Minä, julkkis

Palailin tässä tänään riparilta yövalvonnasta, mistä juttua myöhemmin. Viikolla oli kuitenkin mennyt ilmestymään uusi Ulla, jossa minusta haastattelu ja pitkästä aikaa uusi neuleohje - Kätkö!

Koska tykkään paljastaa suunnittelemani neuleet vasta jälkikäteen, niin kauluri pääsee vasta nyt ensiesittelyyn blogiin. Tarkemmat speksit voi käydä lukemassa Ullasta, joten keskityn nyt lähinnä fiilistelyyn. Molemmat kaulurit olivat kivoja tosi neulottavia. Neuloin ensin pinkin version kaulurista juurikin kätköilykäyttöön, mutta mieli teki kokeilla hienompaa versiotakin, joten neuloin vielä kirjavankin Kätkön teetee Aureasta, joka oli aina kuiskutellut haluavansa isona joksikin kaulajutuksi.

Aurea-kaulurista tuli sitten suurempi lemppari, sillä se oli juuri sopiva kaulassa pidettävä kevätkeleillä. Toivottavasti pinkillekin löytyy oma käyttönsä syksymmällä, väri vain on sittenkin ehkä pikkuisen liian ärtsy minun makuuni... Siitä haastattelusta vielä, että minusta Hanna-Kaisa on kirjoittanut sen tosi kivasti. Kuulostan ihan itseltäni, on se sitten hyvä tai huono asia :D

Riparista nyt sen verran, että yövalvojana tuli oltua ensimmäistä kertaa ja melko olemattomalla koulutuksella, mutta kyllä minä lapset leiriläiset aina nukkumaan sain. Porukka oli muutenkin tosi mahtava ja oli hauskaa. Pikkuisen huono fiilis jäi kuitenkin loppupalaverista, jossa sai tutustua työelämän nurjaan puoleen muutenkin kuin paperitöiden osalta...

Kotiinpaluuta helpotti kuitenkin tämä kasa, joka oli minua odottamassa. Nettikirjakauppojen ilmaissetelit piti saada käytettyä ja menivät ehdottomasti hyvään tarkoitukseen. Noissa on aivan ihania ohjeita!

Kesäinen asuste?

Kesäkuun I-neuleeksi oli useampikin visio ja vaihtoehto (ensisijaisesti In the Pink ja Inspire me -huivit, ravelrylinkit), mutta kumpikaan ei sittenkään oikein napannut. Lisäksi huomenna lähden riparille yövalvojaksi ja juhannuksen jälkeen lastenleirille avustajaksi, joten isoon huiviin ei sitten ehkä oikein olisikaan aikaa. Piti siis ottaa työn alle jotain pienempää.

Pitkänmallinen kaulahuivi on ollut suunnittelun alla jo pidempään ja lisäksi hinkusin päästä heti neulomaan kehräämäni langan (minulla ei ole sitä ongelmaa, että kehruille ei keksisi käyttöä :P). I:llä ei kuitenkaan alkanut mitään hyvännäköisiä kaulahuiveja, joten nyt tuli minun kohdalleni aakkoshaasteeseen ensimmäinen soveltaen saatu projektikirjain, sillä annoin huiville nimeksi Ihan Ite!

Huivin pintaneuleeksi valitsin kolmiuloitteisia kuutiota luovaa pintaa. Näkyy tuosta kuvasta, jos näkyy. Värit käyttäytyivät todella nätisti neuloessa. Ainoa vika on, että täysvillainen hahtuva on melkoisen karkeaa, joten tuota täytynee pitää takin päällä. Neulos on myös melkoisen jäykkää, ei ollenkaan niin laskeutuvaa ja pehmoista kuin olisin tahtonut, olisi kai pitänyt valita paksummat puikot kuin 3,5... Jonkin jännän parafysikaalisen ilmiön onnistuin myös luomaan, sillä kun punnitsin kerratun langan, se painoi tasan 100 grammaa. Valmistuneen huivin paino on kuitenkin 114 grammaa ja ylikin jäi pikkuinen pätkä. Pitäisikö siis ottaa yhteyttä CERNiin vai ostaa uusi digivaaka? :D

Lopuksi hyvinpitelyilmoitus minua taas kohdanneesta onnenpotkusta. Nipi piti blogissaan arvontaa ja onnetar valitsi minut suosikikseen jo kolmatta kertaa vuoden sisään! Puuvillainen pipo on erityisen mieluinen, sillä sellaiselle olisi tänä keväänäkin ollut todellista tarvetta. Oransseissa tuikuissa on kiva väri ja sukkalankaakin tarvitsee aina (sanoo hän, joka ei ole neulonut ohuita sukkia vuoteen... ups). Kiitos siis vielä kerran!

Paljon asiaa

Haittaako se, jos kirjoituspöytä on niin täynnä lankoja (tällä hetkellä seitsemää eri sorttia niinkuin juhlapöydässä ikään) ettei siinä mahdu kirjoittamaan tai tekemään mitään muutakaan järkevää? Ja vastaus omaan kysymykseen: ei haittaa, koska nyt on lomalomalomalomakesäkesäkesäkesäKESÄLOMA!

Loma alkoi tosiaankin eilen, kun pääsin näiden kahden pikkukaverin lukemisesta eroon. Nyt kun pääsykoe on ohi, niin uskallan pahaa karmaa kerryttämättä kertoa, että tähtäimessä on teologian opiskelu Helsingissä. Pääsykokeessa ei varmaan tullut mitään täydellistä nappisuoritusta, sillä varsinkin tuosta Maailmankansalaisen uskonnosta ollut kysymys ei ollut ihan täydellisesti hanskassa, mutta kun minulle ropsahtaa yo-todistuksesta melko mukavasti lähtöpisteitä, niin sisäänpääsyyn riittää pelkkä hyväksytyn koesuorituksen saavuttaminen, mikä toivottavasti kuitenkin irtosi. Syksyllä odottaa siis toivottavasti muutto isolle kirkolle, josta kuva alla :P

Edellisessä postauksessa intoilemassani Tarinatiistaissa ei sitten ollutkaan ihan niin kivaa, mutta koska kävin jo Ravelryssa vetäisemässä raivarit aiheesta, niin en enää jaksa marista. Kotiinpaluu tapahtui eilen illalla lentäen, mutta tarkoituksella sen verran myöhäisellä koneella, että keskustassa pyöriskelyyn jäi reippaasti aikaa. Shoppailu ei tälle tytölle juuri maistu, mutta onneksi Helsinki on geokätköilyn kannalta oikea paratiisi, sillä kun hakee Helsingin keskustaa lähimpiä kätköjä, niitä löytyy 8 kilometrin säteellä 3000! Tästäkin kannattaa huomioida vielä se, että Helsinki rajoittuu monelta kohdin mereen, jossa kätköjä on yleensä vähemmän. Kätkötiheys on täällä päin siis varsin kunnioitettavan korkea <3 Kännykän akku ei kestänyt loputtomiin gps-paikantelua, joten päivän saldoksi jäi 7 löytynyttä purkkia ja lisäksi kolme muuta, jotka eivät löytyneet etsimisestä huolimatta. Tällaiselle maalaistollolle oli kuitenkin hyödyllistä kävellä pitkin poikin keskustaa kartan kanssa ihan luvan kanssa, niin eksymisvaara oli kohtuullisen minimaalinen. Edellinen kuva on kasvitieteellisesta puutarhasta, josta, yllätys yllätys, löytyy kätkö :)

Vaikka shoppailu ei herkkua minulle olekaan, niin ainakin yksi hyödyke löytyy, jonka ostaminen kiinnostaa aina :P Rowanin Purelifea olen kuolannut kaupassa jos toisessakin vaikka kuinka pitkään, mutta vasta nyt Menitassa tuli vastaan Se Oikea väri. Namista mansikanpunaisesta tulee luultavasti kesäinen huivi, jossa voisi olla vähän reilummin ihan pelkkää sileää neuletta. Havaitsin nimittäin aikaisemmin ihan aiheettomasti syrjimäni Ginkgon olevan todella kiva kaupunkiasuste! Supersocke tuli puolestaan mukaan Vihreästä Vyyhdistä, sillä sukkalankaa, varsinkaan suhteellisen yksiväristä, ei nyt vaan koskaan voi olla liikaa!

Palataanpas sitten vielä hetkeksi kotipuolen saavutuksiin, sillä yksi kaunokainen on odottanut esittelyä jo viikon. Koska vanha fakta on, että kaksi huonoa kuvaa tekee yhden hyvän, niin tarjolla siis kaksi kuvaa, joiden keskiarvo osuu aika lailla oikeaan.

Jo niinkin ikuisuus sitten kuin maaliskuussa osallistuin Lumoavassa Langassa kehruukurssille. Sen suurempaa hurahtamista ei tapahtunut, mutta kotona jatkoin kehräilyharjoituksia hahtuvalla, joka oli valmiiksi värjätty pitkiksi raidoiksi. Koska hahtuva oli keritty kahtena säikeenä tai mitä lie ovatkaan, niin minun oli poikkeuksellisen helppo kehrätä lanka niin, että värit säilyvät oikein raitoina. Toisen säikeen sain kehrättyä maaliskuussa, toista kehräsin pikkuisen silloin tällöin ja sain viimeisteltyä sen vihdoin toukokuun viimeisinä päivinä, kun käsitöitä piti raivata siivouksen tieltä. Kertaaminen tapahtui mielenkiintoisena virityksenä pyykkipoikien, kukkakeppien ja tyhjien talouspaperirullien avulla, mutta lopputulos onkin sitten ihan kiva tai vähintäänkin kelvollinen. Raidat mätsäävät ainakin lankana tosi hyvin ja odotan innolla tämän neulomista. Ajattelin, että tästä tulisi isona perinteinen pitkä kaulahuivi, joka sopisi takin päällä pidettäväksi, sillä hahtuvavilla on sen verran karkeaa, että iholle tuo ei oikein kelpaa. Metrejä kertyi aika tasan 250 ja painoa tasan 100 grammaa, joten paksuudenkin puolesta ollaan varsin fiksuissa mitoissa.

Ja vaikka alussa väitinkin, että nyt olisi loma, niin huomenna on kuitenkin edessä autoKOULUN kakkosvaihe. Lisäksi minulla on onneksi ja valitettavasti kesätöitä kuudeksi viikoksi pienissä pätkissä pitkin kesää, joten liiaksi asti ei laakereilla pääse lepäämään.

Lisää avautumista

Sisko (selvennyksenä, että kyseessä ei ole sukulaiseni :D) paiskasi minua uudella 11 kysymyksen haasteella ja koska olen juuri junassa matkalla kohti pääsykoetta, niin mikäs sen parempaa kuin vastailla. Tuleepa samalla testattua VR-netin toimivuus, hidas tämä ainakin on...

1. Suosikkilainauksesi omista lapsuudenviisauksistasi?
Helpompi olisi keksiä inhokkilainaus :D Siis sellainen, jota mummot ynnä muut nolosti toistelevat kaikille mahdollisille puolitutuillekin muistellessaan miten lutuineen se Iida oli pienenä. Paras viisauteni on kuitenkin varmaan valistuneen liikennekasvatuksen helmi: "Isi, töttää törrrrpöille!"
2. Minkä harrastuksen aloittaisit, jos aika ja raha eivät olisi rajoitteena?
Haluaisin aloittaa uudelleen 3,5 vuotta kestäneen kuntonyrkkeilyn, joka lopahti lukion alettua ajanpuutteeseen. Ehtona olisi tosin, että sitä vetäisi edelleen sama huippuloistava ohjaaja!
3. Mikä teki sinut tänään erityisen iloiseksi?
Päivän iloinen juttu on se, että kunhan vielä Helsinkiin asti pääsen, niin ehdin siellä pariksi tunniksi neuletapaamiseen. Jännää nähdä lisää uusia neulojia! Lisäksi matkan varrella asemalta Villavyyhtiin on pari geokätköä, joten jos ne löytyvät, niin tästä tulee aivan loistopäivä :)
4. Biisi, jota voisit kuunnella loputtomiin?
Olen tosi huono musiikin kuuntelija. Omistan 2(kaksi!) cd-levyä ja radiosta kuuntelen yleensä SuomiPoppia, joten olen aivan uuno mitä tulee sellaisiin ulkomaisiin biiseihin ja bändeihin "jotka nyt vaan olis pakko tietää". Muutenkaan en oikein ymmärrä sitä, miten useimpien ihmisten on pakko olla koko ajan luurit korvissa tai pitää radiota taustalla auki. Mp3-soittimet ovat niille, jotka eivät kestä omia ajatuksiaan! Joten en ollenkaan pysty nimeämään mitään ikisuosikkia, vaikka silloin tällöin johonkin biisiin tulee sellainen olo, että sitä tulee soitettua nonstoppina putkeen tuntitolkulla.
5. Oletko koskaan harkinnut tatuoinnin ottamista/onko sinulla tatuointeja?
Minua voisi periaatteessa kiinnostaa tatuoinnin ottaminen, mutta sen pitäisi sitten olla sen verran pieni ja huomaamattomassa paikassa, että sen saisi aina tarvittaessa piiloon. Lisäksi tatuoinnin ottamisen lopullisuus tuntuu jotenkin pelottavalta. Sinällään poiskuluva hennatatuointi voisi olla ihan kokeilemisen arvoinen, mutta niiden allergisoivasta vaikutuksesta olen kuullut niin paljon, että sekään ei oikein ole vaihtoehto.
6. Hulluin/hauskin matkustamiseen liittyvä muistosi?
En nyt tiedä onko tämä kovin hullu tai hauska, mutta onpa kumminkin. Pienempänä, kun olimme perheen tyttöporukalla Zürichissa, lentokentän turvamiehet vislasivat siskoni ja minun kulkiessa metallinpaljastimen läpi ikään kuin portti olisi hälyttänyt meille. Äijillä oli hauskaa, mutta meillä rassukoilla ei :D
7. Mistä viidestä omistamastasi vaatekappaleesta et haluaisi ikinä luopua?
Ehdoton ykkönen on itseompelemani metsänvihreä villakankainen täyskellohame. Se on jo kulunutkin pikkuisen huononnäköiseksi, koska se on aivan loistava talvihame ja siksi kovalla kulutuksella. Abihuppari on myös ehdottomasti rakas. Mummolta pienenä saatu vanha t-paita on yöpaitana kestosuosikki. Ajat sitten neulottu lepakkohihainen raitapaita on edelleen paras villapaitani, joka sekin on jo päässyt vähän kulahtaneeseen kuntoon. Viides suosikki voisi olla rippijuhliini neulomani Muir-huivi(ravelry), joka on kokonsa ja näkönsä puolesta aivan optimaalinen juhlahuivi.
8. Viisi blogia, joihin kaikkien lukijoidesi kannattaisi tutustua?
Ei saa kysellä näin vaikeita, plus tällä junanetillä en viitsi ruveta kamalasti selaamaan ja linkittämään. Se on tärkeintä, kaikki lukijani lukevat jo sitä kaikkein parasta blogia eli omaani :P
9. Kummallisin lempinimesi?
Siskon edellinen urheilujoukkue kutsui minua nimellä Naulakko, koska kunnostauduin heidän tavaroidensa raahailussa.
10. Kummallisin asia, johon olet koukussa?
Koukutuin vahingossa Eurobill Trackingiin, kun luin siitä lehdestä. En tosin ole sen suhteen mitenkään aktiiviharrastaja, ainoastaan kirjaan ylös oman setelini.
11. Mikä on salainen taitosi?
Salainen kykyni on ehkä tehdä toivottomaltakin tuntuvia juttuja uskomattomalla sinnikkyydellä.

Jaaha, kaiutin ilmoitti juuri, että seuraavana Pasila, joten pitää pakata läppäri kiireen vilkkaa reppuun. En siis ehdi haastaa muita tai keksiä kysymyksiä tälläkään kertaa. Pitäkää pliis peukkuja, että pääsykoe menee huomenna hyvin :)

ME, yLLLLLLLioppilas

Eilinen oli aivan mahtavan upea päivä <3 Meidät lyseolaiset lakitettiin tuomiokirkossa, minkä jälkeen kotona oli mukavat ja sopivankokoiset juhlat, joissa oli paljon hyvää ruokaa. Oli erityisen mukava nähdä paljon sukulaisia ja tuttuja, kun aika harvoin kuitenkin kokoonnutaan yhteen. Illalla lähdin vielä elämäni ensimmäistä kertaa "ulos" elikkä yo-jatkoille, joilla tosin olin autolla liikenteessä ja jätin muut juhlimaan keskenään jo vähän puolen yön jälkeen. Stipendejä tuli aivan riittävästi pitämään minut langoissa vähintään pari vuotta. Yo-todistuksen sisällön voi pienellä salapoliisin työllä selvittää tämän postauksen otsikosta!

Mekostani ei tämän parempaa edustuskuvaa näyttänyt olevan. Yläosan kaava on venepääntien ja muotolaskosten osalta otettu SK 5-6/12:sta. Muuten muutin yläosan mallin neliömäiseksi, jolloin sain mukavat lipanmalliset kädentiet. Vetoketjun paikan vaihdoin kyljestä keskelle selkää, missä se on minusta huomattavasti käytännöllisempi pukiessa. Helma puolestaan on normaali täyskello, johon tuuli tarttuu melko herkästi, kuten kuvasta näkyy. Helman reunan toteutus muuttui reilusti suunnitelmasta, sillä alunperin helman alta oli tarkoitus näkyä koristeltu alushameen reuna. Lyhensin alushametta kuitenkin saumurilla pikkuisen turhan reippaasti, joten brodyyrikaitale pitikin kiinnittää päällihameeseen. Mutta ehdottomasti parempi ratkaisu näin päin! Helman vyötäröä piti pikkuisen rypyttää, jotta se sopi yhteen yläosaan. Väljyyttä jäi edelleen kuitenkin jonkin verran, sillä en edes halunnut tehdä tyköistuvaa yläosaa, joten vyötäröä korostamassa oli vihreä satiininauha. Kangas on sileää ja melko raskasta puuvillaa, joten se laskeutuu ja istuu tosi nätisti. Lisäksi väri ja kuviot ovat aivan ihanat! Mekko onnistui mielestäni aivan loistavasti ja on todella minun näköiseni, mitä mieltä olivat myös monet kehujat.

Sain aivan mahtavia lahjoja, joista kaikki tulivat tarpeeseen. Ihanin yllätys oli kyllä ehkä lopultakin ikioma Wollmeise-vyyhti kauniina solidina vihreänä. Väri on nimeltään mistelinoksa, joten tuo pitänee neuloa pikimmiten, jotta se päällä voi vaatia kaikkia potentiaalisia henkilöitä antamaan pusun :D Iso kiitos lahjan antajalle. Siskoltani sain puolestaan kaksi helmiliskoa, joista olen aina tykännyt, mutta en ole itse koskaan oppinut tekemään. Onni on olla ihania läheisiä <3

Väkertelyä

Ärrin murrin, vihaan siivoamista ja paikkojen järkkäilyä... Onneksi sain kehitettyä supertärkeää käsityötekemistä muun tylsemmän homman sijalle.

Kuvassa kaksi kahdestatoista pöytäliinan painosta. Ohje omasta päästä ja kerrankin lopputulos jopa näyttää siltä - yhtä reikäinen ja epämääräinen :D Äiti roskisdyykkasi yksi päivä kerän mustaa Kotiväki Softia, joka on ilmeisesti sen verran vuosikertalankaa, ettei sitä ole edes listattu Ravelryyn. Speksit täysin samat kuin Kotiväessä, mutta merserointi on jätetty tekemättä. Siitä sitten virkkailin valkoisten koristekivien päälle jonkin sortin verkkohökötyksiä ja ne sitten verhoklipseistä roikkumaan. Pikkuisen turhan kevyitä ovat nuo kivet, mutta eivätköhän ne asiansa aja. Toivottavasti noita ylipäätään pääsee käyttämään, sillä säidenhaltija ei oikein osaa päättää sataisiko vai paistaisiko lauantaina. Pidetään peukkuja jälkimmäiselle!

Hyrna

Lakkiaiset alkavat jo häämöttää, mutta valmisteluista ainakin juhlapuvustus on nyt kunnossa. Mekosta edustuskuvia tulee sitten myöhemmin, mutta huivi pääsee esittelyyn jo nyt ihan itsekseen.

Malli on nimeltään Hyrna Herborgar (ravelry), jonka ohje löytyy niinkin helposti kirjoittettavasta kirjasta kuin Þríhyrnur og langsjöl. Lankana minulla oli Greta and the Fibersin SAC-750, 100-prosenttista silkkiä oleva käsinvärjätty ohut huivilanka, jota kului 67 grammaa, elikkä erittäin tarkasti 2/3-kerä. Käytössä olivat 3-millin puikot.

Koska alkuperäinen huivi on tehty keskipaksusta villalangasta, lisäsin omaan Hyrnaani toistoja keskiosan timanttikuvioon. Niinpä reunusviuhkoja on minulla 11 ohjeen yhdeksän sijaan. Tämä on ensimmäinen neulomani V:n-mallinen huivi, joten pingotuksen kanssa oli taas melkoinen säätäminen. se onnistui kauniimmin, kun käänsin kärjet sirppimäisesti, mikä ei muistaakseni kuitenkaan ole ohjeen alunperin tarkoittama muoto. Onneksi silkki kuivui sen verran hitaasti, että oli aikaa veivata nuppineuloja edestakaisin. Neuloja piti muutenkin ostaa roimasti lisää, sillä päättelyreunan virkkauslenkeistä jokainen piti pingottaa erikseen nätin lopputuloksen saamiseksi.

Huivin ainoa miinus tuli selväksi jo aiemmasta postauksestani. Lanka oli jo vyyhdillä niin sotkussa, etten ollut vastaavaa koskaan nähnyt. Keriminen ei onnitunut millään, sillä vyyhdin kierrokset eivät kulkeneet järkevästi, vaan lanka teki ihmeellisiä lenkkejä itsensä kanssa ja vaihtoi suuntaa jatkuvasti. Melko heti lanka oli pelkkä iso takkukasa. Ainoa toivo saada lanka neulomiskuntoon näihin juhliin oli ottaa raa'asti sakset käteen. Niinpä kerällä lanka oli sitten 3-10 metrin pätkinä (Lankaa yhteensä 750 metriä, siitä voi laskea montako palasta suurin piirtein tuli...) Koska solmuja oli PALJON, niin en jaksanut kuvitellakaan tekeväni mitään hienoja yhdistelyjä tai päättelyitä. Onneksi silkki on kovaa kuitua, joten tein pelkästään mahdollisimman tiukkoja solmuja, joiden päät lyhensin pingotuksen jälkeen niin lyhyiksi kuin uskalsin. Eivät ne pahasti tuolta erotu, kunhan vain pysyisivät kiinni...

Hyvän in-action kuvan saamiseksi piti kuvausassistenttina käyttää äidin takapuolta selkäpuolta, kun eihän se osannut minua neuvoa pitämään käsiä oikealla korkeudella. Huivin lopullinen koko on tosi passeli ja se on ihanan kevyt ja ilmava.V-muoto saa sen pysymään loistavasti hartioilla. Ohje oli kirjoitettu aika lailla mutkat suoraksi -menetelmällä ja lisäksi minulta puuttui kaavion merkkien selitys, mutta lopputulos on aivan ihana ja todella kaunis. Melkein tekisi mieli tehdä toinen, solmuttomasta langasta tosin :D Niin ja H-kirjainkinhan se tuli tällä kuitatuksi!

Avautumista

Sohvi kuttoo -blogista löysin tämän haasteen, ja koska viettelen melkoista hiljaiseloa, niin laitetaan vähän actionia 11 kysymyksen muodossa! Kuvituskuvina parit kukat meidän pihalta jokunen viikko sitten.
1. Aiotko osallistua tänä kesänä KesäYön Hullutukseen eli KYHiin?
- KYHiin osallistuminen kiinnostaisi kovasti, mutta koska kesäkuussa on tiedossa kaksi työntäyteistä viikon kestävää leiriä, niin aloitusten tekeminen jäisi sen verran haastavaksi, että jää KYH tältä vuodelta väliin. KYJYyn voisin sitten ehkä osallistua, mikäli se tulee tänäkin vuonna.
2. Minkä tyyppistä lankaa omistat eniten?
- Novitan langat täyttävät lankahyllystäni reilun neljänneksen, joten siis tyyppiä "perusmarkettikama" taitaa olla eniten. Muilla luokitteluilla mitaten langoistani ehdottomasti suurin enemmistö on tekokuidulla vahvistettua villaa, kaikissa mahdollisissa paksuuksissa. Lisäksi monivärisiä lankoja taitaa olla yksivärisiä enemmän, vaikka niiden suhdeluku onkin pikku hiljaa kääntymässä yksiväristen eduksi.
3. Pidätkö tarkkaan kirjaa projekteistasi ja/tai langoistasi?
- Ravelryssa on listattuna kaikki langat ja työt, elikkä joo kai. Projekteista en tosin yleensä jaksa tehdä muistiinpanoja, kirjaan ylös vain puikot ja lankamäärän.

4. Jalkapallon EM-kisat vai olympialaiset?
- Saako katsoa molemmat? :P Perhe on kyllä sen verran futisfaniuteen retkahtanut, että taitaa jalkapalloa tulla katsottua enemmän. Vaikka Ravelympicseihin osallistun ehdottomasti!
5. Mikä on lempineulekirjasi?
- 400 Knitting Stitches on varmasti eniten käyttämäni ja selaamani kirja. Siitä olen poiminut useamman mallineuleen käyttöön. Varsinaisista ohjekirjoista mieluisin on Think Outside the SOX, vaikken siitä kyllä ole vielä mitään saanutkaan neulottua, mutta sen ohjeet ovat erittäin inspiroivia ja toteutuslistalla sitten joskus!
6. Minkä neulemallin olet tehnyt useampaan kertaan?
- Yritän yleensä neuloa samasta ohjeesta vain kerran, sillä maailma on niin täynnä kivoja ohjeita, että haluan kokeilla mahdollisimman montaa! Ainoa ohje, joka on saanut kunnian tulla neulotuksi peräti kolmeen otteeseen, on Ullasta peräisin oleva Sateenkaarisukat. Paksulle langalle oleva kärkialoitettava malli on taannut, että tämä on ollut helppo tapa kuluttaa jämäseiskaveikkoja kauniisti. 1/4 Ravelryyn listatuista kyseisen ohjeen projekteista on minun :D
7. Miten säilytät lankojasi?
- Langat on järjestetty Ikean hyllyyn, jossa ne ovat kivasti huuteluetäisyydellä.

8. Mikä on paras TV-sarja ikinä?
- Pasila!!! Osaan sen siskoni kanssa läpitulkoon ulkoa, joten lähipiiriä pystyy huvittamaan/ärsyttämään heittämällä sopivaa Pasila-dialogia kaikkiin mahdollisiin väleihin. Koska mokomat kuitenkin päättivät lopettaa Pasilan toistaiseksi, täytyy neulomisohjelmana katsoa Poliisit- ja Lainvalvojat-realityja.
9. Onko sinulla jokin lanka, jota haluaisit (neuloa), mutta jota et syystä tai toisesta ole vielä itsellesi saanut?
- Itsekehrätty erittäin ohut pitkällä liu'ulla oleva raitalanka olisi aika kiva. Syystä tai toisesta sitä ei vielä kuitenkaan ole talouteen ilmaantunut :D Wollmeise on niin hypetettyä kamaa, että sitä olisi ihan kiva joku vyyhti saada käsiinsä testausmielessä, mutta eniten tällä hetkellä polttelisi reilusti pellavainen lanka kesäneuleeseen, kun en sellaistakaan ole koskaan vielä neulonut.
10. Onko sinulla neuleharrastuksen lisäksi muita harrastuksia?
- Harrastan geokätköilyä, josta olen jo aiemminkin jutustellut. Isoshommat ovat myös harrastus, joka tosin jo nykyisin työnkin puolelle livahtaa.
11. Minkä käsityötarvikkeen omistamisesta haaveilet?
- No oishan rukki ihan jees. Lisäksi kivat olisivat kangaspuut, kunnollinen ompelukone ja saumuri, nypläystyyny, vyyhdinpuut, kerijälaite, unelmaratkaisu puikkojen säilyttämiseen ja... Ja minähän en sitten ole välineurheilija! Mutta realistisin haave olisi ehkä saada kinnasneula. Sitä tekniikkaa olisi kiva kokeilla.

Tätä pitäisi jatkaa esittämällä 11 omaa kysymystä, mutta koska en itse edes varsinaisesti saanut tätä haastetta, niin antaa olla. Mutta minulle saa aina heitellä meemejä ja muita haasteita! Itsestä puhumisen on havaittu vapauttavan endorfiineja, joten teen sitä erittäin mielelläni :D

Ärsytys

Pääsykokeisiin luku ei kamalasti nappaa (vaikka sisään totta kai ehdottomasti haluaisinkin päästä) eikä ylioppilasjuhliakaan suuremmin vielä kiinnostaisi laitella (kiva olla herkkulakossa ja leipoa kakkuja pakasteeseen). Mekko oli tarkoitus teettää, mutta sorruin sitten kuitenkin itse tekemään. Koska kaava on aika rankasti muokattu, niin tekemisen yhteydessä on esiintynyt lievää kiroilua. Pahin (eli vuorittaminen) on nyt kuitenkin onnellisesti takana. Jäljellä onkin sitten vielä vetoketju... Ainoa edistyvä asia oli tämä huivi Tussah Silkistä. Se valmistui tunti sitten, mutta oli loppujen lopuksi ihan liian pieni ja ruma ja tumma ja tyhmä. Eli se päätyi purkuun ilman dokumentointia. Eli ollaan takaisin nollapisteessä. Nyt tuosta olla olevasta pitäisi tulla Hyrna Herborgar -huivi. Mitä luulette, onnistuuko?

Ja ainiin, tuunasin blogia vähän vaaleampiin kevätsävyihin :)

Retroilua

Jämäilyn edistämiseksi ei ole kamalan fiksua neuloa kirjoneuletta ohuella langalla, mutta tulipahan vihdoin kuitenkin valmista. Ohjeena Etude Mitts, jonka bongasin Ravelryn Favorite Obscure Pattern -ketjusta, johon porukka linkittää hienoja ohjeita, joita on tehty vain muutama. Tämän mallin tekemättömyyteen vaikuttaa taatusti 7,5 dollarin hinta. Ilmaisena oli kuitenkin saatavissa tuon peruskuvion ruutukaavio, jonka sovitin sitten itse lapasen malliin. Maksullisen ohjeen tuotto menee suoraan rauhanedistämistyöhön Lähi-idässä, joten pitänee kehittää nyt jokin muu tapa edistää maailmanrauhaa.

Lapaset neuloin 2,5-millisillä puikoilla Sandnes Garn Sisusta, joka oli jäänyt siskolta yli neulotusta marsusta. Näihin kului 55 (31+24) grammaa lankaa, joten vielä jäi vähän kulutettavaa.Tykkään todella paljon kirjoneuleen tekemisestä, mutta taas sain huomata, että muutamankin päivän tauko sen neulomisesta kostautuu. Nyt oikean käden lapanen on pituudessa ja leveydessä sentin vasenta lapasta pienempi. Ero ei näy verratessa pahasti, mutta tuntuu selkeästi kädessä.

Kokoeroa lukuunottamatta tykkään näistä lapasista ihan hirveästi. Väri on hauskasti retro ja aaltoileva pianonkosketinkuvio on kaunis. (Se oli vain ärsyttävää neuloa, kun mitään toistuvaa pientä kuviokertaa ei ollut....) Tein lapasiin mielestäni istuvimman mahdollisin peukalon, eli kiila alkaa 3 silmukkaa leveänä ja siihen tuli tässä tapauksessa 12 silmukkaa lisää. Nämä 15 jätetään hakaneulalle, jonka jälkeen luodaan tilalle 12 uutta. Pointtina on se, että kämmenpuoli tulee yhtä leveäksi kuin selkä vasta kiilan jälkeen, jolloin lapanen mukailee mahdollisimman hyvin käden todellista muotoa.

Ai niin, ja samalla tuli E-kirjainkin kuitatuksi :)