Joulua kohti

Taas tarvittiin teologi selvittämään vastaus kysymykseen, jota tiede ei ole osannut ratkaista. Yläpuolella olevasta kuvasta voi nyt jokainen todeta, miltä maankuoren sisällä näyttää!

Tämä pallo menee joululahjaksi ja jokainen voi yrittää arvata saajan opiskelualan. Pallon teko oli kyllä yksi tuskien taival... Aloitin, mutta päästyäni ensimmäisiin maaosuuksiin vihreistä länteistä tuli niin kiristäviä, että ne oli pakko purkaa. Sitten keksin, että voisinkin tehdä maa-alueet silmukoita jäljitellen, jolloin ne eivät kiristäisi samalla tavalla. Jatkoin näin neuloen aina muutaman kerroksen ja kirjoen perässä vihreällä. Sitten rupesin kummastelemaan, kun vihreät alueet alkoivat osua lisäyssauman päälle. Pikkuisen parempi perehtyminen ohjeeseen ja tajusin, että silmukoita olisi pitänyt lisätä vuorotellen sektorin kummassakin laidassa, eikä aina puikon alussa. Purkuun taas, mikä olikin tosi hauskaa jäljiteltyjen silmukoiden kanssa. Seuraavan aloituksen ajattelin sitten kumminkin tehdä aitona kirjoneuleena, mutta pitkien langanjuoksujen välttämiseksi ajattelin tehdä kunkin maa-alueen intarsiana omalta kerältään. Mutta nyt maa-alueiden takana juoksi lankoja kahteen-kolmeen suuntaan ja lopputulos oli entistä kiristävämpi. Vielä kerran purkamista ja lopullinen versio täysin normaalina kirjoneuleena liioitellun löysien langanjuoksujen kanssa tuotti melkein kiristämättömän version.

Ohje on Elioksen käspaikalle suunnittelema Planeetta Maa, jonka alkuperäinen kaavio on kyllä luvalla sanoen melkoisen surkea... Ravelrystä löytyi onneksi paranneltu versio, josta osasin jo jopa laskea silmukat. Huomasin tosin juuri, että kyseisestä versiosta (ja siis minun maapallostani myös) puuttuvat Uusi-Seelanti ja Madagaskar, mutta maantieteilijöille opetetaan kuulemma toistaiseksi pelkkää tylsää matkailua ja aluesuunnittelua, joten tuskin lahjan saaja huomaa... Olen joka tapauksessa ihan tyytyväinen pallon ulkonäköön ja projekti oli loppujen lopuksi nopea. Kauhea kirjoneulekuume tosin iski nyt...

Olen tehnyt joululahjoja toistaiseksi pelkästään jämälangoista ja tässä maapallossa esiintyvätkin jo tiskiräteistä tutut petrooli ja lime Hjertegarn Blend Bamboo. Liukas bambulanka nyt vaan ei ollut ihan fiksuin mahdollinen materiaali tähän, sillä se ei jää sopiviin kiristyksiin vaan valuu joka suuntaan. Niinpä maa-alueiden reunimmaiset silmukat joko ovat venyneet liikaa tai kiristävät, vaikka täytteen kanssa säädinkin niitä mahdollisimmat tasaisiksi. Päällykuva havainnollistanee tilannetta... En tiedä menikö lankakerien punnitseminenkin jotenkin pieleen, sillä vihreää lankaa näytti kuluneen 15 grammaa ja sinistä 10, vaikka maapallon pinta-alastahan 71 % on merta... Tai ehkä kääntöpuolen langanjuoksut vain sitten söivät vihreää niin paljon... Joka tapauksessa tavoitteeni kuluttaa sininen ja vihreä lanka loppuun epäonnistuivat, sillä niistä voisi tehdä vielä toisenkin maapallon (arvatkaa tosin teenkö...). Puupuikot olivat langan liukkauden takia ihan ehdottomat ja sopivin vapaana oleva koko minulla oli 2,75 mm, joten niillä mentiin.

Marraskuun piristämiseksi oli Ravelryssä yllärivaihto ja minulle tuli pari pötkylää Manos del Uruquayn Maximaa, joka on mukavan paksu käsinvärjätty merinolanka. Lisäksi oli Novitan pyöröt ja neljä helmiäisnappia, joista kuvassa tosin vain kaksi, kun kaksi muuta meinasi päätyä pakkauksen mukana roskiin... Hyvä minä. Omat jouluksi kotiin -sukkanikin saapuivat, mutta meinaan säästää ne joululahjaksi. Olisikohan vaihtokiintiö nyt taas vähäksi aikaa täynnä...

Sanottakoon nyt täällä lopussa vielä, että Ullan pikkujouluissa lauantaina oli hauskaa! Terkut kaikille paikallaolleille. En saamattomuuttani saanut kasattua sinne joululahjaa, joten jäin ainoana ilman pakettia. Sain tosin tulevalta päätoimittajalta Hanna-Kaisalta salmiakkipussin, jonka hän ilmoitti olevan lahjus. Odotankin nyt sitten kauhulla, mitä minulle ensi vuonna keksitään, kun tulin päätyneeksi hallituksen jäseneksikin. Ups.