Mainetta ja kunniaa

Minut on huomioitu! Jess! Kvaakkuli antoi minulle tällaisen:

Sääntönä on antaa tuo eteenpäin 5 muulle blogille, joilla on alle 200 lukijaa tai ovat muuten vain uusia tai tuntemattomia. En omalta lukulistaltani löytänyt kuin neljä ehdot täyttävää, mutta laitetaanpas heille menemään tunnustus sitten oikein perusteitten kanssa.
Silmukkasatuja: Tuore tapaus blogimaailmassa, mutta neuleet aivan superihania, kelpaisivat kaikki myös minulle!
Yksiä pieniä kirjoituksia: Tämän blogin kirjoittaja on ollut kirjoitustyylin takia suosikkini jo pitkään ja tässä hänen uudessa blogissaan on erityisen kivoja tekstejä.
Täydellinen sininen: Niitä harvoja bloggaajia, joita tunnen myös elävässä elämässä. Ihan tuore blogi, mutta silti kerännyt jo enemmän lukijoita kuin minä. Mur... :D
Kaisan neuleblogi: Ei missään nimessä aloitteleva blogi, mutta lukijoita taitaa olla kuitenkin alle 200.

Mutta höh, tähän tunnustukseen ei kuulukaan jännien faktojen kertomista itsestä. Taidan siis höpistä ihan muuten vain jotain, joka on ollut mielen päällä. (siirrytään siis siihen kommenttien keräämiseen provosoivalla tekstillä)

Maksulliset neuleohjeet.
Silloin kun minä olin vielä nuori nettineuloja, ei juuri kukaan suunnitellut ohjeita myyntiin. Ohjeet jaettiin omassa blogissa tai Ullassa. Nykyään asiansa osaavien suomalaisten suunnittelijoiden ohjeet ovat käytännössä poikkeuksetta maksullisia. Ymmärrän ihan täydellisesti, että oivaltavien ohjeiden teko ja sarjoittaminen moneen kokoon ja viimeisen päälle hiominen vaatii työtä. Minua kuitenkin surettaa, että neulesuunnittelussa on siirrytty ikään kuin hyväntekeväisyydestä bisneksen puolelle. Esimerkiksi Ullassa on yleistynyt se, että ohjeessa oleva lanka on jonkin lankakaupan sponsoroimaa. Ei kai siinäkään mitään, mutta en minä ainakaan menisi mihinkään kauppaan mankumaan lankaa, jotta voisin suunnittelemalla suunnitella jotain. Uskon enemmän omasta oivalluksesta kumpuavaan inspiraatioon. Minua on jo pidempään ärsyttänyt jossain määrin elitistinen asenne, joka nettineulonnassa on nykyään. Osittain vastalauseena sille en koskaan osta maksullisia neuleohjeita. Netissä julkaistuista ohjeista neulon ainoastaan ilmaisjakelussa olevia kunnioituksenosoituksena niille suunnittelijoille, jotka käyttävät omaa aikaansa hyvien ohjeiden tekemiseen saamatta siitä mitään korvausta itselleen. Tämän periaatteen naisena minua harmittaa erityisesti se, että suomalaisen nettineulonnan kruununjalokiven Ullan taso on madaltunut viimeaikoina huomattavasti. Ohjeita on kerta kerralta vähemmän ja niistä löytyy yhä harvemmin kiinnostavia töitä. Tuntuu kuin Ullassa julkaisisivat ohjeita enää ne, jotka eivät kehtaa pyytää niistä rahaa ja kaikki vähänkin laadukkaammat ohjeet menevät suoraan myyntiin. On olemassa ohjeita myyvät supersuunnittelijat, joiden blogeja lukevat kaikki, ja näitä henkilöitä ihailevat "tavikset", joiden blogeja lukevat lähinnä neuletutut. Tämänkin juuri jakamani tunnustuksen sääntönä on jakaa se blogeille, joilla on alle 200 lukijaa. Vuodesta 2009 pystyssä olleella blogillani on 8 lukijaa ja minulle 200 seuraajaa olisi uskomaton määrä. Minusta tunnustus kuitenkin antaa ymmärtää, että alle 200 lukijan blogin on pakko olla uusi, koska kyllähän sille muuten olisi kertynyt jo satapäin lukijoita. Eipä sillä että lukijamäärän tuijottaminen olisi minulle blogin pidon kulmakivi, jakaisin töitäni täällä ihan siitä ilosta, että olen saanut valmiiksi jotain ja johon yleensä olen itse tyytyväinen. Silti välillä olisi kiva tietää, että siellä näytön toisella puolella olisi joitakuita, joita kiinnostaa. Voisin nyt päättää tämän provokatiivisen päivityksen ja mennä neulomaan Ullan ohjeella pipoa, johon on Ravelryssa listattu 7 projektia.

PS. Pakollisina lievennyksinä mainittakoon, että
1) Arvostan äärettömästä kaikkea neulesuunnittelutyötä, olipa tuotos sitten ostettava tai ilmainen
2) Tarkoitukseni ei todellakaan ole tuomita ketään yksittäistä ihmistä tai pahoittaa kenenkään mieltä
3) Poikkesin toissapäivänä periaatteestani ja ostin Triip-neuletakin ohjeen. Mutta sallin sen poikkeuksen itselleni, koska se takki nyt vain on jumalaisen kaunis ja mulla alkoi juuri kesäloma. Että niin.

Minut saa nyt tulla halutessaan kivittämään kommenttilootan kautta.

Valmista tuli!

Perjantaina loppui koulunkäynti miellyttävän pitkäksi ajaksi. Aiheen tiimoilta olin saanut naamatauluni Kalevaankin. 9 yo-koetta ja 98,5 lukiokurssia läpäisseenä nyt voisi ansaita vähän neulomisaikaa ihan itselle :) Lukemisen lomassa oli välillä pakko päästä neulomaan ja tuulettamaan päätä, minkä tuloksena on melko pitkälti valmistunut seuraava neule:

Hilpeä villapaita ylpeänä esitttää Friika Kaikki lähti lapasesta -kirjasta. Lanka ihan ohjeen mukainen Rowan Felted Tweed, jossa värinä ginger. Kokoon 91 meni ohjeen mukaisen 10 kerän sijasta vain 7,5 ja kun varmuuden vuoksi ostettuna oli 12 kerää, niin jäljellä olevasta langasta saa vielä vaikka mitä. Puikkoina minulla oli 3,5-milliset. 

 

Fiilis neuleesta on aivan mahtava! Laadukas lanka on aivan ihanaa ja neule on juuri sopivan kokoinen ja nätti ja kaikkea. Yläosan kanssa tuli vähän modailtua osin vahingossa ja osin tarkoituksella. Hihan suita reunustavissa palmikoissa pitäisi olla kiertojen välissä olla 6 kerrosta ja minulla on vain 4, koska olen aika huono laskemaan kerroksia työstä ja kolmen väärin tehdyn kuviokerran jälkeen en enää jaksanut alkaa purkaa. Hyvännäköinen on tosin tuo tiiviimpikin kierto. Sen lisäksi lisäsin kappaleen korkeutta 2 sentillä sekä etu- että takakappaleeseen, jotta poikkisauma asettuisi oikeaan kohtaan. Neuloin myös hartioille tulevaan osuuteen 4 senttiä enemmän, jotta pääaukko olisi vähän neliskanttisempi ja isompi. Pieni se on kuitenkin edelleen, joten vähänkään pallopäisempiä suosittelin kyllä leventämään sitä ihan suosiolla.

Hihakappaleen neulominen tuntui ihan loputtomalta urakalta, mutta valmistuihan se sitten lopulta. Vartalo-osuuden palmikointi oli aluksi vähän haastavaa, sillä minulla ei ole juuri ollenkaan aiempaa kokemusta monimutkaisista palmikoista. Palmikkopuikon kanssa pelaaminen oli siis aika hidasta, mutta loppua kohti homma nopeutui. Aiemmin lähimpänä sydäntäni ovat olleet pitsi- ja kirjoneuleet, mutta pikkuisen pääsi palmikkokärpänen nyt puraisemaan.

 

Pari kauneusvirhettäkin Friikaani ehti valitettavasti mahtua. Hihakappaleet takapuolella on yksi kerros, joka ilmeisesti oli pitkään puikolla neuleen ollessa vähän tauolla ja sen venynyt muita löysemmäksi. Tietyssä valossa se näkyy aika ikävästi. Lisäksi alaosuuden sivusaumoihin jäi silmukkamerkkien takia vähän löysemmät pystyraidat, jotka vähän paistavat kyljissä, mutta mitäs pienistä. Olen ihan mielettömän tyytyväinen tähän! Nyt tarttis vain tulla eteen jotain sopivia tilaisuuksia päästä käyttämään tätä tunikaa <3

Pipo ja aakkoshaaste

Tämä helmikuu taitaa olla kyllä tuottoisin kuu sekä neuleitten että postausten suhteen pitkään aikaan.

Lukuloma on innoittanut harjoittelemaan neulomisen ja lukemisen yhdistämistä ja se sujuu jo varsin mallikkaasti, kunhan malli vain on tarpeeksi aivoton. 7-millisellä minipyöröllä syntyi vajaassa tunnissa pipo jämäkerästä Sandnesin Alfaa. Kylmästä sodasta tuli ehkä samalla opittua jotain. Noin tylsä pipo vaati jotain koristusta, joten kirjailin siihen tuollaisen pyörylän. Kuvausassistentiksi suostui vanha suosikkinalle, joka näyttää pipo päässä kyllä lähinnä paavilta :D

Muutenkin on kamala neuloosi päällä, ideoita syntyy toinen toisensa perään, mutta toteuttamisaikaa on armotta liian vähän. Ravelryn selailu aiheutti angstin, kun huomasin, että vaikka jono ja suosikit ovat täynnä kauniita ohjeita, ja hylly täynnä ihania lankakeriä, niin viime aikaiset toteutukseni ovat lähinnä perussukkaa ja -tumppua Novitan langoista. Koska kevään ja kesän mittaan on kuitenkin odotettavissa neuleajan lisäystä (toivottavasti ainakin), niin uskallan vähän potkia itseäni toteuttamaan kaikkea nättiä liittymällä Kaheleitten aakkoshaasteeseen. F-kirjainhan siinä on jo menossa, mutta yritän silti hypätä kelkkaan ja kiriä haasteen kiinni. Friika, joka käväisi torstaina julkineuloutumassa, on sopivasti puikolla, mutta maaliskuun aikana valmistuminen pikkuisen epäilyttää. Onneksi yrittänyttä ei laiteta!

SNY-paita

Kaksi vuotta sitten (hui kamala miten siitäkin on jo aikaa...) osallistuin SNY-vaihtoon, jossa parini lähetti minulle Lana Grossan ohjelehdykän ja kuusi kerää teetee Popparia. Niiden yhdistelmänä on sitten viimeiset puolitoista vuotta hartaudella kehitelty tätä paitaa.

Etupuolen kuvista ei tullut mitenkään päin edustavia, joten nyt ainoastaan selkäkuvaa, mutta paita samanlainen molemmilta puolilta niin eipä sen niin väliä. Työstäminen oli yhtä tuskaa, sillä aloitin paidan kiireellä alunperin matkaneuleeksi. Silloin tuli napattua käyttöön erittäin liukkaat 3,5-milliset metallipyöröt erittäin epäyhteistyökykyisellä kaapelilla, joilla liukkaan ja säikeytyvän langan neulominen sujui hi-taas-ti. En uskaltanut vaihtaa parempia puikkojakaan käyttöön, kun käsiala olisi voinut muuttua liiaksi. Homma eteni eteni lähes etukappaleen loppuun asti, kunnes kyllästyminen iski. Puoli vuotta marinointia, etukappale loppuun ja takakappale alulle. Marinointia toiset puoli vuotta ja paita sinnillä loppuun. Popparia on haukuttu lankana, ja kyllä aivan syystä. Neuloessa syli täyttyi pienistä sinisistä pölypalloista ja lanka nukkaantui ihan ihmeellisesti kerän pyöriessä lattialla ja neulomisen aikana. Ensimmäisen käyttökerran jälkeen paidasta sai poistaa aika kasan nukkapalloja...

Koska Poppari oli tiheydeltään varsin erilaista kuin ohjeen lanka, vähensin leveydestä silmukoita, mitä en tietenkään kirjoittanut ylös, enkä tietenkään muistanut silloin, kun aloitin toista kappaletta. Kevyttä purkamista siis. Koska en ollut täysin varma langan riittävyydestä neuloin alaresorin vasta lopuksi silmukat luontireunasta poimien. Ärsytyksen vuoksi en tehnyt hihoihin resoreita, vaan huolittelin ne ainoastaan i-cord reunuksella. Lankaa kului vain tasan 5 kerää, joten yksi pallero jää varsin rupsahtaneena hyllyyn odottamaan hamaa tulevaisuutta. Käsialani oli lisäksi ehtinyt reilussa vuodessa muuttua sen verran, että kappaleilla oli lopulta 5 senttiä eroa sekä pituudessa että leveydessä samoilla silmukkamäärillä. Maissi ei oikein ottanut venyäkseen pingotuksessakaan, mutta en enää alkanut purkaa tätä kovanonnen paitaa, vaan yhdistin kappaleet toisiinsa hellästi venytellen. Paidan hihat on tehty lepakkohihatyylillä, joten kun isompi kappale on etukappaleena, sen saumat vain vähän siirtyvät takakappaleen puolella ja kokonaisuus on yllättävän toimiva. Kuvassa näkyy miten nätisti raidat jatkavat kiertymistään toisessa kappaleessa, tai ainakin vaihdos olisi siisti, jos osaisi/jaksaisi tehdä nättejä saumoja... Olkasauma on syystä jäänyt kuvien ulkopuolelle :P

Paidasta tuli kaikesta huolimatta ihan käytettävä, vaikkei se sininen omin väri olekaan. Arvosana kasi miinus. Näitä voisi melkein tehdä toisen vähän onnekkaampana toteutuksena tosin :D 

Kevättä odotellessa

Blogiini on tänä vuonna tullut pikaisesti laskettuna 4 kommenttia, mikä tarkoittaa selkeästi, että joko en ole saanut mitään nättiä aikaiseksi tai sitten tekstit eivät ole olleet tarpeeksi provokatiivisia. Tällä kertaa on onneksi tarjolla kauneutta, ja toivottavasti ensi kerralla en joudu turvautumaan verbaalisiin voimatoimiin.

Seurakunnassamme tehtiin taas henkilöstövaihdoksia, minkä seurauksena lempi nuorisotyöntekijäni vaihtuu pätevämpään henkilöön (pöh sanon minä!). Niinpä minulla oli sitten edellisestä tiistaista tämän viikon perjantaihin aikaa tehdä jotain nättiä läksiäislahjaksi.

Omassa varastossa oli kolme kerää ihanaa kirkkaan turkoosia Dropsin Alpacaa, joista sitten viikossa ja päivässä tikutin Spring Leaves -huivin. Neljä kertaa olen erivärisistä Alpacoista aloittanut yhtä jos toistakin neuletta, mutta kaikki ovat aina päätyneet purkuun, joten sekin kirous tuli nyt nätisti selätettyä. Puikkovalintakin osui kerrankin nappiin - 3,5-millisillä tuli nättiä jälkeä.

Ainoa miinut on huivin koko. Ennen pingotusta 40x60-kokoinen huivi venähti noin mittoihin 60x120, mutta pikkuisen turhan neliöksi se jäi. Ensimmäisen kuviokerran jälkeen harkitsin purkamista ja yhden mallikerran poistoa leveydestä, mutta tiukan aikataulun takia se jäi sitten tekemättä. Olisi ehkä kannattanut, mutta pysyy tuo päällä noinkin. Pikkuisen häikkää silmään myös tuo keskusosan vinoneliöden muotopuolisuus. En tiedä teinkö jotain väärin, sillä muitten projektien kuvissa keskusta näytti vähän terveemmältä.

Tällaisena vähän kulmikkaampana virityksenä huivi ainakin on riittävän pitkä soljella kiinnitettäväksi. Saaja oli onneksi ihan mielissään ja huivi toivottavasti lämmittää tulevissa koitoksissa.

Hattivattihanskat ja paljon muuta

Nyt on ollut niin tajuttoman kylmää, että se pisti vauhtia puikkoihin, jotta ei tarvitsisi tuolla ulkona jäätyä. Nyt on hieno punainen setti mätsäämään edellisen postauksen pipoon ja vanhempaan Noro-huiviin.

Ensinnäkin huovutetut hanskat Novitan Purosta. Vähän alta kolme kerää kului 8 mm puikoilla ja öö oliskohan ollut 44 silmukalla. Huovuttamisen kanssa kävi taas hyvä tuuri ja lapasten koko oli juuri oikea, jotta sinne alle menevät vielä ohuet lapaset. Ei ole muuten sormia kylmännyt ulkona näitten kanssa!

Taannoin kehräämälleni hahtuvalangalle piti saada käyttöä, mutta valitettavasti langan pehmeysominaisuudet ovat kaktuksen luokkaa. Kohteena siis jokin kaukana ihosta oleva ruumiinosa ja niin näistä tuli säärystimet. 4o,4n-joustinta niin, että neljän kerroksen jälkeen kuvio siirtyy kahdella silmukalla. Kolmella puikoilla ja kaksi kierrosta ympäri. Ihan pikkuisen loppui lanka kesken ja toinen säärystin on kerroksen toista lyhyempi, mutta käytössä sitä ei kyllä erota ollenkaan, kun säärystimet ovat aina muutenkin niin tuhannen makkaralla. 

Tänään piti tappaa keskussa aikaa puolitoista tuntia ja tuli muun muassa todettua, että tämän kevään nuorisomuoti näyttää taas niin järkyttävältä, että ei tarvitse varmaan pahemmin kuluttaa aikaa kaupoissa lähikuukausina. Perinteiseen ajantappokierrokseen kuuluu myös totta kai kaikkien kirjakauppojen käsityökirjojen katsastaminen. Akateemisessa sattui käteen tämä isohko järkäle, joka päälle päin näytti varsin rumalta ärsyttävään vintage-tyyliin tehdyltä ja kuivalta historiateokselta, mutta...

kun avasin kirjan satunnaisesti, osuin heti tämän näköiselle aukeamalle! Joku varmaan tunnistaa rouvan :D Kirjan kiinnostus kerroin nousi heti tappiin ja se paljastuikin loistavaksi kokonaisuudeksi fakta-asiaa, tekniikka- ja henkilöesittelyjä ja neuleohjeita. Hienoa, että neulomisteokseen on otettu mukaan oikeasti myös "nykyneulonta". Pakkohan se oli siis kantaa kotiin <3 Nyt kirja on tosin tietokirjapinon alla oikenemassa, kun sen kannet olivat vääntyneet ihmeelliselle mutkalle, mikä ei muka edes ollut alennusperuste...

Vähän paksumpi pipo

Torstaina menin sitten uhkailusta huolimatta uudestaan Silmukkaseuraan ja nyt oli jo sitten tosi hauskaa. Mukana ollut pipo oli pakko neuloa loppuun vielä samana iltana ja se on jo ehtinyt käyttöön ja hyväksi havaittu.

Kuva on taas vaihteeksi mitä on mutta, sanotaanpa nyt kuitenkin, että lankana on kaksinkertaisena Novitan Nallea ja yhtenä säikeenä vielä Rowanin Kid Silk Hazea. Tarkoituksena siis neuloa varasto-/jämälankaa pois. 5 mm puikoilla ja 60 silmukalla tuli juuri päähän sopiva myssy. Vähän elävyyttä pintaan tein neulomalla aina kaksi kerrosta sileää ja kolmannen kerroksen 1o,1n-joustinta. Illalla väsymyksen tilassa yritin opetella vielä tekemään niitä ihmeellisiä loop-kukkia sellaisella väkkyrällä, joita olen saanut jo kaksi lahjaksi. Se ei kuitenkaan ottanut alkuunkaan onnistuakseen ja pitkä pätkä hyvää lankaa meni hukkaan... Korvaavana ajattelin kirjoa pipoon ensin auringon, mutta koska nukkumaanmenoaika oli jo ylittynyt reippaasti, niin oikaisin vähän ja tein sydämen. Hieno on pipo.

Perjantaina oli ja meni lukion viimeinen koulupäivä ja nyt enää ohjelmassa viimeiset kokeet ja sitten armotonta lukulomailua. Koko päivän on lankahyllystä huudellut yksi jos toinenkin kerä ehdotuksia neuloutumisesta, mutta kun ei vaan ehdi...

Kehräämistä

Joululoman lopulla puhaltelin pitkästä aikaa pölyt pois värttinäni päältä. Sitten kun viikolla tuli tieto, että Lumoavassa Langassa on kehruutapaaminen lauantaina, niin minun oli ihan pakko tunkea itseni sinne myös. 

Olinhan minä siellä ehkä vähän aloittelija hahtuvallani ja erittäin epäsirolla värttinälläni, mutta ainakin tällä kerralla oli todella mukavaa! Minä tulin paikalle vähän yhden jälkeen ja loppuajan paikalla olivat myös Soile ja Taina rukkiensa kanssa ja Raiku, joka kehräsi värttinällä, mutta huomattavasti nätimmin kuin minä :D (Plus tietysti myös Laura :) Kiitos teille kaikille!

Ehdin kehrätä melkein koko hahtuva(rullan? kerän? topsin? minkä lie...) tapaamisen aikana ja sitten viimeistelin sen tänään kotona. Kerratessa sain havaita, että sisältä ja ulkoa purkautuvan kerän käyttäminen ei toiminut ihan niin hyvin kuin odotin. Ensimmäisen kolmanneksen kertaaminen sujui ihan hyvin, mutta sitten vaadittiin säikeen katkaisu sekä minulta ja äidiltä kaikki kädet ja jalat, jotta syntyneen mytyn, jonka lievä ylikiertyväisyys ei mitenkään auttanut asiaa, purkaminen onnistui. Mutta lopulta minulla oli 70 grammaa eli 51,5 metriä kaksisäikeistä itsekehrättyä lankaa. (Kuvassa isomummulle kuuluneella vyyhdinkerimislaitteella.) Säikeet ovat langassa sen verran paksuja, että vähän narumainen fiilishän tuosta tulee, mutta jotain jännää kyllä laitan tuon olemaan isona. Onkohan sitä vähän turhan vähän pieniin säärystimiin? Hahtuva on kuitenkin sen verran karkeaa, että ihoa vasten tuota ei oikein kärsisi pitää...

Ja taas se lähtee

Taas on uusi neulevuosi aluillaan. Näin perinteisesti pitäisi varmaan vahän summailla yhteen edellisen vuoden edesottamuksia. Viime vuonna valmistui säälittävät 14 työtä, joihin kuuluu

• 2 pipoa
• 1 kolmiohuivi
• 1 kassi
• 1 vauvan huppari, 1 vauvan housut ja 1 vauvan sukat
• sekä 8 paria sukkia

Niinpä niin. Viime vuoden projekti eli neulekirjojen läpi neulominen jäi sekin puolitiehen, kuten sivupalkista näkyy. Kunnianhimoisen tavoitteen suorittaminen jatkuu tosin tänäkin vuonna, lisäprojektina on neuloa kaksi ikuisuusprojektiani loppuun viimeistään kesän loppuun mennessä.

Kirjoista neulominen sai viime vuoden painottumaan aika rankasti sukkiin, minkä takia kiintiö niitten osalta on aika lailla täynnä. Lisäksi viime vuoden projekteista suurin osa on tehty niin perus-Novitasta kuin vain olla ja voi, joten nyt on melkoinen hinku päästä neulomaan jotain superihanaa luksuslankaa. Onneksi hyllystä löytyy vaikka mitä herkkuja :P

Mutta mitäpä onkaan suunnitelmalistan kärjessä? Huovutetut lapaset Purosta ja lörppäpipo tupla-Nallesta. Että silleen... Mutta sen jälkeen teen jotain kivaa, kuten vaikka Friikan ihan oikealla ohjeen langalla <3

Tämä neulevuosi ehti kuitenkin jo startata viimeisellä joululahjalla, joka tuli valmiiksi vasta eilen illalla (lue:yöllä). Lahjoin vastaanottajaa jo sukkalahjakortilla, niin nämä eivät sillä tavalla ole myöhässä ollenkaan :D

Ohje on Merenkulkija Ullasta sinisenä versiona, jossa minulla taitaa olla sattumalta täsmälleen ohjeen lankakin käytössä. :D Puikkoina oli perinteiseen tapaan 3,5 ja 150 gramman kerä käytännössä metrilleen miesten 43 koon sukkiin. Varulta kävin kuitenkin ostamassa toisen kerän, joka jää nyt korkkaamattomana hyllyyn odottelemaan.

 

Ohje oli hyvä, pikkuisen olisin ehkä kaivannut tarkennusta palmikko-osassa tapahtuvaan kärkikaventamiseen, mutta oma sovellukseni päätyi sitten näyttämään koko lailla samalta kuin mallikuvassa. Lopputuloskin on kiva, aika paljon enemmän sileää neuletta kuin olen tottunut sukissa katsomaan, varsinkin sileänä neulottu kantapää on minun silmääni jotenkin "tylsä", kun yleensä itse suosin ainaoikeaa versiota.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, Hilpeä villapaita toivottaa tuottoisaa neulevuotta 2012!

Lisää lahjoja

Kaikki muut tuntuvat pitävän jouluna bloggaustaukoa, mutta minä olen täällä, kun nyt on kerrankin aikaa puuhata koneella!

Kummipojalleni neuloin lahjaksi hupparin ja housut. Takki on ohjeesta nimeltä Snug (ravelry). Neulaisin sen neljässä päivässä. Lankoja työssä on kaksi, yhtä aikaa neulotut Sandness Alpakka ja teetee Alpakka. Sandnesia kului melkein kaksi kerää ja teeteetä vähän päälle yksi 6-millisillä puikoilla. Lisäksi kolme pientä duffelinappia, joiden huolellisesta kiinnittämisestä tuli melkoista luentoa :D Takissa on hauska yhtenä palana neulottu rakenne, minkä ansiosta väliaikaisia aloituksia ja päättelyjä tuli taas opeteltua monta uutta lajia.

Takin kaveriksi tein housut Kanoko Pants-ohjeella. Näissä lankana pelkkä Sandnesin Alpakka, jota kului puolitoista kerää 4,5-millisillä puikoilla. Näitä neuloin myös visiitillä Silmukkaseurassa. Silloin jo ihmettelin ohjeessa olevaa kerroksen vaihdoskohtaa keskellä etukappaletta, mutta eipä se liian paljon onneksi näy valmiissa työssä.

Vaatteet ovat toivottavasti oikeaa kokoa, kun ei näistä pienistä ole minulla edelleenkään oikein mitään hajua. Alpakkaa oli tosi ihana neuloa, sillä en ole koskaan ennen saanut mitään alpakkalangasta tehtyä valmiiksi. Monta aloitusyritystä on kyllä ollut... :D

Seuraavissa neuleissa jännitysmomenttia tuotti taas minulle tuntematon suurempi neulekoko. Kuinka valtavat voivat oikeasti olla numeron 44 sukat? Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, jos tunnistat sukissa olevat logot! Näissä sukissakin pääsi opettelemaan uutta tekniikkaa, kun yrityksen, erehdyksen ja purkamisen kautta tuli opittua silmukoiden jäljittely, mikä on kyllä ehdottomasti tosi kiva tekniikka. Käsityöurani alkoi aikanaan juuri kirjomisella, joten jäljittely oli hauska paluu jonnekin kaukaisuuteen.

   

Seiskaveikasta 3,5-millisillä tein ensin perussukat 14 silmukalla per puikko. Sukan suihin tein eriväriset raidat ja samoin sukkien päälle sinisen ja oranssi portalin, joihin piirtelin itse kuvion. Portal on loistava tietokonepeli, jonka sain lahjaksi vuosi sitten jouluna, ja jolle löytyy faneja myös miespuolisesta lähipiiristä. Taisivat nämä sukatkin aiheuttaa fanitusta ;)

Samaa sarjaa jatkavat toisetkin lahjasukat. Speksit täsmälleen samat, mutta näissä on kuviona lambda-symboli, joka on puolestaan toisen pelin, Half Lifen, tunnus. Tämä kuvio ei ole omaa käsialaa, vaan löytyi joltakin peliaddiktien foorumilta, jossa kuitenkin näytti olevan myös käsitöihin taipuvainen siipi. Jalkaan päätyivät nämäkin sukat mieluusti :)

Yhdet joululahjasukat pitää vielä tehdä, sillä yhtä lähipiiriläistä tuli lahjottua pelkällä sukkalahjakortilla. Nyt on  kuitenkin malli ja väri tiedossa, joten sitä voisi vaikka mennä edistämään sukkaa leffan ohessa. Mukavia joulunpyhiä kaikille!