Pastasukat

Outside In -sukat valmistuivat kiitettävän nopeasti sitten kuitenkin. Annoin niille lempinimen Pastasukat, koska langan värit - oranssi, keltainen, vihreä ja tumma violetti - ovat kuin suoraan eräästä "hienosta" pastapaketista joka meillä kerran oli.

Outside In:en ohje oli todella hyvä. Siis äärettömän huippuhyvä ja superselkeä. Erityisesti rakastuin kantapäähän, joka sukkaan tuli, kun oikeat raidan kaartavat siinä niin nätisti. Ikävä yllätys neuloessa oli kuitenkin, että kantapään silmukat jätetään apulangalle odottamaan ja neulotaan myöhemmin.

Ohjeessa korostetaan, että kantapää pitää neuloa ennen kuin tekee kärjen kokonaan, jotta terän pituus täsmää omaan jalkaan. Vyyhdiltä käsin keritystä lankapallosta ei noin vain oteta toista päätä lankaa katkaisematta, joten terän pituuden kanssa mentiin sitten vähän arvauspohjalta ja tuloksena on pikkuisen liian pitkä sukka. Mutta ei haittaa, liikaa ainakaan.

Lankana oli tosiaan aiemmin jo näyttäytynyt Zitron Trekking Hand Art. Tein sukat tarkoituksella niin pienillä puikoilla kuin mahdollista, eli 2 millisillä, joten tällä hetkellä ne ovat vielä melko tiukat. Kaikki muut sukat ovat kuitenkin pesussa ja käytössä lörpistyneet jalassa pysymättömiksi, joten näiden suhteen on vielä toivoa :) Ohjeen 8 varsi mallikerran sijasta tein vain 4, sillä tykkään, että sukan varret eivät näy kengän reunan yli. Lankaa kului 56 grammaa, joten vyyhdin lopusta saisi vielä toiset tosi lyhytvartiset sukat tai sitten jotain ihan muuta :)

She sells sea shells on the sea shore

Otsikko on eräs hyödyllisistä asioista, joita oppii englannin kurssilla. Yritäpä sanoa tuo nopeasti ;) Se on kuitenkin myös mahtava aasinsilta itse asiaan.

Eli siis, äiti kävi Tampereella työasioissa ja toi kivoja tuliaisia :D Otsikkoon viitaten Handmaiden Fine Yarnsin Sea Silkia yksi vyyhti ihanan semi-solidina vihreänä. Tästä tehdään jokin pienehkö huivi sitten joskus, kunhan ensin tapellaan siitä kuka sen saa neuloa.

Seuraavaksi Lorna's Lacen Shepherd Sockia kaksi vyyhtiä kirjavassa värissä, joka vaikuttaisi muodostavan pitkiä raitoja.

Viimeisenä Jaipur Silk Finoa kaksi upean hopeanhohtavaa vyyhtiä. Nämä ovat pelkästään äidin omaisuutta ja tulevat isoina kuulemma hienoksi juhlahuiviksi.

Viimeisimpänä Knit Pro Harmony pyöröpuikkosetti. Meillä on kollektiivisessa käytössä jo yksi setti, joten tämä saa odotella sitä, että minä en ole enää kodin pyöröpuikkojen käyttöetäisyydellä.

Koska tästä lankalakosta ei näytä tulevan yhtään mitään, pitää varmaan ruveta pienentämään määrää toisesta suunnasta, eli neulomaan enemmän. Otankin nyt virallisesti tavoitteeksi ALOITTAA vähintään kolme uutta työtä ennen kesälomaa. Tietysti olisi kiva saada mahdollisimman monta valmiiksikin. Vähän sääli vain, että nyt olisi menossa kauhea sukkakuume, mutta yritän juuri vieroittua villasukista, kun muuten jalat hautuvat koko ajan :D Kesä on ihan oikeasti tulossa

Synttärilahja

Koeviikko on nyt ohi eli huomenna taas kohti uutta jaksoa ja uusia haasteita. Seitsemän viikkoa enää niin sitten on lukion ensimmäisen vuoden todistus kourassa. Ei paha.

Eilen oli poikaystäväni syntymäpäivä ja minä tein hänelle lahjaksi koristetyynynpäällisen (joka kuulemma todennäköisesti päätyy seinälle). Idean sain Ravelrystä, jossa on ohje neulottuun tyynyyn, jossa on yllä oleva sarjakuva (link). Aloitin ensin neulomaan omaa vastaavaa, mutta sitten totesin, että säästän ikäni ja terveyteni johonkin muuhun ja kirjoin kuvat valkoisella langalla tyynyliinaan.

Molemmat sarjakuvat on otettu xkcd-nimisestä nimisestä nettisarjakuvasta, jota poikaystäväni lukee säännöllisesti, joten lahja vaikutti varsin osuvalta ja tykätyltä :)

Heikosti menee

Täällä ei ole vieläkään kuvia valmiista töistä, joten esitellään sitten lankavaraston pienennysprojektin etenemistä.

Eli mitä tekee neuloja, joka on päättänyt, että varastossa on niin paljon kaikkea, että siitä riittää neulottavaa seuraavaksi valovuodeksi?

Neuloja tietenkin aloittaa purkamalla parin vuoden takaisen työn, josta tulee varastoon lisää lankaa 7 Novita Bambu -kerän edestä. No, tuo tunika oli oikeasti vähän huono, koska siinä oli ihan jättimäinen huppu, joka tuppasi vetää paidan pois päältä...

Sitten neuloja kääntää talon ylösalaisin etsiessään vajaata sukkalankakerää ja löytää sen lopulta vahingossa viikkoa myöhemmin. Mutta tuo Steppi oli oikeasti tarpeen löytää, koska ihanissa Perusviuhka-sukissani on reikä pohjassa ja se pitää parsia. Ja sitä ennen opetella parsimaan. Ja pelastavan jämälankakerän vieressä on Atlantin takaa jokin aika sitten kotiutunut Knitscene. Mielestäni on huutava vääryys, että sitä myydään ainoastaan irtonumeroina. Meille tulee Interweave Knits, mutta sieltä olen toistaiseksi löytänyt vuoden aikana kaksi kivaa ohjetta. Knitscenet olen selannut netissä ja niistä voisi joka lehdestä toteuttaa melkein kaiken. Irtonumeroiden tilaaminen Jenkeistä vain on kalliimpaa ja törkeästi hitaampaa. Tuokin ihanuus oli ollut matkalla yli kuukauden.

Viimeiseksi onneton varastonpienentäjä sortuu lankakaupassa siihen lankaryhmän tuotteeseen, jota talosta löytyy ylivoimaisesti eniten. Eli sukkalankaan. Neuloja puolustautuu sillä, että sukka-Norosta ei tule sukkia vaan huivi ja että rankka koeviikko vaatii rankat huvit. Jäljellä on vielä kaksi koetta, kemia huomenna ja maanantaina yhteiskuntaoppi, eli viikonlopun ohjelmassa on muun muassa 160 sivua Euroopan unionia.

Edellisessä postauksessa ollut vyyhti on muodostanut itsensä jo yhdeksi sukaksi ja yhdeksi varreksi, mutta sukista tulee niin ihanat, että ne pääsevät ihan omaan postaukseen :)

Hidasta hommaa

Sain vihdoin ja viimein valmiiks erään hyshys-työn, jonka kanssa on tullut puurrettua viikko ja toinenkin. Kuvaa en voi vielä laittaa, mutta kaikki voivat nyt kuvitella tähän kuvan työstä, jossa oli kova homma, mutta josta tekijä on tosi ylpeä :)

Ja koska sain työn valmiiksi, niin sehän tarkoittaa, että saan aloittaa uutta. Tämä vyyhti on kerittynä ihanan syksyn ruskainen, joten toivotaan, että tästä valmistuvat Outside In -sukat ovat todellakin valmiit ennen syksyä.

Hauskaa pääsiäistä kaikille lukijoille :)

Koirametri

Tässä päivänä muutaman (taisi itseasiassa olla viimeviikonloppuna) halusin kokeilla niitä punaisia metallipuikkoja ja tuhota vähän jämälankaa ja tuloksena syntyi Koirametri. Muutin oikeaa Calorimetryn ohjetta sen verran, että loin 120 silmukan sijasta vain sata. Päätös oli varsin hyvä, sillä edellinen ohjeenmukainen Calorimetryni on liian iso ja lörppö. Tämänkertainen on päässä sitten tosi hyvä, mitä nyt kutittaa jonkin verran. Nimi Koirametri tulee käyttämästi Haukku-langasta, josta on puolet lammasta ja puolet koirankarvaa. Samasta langasta äiti teki minulle alkutalvesta vuoritetun pipon. Lankaa jäi vielä tietenkin yli sen verran, että siitä ei enää mitään järkevää saa, mutta ei sitä kehtaa poiskaan heittää. Huoh.

Ihanainen SNY-lähetys

Minulla oli tiistaina niin superhyperhuono päivä, ettei SNY:n paketti olisi voinut parempana päivänä tulla. Eilen oli sitten niin kiire, etten tätä ihanaa ehtinyt esitellä, mutta nyt täältä pesee!

Ihanasta piristyspaketista ilmaantui syötävinä suklaamunia ja kermaista kaakaojauhetta. Naamataulua varten jännä suklaakasvonaamio (pitää kokeilla jossain välissä, kun on ihan uusi juttu minulle ja kun kertaa lupaa tehdä ihosta täysin sileän ja uuden muutamassa minuutissa). Neulepuolelta sitten teeteen Kamenaa vyyhti (olinkin juuri miettinyt että varastosta puuttuu ohutta huivilankaa), Linea Pura Handknitting lehti, jossa oli monta mukavan näköistä ohjetta, joista varsinkin yksi vihreä minilepakkohihainen kesäpaita näytti pakolliselta tehtävältä ja ylisöpö luppakorvainen munanlämmitinpupu.

Kiitos SNY aivan valtavasti paketista. Kaikki jutut olivat ihan mahtavia!

Leiriltä tulleena

Kolme edellistä päivääni kuluivat isosena lasten leirillä. Hauskaa oli, kuten aina, vaikka tällä kertaa leiriläisinä olikin melkoisen vaativia tapauksia. Eräältä tytöltä sain arvonimen "mun oma söpö tyhmeliini" ja sen lisäksi minulta kysyttiin muun muassa seuraavia asioita "Haluiaisitko, että sua koskettais helikopterilla pyllyyn?" (siis mitä ihmettä?) ja "Johtuuko se, että sä et saa spagaatia siitä, että sulla on niin iso maha?" (ei etes oo...) Että näin. Mäenlasku oli tosi hauskaa ja käsitöitäkin ehdin harrastaa kassin painamisen muodossa (ei nyt tullut mieleen ottaa kuvaa siitä) ja lisäksi mukana oli pipo, jota virkkasin, ja se oli monen lapsen mielestä äärimmäisen kiinnostavaa. Tänään päällä onkin sitten perinteinen lastenleiriflunssa...

Ennen leirille lähtöä kaivoin keltaisia jämä-Stelloja ja ajattelin virkata niistä pipon. En ole kuitenkaan tainnut syntyä kultainen virkkuukoukku suussa, joten virkkaustöistäni ei ikinä tule sellaisia kuin haluan. Jos yritän tehdä tasaisen ympyrän, tulee pallo ja ja jos haluaisin pipomaisen kupin, niin tasa varmasti tulee lätty. Ensimmäinen versio julistettiin sis tuhoon tuomituksi, mutta äiti esti purkamasta sitä, koska siitä saa pääsiäiseksi kivan korin. Uutta yritystä varten konsultoin virkkaamistaitoista poikaystävääni ja leirillä aloitettu uusi versio näyttääkin jo ihan hyvältä.

Äiti ja sisko kävivät tänään Iikkeassa ja ruotsin puolella muutenkin ja minulle tuotiin tuliaisia. Puron ruotsalaisversio, eli JärboGarnin fantasia 4 kerää ja metalliset 3,5 milliset kaulahuivipuikot. Mietin, että langoista voisi tehdä kolmion mallisen kaulahuivin. Se tuskin kylläkään enää täksi kevääksi ehtii.

Lomalla

Edellisestä postauksesta on vähän aikaa, niin esiteltävääkin on sitten vähän enemmän. Kolmena viimeisenä olympialaispäivänä neuloin nämä lapaset. Novitan Pirtaa nelosen puikoilla ja 32 silmukalla. Lapaset saa poikaystävän pikkusisko syntymäpäivänään.

Näillä lapasille tuli sitten ansaittua vielä toinenkin olympiamitali. Yhden kerän lajiin olisivat lapaset muuten menneet, mutta koska kerä jolla aloitin tekemään oli huomattavan vajaa, niin lanka mokoma meni loppumaan kesken ennen toista peukaloa, joten piti muutama metri ottaa toisesta kerästä. No, kuluipa yksi pieni kerä taas pois.

Pienistä keristä puheen ollen. Isä voi sitten laittaa silmät kiinni katsoessaan seuraavaa kuvaa.

Noi ei sitten oo (ihan) kaikki mun :D Sain torstai-iltana inspiraation kerätä kaikki langat yhteen paikkaan ilman pusseja ja laatikoita. Mukavaa väriterapiaa muuten :) Langat olivat vähän miten sattuu tungettuina vähän minne sattuu ostamisen jälkeen, joten lajittelin ne pusseihin paksuujen ja käyttötarkoituksen mukaan. Ravelryn stash-taulukon mukaan tuossa on 55559 metriä lankaa :D Pitäisi varmaan neuloa ripeämmin.

Ja ripeästä neulonnasta puheen ollen eilen illalla valmistui viime heinäkuusta asti kesken ollut bolero. Ohje on Novita Kesä 2009 -lehdestä numero 20. Lankana käytin ohjeen mukaista Bambua, jota kului hieman kolmatta kerää (ohjeessa lukee 4...). Aluksi meinasin boleroa itselleni, mutta etukappaleet eivät oikein olleet kokoani, joten pikkusisko sai sen etukäteissyntymäpäivälahjana.

Muuten bolero on ohjeen mukainen, mutta ohjeen silmukkamäärällä takakappale olisi ulottunut melkein koko vartalon ympäri, joten vähen 25 silmukkaa ja neuloin koko takakappaleen suorana ilman mitään kädentien muotoiluja ja hyvin toimii. Tuo lanka on muuten kummallista. Ostin sitä aikanaan 12 kerää, jotka tarvittiin hupputunikaan (ravelry). Lankaa kuitenkin kului vain 7 ja puoli kerää, joten ajattelin, että kuluttaisin loppulangan kivasti tähän boleroon. Mutta vielä jäi reilu 2 kerää. Ei siinä, väri on kiva ja lanka mukavaa neuloa. Mutta mitähän sillä tekisi...

Viikolla löysin kirjastosta kivan kirjan, jossa oli 100 ohjetta virkattuihin ja neulottuihin kukkiin. Ensimmäisenä kokeilin virkata narsissin, jonka myötä voisin toivottaa hyvää maaliskuuta lukijoille :)

Länsimaisen käsityötaidon loistoyksilö

Eilen illalla alkoi huvittaa ommella jotain. Kangaskaapille sitten vain tonkimaan ja nyt Hilpeä Villapaita ylpeänä esittää:

Farkkupötkylä, jolla on painoa vähän vajaa 700 grammaa.

Sisällään se pitää kaikki tämän talon metalliset ja muoviset sukkapuikot. Puikot alkavat olla sen verran vanhoja, että niiden kotelot ovat hajonneet tai hukkuneet, minkä takia puikot ovat pyörineet ympäriinsä pitkin taloa. Ehkä ne ovat myös levittäytyneet tahallisesti protestiksi puupuikkoja vastaan, jotka ovat melko pitkälti syrjäyttäneet ne. Kuten kuvasta näkyy, niin pussiin jäi aika paljon tyhjää tilaa. Ehkä ompelen loppuosaan taskut kaikille virkkuukoukuille, jotka nekin vaeltelevat missä sattuu.

Puikkopussin tein isän edesmenneiden farkkujen lahkeista. Leikkasin suorakulmion muotoisen suikaleen, jonka toiselle pitkälle sivulle laitoin punaisen ja toiselle vaaleansinisen kanttinauhan. Sitten taitoin toisen sivun ja ompelin reunoista yhteen pussiksi. Mittasin puikkojen avulla sopivan kokoiset väliköt ja ompelin sitten pystysuorat ompeleet väleihin. Kun pussi rullataan kiinni, niin tuo punainen ylijäänyt osa käännetään tuohon päälle, jolloin puikot eivät pääse putoilemaan. Jälki on kuulemma huolimatonta, mutta minusta pussi sopii käyttötarkoitukseensa ihan hyvin.

Ai niin, olihan minulla neuleasiaakin :D

Sain Ravelympicsin mitalin! Toista työtä en taida enää näitten olympialaisten puitteista ehtiä tehdä, mutta ainakin oma mitalitavoite täyttyi, toisin kuin Suomen olympiajoukkueella...