Loma tai jotain sinnepäin

Koska teologinen on humaanein (ei humanistisin! toim.huom.) tiedekunta ikinä, olivat minulla 1. periodin tentit ohi jo viime viikon torstaina eikä väliviikolle jäänyt yhtään mitään opiskeltavaa. Paitsi yksi HOPS-essee, mutta sitähän ei lasketa opiskeluhommaksi, eihän? Minulle tuli siis viikko lomaa, josta ensimmäiset kolme päivää pitivät sisällään kaikenlaista järkkäilyä, jota nyt muuten vaan ei ole saanut aikaiseksi, sekä neulomista Pasilan kera (pikkuisen mielenterveys kyllä kärsii, kun katsoo kolmessa päivässä kaksi tuotantokautta...)

Maanantaista torstaihin aikaa tuli kuitenkin vietettyä Pohjanmeren toisella puolella, suomeksi sanottuna Lontoossa, jonne myös koko muu perhe saapui omasta osoitteestaan. Koska Lontoossa olimme käyneet jo aiemmin, niin pakollisissa nähdävyyksissä ei enää tarvinut ravata, mutta olympiakylä tuli nähtyä ja Big Beniä moikattua. Minusta parasta oli ehdottomasti kuitenkin Hiirenloukku-näytelmän katsominen. Tarina oli hyvä ja dialogi hauskaa. Käytetty kielikin oli riittävän helppoa, joten koko tarina tuli ymmärretyksi. Suosittelen kaikille! Koska minä en hirveästi valokuvaamisesta tykkää, niin reissun kuvat ovat toisten kameroissa. Korvaan ne nyt puhumalla langasta ja lankakaupoista!

Loop-niminen kauppa löytyy läheltä Angelin metroasemaa söpöltä pikkukujalta. Sen kahdessa kerroksessa on tosi hyvä valikoima lankoja ja neulekirjoja. Jotain kummallisia hörselölankoja löytyy, mutta paljon on tunnettujen merkkien laatulankoja. Wollmeisea oli myös tarjolla! Minä en jostain syystä löytänyt yhtään kivaa väriä tarjolla olevista (!), mutta seuralaiset kyllä. Ylemmän kuvan Fyberspathesin scrumptious lace on kotoisin Thamesin eteläpuolella sijaisevasta I knit -kaupasta, jonne pääsee kätevimmin Waterloon asemalta. Sekin on täynnä laadukkaita lankoja ja kirjoja.

Majapaikkamme lähellä ollut Prick Your Finger oli harmittavasti kiinni, sillä ainakin nettisivujensa mukaan se olisi ollut täynnä puhtaasti englantilaisia lankoja. Kuvan Noro Kirarat tulivat mukaan John Lewisin tavaratalosta Oxford Streetiltä, jonka lankaosasto oli mielestäni kutistinut viimekertaisesta. Iso se on tosin edelleen, täynnä Noroja ja Rowaneita.

Silläkin uhalla, että muut ovat yhtä kyllästyneitä kuin minä kuulemaan, että Suomeen satoi lunta torstaina ja perjantain välisenä yönä, sanon, että olen siitä ihan luvattoman innoissani! Helsingin typerän leudon syksyn jälkeen koko kaupunki alkoi heti tuntua paljon kotoisammalta, kun vuoden ajan lämpötila oli sitä, mitä sen pitäisikin olla. Sääli, että lumi ei varsinaisesti vielä tullut jäädäkseen, mutta sainpahan lisäaikaa talvivarusteiden esiin kaiveluun. Tuo kuva on Kaisaniemen puistosta, jossa oli mielestäni supernättiä, kun maassa oli yhtä aikaa keltaisia lehtiä ja puuterilunta!

Älä tee niin kuin minä teen

Minulta tilattiin 1-vuotiaalle kummipojalleni syksyksi ruskea villatakki, jonka valmiiksi saattaminen oli melkoinen tuskien taival, mutta sain kuin sainkin takin lopulta valmiiksi.

Tämän takin kanssa pieleen meni melkein kaikki mikä voi mennä pieleen. Kuinka vaikeaa voi olla löytää ohuesta langasta tehty poikamainen villatakki yksivuotiaan koossa? V-A-I-K-E-A-A. Päädyin ottamaan ohjeeksi erään Dropsin mallin, jolla olisi samalla ollu B-neule. Se vain sitten oli huomattavasti paksummalle langalle, mutta laskin, että isoimman koon mukaan tehtynä homma toimisi. Neuloin vartalo-osan (kaikki kolme kappaletta kerralla totta kai) ja toisen hihan, kunnes pysähdyin ajattelemaan - se takki ei olisi mahtunut edes vastasyntyneelle. Siispä lanka takaisin kerälle ja omasta päästä mittojen ja kerrankin selvillä olevan neuletiheyden avulla säveltämään.

Tällä kertaa aloitin tekemällä hihat. Tein ne pyörönä kolmella puikolla, sillä olen hukannut ohuet puupuikkoni ja metalliset kilisevät liikaa, jos niitä on neljä (vihaan niitä luentoneulojia, jotka kuulostavat lähinnä soittavan tamburiinia tai jotain...), ja tietenkin puikon vaihtokohtaan jäi kivat naimaraidat (siis ne muita löysemmiksi venyneet silmukat), mutta en jaksanut välittää. Molempien hihojen valmistuttua ja langat katkaistuani totesin, että hihoilla on pituuseroa 5 senttiä. Miten on mahdollista, että kun lisää koko hihan pituudelta ranteesta kainaloon viiden senttimetrin välein kaksi silmukkaa, ne ovat lopulta reilusti eri mittaiset? No, onneksi vika oli niin päin, että pidempi hiha oli liian pitkä, joten liikasentit pois ja vartalokappaleen kimppuun. Vartalopalasessa ei ollut ongelmia ja sain liitettyä hihat sen kanssa pyöriöksi. Raglanpaitoja olen ylipäätään tehnyt nolla, mutta kavennusten tekniikka oli teoriatasolla tiedossa. Koska pääaukko tuntui jäävä takaa kovin matalaksi, tein raglan kavennuksia edessa jokaisella oikealla kerroksella ja takana jokaisella kerroksella, mikä nostikin hartialinjaa ihan sopivasti. Toivottavasti tuo istuu myös päälle.

Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä koko keltainen reunus yhtenä pyörönä, mutta se kaatui auttamattomasti liian lyhyisiin pyöröpuikkoihin. Siispä alareunaan muutamat silmukat langalle molempiin laitoihin, silmukoiden poimiminen ja alaspäin neulomista. Muistin jopa tehdä napinlävenkin! Sitten iski elämän julma realiteetti. Käytössäni oleva keltainen Sisu oli jämälankaa ja se riitti nippanappa alaosan neulomiseen, mutta ei toivoakaan, että sillä olisi saanut tehtyä koko takin. Kyseinen väri oli totta kai jotenkin vanhempi kausiväri, jota ei enää saanut, ja ylipäätään keltaisen Sisun hankin Oulusta kiltin postikuriirin välityksellä. Siispä alareunaan purkuun ja uudella kerällä uusi yritys (ja muistin edelleen jopa sen napinläven!) Seuraavaksi poimin toisesta laidasta silmukat langalta ja neuloin edestakaisin liittäen kaitaletta aina ruskean kappaleen reunaan. Sitten sama homma toiselle puolelle. Pikkuista säätämistä oli siistiä poimintatekniikkaa opetellessa totta kai. Kauniita napinläpiä en ole vieläkään jaksanut opetella tekemään, mutta nyt ei yksinkertaisesti ollut huvitusta vielä ylimääräiseen urheiluun. Jätin molemmista laidoista silmukat väliaikaisesti langalle ylälaidassa ja poimin ne sitten yhdessä pääaukon reunasilmukoisen kanssa.

Kun olin tehnyt kauluksen, tuli taas lunta tupaan. Vaivalla hankkimastani keltaisesta kerästä ei näyttänyt riittävän lankaa enää hihansuihin. En halunnut taas kerran päätyä purkamaan, joten otin suosiolla sen vanhemman kerän ja tein hihansuut sillä, siitäkin huolimatta, että väriero on oikeasti paljon suurempi, kuin miltä tuossa kuvassa näyttää. Kun sitten lopulta työn valmistuttua punnitsin sen laskeakseni kulutuksen, oli tuloksena, että keltaista lankaa oli työssä yhteensä tismalleen 50 grammaa. Silloin kävi vielä mielessä, että purkaisin hihansuut, tekisin ne oikealla keltaisella ja tarvittaessa vaikka kerroksen pari lyhyempinä, mutta en todellakaan enää jaksanut alkaa purkaa ja säätää. Napit vielä paikalleen ja takki oli valmis.

Kaiken tämän yrityksen ja erehdyksen (ja parin yrityksen ja erehdyksen lisää jälkeen) takki on oikeasti lopulta tosi hieno! Kastelu tasoitti pois kaikki käsialavirheet (myös ne naimaraidat) ja sain pääteltyä langat suhteellisen siististi piiloon. Koon pitäisi olla juuri sopiva ja sain jopa napit kerralla oikeille paikoilleen! Kauluksen asettumista pelkäsin, mutta sekin taittuu aloilleen erittäin nätisti. Osasin jopa vahingossa silmukoida kainaloista aukot siististi (joskin ehkä vähän kinnaavasti) kiinni. Nyt ainoa asia, joka enää voi mennä pieleen, on varmaan se, että tuo katoaa postissa...

Lopuksi vielä speksejä: Takki on tehty Sandnesgarnin Sisusta. Ruskeaa lankaa meni vähän reilu 2 kerään ja keltaista kuten todettua tismalleen yksi kerällinen. Ruskeassa osuudessa puikkoina olivat 3-milliset ja keltaisessa 2,5-milliset. Minulla on tästä ohje kirjoitettuna ylhäällä, joten jos kiinnostaa, niin voin kyllä väsäillä siitä virallisenkin version, kun ei niitä pienten poikien vaatteita todellakaan liikaa ole tarjolla.

Syysvärejä

Tänään oli ensimmäinen tenttini ikinä ja maanisen lukemisen takia se oli helposti tehty. Sain myös pestyä huoneeni ikkunan, jossa oli sen verran paljon ihmisentekoainetta (eli maan tomua, heh heh), että pari edellistä asukasta ovat tainneet pitää vuokrasopimuksessa olevaa ikkunanpesuvelvoitettava lähinnä vitsinä. Nyt olisi lisäksi kerrankin esitteillä työ, jonka valmistumiseen ei ole mennyt pientä ikuisuutta!

Lokakuun kirjain on M ja tällä kertaa se on näin hyvissä ajoin valmiina ja ihan rehellisesti suoritettuna, sillä näitten lapasten malli on nimeltään Mushy Peas. Lanka on tuliaisena saatua Schoppel-Wolle 6-fädig dégradé -lankaa, jota kului vähän reilu kerä. Puikkottelin nämä menemään 3-millisillä pyöröpuikoilla. Omien räpylöiden kuvaaminen huoneessa, johon ei vaan saa kunnon valaistusta, oli taas vähemmän hubaa, mutta tässä kuvassa näkyvät värit oikein ja kuviokin erottuu.

Mushy Peas on mallina aivan loistava! Lapaset neulotaan kärjestä ranteeseen, peukalon päät neulotaan etukäteen ja yhdistetään lapaseen ennen kiilaa. Minusta tämä renkuloita muodostava pinta on todella ihanaa, joten onkin tosi outoa, että näitä lapasia on Ravelryyn listattu vain 23 paria! Tein lapasia ensimmäistä kertaa näin päin ja ohje oli todella hyvä ja selkeä. Peukalo istuu käteen hyvin ja lapasen kärki sopii hyvin sormien muotoon. Koko oli äärimmäisen helppo sovittaa juuri oikeaksi ja loppuun tehtävä tubular bind-off on erittäin siisti. Ainoa ulkonäöllinen vika on, että lapasen kärki menee hieman kurttuun pintaneuleen takia. Hyvin kirjoitetussa ohjeessa on valitettavasti kuitenkin kaksi virhettä. Peukalonpään aloitukseen pitää neuloa yksi lisäyskerros lisää, jotta saadaan tarvittavat 20 silmukkaa ja peukalokiilan kavennuksista pitää jättää viimeinen kavennus pois, sillä muuten resoriosuuteen tulee pariton määrä silmukoita.

Olen näihin lapasiin ihan mielettömän tyytyväinen! Kuusisäikeisessä langassa sävyt vaihtuvat ihanasti ja muutenkin värit ovat kauniit ja passaavat kuvion kanssa yhteen. Lapaset valmistuivat supernopeasti ja nyt minulla on oranssiin takkiini passaavat kaverit. Vielä pitäisi ehkä tehdä tästä langasta näille kaveriksi pipo, sillä lankaa on jäljellä vielä reilu puolitoista kerää.

Se pyörii sittenkin!

Äidin ja isän yo-lahja kotiutui minulle vihdoin!

Judiuni järjesteli keväällä kimppatilauksen virolaisista kerijälaitteista ja minä tulevana yksinäisenä (niisk) opiskelijana totesin ehdottomasti tarvitsevani kyseiset härvelit. Monien vaiheiden jälkeen paketti oli tänään minun hallussani. Onneksi sisälläni asuu pieni insinööri, sillä laitteisiin kuuluu monta pientä puutappia ja liikkuvaa osaa, mutta ei käyttöohjetta. Kerrankin laitteiston asentelu meni kerta laakista oikein ja pääsin veivaamaan.

Vyyhdinpuu kiinni kirjalankahyllyyn ja vyyhti mustaa Drops Lacea tappien varaan...

... ja langan pää rullaamaan kerijälaitteelle, jolle oli ensin luotu tila työpöydän luovan kaaoksen joukkoon.

Ilmeisesti tässä hommassa valttia on tasainen pyöritysnopeus, sillä lankaristikko lähti muuntumaan heti, jos vauhti hidastui tai kasvoi liikaa. Minun tuurillani minulle sattui vyyhdiksi taas melkoisen sotkuinen tapaus, eikä hommaa nyt manittavasti auttanut lankojen jatkuva tippuminen tapeilta pyörityksen lomassa. Ensi kerralla pitää yrittää löytää vyyhdinpuille tilaa pyöriä vaakatasossa... Koska tuon palleron sisäosiin jäi aika tavalla suttua, päätin keriä kerän vielä uudestaan = virhe! Kerältä lanka purkautui sen verran nopeammin, että kunnon ristikkokuviota ja jämäkkää kerän mallia ei ehtinyt syntyä, joten lopputuloksena tuli omituinen munanmallinen soikula (ei kuvassa). Lisäksi korissa pyörivä purkaantuva kerä sotkeutui itseensä ja lanka napsahti poikki, joten nyt vyyhti on kahdessa osassa. Mutta kyllä meistä vielä kavereita tulee, sen verran mukavaa (ja nopeaa!) tuo veivaaminen oli.

Lopuksi vielä miljoonat kiitokset Judiunille, jonka ansiosta pääsen hyödyntämään kaikkia vyyhtilankojani

Arpajaispalkinto

Mikähän siinäkin on, että minulla ei ole koskaan aikaa mihinkään ja kavereilla sitä riittää aina kaikkeen mahdolliseen? Lahjaksi menevä villatakki on ollut pikkuisen vastatuulessa, kun pikkulasten kokoja nyt vain on aivan mahdotonta arvioida. Tällä kertaa vihdoin pitäisi olla oikean kokoista puikoilla, mutta aika näyttää...

Koska luennoilla ei ihan määrättömästi voi neuloa (kyllä, annoin pahalle pikkusormen ja nykyään kuuntelusta ei tule mitään ilman puikkoja!), niin valmista ei meinaa tulla millään. Näytellään siis kuvaa siitä, mitä posti toi minulle viime viikolla. Kaheleitten syyskuun kertaheittoarpajaisissa sain Mertsulta huopatyökirjan ja villaa! Märkähuovuttanut olen viimeksi viitosluokalla, joten kirja on kiinnostava tekniikkapankki. Kirjan afrikkalaiset  paksut rannekorut näyttivät kivoilta, riittäisiköhän tuo villa yhteen sellaiseen...? Koska itse arvoin menemään pari kerää puhuttelematonta mohairlankaa, niin minä kyllä ehdottomasti voitin tässä vaihtokaupassa!

Asiaa!

Pitkästä aikaa on valmista kamaa ja kivaa kamaa onkin! Photobucket yrittää pikkuisen vastustaa kuvien kanssa, joten katotaan mitä tästä tulee...

D-neuleeni Darrin ehti olla työn alla reilut pari kuukautta ja sai kunnian olla ensimmäinen uudessa kodissa valmistunut työ. Itse itsensä kuvaaminen ei sitten ollutkaan niin iisiä, joten nämä kuvat on otettu tutussa ja turvallisessa kotipihassa, jossa oli mukava päästä käymään taas. Takin tein koon D (eli 36) mukaan. Lankana oli Novita Wool, jota kulutin tasan 8 kerää tekemällä vyöstä pikkuisen ohjeessa sanottua pidemmän. Puikoista en ole ihan satavarma, sillä Ravelryssä lukee 3,0 milliä, mutta muistaakseni vaihdoin isompiin puikkoihin, jotta pinta ei olisi ihan peltiä.

Takkiin tein jonkin verran omia modauksia rakenteeseen. Neuloin sen yhtenä kappaleena kainaloihin asti. Mallissa tehtään T-hihat luomalla uusia silmukoita molempien hihojen "pohjiksi". Minä loin silmukat etukappaleiden yhteydessä apulangalle ja neuloin siitä ylöspäin normaalisti. Takakappaleen kaveriksi purin apulangan ja poimin hihasilmukat siitä. Lopputulos on tajuttoman siisti! Toisen olkapään silmukoin yhteen. Tai siis, en osaa yhtään silmukoida oikeasti, mutta käytän tätä valesilmukointitapaa.

Toisen olan nappilistoineen tein ihan ohjeen mukaan, joskin lopuksi kiinnitin alemman kappaleen kiinni nappilistan joustimeen, sillä pelkät napit eivät olisi riittäneet kannattelemaan takin painoa siististi. Pääntien reunuksen neuloin suoraan kiinni kappaleisiin ja valesilmukoin sen puoliskot kiinni toisiinsa niskassa. Uskomattoman siisti lopputulos!

Kastelu ja muotoonsa kuivaaminen kestivät tuskatuttuvan kauan, mutta lopulta takin pystyi pukemaan päälle. Pinta muuttui sileämmäksi ja jotenkin viileän tuntuiseksi kastelussa, mutta yhtä kaikki takki on hihattomanakin todella lämmin! Jonkin verran takki taisi päästä venahtamaan, sillä pituutta on enemmän kuin mielestäni mittailujen mukaan olin neulonut ja leveydestä tuntuu kadonneen jokunen sentti. Tuollaisen auki pysyvän takin pitäminen vaatii totuttelua, mutta kunhan tänne etelän lämpöönkin saadaan syksy, niin tästä tulee suosikkineule!

Samalla petroolilla linjalla jatkettiin, kun tuli vuoroon toteuttaa äidin tiskirättitoive. 28 grammaa Hjertegarnin Blend Bamboota, 3-millinen virkkuukoukku ja jumiutuneet hartiat muodostivat yhteistyössä omaa World Design Capital -luokkaa olevan tiskirätin. Koska pinnasta tuli nättiä, niin tässä pikaohje:

Virkkaa neljällä jaollinen määrä ketjusilmukoita + 5 kjs.
Virkkaa 3 kerrosta kiinteitä silmukoita etu- ja takareunasta virkaten
1. krs: 1 kjs, 1 ks, *1 ks, 1kjs, hyppää yhden silmukan yli, 2 ks*, toista ** kerroksen loppuun
2. krs: 1kjs, 1 ks jokaiseen kerroksen silmukkaan, ketjusilmukoihin on helpompi virkata vain etureunasta
3. krs: 1 kjs, 1 ks, *1 ks, 1 ks alemmassa kerroksessa olevaan aukkoon, 1 ks, 1kjs, hyppää yhden silmukan yli*, toista **,  1 ks, 1 ks alemmassa kerroksessa olevaan aukkoon, 2 ks
4. krs: 1kjs, 1 ks jokaiseen kerroksen silmukkaan, ketjusilmukoihin on helpompi virkata vain etureunasta
5. krs: 1 kjs,  1 ks, *1 ks, 1kjs, hyppää yhden silmukan yli, 1 ks, 1 ks alemmassa kerroksessa olevaan aukkoon*, toista **, 1 ks, 1kjs, hyppää yhden silmukan yli, 2 ks
Toista kerroksia 2-5 kunnes rätti on muutamaa kerrosta vaille neliö.
Virkkaa 2 kerrosta kiinteitä silmukoita etu- ja takareunasta virkaten, virkkaa noin 25 kjs pitkä ripustuslenkki ja vielä yksi kerros kiinteitä silmukoita.

Ylemmässä kuvassa on työn nurja puoli, josta tulikin sattumalta nätimpi kuin oikea puoli, joka näkyy tässä kuvassa poikittain. 4 uudelleenlatausta sikahitaalla nettiyhteydellä sai minut siihen tulokseen, että lukijani ovat ehkä kykyneviä kääntämään päätään oikealle. Kuljetin tätä rattiä laukussa mukana ja virkkasin sitä vain istuessani salissa ennen luennon alkamista ja yhdellä tosi tylsällä aineinfotunnilla. Silti useampi ihminen on jo tullut sanomaan "Hei, sä oot se joka aina virkkaa siellä luennoilla!" Myöskään itsetehdyn tiskirätin tärkeys ei ollut kaikille kanssaopiskelijoille ihan itsestään selvää :D Koska käsityöaikaa on ollut viime aikoina lähes ahdistavan vähän, niin nimeän tämän Luentorätiksi, joten L-kirjaimesta ei tarvi enää huolehtia.

Viikonloppuisessa kotona käynnissä oli sekin hyvä puoli perheen ja kavereiden näkemisen lisäksi, että sain vihdoin haltuuni tiinaniit:in pitämän blogiarvonnan voiton! Karkki on aina hyvää, varsinkin hyvä karkki. Kiitos vielä paljon!

Koti

Laatikoita on vielä paljon purkamatta, mutta kyllä tämä kohta alkaa tuntua kodilta.

Orientoitunut

Tämän fuksin ensimmäinen viikko yliopistolla on takana päin. Teologisessa tiedekunnassa on uudet opiskelijat otettu aivan mahtavasti vastaan ja koko viikko on kulunut sekä päivisin että iltaisin erilaisissa riennoissa. Ystävällisiä ja muutenkin ihan huippuja tyyppejä on pilvin pimein. Odotan jo innolla ensi viikolla alkavia luentoja (filosofiaa, uskontotiedettä ja vuorovaikutustaitoja). Huomenna saapuvat myös muuttotavarani, ja viikon väliaikaismajoituksen jälkeen onkin ihan kiva päästä lopultakin siihen omaan koloon pesiytymään.

Kuvia ei ole tällä kertaa esiteltäväksi asti, sillä koko viikolla en ole neulonut silmukan silmukkaa. Darrin-neuletakki on vyötä vaille valmis (se on jopa päätelty, napitettu ja kasteltu!), mutta säästän sen esittelyn lopulliseen valmistumisen hetkeen. Helsinkiin muuttoni on ilmeisesti osunut varsin hyvään saumaan, sillä viikon päästä olisi tarjolla käsityömessuja oikein kaksin kappalein. Köyhänä opiskelijana taidan tosin mennä vain silmäpistotikkitakkeilemaan (sinne kun pääsee ilmaiseksi sisään, toisaalta siellä kyllä on potentiaalisempaa päätyä ostamaan jotain...) ja siellähän ilmeisesti tapaa myös muuta nettineulojaväkeä.

Neiman Marcus Cookies

Torstaina oli viimeinen Silmukkaseura, johon minä pääsen osallistumaan oletettavasti pitkään aikaan, joten sen kunniaksi vein sinne mukanani keksejä. Ne saivat sen verran paljon fanitusta ja ohjepyyntöjä, että tämä blogi tekee nyt pienen hyppäyksen ruokapuolelle.

Minä pidän Neiman Marcus cookieista paitsi maun takia, myös siksi, että niihin liittyy tarina. Äiti oli aikanaan poiminut tämän ohjeen Hesarin kuukausiliitteestä lukijoiden kirjoitusten palstalta. Vanhempi herrasmies kertoi siinä käyneensä New Yorkissa Neiman Marcus -tavaratalossa ja pistäytyneensä siellä kahvilla ja poikkeuksellisen hyvällä keksillä. Hän oli tiedustellut tarjoilijalta mahdollisuutta saada tämän keksin ohje itselleen, minkä tarjoilija sanoi onnistuvan maksua vastaan. Niinpä miehen laskun loppusumma oli sitten 105 dollaria - 5 dollaria kahvista ja keksistä ja 100 dollaria reseptistä. Kekseihin ihastunut mies halusi sitten Helsingin sanomissa jakaa täten omistamansa ohjeen kaikille muillekin, jotta jokaisella olisi mahdollisuus nauttia näistä, kuten todettua, poikkeuksellisen hyvistä kekseistä.

Lyhykäinen googletus paljastaa kuitenkin tämän tarinan urbaanilegendaksi. Sama juttu kiertää englannin kielellä äidin ja tyttären kahvilareissuna, mutta tässä versiossa keksireseptin hinta on peräti 250 dollaria. Tässä versiossa äiti ei ole laittanut ohjetta jakoon rakkaudesta kekseihin, vaan tuohtumuksesta törkeää hintaa kohtaan. Englanninkielisen sähköpostikiertokirjeen ja Neiman Marcus -liikkeen vastineen voi lukea tästä. Wikipedian perustelut jutun keksimisen (hehheh) puolesta voi halutessaan lukea tästä.

Niin halusiko joku täällä sen ohjeenkin? Ohje on taattua suurtalouskokoa, joten itse olen yleensä tehnyt neljäsosa ohjeella, millä tulee noin 35 keksiä. Olkaatten hyvät:

Neiman Marcus Cookies
1/2 kg voita
1/2 kg sokeria
1/2 kg fariinisokeria
4 munaa
1 kg vehnäjauhoa
1/2 kg kaurahiutaleita
2 tl vaniljasokeria
2 tl ruokasoodaa
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
400 g pähkinärouhetta
1 kg erilaatuisia suklaita rouhittuna

Vaahdota pehmennetty voi ja sokerit. Vatkaa joukkoon munat. Hienonna kaurahiutaleet tehosekoittimessa ja sekoita ne jauhoihin. Sekoita joukkoon myös vaniljasokeri, sooda, leivinjauhe ja suola. Yhdistä jauhoseos taikinaan ja sekoita hyvin. Rouhi pähkinät ja suklaat käsin tai tehosekoittimessa riittävän pieniksi, jotta leipominen onnistuu. Jonkin verran voi jättää isompia palasia. Sekoita ne taikinaan. Jos taikina on liian murumaista leivottavaksi, lisää joukkoon hieman voisulaa tai muuta juoksevaa rasvaa. Kauli taikina sentin paksuikseksi levyksi ja osa siitä muotilla/lasilla haluamasi kokoisia palasia. Paista uunissa 200 asteessa noin 10-15 minuuttia.

Mukavia leipomishetkiä!

Olympiahuumaa

Minulla oli taas olympianeuleena villapaita, mutta toisin kuin Vancouverin kisoissa, suoritusvälineenä olivat tällä kertaa 3,75-milliset puikot 7-millisten sijaan. Homman vaativuustaso oli siis hieman eri, joten vapaa-aika on mennyt melko tiiviisti puikot kourassa. Valmista tuli kuitenkin, eikä tullut edes kiire!

Paidan malli on Suuresta Käsityölehdestä 3/07, ja siihen ihastuin jo vuosia sitten käydessäni käsityölehtipinoa läpi. Koska Ravelryssä malli esiintyy nimellä "Jumper med spetsstickade ärmar" se sopi nyt neulottavaksi heinäkuun J-neuleena olympianeuleen lisäksi. Lankavarastossa oli hyvin marinoitua Araucanian Ranco Solidia, joka sai nyt uuden elämän tässä paidassa. Kulutus oli niin tasan tarkkaan kolme vyyhtiä, kuin vain olla ja voi.

Koska tiesin, että paidan kanssa voi tulla kiire, niin muokkasin mallia hieman simppelimmäksi. Neuloin vartalo-osan pyörönä kainaloihin asti ja jätin vyötärömuotoilut tekemättä, joten se osuus oli mahdollisimman helppoa suoraa posottamista. Seuraavaan väliin tein hihat, joiden olisi suuaukoltaan pitänyt olla vielä leveämpiä ja kaventua ylöspäin. Minä tein hihat kuitenkin tasaisen levyisinä koko matkalta, jolloin kavennusten välejä ei tarvinut miettiä. Kainaloissa liitin koko homman yhdelle pyörölle ja neuloin yläosan kaarrokemaisesti. Hieman kummallisesti ohjeen mukaiset raglansaumat olisivat olleet erimittaiset hihoissa ja vartalossa, joten jatkoin vartalon osuutta vähän pidemmäksi. Kaula-aukon joustinta varten kavensin roimasti silmukoita, sillä alkuperäisellä ei olisi ollu toivoakaan pysyä päälläni. Ohjeen mukaan joustin kuuluisi vielä taittaa kaksinkerroin, mutta minusta se on mukavampi yksikertaisena. Neuloin lisäksi i-cord-reunukset rullautuviin hihansuihin.

Paidan valmistumiseen asti kaikki oli mennyt nappiin, paita oli kokonaan neulottu ja yhdistelty (kaikkien aikojen onnistuneimmat saumat muuten!) reippaasti ennen sunnuntain puoltapäivää. Käsialassa oli pieniä epätasaisuuksia, joten päätin kastella paidan = paha virhe. Olin kerrankin reippaana tyttönä tehnyt mallitilkun, mutta en tietenkään kastellut sitä. Pieni venahtaminen oli odotettavissa, mutta paidasta tuli kastelun jälkeen noin kaksi kokoa minua isompi. Pesukoneen villapesu pienensi paitaa koon verran, mutta edelleen se on liian iso. Harmitus on valtava, sillä kastelematon paita oli juuri täydellisen kokoinen. Nyt harkitsen paidalle koneen normaalipesuohjelmaa, kutistavaa kuivausrumpua kun ei valitettavasti ole. Yhtenä vaihtoehtona on myös pienten olkaimien kiinnittäminen paitaan.

Tällainen kuva oli nyt sitten pakko ottaa, kun ilman asettelua paita valuu päälle noin puolessa minuutissa :D

Neulomisen ulkopuolisessa maailmassa menee muutenkin ihan jees :) Kesätyöt loppuivat viime perjantaina ja nyt on edessä kaksi viikkoa lomailua, joka tosin kulunee pitkältä muuttopakatessa, sillä MULLA ON VIHDOIN ASUNTO! Orientoivaksi viikoksi pitää tosin joku kortteeri vielä kehittää...