Neulehaaste itselle

Vuoden 2011 virallinen neulehaaste:

Koska lankavaraston pienentäminen olisi tuhoon tuomittu yritys, haastan itseni neulomaan enemmän. Ja se tulee tapahtumaan kirjoista neulomalla. Tällä hetkellä hyllyssäni on 17 neuleohjekirjaa (mallineulekirjoja ei nyt laskteta). Kirjoista 13 on sellaisia, joista en ole neulonut yhtään mitään. Tavoitteena onkin, että tämän vuoden loppuun mennessä olen neulonut jokaisesta kirjasta jotain!

Haaste tarkoittaa, että neuleita pitäisi valmistua kuukaudessa noin yksi. Koska kirjoista enemmistö on sukkakirjoja, taitaa tästä tulla varsin sukkavaltainen vuosi. Mitäköhän tälle kuukaudelle valitsisi...?

Neulevuosi 2010

Koska kaikki muutkin, ni kyllä minäkin sitten. Eli vähän kirjoittelua viime vuoden neuleista.

Viime vuonna valmistui 35 neuletta, jotka käsittävät:

4 huivia

4 sukkaparia

5 lapasparia

5 päähinettä

5 paita-/liivityyppistä viritystä

7 kodin sisustusjuttua

3 lelua

sekä yhdet kynsikkäät ja vauvan tossut

Välillä tuntui, että kaikki neulomukset olivat jollekulle muulle kuin minulle ja näin jälkikäteen tarkasteltuna 22 työtä 35:stä todellaki oli lahjoja ja se vastaa noin kahta kolmasosaa. Koska lahjojen antaminen on kuitenkin niin kivaa, niin tänä vuonna suhdelukua täytynee korjata yksinkertaisesti neulomalla enemmän, jolloin enemmän neuleita jää omaan käyttöön!

Viime vuonna näytän myös aloittaneen kolme ikuisuusprojektia. Viime vuodenvaihteessa aloittamani Kaaos-peitto on edennyt melkein puoliväliin. Palojen kiinnittäminen suoraan neulottaessa on sekä plussa että miinus, koska nyt peitto on kyllä jo puoliksi koossa, mitä se ei taatusti olisi muuten, mutta se myös painaa jo aika tavalla. Kun peiton jokaiseen tilkkuun tulee kahta eri väriä, kerät aivät tunnu pienenevän koskaan ja lankaa näyttää olevan saman verran kuin aloittaessa. Lievää motivaatiopulaa ilmassa.

Kesälomalla aloitin myös maissilankaisen paidan vinolla joustinneuleella ja suorakaiteen mallisen pitsihuivin omalla ohjeella. Kummassakin työssä on se vika, että mallineule on tappavan tylsä, joten töitä ei tee mieli koskaan jatkaa. Ehkäpä siksi viime vuonna valmistui niin paljon neuleita toisille, koska niillä oli aina kovempi kiire kuin omilla tylsillä neuleilla.

Edellinen neulevuosi piti sisällään myös ensimmäisen SNY-kierrokseni ja Ravelympialaiset. Lisäksi opin värttinäkehräyksen jalon taidon (pitäisikin taas vähän muistella miten se suijuikaan, mutta kun siinä menee hartiat jumiin ja joka paikka täyteen karvaa). Tiskirättejäkin neuloin ensimmäistä kertaa.

Lankavarastosta en viitsi edes mainita muuta kuin että se on kasvanut, mistä syytän lähinnä talon pääasiallista hamsteria ja koulua, joka torpeedoi mahdollisuuden tehokkaaseen neulomiseen. Kaiken kaikkiaan olisi kiva, jos tänä vuonna ehtisi neuloa enemmän.

Kuvituksena viime vuoden top-7 neuleet, parhausjärjestyksessä!

Ehdinpäs!

Kaverillani on syntymäpäivä tässä aivan vuoden lopussa, joten joululoman ansiosta ehdin kuin ehdinkin saada hänen lahjansa valmiiksi.

Ohje on Revontulihuivi Ullasta ja lankana 7 Veljestä Jättiraita, jota kului tasan 200 grammaa. Tätä lankaa olen neulonut äärimmäisen ahkerasti. Tein siitä aivan ihanan lepakkohihaisen villapaidan, joka on edelleen lempparini. Novitan ohjeissa taitaa olla piilotarkoitus myydä mahdollisimman paljon lankaa, koska ohjeessa luki, että työhön kuluu 6 kerää lankaa ja oikeasti niitä meni kolme ja puoli... Niinpä tästä väristä olen tehnyt paitsi kahdet Sateenkaarisukat, niin nyt myös tämän huivin. Huivin jälkeen lankaa jäi enää yhden värikierron verran. Äidin mielestä sen voisi jo heittää menemään, mutta pikkuinen pallo päätyi kuitenkin jämälankalaatikkooni. Ei sitä tiedä mitä siitä vielä isona tulee... :D

Nyt voin perinteisesti uuden vuoden kunniaksi aloittaa ihan itselleni jotain työtä. Sormia polttelee päästä jonkin oikein ihanan langan kimppuun, kun Novitan virityksiä on tullut enimmäkseen neulottua lahjoiksi.

Joululahjailua

Yhden koeviikon ehdin tässä selättää ja uusi jakso käynnissä taas ja Wanhojen tanssit lähestyvät :) Puvusta on sovituskappaleen yläosa vasta tehtynä, joten joululomalle on luvassa ihan kiitettävästi tekemistä kirjoituslukemisen aloittelun lisäksi...

Ennen lomaa pitää tietenkin ahertaa joululahjoja. Iso osa alkaa olla jo valmiina, mutta kaikkia yllätyksiä en halua paljastaa vielä. Muutaman kuvan laitan kuitenkin jo nyt, jotta täälläkin olisi jotain elämää :D

Regia 4-fädig langasta ehdottomasti elämäni identtisimmät raitasukat. Mallina neulomisjonossani pitkään keikkuneet Ullan Lainesukat ja kokona siro 36 koon jalka. Tein sukat ohjeen pienimmällä koolla ja 2,5 millisillä puikoilla niistä tuli juuri sopivan tiukat, jotta ne jalassa muotoutuvat täydellisiksi.

Tästä pannunalusesta oli mahdotonta saada hyvää kuvaa... Ohje on Garnstudion, mutta lanka silti kiittämättömästi Novitan Huopanen (on aina yhtä kurjaa nähdä isolla se teksti "pyydämme käyttämään garnstudion lankoja jne."). Oikeasti pannunalunen on taisainen ja hieno, toisin kuin kuvassa. Käytin ohjeen pienempää kokoa, jolloin alusen kooksi tuli 17x18 cm.

Seuraavaksi kuvasarja huovutettavista lapasista.

Lanka on Pyörylä-liivistä ylijäänyt Novita Puro. Naisten kokoon kuluivat juuri sopivasti ylimääräiset kaksi kerää. Lapasten tähän pisteeseen saattamiseen kului aikaa kolme päivää.

Seuraavaa vaihetta lapaset saivat odottaa kolme kuukautta :D Lapaset kokivat yhdessä pannunalusen kanssa tunnin mittaisen hienopesun 40 asteessa ja pääsivät sieltä ulos juuri mallikkaasti kutistuneina. Paitsi. Kuten kuvastakin näkyy, vasemman käden lapasen peukalo oli kaksi kertaa toivotun mittainen.

Muita vaihtoehtoja ei ollut kuin tarttua saksiin ja napsaista ylimääräinen osa irti. Ompelin sitten peukalonpään kiinni samalla langalla ja yritin vähän neulahuovutella sitä tiiviimmäksi, mutta kyllä siinä silti hienoinen ompelujälki näkyy. Vanha peukalonpää pääsi näyttelemään kukkaa tai jotain vastaavaan lapasen koristeluihin. Tuo huovuttaminen ei oikein ole minun juttuni, mutta tuollaiset huopalapaset ovat kyllä ihanan lämpimät...

Häpeää kuvattomasti

Joo, viime postauksessa tuli hieman turhaan valitettua kakkospipon ohjeesta, koska se löytyi lopulta lähtemättömänä omasta sähköpostistani. Että silleen. Anteeksi vielä kaikille mielensä mahdollisesti pahoittaneille. Ulla-henkilöillä on taatusti tarpeeksi töitä ilman sähköpostitaidottomia suunnittelijoitakin...

Sitten muuta asiaa. Ilman kuvia siitä syystä, että työn alla on ollut lähinnä erittäin salaisia joululahjoja, joista kuvat sitten ensi kuun loppupuolella. Eilen pidin kavereiden kanssa ihan loistavat synttärit ja sain ihania lahjoja, joita en sitten kuitenkaan jaksanut kuvata. Mutta kuvitelkaan paksusta kirjasta valmistettu salakätkö täynnä suklaata, supermakeita cupcakeja (ohjeen nimi kuulemma Better Than Sex), mahtava suklaaleivoskirja ja vyyhti syksyn väristä teetee Aureaa. Nyt jaksaa ottaa loppukirin viimeiseen viikkoon ennen koeviikkoa... -.-

Ulla neuleita

Jos joku nyt on vielä välttynyt tiedolta, niin uusi Ulla on täällä. Ja sillä on tekemistä myös minun kanssani, sillä siellä on minulta pipo-ohje.

Hamsteripipo siis ohjeen nimi ja minusta ohje on kiva. Kuten kuvasta näkyy Hamsteripipo on kaksi värinen ja molemmilla pipon sivuilla kulkee palmikko, jossa värialueet kietoutuvat yhteen.

Yritin tehdä tästä piposta sopivan kohteen jämälangalle, mutta kulutus olikin niin pieni, että molempia värejä jäi vielä toisenkin pipon tarpeisiin. Noh, uusia voi tehdä tai keksiä jotain ihan uutta.

Toisenkin ohjeen olin Ullaan lähettänyt ja vieläpä ihan ajoissa, mutta ainakaan tähän numeroon se ei näköjään ollut päätynyt. Laitetaan nyt kuva kuitenkin. Tämän pipon nimi on Ruoho ja se sopii värityksensä ja ulkomuotonsakin puolesta ehkä paremmin keväälle, joten katsotaan joskos se sitten ilmestyisi. (tai sitten ohje oli niin sekava ja suurpiirteinen, että se on jätetty pois... *kehittelee salaliittoteoriaa*) No kuitenkin. Tämmöisenkin voisi tehdä toisen, ehkä hieman talvisemmilla väreillä tosin.

Koti makea koti

Heh, englanninkielisten sanontojen kääntäminen on hauskaa :P

Kotiuduimme puoliltapäivin viikon mittaiselta reissulta New Yorkiin. Kohtuullista nukkumaanmenoaikaa odotellessa on hyvä tilaisuus päivitellä blogia. Itse matkasta kerron varmaan lisää vähän toisessa yhteydessä, mutta laitetaan ainakin tämä neuleasia nyt tänne.

Niinkin yllättävästi kävi, että yhdessä maailman tärkeimmistä metropoleista oli kuin olikin lankaa myynnissä :P Kävimme naisvoimin kolmessa liikkeessä: Seaport Yarnissa, Yarn Co:ssa ja Knitty Cityssä. Kaikilla liikkeillä on myös verkkokauppa, joten linkkien klikkaaminen omalla vastuulla. Yhteinen saaliimme mahtui kätevästi ehkä maailman suloisimpaan ilmaiseksi saatuun ostoskassiin.

Tässä minun osuuteni. Ylhäällä tummasävyistä Jitterbugia, vasemmalla Malabringo Sockia vielä kirkkaamman vihreänä kuin kuva näyttää, keskellä Tahti Yarnsin Rioa, joka on syönyt merinoa, alpakkaa ja silkkiä, oikealla Berroco Vintagea ja alhaalla Koigu KPPPM:ää ihanan vaaleanpunaisena. Sukkalangoista tullee isona sukkia ja noista vähän paksummista todennäköisesti jotain liivi- tai t-paita-systeemiä.

Näihin muihin lankoihin en ole niin perehtynyt, mutta laitetaan kuva kuitenkin. Hih, kerrankin minä sain eniten lankaa jostain :P

Ihana!

Tälle huiville ei oo kyllä olemassa ku yks kuvaava sana: WAU! (mitä nyt suttuiset sisäkuvat ei oikein oikeutta tee...)

Lankakomeron 22 leaves shawletten ohje oli tosi huippu. Minä en ole vielä koskaan saanut osallistuttua mihinkään KAL:iin kunnolla, ja tämänkin aloitin viikko sen jälkeen kun muut olivat jo saaneet omansa valmiiksi. Kaksi muutakin KAL:ia olen neulonut, mutta niissä otin vain vihjeet talteen ja neuloin huivin sitten jälkikäteen. Noniin, takaisin asiaan. Lankana minulla oli kaappiin jemmattu Novita Kid Mohair sellaisena kamelinkarvan värisenä (=tympeä perusvaaleanruskea) ja sitä kului sen verran alle kaksi kerää, että ylijääneen pystyi ilman tunnontuskia heittämään pois. Puikkoina käytin 4,5 millisiä pyöröjä.

Tykkään erittäin paljon puoliympyrän mallisista huiveista, sillä ne nyt vain istuvat niin paljon paremmin hartioille kuin normit kolmiot. Suhtpaksun langan ansiosta huivi on ihan kiitetävän isokin. Tämä on niin ihana, että sääli luopua siitä, mutta uskon, että se saa jouluna rakastavan kodin. Kid Mohairia jäi kaappiin kyllä vielä neljän samanlaisen huivin tarpeiksi, eikäpä tuo lanka muutenkaan näytä maailmasta loppuvan, että ehkä sitä saa vielä oman 22 leavesin joskus. Kid mohairista tein muuten elämäni ensimmäisen pitsihuivin, joka oli Fifi ja silloin vihasin mohairin neulomista suunnattomasti. Nyt se oli kuitenkin tosi kivaa ja muutenkin tykkään siitä, miltä mohair tuntuu ja näyttää neuleessa, vaikka Kid Mohair todellakaan ole mitään luksusmohairia.

Laitetaan vielä yksi kuva, jossa väri on suurinpiirtein oikea, vaikkei kuviota juuri näykään.

Kuvatonta mummoilua

Kuvia ei nyt ole paristakin syystä: Ullaan on menossa kaksi ohjetta ja minusta on kivempi laittaa kuvat vasta jälkikäteen. Lisäksi joululahjakausi on alkanut, ja kun potentiaalisille lahjottaville on päätynyt tietoja blogistani sitten viime joulun, niin kuvia ei oikein uskalla laittaa.

Mummo on ollut viikonlopun käymässä ja seuraa pitäessä on tullut neulottua metri jos toinenkin mohairlankaa. Vaikka kyseessä ei mikään unelmapilvenreunamohair olekaan, niin sen neulominen on yllättävän mukavaa. Luulen vain, että langasta irtoaa jotain pikkuisia hippuja, jotka saavat silmät kirvelemään inhottavasti. Onneksi on kohta valmista kuitenkin.

Samaisen mummon ansiosta sain ensikontaktin 0,75 milliseen virkkuukoukkuun. Mummo halusi virkattuun kaulakoruunsa uuden kaulanauhan, joten ohjelmassa oli visiitti toiseen mummolaan penkomaan isomummon pitsijäämistöjä sopivat langan ja koukun toivossa. Löytyiväthän ne ja koru sai uuden nauhan. Minun minipitsikäsialani ei kylläkään ole mitään aikaisemman tekijän jälkeen verrattuna, joten onneksi nykynuorten ei tarvitse virkata kilometkikaupalla kapiopitsejä :D

Jaloille lämmikettä

Koeviikko on meneillään, joten kauheasti ei ole aikaa neuloa eikä blogata, mutta huomenna ei koetta onneksi ole, joten päivitystä pukkaa.

Joulahjakausi pitäisi saada kohta käyntiin, mutta sitä ennen ajattelin neuloskella alta pois muutaman keskeneräisen työn. Ekana valmistuivat Serpentes-sukat, jotka olivat olleet työn alla jo kesästä lähtien. Lankana käytin SNY:n lähettämää Fabelia, jonka värityksen takia nimesin sukat Mustikkapiirakoiksi. Puikot 2,5 mm ja langan kulutus vähän vajaa kaksi kerää.

Malli oli tosi kiva, vaikka nämä sisätilakuvat eivät sille oikeutta teekkään. Palmikon kaikki silmukat neulotaan kiertäen oikein, mikä saa ne tehokkaasti nousemaan esille kirjavasta pinnasta. Lisäksi kärjestä aloitetut sukat ovat aina kivoja :) Niiden istuvuus on kantapään osalta usein miljoona kertaa parempi kuin ylhäältä alas tehtyjen. Kerrankin onnistuin tekemään juuri sopivan kokoiset sukat. Toivotaan, että nämäkin eivät venähdä käytössä...

Vuosi sitten aloittamani vauvan tossut kulkivat vihdoin myös tiensä päähän. Silloin neuloin toisen tossuista ja viime viikonloppuna toisen. Lankojen päättelyyn ja nappien ompeluun meni varmaan yhtä paljon aikaa kuin neulomiseen... Ohje on nimeltään Saartje's Bootees ja se on kieltämättä hyvin kirjoitettu ja siinä on ohjeet pääteltävien langanpäiden minimoimiseksi, mutta minun paksu kalloni ei hyvällä tahdollakaan ymmärtänyt sitä, joten ei kurkita tuonne sisäpuolelle liikaa, jooko? Lanka oli sattumalta ihan ohjeen mukaista, koska Ene's Scarfista minulle jäi vajaa puolikas kerä Rowan Cashcottonia ja halusin tuhota sen johonkin. Näihin tossuihin se kuluikin juuri somasti, koska nappien kiinnityksen jälkeen ei jäänyt kuin lyhyitä langanpäitä yli. Ja onhan ne nyt aika lutuset!