Väkertelyä

Ärrin murrin, vihaan siivoamista ja paikkojen järkkäilyä... Onneksi sain kehitettyä supertärkeää käsityötekemistä muun tylsemmän homman sijalle.

Kuvassa kaksi kahdestatoista pöytäliinan painosta. Ohje omasta päästä ja kerrankin lopputulos jopa näyttää siltä - yhtä reikäinen ja epämääräinen :D Äiti roskisdyykkasi yksi päivä kerän mustaa Kotiväki Softia, joka on ilmeisesti sen verran vuosikertalankaa, ettei sitä ole edes listattu Ravelryyn. Speksit täysin samat kuin Kotiväessä, mutta merserointi on jätetty tekemättä. Siitä sitten virkkailin valkoisten koristekivien päälle jonkin sortin verkkohökötyksiä ja ne sitten verhoklipseistä roikkumaan. Pikkuisen turhan kevyitä ovat nuo kivet, mutta eivätköhän ne asiansa aja. Toivottavasti noita ylipäätään pääsee käyttämään, sillä säidenhaltija ei oikein osaa päättää sataisiko vai paistaisiko lauantaina. Pidetään peukkuja jälkimmäiselle!

Hyrna

Lakkiaiset alkavat jo häämöttää, mutta valmisteluista ainakin juhlapuvustus on nyt kunnossa. Mekosta edustuskuvia tulee sitten myöhemmin, mutta huivi pääsee esittelyyn jo nyt ihan itsekseen.

Malli on nimeltään Hyrna Herborgar (ravelry), jonka ohje löytyy niinkin helposti kirjoittettavasta kirjasta kuin Þríhyrnur og langsjöl. Lankana minulla oli Greta and the Fibersin SAC-750, 100-prosenttista silkkiä oleva käsinvärjätty ohut huivilanka, jota kului 67 grammaa, elikkä erittäin tarkasti 2/3-kerä. Käytössä olivat 3-millin puikot.

Koska alkuperäinen huivi on tehty keskipaksusta villalangasta, lisäsin omaan Hyrnaani toistoja keskiosan timanttikuvioon. Niinpä reunusviuhkoja on minulla 11 ohjeen yhdeksän sijaan. Tämä on ensimmäinen neulomani V:n-mallinen huivi, joten pingotuksen kanssa oli taas melkoinen säätäminen. se onnistui kauniimmin, kun käänsin kärjet sirppimäisesti, mikä ei muistaakseni kuitenkaan ole ohjeen alunperin tarkoittama muoto. Onneksi silkki kuivui sen verran hitaasti, että oli aikaa veivata nuppineuloja edestakaisin. Neuloja piti muutenkin ostaa roimasti lisää, sillä päättelyreunan virkkauslenkeistä jokainen piti pingottaa erikseen nätin lopputuloksen saamiseksi.

Huivin ainoa miinus tuli selväksi jo aiemmasta postauksestani. Lanka oli jo vyyhdillä niin sotkussa, etten ollut vastaavaa koskaan nähnyt. Keriminen ei onnitunut millään, sillä vyyhdin kierrokset eivät kulkeneet järkevästi, vaan lanka teki ihmeellisiä lenkkejä itsensä kanssa ja vaihtoi suuntaa jatkuvasti. Melko heti lanka oli pelkkä iso takkukasa. Ainoa toivo saada lanka neulomiskuntoon näihin juhliin oli ottaa raa'asti sakset käteen. Niinpä kerällä lanka oli sitten 3-10 metrin pätkinä (Lankaa yhteensä 750 metriä, siitä voi laskea montako palasta suurin piirtein tuli...) Koska solmuja oli PALJON, niin en jaksanut kuvitellakaan tekeväni mitään hienoja yhdistelyjä tai päättelyitä. Onneksi silkki on kovaa kuitua, joten tein pelkästään mahdollisimman tiukkoja solmuja, joiden päät lyhensin pingotuksen jälkeen niin lyhyiksi kuin uskalsin. Eivät ne pahasti tuolta erotu, kunhan vain pysyisivät kiinni...

Hyvän in-action kuvan saamiseksi piti kuvausassistenttina käyttää äidin takapuolta selkäpuolta, kun eihän se osannut minua neuvoa pitämään käsiä oikealla korkeudella. Huivin lopullinen koko on tosi passeli ja se on ihanan kevyt ja ilmava.V-muoto saa sen pysymään loistavasti hartioilla. Ohje oli kirjoitettu aika lailla mutkat suoraksi -menetelmällä ja lisäksi minulta puuttui kaavion merkkien selitys, mutta lopputulos on aivan ihana ja todella kaunis. Melkein tekisi mieli tehdä toinen, solmuttomasta langasta tosin :D Niin ja H-kirjainkinhan se tuli tällä kuitatuksi!

Avautumista

Sohvi kuttoo -blogista löysin tämän haasteen, ja koska viettelen melkoista hiljaiseloa, niin laitetaan vähän actionia 11 kysymyksen muodossa! Kuvituskuvina parit kukat meidän pihalta jokunen viikko sitten.
1. Aiotko osallistua tänä kesänä KesäYön Hullutukseen eli KYHiin?
- KYHiin osallistuminen kiinnostaisi kovasti, mutta koska kesäkuussa on tiedossa kaksi työntäyteistä viikon kestävää leiriä, niin aloitusten tekeminen jäisi sen verran haastavaksi, että jää KYH tältä vuodelta väliin. KYJYyn voisin sitten ehkä osallistua, mikäli se tulee tänäkin vuonna.
2. Minkä tyyppistä lankaa omistat eniten?
- Novitan langat täyttävät lankahyllystäni reilun neljänneksen, joten siis tyyppiä "perusmarkettikama" taitaa olla eniten. Muilla luokitteluilla mitaten langoistani ehdottomasti suurin enemmistö on tekokuidulla vahvistettua villaa, kaikissa mahdollisissa paksuuksissa. Lisäksi monivärisiä lankoja taitaa olla yksivärisiä enemmän, vaikka niiden suhdeluku onkin pikku hiljaa kääntymässä yksiväristen eduksi.
3. Pidätkö tarkkaan kirjaa projekteistasi ja/tai langoistasi?
- Ravelryssa on listattuna kaikki langat ja työt, elikkä joo kai. Projekteista en tosin yleensä jaksa tehdä muistiinpanoja, kirjaan ylös vain puikot ja lankamäärän.

4. Jalkapallon EM-kisat vai olympialaiset?
- Saako katsoa molemmat? :P Perhe on kyllä sen verran futisfaniuteen retkahtanut, että taitaa jalkapalloa tulla katsottua enemmän. Vaikka Ravelympicseihin osallistun ehdottomasti!
5. Mikä on lempineulekirjasi?
- 400 Knitting Stitches on varmasti eniten käyttämäni ja selaamani kirja. Siitä olen poiminut useamman mallineuleen käyttöön. Varsinaisista ohjekirjoista mieluisin on Think Outside the SOX, vaikken siitä kyllä ole vielä mitään saanutkaan neulottua, mutta sen ohjeet ovat erittäin inspiroivia ja toteutuslistalla sitten joskus!
6. Minkä neulemallin olet tehnyt useampaan kertaan?
- Yritän yleensä neuloa samasta ohjeesta vain kerran, sillä maailma on niin täynnä kivoja ohjeita, että haluan kokeilla mahdollisimman montaa! Ainoa ohje, joka on saanut kunnian tulla neulotuksi peräti kolmeen otteeseen, on Ullasta peräisin oleva Sateenkaarisukat. Paksulle langalle oleva kärkialoitettava malli on taannut, että tämä on ollut helppo tapa kuluttaa jämäseiskaveikkoja kauniisti. 1/4 Ravelryyn listatuista kyseisen ohjeen projekteista on minun :D
7. Miten säilytät lankojasi?
- Langat on järjestetty Ikean hyllyyn, jossa ne ovat kivasti huuteluetäisyydellä.

8. Mikä on paras TV-sarja ikinä?
- Pasila!!! Osaan sen siskoni kanssa läpitulkoon ulkoa, joten lähipiiriä pystyy huvittamaan/ärsyttämään heittämällä sopivaa Pasila-dialogia kaikkiin mahdollisiin väleihin. Koska mokomat kuitenkin päättivät lopettaa Pasilan toistaiseksi, täytyy neulomisohjelmana katsoa Poliisit- ja Lainvalvojat-realityja.
9. Onko sinulla jokin lanka, jota haluaisit (neuloa), mutta jota et syystä tai toisesta ole vielä itsellesi saanut?
- Itsekehrätty erittäin ohut pitkällä liu'ulla oleva raitalanka olisi aika kiva. Syystä tai toisesta sitä ei vielä kuitenkaan ole talouteen ilmaantunut :D Wollmeise on niin hypetettyä kamaa, että sitä olisi ihan kiva joku vyyhti saada käsiinsä testausmielessä, mutta eniten tällä hetkellä polttelisi reilusti pellavainen lanka kesäneuleeseen, kun en sellaistakaan ole koskaan vielä neulonut.
10. Onko sinulla neuleharrastuksen lisäksi muita harrastuksia?
- Harrastan geokätköilyä, josta olen jo aiemminkin jutustellut. Isoshommat ovat myös harrastus, joka tosin jo nykyisin työnkin puolelle livahtaa.
11. Minkä käsityötarvikkeen omistamisesta haaveilet?
- No oishan rukki ihan jees. Lisäksi kivat olisivat kangaspuut, kunnollinen ompelukone ja saumuri, nypläystyyny, vyyhdinpuut, kerijälaite, unelmaratkaisu puikkojen säilyttämiseen ja... Ja minähän en sitten ole välineurheilija! Mutta realistisin haave olisi ehkä saada kinnasneula. Sitä tekniikkaa olisi kiva kokeilla.

Tätä pitäisi jatkaa esittämällä 11 omaa kysymystä, mutta koska en itse edes varsinaisesti saanut tätä haastetta, niin antaa olla. Mutta minulle saa aina heitellä meemejä ja muita haasteita! Itsestä puhumisen on havaittu vapauttavan endorfiineja, joten teen sitä erittäin mielelläni :D

Ärsytys

Pääsykokeisiin luku ei kamalasti nappaa (vaikka sisään totta kai ehdottomasti haluaisinkin päästä) eikä ylioppilasjuhliakaan suuremmin vielä kiinnostaisi laitella (kiva olla herkkulakossa ja leipoa kakkuja pakasteeseen). Mekko oli tarkoitus teettää, mutta sorruin sitten kuitenkin itse tekemään. Koska kaava on aika rankasti muokattu, niin tekemisen yhteydessä on esiintynyt lievää kiroilua. Pahin (eli vuorittaminen) on nyt kuitenkin onnellisesti takana. Jäljellä onkin sitten vielä vetoketju... Ainoa edistyvä asia oli tämä huivi Tussah Silkistä. Se valmistui tunti sitten, mutta oli loppujen lopuksi ihan liian pieni ja ruma ja tumma ja tyhmä. Eli se päätyi purkuun ilman dokumentointia. Eli ollaan takaisin nollapisteessä. Nyt tuosta olla olevasta pitäisi tulla Hyrna Herborgar -huivi. Mitä luulette, onnistuuko?

Ja ainiin, tuunasin blogia vähän vaaleampiin kevätsävyihin :)

Retroilua

Jämäilyn edistämiseksi ei ole kamalan fiksua neuloa kirjoneuletta ohuella langalla, mutta tulipahan vihdoin kuitenkin valmista. Ohjeena Etude Mitts, jonka bongasin Ravelryn Favorite Obscure Pattern -ketjusta, johon porukka linkittää hienoja ohjeita, joita on tehty vain muutama. Tämän mallin tekemättömyyteen vaikuttaa taatusti 7,5 dollarin hinta. Ilmaisena oli kuitenkin saatavissa tuon peruskuvion ruutukaavio, jonka sovitin sitten itse lapasen malliin. Maksullisen ohjeen tuotto menee suoraan rauhanedistämistyöhön Lähi-idässä, joten pitänee kehittää nyt jokin muu tapa edistää maailmanrauhaa.

Lapaset neuloin 2,5-millisillä puikoilla Sandnes Garn Sisusta, joka oli jäänyt siskolta yli neulotusta marsusta. Näihin kului 55 (31+24) grammaa lankaa, joten vielä jäi vähän kulutettavaa.Tykkään todella paljon kirjoneuleen tekemisestä, mutta taas sain huomata, että muutamankin päivän tauko sen neulomisesta kostautuu. Nyt oikean käden lapanen on pituudessa ja leveydessä sentin vasenta lapasta pienempi. Ero ei näy verratessa pahasti, mutta tuntuu selkeästi kädessä.

Kokoeroa lukuunottamatta tykkään näistä lapasista ihan hirveästi. Väri on hauskasti retro ja aaltoileva pianonkosketinkuvio on kaunis. (Se oli vain ärsyttävää neuloa, kun mitään toistuvaa pientä kuviokertaa ei ollut....) Tein lapasiin mielestäni istuvimman mahdollisin peukalon, eli kiila alkaa 3 silmukkaa leveänä ja siihen tuli tässä tapauksessa 12 silmukkaa lisää. Nämä 15 jätetään hakaneulalle, jonka jälkeen luodaan tilalle 12 uutta. Pointtina on se, että kämmenpuoli tulee yhtä leveäksi kuin selkä vasta kiilan jälkeen, jolloin lapanen mukailee mahdollisimman hyvin käden todellista muotoa.

Ai niin, ja samalla tuli E-kirjainkin kuitatuksi :)

Jämäneuleinvaasio

Vietin tuossa alkuviikon mummon seurana, joilloin oli oivaa aikaa neuloskella jämälankoja.

Pari ensimmäistä päivää kuluivat näihin Swirl Sockseihin. Lankana enimmäkseen seiskaveikan jättiraitajämiä, joista olen jo kolmet sukat tehnyt aiemminkin. Vähän avitin punaisella ja mustalla langalla lopuksi ja kokonaiskulutukseksi tuli 106 grammaa. Nyt loppui onneksi tuo lanka!

Sukat aloitettiin kärjestä ja neuloin niitä vuorotellen omilla 4-millisillä puikoillaan. Väritykseltään tuo toinen on ehkä vähän tylsä, kun en tajunnut, että vihreää lankaa oli enää niin vähän ja menin senkin neulomaan tuonne kantapäähän piiloon. Mutta nämä saa kaveri, joka on aina fanittanut jämälankasukkiani. Pikkuisen aivojumppaa tuli harrastettua, kun printtiohjeessa käskettiinkin tekemään ainoastaan oma suosikkikantapää ja -kärki, mutta jostain selkärangasta neki putkahtivat. Tästä kuvasta voi melkein ehkä nähdä (ainakin jos sen klikkaa suuremmaksi), miten siistin tiimalasikantapään sain aikaan. Oikeaa tekniikkaa en muistanut, joten kavennusvaiheessa tein wrap&turn -käännöksen ja lisäysvaiheessa en neulonut liittyvää silmukkaa heti mukaan vaan tein siihen uuden w&t-käännöksen ja neuloin vasta kun piti liittää sen viereinen silmukka. Huono selitys joo, mutta silmukat eivät noin tehtynä venyneet yhtään!

Tiistai-illan iltapala oli siskolta jääneistä Novita Keloista pikainen pipo. 7-millin pikkupyöröllä meni vähän reilu tunti neuloa 68 grammaa menemään. Kuvauspäänä toimiva äiti havaitsi pipon niin hyväksi, että kieltäytyi luovuttamasta sitä minulle takaisin, joten saaja ainakin löytyi nopeasti.

Kaikki vihoviimeiset seiskaveikkajämät upotin tähän neliöpipoon, jonka pääasiallisena funktiona oli joggless stripes -tekniikan kokeilu. Eihän siihenkään ollut ohjetta tietenkään mukana, mutta pikku pääkoppaani vaivasin vähän ja jostain sieltä löytyikin muistikuva tekotavasta. Pikkuisen valtava tuosta piposta tuli, mutta pääsinpä typeristä langanlopuista eroon. Raitaväreinä olivat harmaa, musta, metsänvihreä ja vaihtuvia kirkkaamman värisiä langan pätkiä. Puikkoina taas 4-milliset ja kulutusta jälleen 68 grammaa.

Lopuksi kuva kilpailuvoitosta, jonka kohdalla onni potkaisi minua -sannan-blogissa. Yhteensä 55 grammaa Rowanin Kid Silk Sprayta, jossa on kuvassa yllättävän oikein näkyvää lievästi punaista sävyä mukana. Mukana oli lisäksi tuollainen heijastinrintanappi, joka onkin erityisen loistava, koska laukustani puuttuu tällä hetkellä sopiva heijastinmaskotti.

Lyseolaisen arvolle sopivaa

Aakkoshaasteen huhtikuun kirjan on G. Ravelryssä omasta jonosta, jossa pidän tarkasti vain sellaisia projekteja, jotka haluan tehdä ihan lähiaikoina, ei löytynyt yhtään geetä. Suosikeissa, joissa ovat muut kivat ja kiinnostavat, mutta eivät toteutuslistalla ajankohtaiset, oli sitten viitisentoista geetä, mutta ainoat kolahtavat olivat tosi isotöisiä ja sitten pienemmät työt eivät inspiroineet niin hirveästi. Lopulta toteuttavaksi valikoitui Ginkgo Shoulderette Shawl, osittain siksi, että siihen sai kulutettua kätevästi varastolankaa.

Symboloikoon tämä huono kuva itse huivin toteutusprosessia. Lankana on SWTC:n TOFUtsies sukkalanka, joka on marinoitunut hyllyssä pari vuotta. Sen neuletuntuma on tosi kiva, koska siinä on villaa vain puolet ja loput puuvillaa, silkkiä, soijaa ja kitiiniä. Yhdet sukat olen siitä tehnyt ja nykyisin kumpaankin sukkaan menisi kolme jalkaa. Eli muotoaan ei pidä ihan hirveän hyvin. Huivissa se tuskin kuitenkaan haitaa, ja neulos onkin mukavan lörppöä myös pingotuksen jälkeen. Puikkoina minulla oli 3,0-millisiset, sillä halusin runsaan sileän osuuden olevan nättiä ja tiivistä.

Langan poikkeuksellisen koostumuksen lisäksi sen tekstuuri on hauska, sillä siinä puolet säikeistä on huomattavasti vaaleampia kuin toinen puolikas. Kivan näköistä sileässä neuleessa, mutta hukuttaa kokonaan pitsineuleen. Lisäksi taisin pingottaa reunuksen vähän vääristä kohdista, sillä neidonhiuspuunlehdet ovat pikkuisen vinossa laidassa, ja minä pingotin ne nyt ikään kuin suoriksi. Ylipäätään reunuksen pitsin neulominen oli ärsyttävää, sillä kavennuksen kallistuivat minun makuuni väärään suuntaan ja kuvio muuttui jatkuvasti, jolloin sitä ei voinut oppia ulkoa vaan koko ajan piti laskea silmukoita. Että ei ole todellakaan mikään kympin työ tämä. Huivi meni jo lahjalaatikkoon häpeämään ja palaa sieltä kenties näkemään päivänvalon jonkun neulomisesta ymmärtämättömän iloksi.

Sitten otsikon sisältämään osuuteen. Koulumme entinen rehtori piti kuria yllä muistuttelemalla lyseolaisen arvolle sopivasta toiminnasta. Se on sittemmin vakiintunut vitsiksi liitettynä mihin tahansa arkiseen toimintaan, johon saa liitettyä jotain nipotukseen liittyvää. Minun tapauksessani lukujonoja ja sarjoja. Koska neuloin huivia varastolangasta, niin halusin kuluttaa sen mahdollisimman tarkasti metrilleen pois. Hieman matemaattista yhtälönmuodostusta ja kolme pieleen mennyttä laskukaavaa myöhemmin sain aikaan metodin laskea tarkalleen kolmiohuiviin kuluva lankamäärä. Tästä nimenomaisesta huivista jäi yli 3 grammaa, joka olisi riittänyt enää kahteen kerrokseen. Erittäin onnistunutta siis. Pitää testata tätä vielä pariin muuhun huiviin ja sen jälkeen kirjoittaa yleispätevä ohje :)

Sano aa!

Uutta aakkosta pukkaa. Tästä piposta tuli aivan ihana ja ehdoton uusi lemppari, mutta se vain on pikkaisen turhan lämmin jo näille keväisille keleille. Syksyllä sitten uutta yritystä. Silloin on toivottavasti valmiina myös lapaset ja huivi tälle kaveriksi!

Kevään tullen minuun iskee aina vimmattu jämistelyfiilis ja siinä hengessä on tämäkin pipo toteutettu. Spring Leaves Shawlista jäi turkoosia Dropsin Alpacaa ja syksyllä tehdystä vauvan nutusta ruskeaa teetee Alpakkaa, joista tuli yhdessä nätti Ailin pipo. Käytin ohjeenmukaisia silmukkamäärää ja puikkoja, mutta reunuksesta tein niin korkean kuin lankaa riitti. Sitten loppuosa sen pituiseksi kuin hyvältä tuntui. Tykkään pipoista silloin, kun ne ovat riittävän isoja peittääkseen korvat kokonaan ja mukavan kokoisia muutenkin päässä pysymisen kannalta ja molempien suhteen tämä pipo on aivan napakymppi! Tällä mallilla voisi tehdä pipoja jatkossakin :)

Hyvää alkanutta huhtikuuta kaikille <3

Mainetta ja kunniaa

Minut on huomioitu! Jess! Kvaakkuli antoi minulle tällaisen:

Sääntönä on antaa tuo eteenpäin 5 muulle blogille, joilla on alle 200 lukijaa tai ovat muuten vain uusia tai tuntemattomia. En omalta lukulistaltani löytänyt kuin neljä ehdot täyttävää, mutta laitetaanpas heille menemään tunnustus sitten oikein perusteitten kanssa.
Silmukkasatuja: Tuore tapaus blogimaailmassa, mutta neuleet aivan superihania, kelpaisivat kaikki myös minulle!
Yksiä pieniä kirjoituksia: Tämän blogin kirjoittaja on ollut kirjoitustyylin takia suosikkini jo pitkään ja tässä hänen uudessa blogissaan on erityisen kivoja tekstejä.
Täydellinen sininen: Niitä harvoja bloggaajia, joita tunnen myös elävässä elämässä. Ihan tuore blogi, mutta silti kerännyt jo enemmän lukijoita kuin minä. Mur... :D
Kaisan neuleblogi: Ei missään nimessä aloitteleva blogi, mutta lukijoita taitaa olla kuitenkin alle 200.

Mutta höh, tähän tunnustukseen ei kuulukaan jännien faktojen kertomista itsestä. Taidan siis höpistä ihan muuten vain jotain, joka on ollut mielen päällä. (siirrytään siis siihen kommenttien keräämiseen provosoivalla tekstillä)

Maksulliset neuleohjeet.
Silloin kun minä olin vielä nuori nettineuloja, ei juuri kukaan suunnitellut ohjeita myyntiin. Ohjeet jaettiin omassa blogissa tai Ullassa. Nykyään asiansa osaavien suomalaisten suunnittelijoiden ohjeet ovat käytännössä poikkeuksetta maksullisia. Ymmärrän ihan täydellisesti, että oivaltavien ohjeiden teko ja sarjoittaminen moneen kokoon ja viimeisen päälle hiominen vaatii työtä. Minua kuitenkin surettaa, että neulesuunnittelussa on siirrytty ikään kuin hyväntekeväisyydestä bisneksen puolelle. Esimerkiksi Ullassa on yleistynyt se, että ohjeessa oleva lanka on jonkin lankakaupan sponsoroimaa. Ei kai siinäkään mitään, mutta en minä ainakaan menisi mihinkään kauppaan mankumaan lankaa, jotta voisin suunnittelemalla suunnitella jotain. Uskon enemmän omasta oivalluksesta kumpuavaan inspiraatioon. Minua on jo pidempään ärsyttänyt jossain määrin elitistinen asenne, joka nettineulonnassa on nykyään. Osittain vastalauseena sille en koskaan osta maksullisia neuleohjeita. Netissä julkaistuista ohjeista neulon ainoastaan ilmaisjakelussa olevia kunnioituksenosoituksena niille suunnittelijoille, jotka käyttävät omaa aikaansa hyvien ohjeiden tekemiseen saamatta siitä mitään korvausta itselleen. Tämän periaatteen naisena minua harmittaa erityisesti se, että suomalaisen nettineulonnan kruununjalokiven Ullan taso on madaltunut viimeaikoina huomattavasti. Ohjeita on kerta kerralta vähemmän ja niistä löytyy yhä harvemmin kiinnostavia töitä. Tuntuu kuin Ullassa julkaisisivat ohjeita enää ne, jotka eivät kehtaa pyytää niistä rahaa ja kaikki vähänkin laadukkaammat ohjeet menevät suoraan myyntiin. On olemassa ohjeita myyvät supersuunnittelijat, joiden blogeja lukevat kaikki, ja näitä henkilöitä ihailevat "tavikset", joiden blogeja lukevat lähinnä neuletutut. Tämänkin juuri jakamani tunnustuksen sääntönä on jakaa se blogeille, joilla on alle 200 lukijaa. Vuodesta 2009 pystyssä olleella blogillani on 8 lukijaa ja minulle 200 seuraajaa olisi uskomaton määrä. Minusta tunnustus kuitenkin antaa ymmärtää, että alle 200 lukijan blogin on pakko olla uusi, koska kyllähän sille muuten olisi kertynyt jo satapäin lukijoita. Eipä sillä että lukijamäärän tuijottaminen olisi minulle blogin pidon kulmakivi, jakaisin töitäni täällä ihan siitä ilosta, että olen saanut valmiiksi jotain ja johon yleensä olen itse tyytyväinen. Silti välillä olisi kiva tietää, että siellä näytön toisella puolella olisi joitakuita, joita kiinnostaa. Voisin nyt päättää tämän provokatiivisen päivityksen ja mennä neulomaan Ullan ohjeella pipoa, johon on Ravelryssa listattu 7 projektia.

PS. Pakollisina lievennyksinä mainittakoon, että
1) Arvostan äärettömästä kaikkea neulesuunnittelutyötä, olipa tuotos sitten ostettava tai ilmainen
2) Tarkoitukseni ei todellakaan ole tuomita ketään yksittäistä ihmistä tai pahoittaa kenenkään mieltä
3) Poikkesin toissapäivänä periaatteestani ja ostin Triip-neuletakin ohjeen. Mutta sallin sen poikkeuksen itselleni, koska se takki nyt vain on jumalaisen kaunis ja mulla alkoi juuri kesäloma. Että niin.

Minut saa nyt tulla halutessaan kivittämään kommenttilootan kautta.

Valmista tuli!

Perjantaina loppui koulunkäynti miellyttävän pitkäksi ajaksi. Aiheen tiimoilta olin saanut naamatauluni Kalevaankin. 9 yo-koetta ja 98,5 lukiokurssia läpäisseenä nyt voisi ansaita vähän neulomisaikaa ihan itselle :) Lukemisen lomassa oli välillä pakko päästä neulomaan ja tuulettamaan päätä, minkä tuloksena on melko pitkälti valmistunut seuraava neule:

Hilpeä villapaita ylpeänä esitttää Friika Kaikki lähti lapasesta -kirjasta. Lanka ihan ohjeen mukainen Rowan Felted Tweed, jossa värinä ginger. Kokoon 91 meni ohjeen mukaisen 10 kerän sijasta vain 7,5 ja kun varmuuden vuoksi ostettuna oli 12 kerää, niin jäljellä olevasta langasta saa vielä vaikka mitä. Puikkoina minulla oli 3,5-milliset. 

 

Fiilis neuleesta on aivan mahtava! Laadukas lanka on aivan ihanaa ja neule on juuri sopivan kokoinen ja nätti ja kaikkea. Yläosan kanssa tuli vähän modailtua osin vahingossa ja osin tarkoituksella. Hihan suita reunustavissa palmikoissa pitäisi olla kiertojen välissä olla 6 kerrosta ja minulla on vain 4, koska olen aika huono laskemaan kerroksia työstä ja kolmen väärin tehdyn kuviokerran jälkeen en enää jaksanut alkaa purkaa. Hyvännäköinen on tosin tuo tiiviimpikin kierto. Sen lisäksi lisäsin kappaleen korkeutta 2 sentillä sekä etu- että takakappaleeseen, jotta poikkisauma asettuisi oikeaan kohtaan. Neuloin myös hartioille tulevaan osuuteen 4 senttiä enemmän, jotta pääaukko olisi vähän neliskanttisempi ja isompi. Pieni se on kuitenkin edelleen, joten vähänkään pallopäisempiä suosittelin kyllä leventämään sitä ihan suosiolla.

Hihakappaleen neulominen tuntui ihan loputtomalta urakalta, mutta valmistuihan se sitten lopulta. Vartalo-osuuden palmikointi oli aluksi vähän haastavaa, sillä minulla ei ole juuri ollenkaan aiempaa kokemusta monimutkaisista palmikoista. Palmikkopuikon kanssa pelaaminen oli siis aika hidasta, mutta loppua kohti homma nopeutui. Aiemmin lähimpänä sydäntäni ovat olleet pitsi- ja kirjoneuleet, mutta pikkuisen pääsi palmikkokärpänen nyt puraisemaan.

 

Pari kauneusvirhettäkin Friikaani ehti valitettavasti mahtua. Hihakappaleet takapuolella on yksi kerros, joka ilmeisesti oli pitkään puikolla neuleen ollessa vähän tauolla ja sen venynyt muita löysemmäksi. Tietyssä valossa se näkyy aika ikävästi. Lisäksi alaosuuden sivusaumoihin jäi silmukkamerkkien takia vähän löysemmät pystyraidat, jotka vähän paistavat kyljissä, mutta mitäs pienistä. Olen ihan mielettömän tyytyväinen tähän! Nyt tarttis vain tulla eteen jotain sopivia tilaisuuksia päästä käyttämään tätä tunikaa <3