Patalaput ja rätit

Onpas mairitteleva otsikko 9 ensimmäiselle valmiille KYHilleni. Useimmat KYH-työni passaisivat myös jämäkuun töiksi, sillä melkein kaikki on tehty epämääräisistä nurkissa pyörivistä nyssyköistä. Patalappuinvaasio siis tiedossa eli paljon seiskaveikkaa ja 3 millin koukkua.

Ylävasemmalla on KYH#4 Pikkukokki, joka on muuten rumin patalappu koskaan. Haaleankeltaiseen verkkopohjaan pujottelin vaaleansinisiä ja tummansinisiä nauhoja, ja koska lappu olisi muuten ollut säälittävän pieni, virkkasin lisäksi viuhkareunuksen. Sen vieressä on KYH#2 Piknikille, joka taistelee myös rumimmin lapun tittelistä, mutta on sentään käytettävän kokoinen ja paksuinen, joten ihan yhtä kurjaa tuomiota se ei saa. Viuhkoja on ohjeellisen 12 sijaan 13, koska minun virkatuilla ympyröilläni on tapana laajentua suunnittelemattomasti. Siksi lappu ei pysykään ihan suorassa, vaan kupruilee ja sama virhe piti totta kai toistaa harmaaseen kääntöpuoleen. Alavasemmalla oleva KYH#8 Keittiöprinsessa sen sijaan oli paitsi kiva tehdä myös kaunis. Seiskaveikka Raita muodosti hauska efektin, jossa lapun toinen puoli on liki kokonaan vihreä ja tämä yläpuoli enimmäkseen violetti. Se tosin loppui kesken, joten jatkoin lappua ensin tummanvihreällä ja sitten kirkkaanpunaisella. En olisi aluksi uskonut, mutta lappu oikeasti poimuttui kauniisti ja on käytännöllisen paksu. KYH#6 Iloinen leipuri on mallia, jota olen aiemminkin tehnyt, tosin tästä tuli omituinen kääpiö, kun unohdin tehdä palluroiden väliin kerroksen kiinteitä silmukoita. Tulipahan nopeammin valmista.

Tässä kuvassa keskimmäisenä KYH#9 Silmänilo, joka sekin on ehdolla maailmanhistorian rumimmaksi patalapuksi, koska tässä loppui kesken ensin kirkas keltainen, sitten haalea keltainen ja lopulta tummanpunainenkin. Kukkaosion virkkaaminen oli ihan kivaa. Vasemmalla laidalla on KYH#13 Windmill discloth, joka on tehty samasta bambulangasta, kuin josta taannoin koukkusin äidille tiskirättejä ja samalle vastaanottajalle ovat tämänkin kertaiset menossa. Tämä malli oli nopea neuloa, mutta 12 langanpään päättely ei ole vielä inspiroinut. Vasemmalla laidalla on niin ikään samasta langasta tehty KYH#14 Raitarätti, joka ainoa ilman ohjetta tekemäni kyh toistaiseksi. Siitä tuli pikkuisen muotopuoli, koska raidat ovat tiiviimpää neulosta kuin yksivärinen. Tyylikkäämpi se kuitenkin noin on.

Vielä ennen kuin pakkasin itseni Oulun junaan ehtivät valmistua nämä kaksi Iloista leipuria, jotka ovat KYHit #16 ja #17. Tämä pariskunta päätyy varmaan tuparilahjana joskus jonnekin, mutta mihin ihmeeseen minä tungen nuo kaikki aiemmat rumilukset?

Hengisä ollaan!

Sain toukokuun alussa töitä. Heinäkuun loppuun pari rippileiriä, jotka tulevat näyttämään hyvältä CV:ssä. Tiedossa oli siis mukava kesä, johon kuuluisi heprean kurssin lisäksi paljon neulomista ja geokätköilyä ja nyt myös lisäksi työpätkä. Pääsisin vihdoinkin KIPpailemaan (olen ollut rippileirillä tai hankalasti reissussa jokaikinen KIP-päivä vuodestä 2008 lähtien), voisin osallistua vihdoinkin KYHiin (en ole aiemmin viitsinyt, kun on ollut leirejä alkukesästä) ja pääsisin Midnight Sun Geocaching in Oulu -tapahtumaan.

Sitten toukokuun viimesellä viikolla tuli puhelinsoitto, jossa pyydettiin rippileirille heti koulujen loputtua. Siis taas jäi KIP välistä ja KYHille tuli huonoin mahdollinen aloitus, kun 7 päivää olin ihan muissa kuin neuletunnelmissa. Eilen tuli soitto, jossa pyydettiin riparille lauantaista alkaen. Eli nyt jää välistä myös MSGO ja KYH jatkuu yhtä heikoissa merkeissä.

Mutta en valita, riparit on kivoja ja työt menee köyhällä opiskelijalla harrastusten edelle!

Kevät meni sen verran sosiaalisissa merkeissä, että täällä huhtikuusta asti kummitelleiden sukkien jälkeen on valmistunut vain pari minityötä. Lisäksi talonyhtiön ikkunaremontti vei mahdollisuuden hengittää pariksi kuukaudeksi ja sitä myötä aivotoiminta heikentyi dramaattisesti. Yhtä hyshys-juttua on tosin tullut neulottua myös.

Uusi Samsumg-vauvani tarvitsi kännykkäpussin itselleen, koska se on liian iso taskussa kuljetettavaksi. Lanka on samaa Debbie Bliss Stellaa, josta neuloin hameen aiemmin tänä vuonna, ja siitä ylijäänestä puolikkaasta kerästä jäi edelleen vielä pieni nössykkä, höh. Silkkipuuvilla ei ollut ehkä ihan parasta kännykkäpussilankaa, sillä pinta nyt jo nyppyinen ja nuhruinen, vaikka virkkasinkin sen tiiviiksi 5 mm koukulla. Pian on siis tarve uudelle pussille, mutta toistaiseksi tämä päivänpiristäjä saa kelvata.

Ulla 02/13:n toimitustapaamisessa sain vyyhdin Cascade Sierraa, jota paremmin tietävät väittivät liian pieneksi määräksi mihinkään asusteeseen. Todistettavasti siitä kuitenkin voi neuloa Sees-asusteen, jonka suunnittelin kyseiseen numeroon. Englannin shrug-sanalle ei ole hyvää käännöstä, joten en nyt tiedä onko tuo liivi vai bolero. Olankohauttimeksi sitä olisi ihan hauska kutsua myös! Kuvaajana toimi kämppis, joka valitti vaikuttavansa idiootilta kykkiessään kameran kanssa kivikossa, ja kuvauspaikkana Tervasaari, joka on ehdottomasti yksi lempipaikkojani maailmassa.

Kesäyön hullutteluni on siis muodostumassa melkoiseksi haasteeksi, mutta kirjoittelen tässä nyt postauksia toistaiseksi valmistuneista töistä ja laitan ne julkaistumaan ajastuksella ensi viikon aikana. Luvassa siis nyt postauksia korvaamaan koko kevään jatkunut radiohiljaisuus!

Sukkia jalkaan!

Olen taas neulonut niin montaa työtä yhtä aikaa ja toisaalta ollut laiska päättelemään, että loppuun asti ei ole valmistunut juuri mitään. Nyt kuitenkin taas sukkia kaksin kappalein!

Kaisa pyysi minua koeneulomaan sukkamallinsa ja simppeli sukkamalli pitsillä ja palmikolla oli mukavaa luentoneulottavaa. Malli sen sijaan ei ollut ihan minua, joten se menee tänään illanviettolahjaksi pienijalkaiselle vaaleanpunaisen ystävälleni. Lankana oli Novitan ticotico, jota kului 54 grammaa näihin koon 36 sukkiin. Puikkoina olivat 2,5-milliset Addin pyöröt.

Näissä sukissa tulin tehneeksi ensimmäistä kertaa tiimalasikärjen, joka on kyllä todellakin nätti ja siisti, valesilmukointitaitoni ovat kehittyneet. Sukat ovat kuitenkin ehkä pikkuisen pienet jopa 36-kokoisiksi. Toivottavasti Novita tapansa mukaan venähtää käytössä...

Nämä sukat taas ovat niin perinteiset kuin sukat vain voivat olla. Metallisilla 3,5-sukkapuikoilla seiskaveikasta harmaat sukat valmistuneelle kämppäkaverille. Kantapäänä on mummoni perinteinen aina oikein -kantapää. Tuli sopivat ja miellyttävät. Lankaa näihin kului yllättävän vähän, yhteensä alle kerä, vaikka koko onkin 45.

Maailman valloitusta

Viime viikonloppuna ilmestyi vuoden ensimmäinen Ulla-numero eli nyt kaikki maijamyöhäisetkin sitä tarkastelemaan, mars! Osallistuin taas oikolukemiseen ja numerossa ilmestyivät myös toimittajantyöni ensi hedelmät. Huikeaa.

Neulerintamalla menestys ei puolestaan ole ollut kovin mainitsemisen arvoista. Helmikuun pari viimeistä viikkoa luennoilla kulki mukana tämä Lamar Scarf. Lankana minulla oli Manos del Uruguayn Maxima, jonka sain syksyllä jossakin vaihdossa. Puikot olisivat voineet olla suuremmatkin kuin 5-milliset, jolloin huivi olisi ollut ehkä vähän muhkeampi. Toisaalta nyt molemmilta puolilta samannäköinen palmikko pysyy kivasti kasassa. Langan kulutin viimeiseen senttiin asti.

Huivin mahtuu kiepauttamaan kivasti kolme kertaa kaulan ympäri. Toistaiksi tuuli on ollut Helsingissä kuitenkin vielä sen verran jäätävää, että olen katsonut paremmaksi haudata naamani isoon kolmiohuiviin. Tämä kaulahuivi on muutenkin lajissaan ensimmäinen tuubihuivini, joten kokemusta kyseisen huivityypin toimivuudesta ei vielä ole.

Julkisuuspyrkyryyteni jatkui tiistaina, kun tiedekuntayhdistyksemme teki excursion katsomaan Hyvien ja huonojen uutisten kuvauksia. Siellä oli huippuhauskaa, poskia ja vatsalihaksia särki nauramisen jäljiltä. Lähipiirini todistuksen mukaan nauruni erottuu myös ohjelmassa. Itse en sitä tunnista, mutta todennäköisesti se kaikista järkyttävin käkäkys on minusta peräisin :D Lopputekstien aikana vilahdan kuitenkin katsomossa, joten nyt sain valloitettua sen viimeisen joukkoviestimen, jossa en ole vielä esiintynyt :P Tärkeintä kuitenkin oli, että sain maailman komeimman ja karismaattisimman miehen, eli Miika Nousiaisen, nimikirjoituksen!

Arvontavoitot

Arvontojen paketit ovat päässeet vastaanottajilleen, joten voin nyt paljastaa ne myös blogissa. Punainen makea voitto sisälsi Royal-levyn ja Dumle-tikkareita.

Vihreä ja villainen voitto puolestaan oli Stone in cold water -huivi. Lanka oli samaa Malabrigo Sockia, kuin mistä tein vaihtopiponi. Langan ihana keväänvihreä sävy toistuu parhaimmin tässä kuvassa. Puikkokoosta ei ole enää tietoa, mutta lankaa kului 48 grammaa. Jotta sain tämän herkkulangan kulumaan kokonaan loppuun, virkkasin viimeisestä 10 grammasta pari lappua tähän tyynynpäälliseen, joka muuten edistyy hitaasti, mutta varmasti! Tällä mallilla tuli nyt hoideltua S-kirjain, minähän alan kunnostautua aakkoshaasteessa oikein urakalla!

Tämä pikkuinen huivi neulottiin pitsiosuudesta alkaen ja lehtiryhmiä teinkin ohjeen mukaiset 16. Sileään osuuteen siirtyessä näytti kuitenkin jo selvältä, että täyskokoiseen sileään osuuteen lanka ei riittäisi. Niinpä tein lyhennetyt kerrokset neuloen silmukoita joka kerrokselle 10 lisää ohjeen viiden silmukan sijaan. Parilla viimeisellä kerroksella taisin jopa lisätä 15 silmukkaa. Kauniisti tuo kaareutui siltikin. Lisämausteeksi tein päättelyä edeltämään reikärivin. Päättelyn tein kaikista perinteisimmin tikkoina ylivetoina, mikä sai yläreunan pysymään hyvin muodossaan.

Pitsin neulominen pitkästä aikaa oli tosi kivaa ja oma keväthuivikuume alkoi nousta. Parit luvatut sukat pitäisi tässä kuitenkin neulaista ensin, mutta sitten ajattelin ottaa puikoille Myrskylinnun viime kevään pääsykoelangasta :P

Patalappusia

Olin ehtinyt kuolata Patalappuja à la carte -kirjaa kaupassa ja ihailla sen pohjalta tehtyjä töitä Ravelryssä jo moneen otteeseen, ennen kuin itse raaskin ostaa sen. Minulla on Novita-jämiä ynnä muita "huonompia" lankoja hyllyssä aika vähän, joten pannulappujen (itselleni läheisempi sanamuoto, toim.huom.) teko olisi vaatinut myös lankakaupassa käyntiä. Kotona käydessä sain kuitenkin pihistettyä seiskaveikan jämiä parin lapun tarpeiksi.

Ensimmäisenä valmistui Sokerileipuri-lappu, jossa ensin tehtiin musta ketjusilmukkaketju ja sen ympärille kirkkaalla värillä ketjusilmukoiden ja kiinteiden silmukoiden verkko. Jotenkin harvalta pinta kyllä tuntuu, en ehkä uskaltaisi mitään kovin kuumaa tällä kanniskella lappu yksinkertaisena kädessä... Olen aina ollut aika onneton virkkaamaan tasaisia lättyjä sekä siistejä pipon mallisia kuppeja, joten tämänkin lapun kanssa piti säätää aika lailla. Ohjeesta poiketen jouduin lisäämään silmukoita huomattavasti harvemmin, jotta lappu pysyi tasona. Liekö minulla sitten löysä virkkauskäsiala tai jotain? En katsonut ohjeen kokosuositusta ollenkaan, vain tein lapusta sen kokoisen, että se tuntui sopivalta käteeni. Lappunen tuli painamaan yhteensä 32 grammaa. Molemmat langat ovat 7 Veljestä, toinen raitaversiota kuten kuvasta näkyy. Siinä oli tottakai solmu, jonka takia en kuitenkaan jaksanut purkaa, kun olin lopulta saanut lisäysrytmin sopivaksi. Niinpä työn ensimmäinen vaaleanvihreä raita puuttuu. Mutta mitäs pienistä, lappu on kiva ja meni synttärilahjaksi kaverille.

Seuraavaksi virkkasin tämän Iloinen leipuri -kaksikon. Työssäni oli taas jotain pielessä, sillä kehille tulin tehneeksi 11, 21 ja 31 pallosilmukkaa, eli joka kerrokselle yhden liikaa. Muuten sinne olisi kuitenkin jäänyt ruman näköisiä aukkoja, joten päädyin suosiolla tekemään ne ylimääriset pallurat. Tämä puolestaan aiheutti sen, että reunussakaroitakin piti tehdä yksi enemmän. Ja sitten toistaa samat virheet toiseen patalappuun. Mutta kivat ovat nämäkin. Vähän pienikokoisilta ne tuntuvat, mutta pallopinta on taatusti tehokas lämmöneristäjä, jolloin ei ole ehkä samanlaista tarvetta taittaa lappuja kaksinkerroin kuten edellistä. Kumpaankin lappuun meni lankaa (seiskaveikkaa) 25 grammaa.

Kunhan taas alkaa koukuttaa, niin teen ainakin Pikkukokki-, Silmäniloksi-, Vauhdissa mukana-, Aamukahvilla-, Piknikille ja Keittiöprinsessa-laput. Ainakin. Tässä kirjassa siis todella on vastinetta rahoille!

Arvonta suoritettu!

30000 kävijää meni rikki ja niinpä arvonta-aika meni umpeen.

Kommentteja ehti tulla 22, joista kahta en pitänyt arvontakelpoisina. Random number -generaattori suosi kommentoijia nro 3 ja 15, mikä tarkoittaa, että vihreä voitto menee Kaisalle ja punainen voitto Susannalle maalta. Onnea voittajille!

Kevään asustevaihto

Jouluisen erityisen onnistuneen sukkavaihdon jälkeen päätin osallistua samaan hommaan uudemman kerran. Tällä kertaa tosin vaihdettiin mitä tahansa asusteita.

Aikanaan New Yorkista tuli matkaan Malabrigo Sockia, joka on unelmanpehmeä täysmerinosukkalanka. Kuitenkin vuodatettuani sydänverta parissa kuukaudessa hajonneiden vastaavanlaista lankaa olevien Koigu-sukkien takia tiesin, ettei tästä söpöläisestä kannattaisi tehdä edes unisukkia. Langan vihreä väri (joka ei tietenkään pääse esille kuvissa...) ei kuitenkaan enää ollut ihan minua. Niinpä arvelin, että tämä passaisi loistavasti vaihtoparilleni, jonka neulomuksista löysin  pipon seuralaiseksi passsaavan huivinkin. Pipoa oli helppo neuloa luennoilla ja neuletapaamisissa, sillä puolikkaan mallikerran jälkeen kaaviota ei enää tarvinut katsoa ollenkaan. Neuletapaamisessa pipon työstöä vaikeutti tosin se, että puolenkymmentä naista janosi verenlanganhimoisesti kerääni ja/tai pipoani itselleen. Tapojeni mukaisesti neuloin piposta ensimmäisellä kerralla aivan liian lyhyen, mutta onneksi olin jo oppinut olemaan katkaisematta lankaa, joten yhden lisämallikerran neulominen oli helppoa - mitä nyt vaati purkamista jonkin verran...

Pipomalli on nimeltään mont-royal ja vaikka se ei kuvasta näykään, niin noita palmikko- ja aina oikein -paneeleja on yhteensä kolme kumpaakin. Magic loopasin tämän 2,5-millisillä Addeilla. Taidan olla pikkuisen poikkeuksellinen loopaaja, sillä tässäkin pipossa kaapelin pituus oli vain 80 cm. Liukasta merinolankaa oli ihanaa neuloa oikein liukkailla metallipuikoilla, mikä varmasti ostaltaan vaikutti hyvin pehmoiseen lopputulokseen. Yhteensä lankaa kului 42 grammaa. Kuvien taustalla saatte kivasti ihailla sädekehääni ja tyylikkäitä ruudullisia verhojani (tai no tyylistä en tiedä, mutta ainakin minulla on huoneessa verhot ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen :P)

Pidin valmiista tuotoksesta valtavasti ja pipon saanut parinikin ilmaisi tykkäyksensä. Minun vaihtoni oli siis jälleen äärimmäisen onnistunut - sain neuloa ihanasta langasta ihanan pipon ja sain itse ihanan ruskean Molly-pipon Jaapalta. Pipo on ollut päässäni siitä lähtien aina ulkona, joskin se meinasi päätyä äitini kidnappaamaksi.

Niin ja arvontaa ehtii vielä osallistua! Tosin 30000:een ei ole enää pitkä matka!

Blogiarvonta!

Noniin rakkaat lukijat! Olen kuluneiden bloggausvuosieni aikana voittanut useammassakin blogiarvonnassa, mutta en ole koskaan laittaanut hyvää kiertämään. Se asia korjaantuu nyt! Arvonnan (teko)syynä on se, että 30000 vierailun raja menee blogissani piakkoin rikki.

Arvontaan voit osallistua jättämällä tähän postaukseen kommentin, jossa kerrot, miksi luet blogiani. Kommentissa pitää lisäksi olla mukana Ravelry-nicki, sähköpostiosoite tms. jonka avulla saan sinuun yhteyden, jos onnetar on sinulle suosiollinen.

Palkintoja arvonnassa on kaksi: jokin villainen ja vihreä sekä jotain punaista ja makeaa. Luvassa siis kaksi onnellista voittajaa!

Arvonta-aikaa kestää, kunnes 30000 kävijän raja ylittyy tai 28. päivä helmikuuta koittaa, jolloin arvon paketit joka tapauksessa. Nyt ei muuta kuin kommentoimaan!

ARVONTA-AIKA PÄÄTTYNYT!

Kas näin heiluu hame

Tämän projektin langat ehtivät jo aikoinaan olla Lola-bolero, mutta siitä sanottakoon sen verran, että kiinnittämättömiä bolerovirityksiä ei ole tarkoitettu tälle rintavarustukselle. Hihatkin olivat liian kapeat ja lyhyet enkä oikein osannut yhdistää sitruunankeltaista mihinkään, vaikka lanka kivaa olikin. Siis purkuhommia, lanka häpeämään pariksi vuodeksi ja uutta viritelmää kehiin!

Nyt Debbie Bliss Stellat saivat uuden elämän hameena. Alkuperäiset 10 kerääni eivät tietenkään riittäneet, mutta sain Ravelryn kautta hommattua 4 kerää lisää ja tähteeksi jäi pikkuisia nöttösiä noin puolen kerän verran. Varsin optimaalista langankäyttöä siis. Hame on kiva ja sopivan kokoinen, mutta edelleen sitruunankeltainen on pikkuisen arveluttava väri, joten kuvaamista lukuunottamatta hame ei vielä ole päässyt käyttöön...

Ohje tähän hameeseen löytyy Yhteishyvä.fi:stä, mutta pikkuisen omaksi viritelmäksi tämä hame meni sitten kuitenkin, kun ohjeen silmukkamäärät eivät meinanneet omalle langalleni ja 4-millin puikoille sopia. Päädyin tekemään hameen niin, että loin 112 silmukkaa ja tein lisäyksiä joka 7. kerros niin, että aluksi lisäysten välissä oli 8 silmukkaa ja lopulta 26. Hame on siten jonkin verran pidempi kuin ohjeessa, koska en ole kovinkaan kotonani lyhyissä hameissa.

Reunuspitsistä jätin pois kolmannen tiheän pylväsryhmäkerroksen, mikä osoittautuikin fiksuksi langan riittävyyden kannalta. Virkkauksessa käytin 5 millin koukkua. Koska ohje on alkuperäiseltä nimeltään Naisen ja lapsen neulottu hame, niin tämä kelpaa N-kirjaimeksi. Hame näyttää muuten yllättävän hyvältä näissä kuvissa, joten ehkäpä sitä pitäisi oikeasti uskaltautua käyttämään!