tänä vuonna rikota, joten olin fiksu ja nämä sukkaset pääsevät odottelemaan joulupukkia. Kokona toivottavasti miesten jalkaan passaava 41. Terässä riittää kyllä mittaa, mutta nilkan kohdalta sukat ovat aika, sanoisinko napakat :D

Tässä vielä lähikuva joustimesta, jossa siis kuuden kerroksen välein vaihdetaan raitojen paikkaa. Sensational Knitted Socks on siitä jännä kirja, että siinä ei ole ainuttakaan "normaalia" sukkaohjetta. Kaikista mallineuleista on pienet kuvat, sitten on taulukot, jonka pohjalta lasketaan neuletiheydelle ja halutulle koolle sopiva silmukkamäärä ja lopulta on yleispätevä työohje erilaisille puikkoyhdistelmille. Erittäin toimiva tapa tehdä juuri halutun kokoisia sukkia, mutta toisaalta kirjasta on vaikea valita mitään, kun vain harvoista sukista on kuvat kokonaisina.

Haasteellisia neuleita

Koko kevät kului jossakin ihme kiireessä, jossa ei ollut aikaa tarttua puikkoihin milloinkaan muulloin kuin torstaisin Housen tullessa telkkarista. Nyt kesän puolella on sitten iskenyt hirmuinen neuloosi, jonka toteuttamista tosin rajoittaa kaikki muukin tekeminen, joka on siirtynyt lomalle, jolloin on aikaa vaikka mihin... Näin ollen kirjoista neulomishaasteeni laahaa vähän jälkijunassa, mutta kyllä minä vielä ehdin, varsinkin kun, abivuodesta on tulossa huomattavasti kevyempi kuin nämä edelliset ovat olleet.

Jotta jää hyvä maku suuhun, niin aloitetaan tästä vähemmän nätistä. Kassi nimeltä Leafy Knot Clutch kirjasta Knitting 24/7. Kirja hankittiin oikeastaan, koska pikkusiskoni ihastui siihen ja minua houkutteli oikeastaan vain kannen sukkaohje. Koska niitä sukkakirjoja on kuitenkin hyllyssä vielä neulomattomana turhankin monta, niin tästä kirjasta halusin tehdä jotain muuta, kun se kerta oli mahdollista. Sopivan pikkuiselta työltä vaikutti siis tämä pussukka. Lankahyllykin osoitti tarpeellisuutensa, kun kötevön yleissilmäyksen jälkeen pystyi valkkaamaan langaksi Novita Tahitia, jota oli vanhan projektin jäljiltä sopivasti kaksi kerää.

Neuletiheydessäni taisi olla jotain vikaa, vaikka puikot ja langan paksuus olivat ohjeen mukaiset. Toisen noista kahvoista pitäisi olla todella lyhyt, joka sitten pujotetaan sen pidemmän ja varsinaisen kantokahvan yli. No, kuten kuvasta näkyy niin pituusero on minimaalinen... Lisäksi kahvoja olisi pitänyt vielä kavennusosuuden jälkeen neuloa pidemmäksi, mutta minulla ne olivat suoraan ohjepituiset, joten jätin ne siihen.Itse pitsikuvio on niitä perinteisiä vinoneliön mallisia lehtiä, joita näkee aika usein. Katsotaan ilmaantuuko tälle kassille jotain käyttöä vielä, sillä olen aina halunnut tuollaista pussukkakassia. Lanka ja malli ovat molemmat kivoja, mutta jotenkin tämä yksilö ei sitten kuitenkaan vain iske...

Nämä virallisesti toukokuun haastesukat ovatkin sitten ihan toiselta planeetalta. Jos lankaa voisi syödä, niin nämä sukat söisin heti seuraavana karkkipäivänä! Huono kuva ei tietenkään taaskaan tee näille oikeutta... Malli on Embossed Leaves kirjasta Favorite Socks. Minä, kuten varmaan aika moni muukin, halusin tämän kirjan juuri näiden sukkien takia. Lankana on Koigun Painter's Palette Premium Merino (ymmärrän hyvin miksi yleisesti käytetään lyhennettä KPPPM), johon rakastuin jo heti kaupassa. Ihana semisolidi, joka iski tyttömäiseen minääni ja tuntuu aivan ihanalta.

Ohje vaikutti niin hienolta, että päätin olla muuttelematta sitä mitenkään. Kantapään kohdalla kuitenkin tuli yllätys, sillä lanka käskettiin katkaisemaan, jotta voitaisiin siirtyä puikon verran taaksepäin poimimaan silmukoita kantalapun reunasta. Minä päätin, että kahden langanpään päättely yhden puikon takia ei ole vaivan arvoista ja siksi ohjeesta piti poiketa. Siitä seurasi kuitenkin pieni yllätys. Ohjeessa luki, että kerroksen vaihtumiskohta on keskellä kantapäätä (mikä vaikutti melko älyvapaalta siihen nähden, että juuri olisi pitänyt katkaista lanka siirtymistä varten). Luotin kuitenkin ohjeeseen ja suureksi yllätyksekseni kiilakavennukset käskettiin tehdä ensimmäisen puikon alussa ja neljännen lopussa. Ne siis tulivat keskelle pohjaa. Kilttinä tyttönä tein niin, kunnes kavennusten mentyä ohi tulin siihen tulokseen, että kirjassa on sillä kohden virhe. En kuitenkaan jaksanut purkaa.

Tästä johtuen sukkien pohjassa on nyt tuollainen ihmeellinen pussi. Ne kuitenkin istuvat jalkaan aivan loistavasti! Kuvion vieressä suorana kulkeva sileä neulekin näyttää todella hyvältä. Kaiken kaikkiaan siis varsin onnistunut virhe :D Tällaista kantapäätä voisi kokeilla neuloa jatkossakin. Rakastin näitä sukkia jo ennen kuin sain ne edes puikoilta pois, joten nyt pitää yrittää varjella niitä liialta kulumiselta, vaikka näitä söpöläisiä olisi niin kovin ihana pitää jatkuvasti jalassa!

Hailuodossa

Luvassa melkein pelkästään epäneuleaiheinen postaus, mutta se liittyy silti blogin aiheeseen, koska se selittää miksi täällä ei ole neuleaiheista asiaa ollut vähään aikaan...

Tosiaan, tämä tyttö hurahti geokätköilyyn reilu kuukausi sitten ja sen jälkeen viikonloput on tullut vietettyä melko pitkälti ulkoilmassa. Geokätköily on siis maailmanlaajuinen harrastus, jossa etsitään netissä julkaistujen gps-koordinaattien perusteella maastoon piilotettuja kätköjä, jotka ovat jonkin sortin purkkeja, jotka pitävät sisällään ainakin lokikirjan löytökuittauksia varten sekä satunnaista vaihtotavaraa. Äiti lupasi jo suositella kätköilyä kaikille mahdollisille ihmisille, koska se sai minutkin pois tietokoneen äärestä ja ulos urheilemaan. Ja mitenkö urheilu liittyy kätköilyyn? No siten, että jokaisen kätkön olen tähän mennessä hakenut jalan tai pyörällä. Useampi sata kilometriä on tullut jo pyöräiltyä toistaiseksi löytämieni 93 kätkön tähden ja tästä päästäänkin aasin sillalla neuleasioihin. (ihan kohta ainakin)

Lauantainahan oli KIP-päivä ja olin innoissani, sillä kahtena edellisenä vuonna ovat työt tai leiri tulleet sen päälle ja estäneet julkineulomiskokemuksen. Kaksi ensimmäistä lomaviikkoa kuluvat tänäkin vuonna töissä, mutta viikonloppu on sentään vapaa tänä vuonna. Siihen päälle tuli kuitenkin kätköreissu pyörillä Hailuotoon! Hailuoto, Perämeren suurin saari, sijaitsee Oulun edustalla. Mittaa sen päätiellä saaren päästä päähän on 33 kilometriä. Ja sanomattakin lienee selvää, että sinne on sijoiteltu kätköjä ympäriinsä (ei pelkästään tien varteen). Niitä on (tällä hetkellä) kaikkiaan 7 kappaletta, jotka tietenkin piti kaikki hakea. Neulomiseen liittyvä osuus tulee siinä, että pyöräilimme kaksi kertaa Luodon Puojin (käsityöliike) ohi :D

Tässä kuvassa ovat geoystäväni (ja muutenkin ihan upeat ihmiset) Supersorsa, Mutaatiokaakao ja Paleman. Lauantaiaamuna köytimme pyöriin sitten telttailuvehkeet sekä ruokaa ja aloimme polkea. Menomatkalla aurinko paistoi täydeltä terältä koko päivän älyttömän kuumasti ja sekin urbaanilegenda, että Iida ei pala auringossa tuli todistettua virheelliseksi... Takaisin tullessa taas ilma on mukavan viileä, mutta kova vastatuuli hidasti matkantekoa aika lailla. Reissu oli kaiken kaikkiaan aivan loistava, joskin uudestaan menemistä tulisi varmaan harkittua jonkin aikaa :D

Ai että kuinka pitkä matka sinne ja takaisin sitten oli? Selviää alla olevista kuvista :D

Toim.huom: Pyörän mittarissa oleva aika sisältää siis tosiaan vain pyörän satulassa vietetyn ajan. Kaiken maailman kivikasojen tonkimiset, ruokatauot ja lauttamatka tulevat tuohon vielä päälle :D

Ja kyllä sitä neulesisältöä taas kohta tulee! Maailman kauneimmat sukat ovat kohta valmiit ja maailman (ehkä) rumin kassi päättelyä vaille valmis.