Se pyörii sittenkin!

Äidin ja isän yo-lahja kotiutui minulle vihdoin!

Judiuni järjesteli keväällä kimppatilauksen virolaisista kerijälaitteista ja minä tulevana yksinäisenä (niisk) opiskelijana totesin ehdottomasti tarvitsevani kyseiset härvelit. Monien vaiheiden jälkeen paketti oli tänään minun hallussani. Onneksi sisälläni asuu pieni insinööri, sillä laitteisiin kuuluu monta pientä puutappia ja liikkuvaa osaa, mutta ei käyttöohjetta. Kerrankin laitteiston asentelu meni kerta laakista oikein ja pääsin veivaamaan.

Vyyhdinpuu kiinni kirjalankahyllyyn ja vyyhti mustaa Drops Lacea tappien varaan...

... ja langan pää rullaamaan kerijälaitteelle, jolle oli ensin luotu tila työpöydän luovan kaaoksen joukkoon.

Ilmeisesti tässä hommassa valttia on tasainen pyöritysnopeus, sillä lankaristikko lähti muuntumaan heti, jos vauhti hidastui tai kasvoi liikaa. Minun tuurillani minulle sattui vyyhdiksi taas melkoisen sotkuinen tapaus, eikä hommaa nyt manittavasti auttanut lankojen jatkuva tippuminen tapeilta pyörityksen lomassa. Ensi kerralla pitää yrittää löytää vyyhdinpuille tilaa pyöriä vaakatasossa... Koska tuon palleron sisäosiin jäi aika tavalla suttua, päätin keriä kerän vielä uudestaan = virhe! Kerältä lanka purkautui sen verran nopeammin, että kunnon ristikkokuviota ja jämäkkää kerän mallia ei ehtinyt syntyä, joten lopputuloksena tuli omituinen munanmallinen soikula (ei kuvassa). Lisäksi korissa pyörivä purkaantuva kerä sotkeutui itseensä ja lanka napsahti poikki, joten nyt vyyhti on kahdessa osassa. Mutta kyllä meistä vielä kavereita tulee, sen verran mukavaa (ja nopeaa!) tuo veivaaminen oli.

Lopuksi vielä miljoonat kiitokset Judiunille, jonka ansiosta pääsen hyödyntämään kaikkia vyyhtilankojani