Kehräämistä

Joululoman lopulla puhaltelin pitkästä aikaa pölyt pois värttinäni päältä. Sitten kun viikolla tuli tieto, että Lumoavassa Langassa on kehruutapaaminen lauantaina, niin minun oli ihan pakko tunkea itseni sinne myös. 

Olinhan minä siellä ehkä vähän aloittelija hahtuvallani ja erittäin epäsirolla värttinälläni, mutta ainakin tällä kerralla oli todella mukavaa! Minä tulin paikalle vähän yhden jälkeen ja loppuajan paikalla olivat myös Soile ja Taina rukkiensa kanssa ja Raiku, joka kehräsi värttinällä, mutta huomattavasti nätimmin kuin minä :D (Plus tietysti myös Laura :) Kiitos teille kaikille!

Ehdin kehrätä melkein koko hahtuva(rullan? kerän? topsin? minkä lie...) tapaamisen aikana ja sitten viimeistelin sen tänään kotona. Kerratessa sain havaita, että sisältä ja ulkoa purkautuvan kerän käyttäminen ei toiminut ihan niin hyvin kuin odotin. Ensimmäisen kolmanneksen kertaaminen sujui ihan hyvin, mutta sitten vaadittiin säikeen katkaisu sekä minulta ja äidiltä kaikki kädet ja jalat, jotta syntyneen mytyn, jonka lievä ylikiertyväisyys ei mitenkään auttanut asiaa, purkaminen onnistui. Mutta lopulta minulla oli 70 grammaa eli 51,5 metriä kaksisäikeistä itsekehrättyä lankaa. (Kuvassa isomummulle kuuluneella vyyhdinkerimislaitteella.) Säikeet ovat langassa sen verran paksuja, että vähän narumainen fiilishän tuosta tulee, mutta jotain jännää kyllä laitan tuon olemaan isona. Onkohan sitä vähän turhan vähän pieniin säärystimiin? Hahtuva on kuitenkin sen verran karkeaa, että ihoa vasten tuota ei oikein kärsisi pitää...