Ullaneuleita

Täälläpä on ollut hiljaista. Toinen yliopistovuosi ja yleinen laiskuus imaisivat minut sen verran voimakkaasti pyörteisiinsä, että blogi on jäänyt aika lailla paitsioon. Uskollisen yleisön (lue: perheenjäsenten) pyynnöstä nyt edes jotain juttua kuitenkin.

Joulu tuli ja meni ja kaikki joululahjat jäivät kuvaamatta. Paketteihin kääriytyi kuitenkin Horatio ja Oren -lapasparit, mulperisilkkinen tuubihuivi ja paljettilankainen pipo, jonka jäljiltä huoneestani löytyy edelleen paljetteja joka paikasta. Terkkuja vaan Novitalle. Joistain pitkin syksyä valmiiksi saattamistani sukista sentään löytyy kuvia ja niitä ehkä julkaisen tässä lähiaikoina. Mutta nyt viime syksyn ja tämän kevään (miten ihmeessä nyt on jo maaliskuu?!) tärkeimpään neuleasiaani eli Ullaan.

Ullaa koostaessa on tosiaan tullut neulottua erinäinen kasa mallitilkkuja ja arvosteltua neulekirjoja. Niitä voi kaikista viime ja tämän vuoden numeroista bongailla. Pari omaa ohjettakin on kuitenkin tullut suunniteltua.

Ullan 10-vuotis juhlakalenterissa helmikuuta tähdittää minun suunnittelemani huppuhuivi Viima. Kalenteria omistamattomat voivat katsella Ravelrystä lisätietoja. Ohje tulee näillä näkymin ihan yleiseen jakoon juhlavuoden päätyttyä ja englanninkielistä käännöstäkin siitä on pyydetty. Saas nähdä onnistuuko minulta kääntäminen, parista käännösohjeestani on tullut lähinnä sanomista...

Tykkään täsät mallista kovasti, lopputulos näyttää juuri siltä, kuin millaisen huivista kuvittelinkin tulevan. Ainoa harmitus on, että vähän mummomaiseltahan tämä omassa päässä näyttää, eivätkö kalenterin kuvat mitenkää lievennä vaikutelmaa. (Nämä kuvat eivät sitten muuten tosiaankaan ole minun ottamiani, kuten laadustaa taatusti huomaa, vaan niistä minun on kiittäminen Krista Kimmoa.) Lisäksi kun henkilökohtaiselta pukeutumisterapeutiltanai (eli pikkusiskolta) tuli käsky olla käyttämättä tätä julkisilla paikoilla, niin laatikossahan se pölyttyy. Mutta hienoa saumatonta designia on tämä huppuhuivi! Menkää ja neulokaa!

Tänään ilmestyneessä Ulla 1/14 -numerossa on arvostelujen lisäksi tarjolla myös minun neuledesigniani. Äidin joululahjakämmekkäät saivat nimen Juuri ja ovat nyt tyrkyllä neulottaviksi kaikille muillekin. Ohjeessa on taas vähän jännää kikkailua, joten käännöstä en näihin todellakaan tee, mutta äidin lausunnon mukaan ovat hyvät ja lämpimät. Sopii testata! Kämmekkäiden tietoja en nyt tähän jaksa listata, koska ohjeesta ne löytyvät kyllä.

Sälää ja kuulumisia

Minun kesääni on leimannut, jos ei nyt kiire, niin rentouden puute. Koko ajan on ollut jotakin pakollista työn alla, minkä takia kaikki nettisurffaamista vaativampi harrastaminen on jäänyt aika lailla paitsioon. KYH:in sain vedettyä kuta kuinkin kunnialla läpi, siitä tulee loppuraportti vielä joku päivä. Syksyinen uurastaminen alkaa minulla ensi maanantaina uusien fuksien tuutoroimisella. Onko siitä todellakin vasta ja jo vuosi, kun itse vietin lähes unettoman yön yöjunassa ja aloitin opiskeluelämäni liki tuntemattomassa paikassa?

Meillä tuutorit lähettävät omille fukseilleen etukäteen tervehdyskirjeet ja käsky kävi, että niitä pitäisi koristella jotenkin persoonallisesti "esimerkiksi piirrustuksilla". No, minun piirrosteni jälkeen tyypit olisivat luultavasti päätyneet vaihtamaan alaa, joten sujautin kuoriin mukaan jotain minun persoonani mukaista. Virkkasin tällaisia pikkuenkeleitä yhteensä 10, mutta koska sainkin lopulta ryhmääni vain seitsemän teologinalkua, niin enkeleitä jäi kolme yli. Päätin siis jättää nämä mustat lähettämättä - itseraidoittuvasta langasta syntyneet muut enkelit olivat sinisiä tai ruskeita. Kuvaa niistä ei tietenkään ole. Enkelit syntyivät tätä ohjetta modaten niin, että koko enkelin sain tehtyä ilman langan katkomista. (Noin pieneen työhön 6 langanpäätä, mitä ihmettä suunnittelija?!)

Tämä Xeranthemum puolestaan oli KYH#1. Lankana on sama mukavan ruskainen lanka, josta tein viime syksynä Mushy Peas -lapaset. Ne ovat jo vähän nuhjaantuneet, mutta eiköhän tämäkin parivaljakko ala saada käyttöä syksyn mittaan. Tämän pipomallin kukat ovat yksinkertaisesti ihania ja neulon Xeranthemumin mielelläni uudelleen, mikäli sellainen tarve joskus tulee. Kerrankin sain sitä paitsi aikaan pipon, jonka pituus ja ympärysmitta ovat juuri oikeat päälleni. Tykkään juuri tuollaisista perinteisitä pipoista, jotka peittävät kunnolla otsan ja korvat, ja jotka eivät lörpötä takaraivolta kovin paljon. Erikseen ovat sitten reilut lörppäpipot, jotka ovat kanssa kivoja. Ruskalankaa jäi vielä puolisen kerää alkuperäisestä kolmesta kerästä, joten sillekin jotain käyttöä ilmaantunee jossain välissä - värit kun ovat mitä ihanimmat. Aakkoshaasteessakin on nyt jäljellä yksi kirjain vähemmän.

Hullut norot

Mikähän siinäkin on, että ihminen saa bloggausinnostuksen ainoastaan yöaikaan, ja silloin pitää myös kuvata vielä ainakin yksi neule. No, seuraaviin kolmeen projektiin kuluivat metrilleen kaksi Lontoosta viime syksynä kotiutunutta Noro Kirara -vyyhtiä. Esittely valmistumisjärjestyksessä.

KYH#15 olivat Garter Stitch Mitts. 3,5-millin puikoilla neulottuna ne nielaisivat ensimmäisestä vyyhdistä vähän reilun puolikkaan. Ohjeen lukemisessa minulla oli lieviä vaikeuksia, sillä aluksi en meinannut ymmärtää kumpi on työn oikea puoli ja siis kummasta laidasta lyhennetyt kerrokset tehdään. Kämmekkäät neulottiin tasona ja lopuksi silmukoitiin umpeen. Ilmeisesti ohjeenmukaisissa kämmekkäissä yhdistämissauma olisi tullut nätisti kämmenen ulkosyrjään, mutta sen kokoisina olisin saanut kämmekkäitten sisään noin kolme sormea. Leveyttä piti siis lisätä reilusti ja kerrosmäärä tulikin tuplaantuneeksi. Sauma on nyt siis keskellä kämmentä. Kuva minulla on nyt pelkästä paraatipuolesta, mutta silmukointi on niin siisti, että kämmenpuoltakin kehtaisi kyllä esitellä! 

KYH#18 Calorimetry nielaisi sitten vyyhdin loppupuolikkaan, puikkokoko edelleen 3,5. Koska muistiinpanot ovat yliarvostettuja, en nyt muista, millä silmukkamäärällä tarkalleen tämän neuloin. Silmukoita oli joka tapauksessa ohjeellista määrää vähemmän. Vyyhti loppui sen verran kesken, että kolme viimeistä kerrosta piti jättää neulomatta. Tasona eron huomaa, mutta tuollta tavalla päässä ei niinkään. Sopivaa nappia ei olemattomasta varastostani löytynyt, mutta koska aiemmissakaan Calorimetreissä en ole sitä koskaan availlut, niin pelkästään päättelin päät yhteen.

Toinen vyyhti meni kokonaisuudessaan tähän kauluriin. Pintaneule on ohjeesta My So Called Scarf, mutta käytin väliaikaista aloitusta ja yhdistin huivin päät lopuksi toisiinsa. Aloitin tämän aluksi samoilla 3,5-millisillä puikoilla, mutta lopputulos oli tappotiivistä ja söi lankaa hurjaa vauhtia. Tuplasin puikkokoon seiskaksi ja jo alkoi syntyä mukavaa pintaa. Noron paksuusvaihtelun takia huivin leveys vaihtelee ja reunoissa on omituisia möhköjä. Yksi virhekin tuonne mahtui ja lankakin loppui päättelykerroksella kesken, joten osa silmukoista on yhdistetty toisiinsa ilman uusien silmukoiden neulomista. Huivi on kiva siltikin ja tämä setti on ihan huippu, kunhan kelit vielä vähän viilenevät. (En siis odota sitä kuitenkaan!)

Huomatkaa hiusten merkittävä lyhentyminen kahden viimeisen kuvan välillä!

Pari rätiä ja lumpua lisää

Enpäs sittenkään saanut blogipäivityksiä aikaiseksi niin montaa ennen riparia ja viikon mittainen geokätköilymatkan äitin kanssa ympäri Suomea esti kirjoittelun tehokkaasti. Nyt vuoroon kyhäilyn viimeiset patalaput ja muut pikkujutut.

Riparille otin patalappulangat mukaan, mutta juuri mitään en ehtinyt virkata ennen kuin paluumatkalla bussissa. Tämän KYH#20:n eli vaihteeksi taas Iloisen Leipurin kauppasin leirin papille bussin ajaessa kirkon pihaan ja lapun valmistuttua puoli minuuttia aiemmin. Ainakin yksi lappu siis loppusijoitettu!

Ennen kätköilyreissulle lähtöä piti viime tunteina paniikissa neuloa tämä hamppuinen tiskirätti loppuun, koska se oli jäämässä äidille kotiin. Se taitaa olla ainoa KYH-työ, josta minulla on tekniset mitatkin ylhäällä eli lankaa kului 3,5-millisillä puikoilla 32 grammaa, malli on Knitted Lacy Round Discloth. Tämä siis KYH#22. 

KYH#7 Pää pyörällä. Reissun jälkeen Helsingissä valmistui tämä pannulappu, joka jäi vähän pieneksi hermojen loppuessa kesken (kovaa ja hidasta tehtävää tuo kirjovirkkaus). Värit ovat luonnossa paljon kirkkaammat ja nätimmät.

KYH#5 on lappu omasta päästä kolminkertaisilla siniharmailla langanjämillä. Vähän pieni tämäkin, sillä tällä kerralla pinnaa ennen loppui lanka. Ainoa 5-millin koukulla tekemäni KYH-työ.

Geomatkan kulkiessa Vaasan kautta oli hyvä syy vihdoin toteuttaa yksi siellä sijaitseva neulomisaiheinen mysteerikätkö. Koordinaatithan tuosta saatiin kasaan ja kätkökin löytyi. Epämääräinen kuva, jotta mysteeri ei paljastu. Tämä siis KYH#21.

Loppuun pikainen summaus georeissustamme, joka kulki reittiä Oulu-Kälviä-Vaasa-Keitele-Ilomantsi-Uukuniemi-Kerimäki-Valkeakoski-Fagervik-Porkkala-Helsinki-Ylämaa-Kotka. Aikaa meni 6 päivää ja mittariin kertyi 2472 kilometriä. Reissun tavoitteena oli saavuttaa mahdollisimmat monta graticulea eli pituus- ja leveyspiireistä muodostuvaa karttaruutua ja niitä saatiinkin kasaan 39. Toki geokätköjäkin saatiin kasaan kokonaista 83. Ihan ilman vastoinkäymisiä ei tosin selvitty, vaan meidän Rellu-neitiä piti käyttää korjaamon pukilla peräti kahteen kertaan. Neulomisen kannalta ei tämäkään reissu ollut otollisin mahdollinen, sillä karttaa ja GPS-laitetta piti pelkääjän paikallakin lukea sen verran tiivisti, että puikkoja ei ehtinyt heiluttamaan.

Ja loppuun vielä maksamaton mainos! Ilomantsissa yövyimme Puustila-nimisellä tilalla, jonka emäntä kasvattaa sekä kainuunharmaksia että suomenlampaita. Majoituspalvelu oli oikein mukava ja lisäksi tilalta sai ostaa villaa, lankaa ja lampaantaljoja. Kehrääjiä kiinnostanee myös tieto, että siellä on voimassa ikuisena tarjouksena diili, että lampaan villa on täysin ilmaista, kunhan sen käy itse lampaan päältä keräämässä! :P

Ulrikat

Ai niin, minullahan on aakkoshaastekin osallistuttavana. No, nämä sukat valmistuivat kolmessa päivässä ihan oikea aikaisesti, sillä kesäkuu on U-kuu.

Ohje on Ravelryn kautta saatava Ulrika, lankana yhä edelleen seiskaveikka ja puikkoina ne tavalliset 3,5-milliset pyöröt. Päädyin tekemään nämä sukat yhtä aikaa magic-loopina, koska ainoa vapaa kaapeli oli 1,2 metriä pitkä, mikä olisi tehnyt minut hulluksi yhdellä sukalla, ja jotta koko työ valmistuisi kerralla. Nämä valmistuivatkin sitten kolmessa päivässä, kiitos Helsinki-Turku-Oulu-Helsinki-reissun.

Ulrikoistani tuli mukavan passelit, sillä minulla on vajaus tämän paksuisista villasukista. Ei sillä, että näitä olisi pelkoa tarvita lähiaikoina. Enimmäkseen kun on ollut tukahduttavan kuumaa joka paikassa... Ulrikat olivat KYH-työni numero 12.

Patalaput ja rätit

Onpas mairitteleva otsikko 9 ensimmäiselle valmiille KYHilleni. Useimmat KYH-työni passaisivat myös jämäkuun töiksi, sillä melkein kaikki on tehty epämääräisistä nurkissa pyörivistä nyssyköistä. Patalappuinvaasio siis tiedossa eli paljon seiskaveikkaa ja 3 millin koukkua.

Ylävasemmalla on KYH#4 Pikkukokki, joka on muuten rumin patalappu koskaan. Haaleankeltaiseen verkkopohjaan pujottelin vaaleansinisiä ja tummansinisiä nauhoja, ja koska lappu olisi muuten ollut säälittävän pieni, virkkasin lisäksi viuhkareunuksen. Sen vieressä on KYH#2 Piknikille, joka taistelee myös rumimmin lapun tittelistä, mutta on sentään käytettävän kokoinen ja paksuinen, joten ihan yhtä kurjaa tuomiota se ei saa. Viuhkoja on ohjeellisen 12 sijaan 13, koska minun virkatuilla ympyröilläni on tapana laajentua suunnittelemattomasti. Siksi lappu ei pysykään ihan suorassa, vaan kupruilee ja sama virhe piti totta kai toistaa harmaaseen kääntöpuoleen. Alavasemmalla oleva KYH#8 Keittiöprinsessa sen sijaan oli paitsi kiva tehdä myös kaunis. Seiskaveikka Raita muodosti hauska efektin, jossa lapun toinen puoli on liki kokonaan vihreä ja tämä yläpuoli enimmäkseen violetti. Se tosin loppui kesken, joten jatkoin lappua ensin tummanvihreällä ja sitten kirkkaanpunaisella. En olisi aluksi uskonut, mutta lappu oikeasti poimuttui kauniisti ja on käytännöllisen paksu. KYH#6 Iloinen leipuri on mallia, jota olen aiemminkin tehnyt, tosin tästä tuli omituinen kääpiö, kun unohdin tehdä palluroiden väliin kerroksen kiinteitä silmukoita. Tulipahan nopeammin valmista.

Tässä kuvassa keskimmäisenä KYH#9 Silmänilo, joka sekin on ehdolla maailmanhistorian rumimmaksi patalapuksi, koska tässä loppui kesken ensin kirkas keltainen, sitten haalea keltainen ja lopulta tummanpunainenkin. Kukkaosion virkkaaminen oli ihan kivaa. Vasemmalla laidalla on KYH#13 Windmill discloth, joka on tehty samasta bambulangasta, kuin josta taannoin koukkusin äidille tiskirättejä ja samalle vastaanottajalle ovat tämänkin kertaiset menossa. Tämä malli oli nopea neuloa, mutta 12 langanpään päättely ei ole vielä inspiroinut. Vasemmalla laidalla on niin ikään samasta langasta tehty KYH#14 Raitarätti, joka ainoa ilman ohjetta tekemäni kyh toistaiseksi. Siitä tuli pikkuisen muotopuoli, koska raidat ovat tiiviimpää neulosta kuin yksivärinen. Tyylikkäämpi se kuitenkin noin on.

Vielä ennen kuin pakkasin itseni Oulun junaan ehtivät valmistua nämä kaksi Iloista leipuria, jotka ovat KYHit #16 ja #17. Tämä pariskunta päätyy varmaan tuparilahjana joskus jonnekin, mutta mihin ihmeeseen minä tungen nuo kaikki aiemmat rumilukset?

Hengisä ollaan!

Sain toukokuun alussa töitä. Heinäkuun loppuun pari rippileiriä, jotka tulevat näyttämään hyvältä CV:ssä. Tiedossa oli siis mukava kesä, johon kuuluisi heprean kurssin lisäksi paljon neulomista ja geokätköilyä ja nyt myös lisäksi työpätkä. Pääsisin vihdoinkin KIPpailemaan (olen ollut rippileirillä tai hankalasti reissussa jokaikinen KIP-päivä vuodestä 2008 lähtien), voisin osallistua vihdoinkin KYHiin (en ole aiemmin viitsinyt, kun on ollut leirejä alkukesästä) ja pääsisin Midnight Sun Geocaching in Oulu -tapahtumaan.

Sitten toukokuun viimesellä viikolla tuli puhelinsoitto, jossa pyydettiin rippileirille heti koulujen loputtua. Siis taas jäi KIP välistä ja KYHille tuli huonoin mahdollinen aloitus, kun 7 päivää olin ihan muissa kuin neuletunnelmissa. Eilen tuli soitto, jossa pyydettiin riparille lauantaista alkaen. Eli nyt jää välistä myös MSGO ja KYH jatkuu yhtä heikoissa merkeissä.

Mutta en valita, riparit on kivoja ja työt menee köyhällä opiskelijalla harrastusten edelle!

Kevät meni sen verran sosiaalisissa merkeissä, että täällä huhtikuusta asti kummitelleiden sukkien jälkeen on valmistunut vain pari minityötä. Lisäksi talonyhtiön ikkunaremontti vei mahdollisuuden hengittää pariksi kuukaudeksi ja sitä myötä aivotoiminta heikentyi dramaattisesti. Yhtä hyshys-juttua on tosin tullut neulottua myös.

Uusi Samsumg-vauvani tarvitsi kännykkäpussin itselleen, koska se on liian iso taskussa kuljetettavaksi. Lanka on samaa Debbie Bliss Stellaa, josta neuloin hameen aiemmin tänä vuonna, ja siitä ylijäänestä puolikkaasta kerästä jäi edelleen vielä pieni nössykkä, höh. Silkkipuuvilla ei ollut ehkä ihan parasta kännykkäpussilankaa, sillä pinta nyt jo nyppyinen ja nuhruinen, vaikka virkkasinkin sen tiiviiksi 5 mm koukulla. Pian on siis tarve uudelle pussille, mutta toistaiseksi tämä päivänpiristäjä saa kelvata.

Ulla 02/13:n toimitustapaamisessa sain vyyhdin Cascade Sierraa, jota paremmin tietävät väittivät liian pieneksi määräksi mihinkään asusteeseen. Todistettavasti siitä kuitenkin voi neuloa Sees-asusteen, jonka suunnittelin kyseiseen numeroon. Englannin shrug-sanalle ei ole hyvää käännöstä, joten en nyt tiedä onko tuo liivi vai bolero. Olankohauttimeksi sitä olisi ihan hauska kutsua myös! Kuvaajana toimi kämppis, joka valitti vaikuttavansa idiootilta kykkiessään kameran kanssa kivikossa, ja kuvauspaikkana Tervasaari, joka on ehdottomasti yksi lempipaikkojani maailmassa.

Kesäyön hullutteluni on siis muodostumassa melkoiseksi haasteeksi, mutta kirjoittelen tässä nyt postauksia toistaiseksi valmistuneista töistä ja laitan ne julkaistumaan ajastuksella ensi viikon aikana. Luvassa siis nyt postauksia korvaamaan koko kevään jatkunut radiohiljaisuus!

Sukkia jalkaan!

Olen taas neulonut niin montaa työtä yhtä aikaa ja toisaalta ollut laiska päättelemään, että loppuun asti ei ole valmistunut juuri mitään. Nyt kuitenkin taas sukkia kaksin kappalein!

Kaisa pyysi minua koeneulomaan sukkamallinsa ja simppeli sukkamalli pitsillä ja palmikolla oli mukavaa luentoneulottavaa. Malli sen sijaan ei ollut ihan minua, joten se menee tänään illanviettolahjaksi pienijalkaiselle vaaleanpunaisen ystävälleni. Lankana oli Novitan ticotico, jota kului 54 grammaa näihin koon 36 sukkiin. Puikkoina olivat 2,5-milliset Addin pyöröt.

Näissä sukissa tulin tehneeksi ensimmäistä kertaa tiimalasikärjen, joka on kyllä todellakin nätti ja siisti, valesilmukointitaitoni ovat kehittyneet. Sukat ovat kuitenkin ehkä pikkuisen pienet jopa 36-kokoisiksi. Toivottavasti Novita tapansa mukaan venähtää käytössä...

Nämä sukat taas ovat niin perinteiset kuin sukat vain voivat olla. Metallisilla 3,5-sukkapuikoilla seiskaveikasta harmaat sukat valmistuneelle kämppäkaverille. Kantapäänä on mummoni perinteinen aina oikein -kantapää. Tuli sopivat ja miellyttävät. Lankaa näihin kului yllättävän vähän, yhteensä alle kerä, vaikka koko onkin 45.

Maailman valloitusta

Viime viikonloppuna ilmestyi vuoden ensimmäinen Ulla-numero eli nyt kaikki maijamyöhäisetkin sitä tarkastelemaan, mars! Osallistuin taas oikolukemiseen ja numerossa ilmestyivät myös toimittajantyöni ensi hedelmät. Huikeaa.

Neulerintamalla menestys ei puolestaan ole ollut kovin mainitsemisen arvoista. Helmikuun pari viimeistä viikkoa luennoilla kulki mukana tämä Lamar Scarf. Lankana minulla oli Manos del Uruguayn Maxima, jonka sain syksyllä jossakin vaihdossa. Puikot olisivat voineet olla suuremmatkin kuin 5-milliset, jolloin huivi olisi ollut ehkä vähän muhkeampi. Toisaalta nyt molemmilta puolilta samannäköinen palmikko pysyy kivasti kasassa. Langan kulutin viimeiseen senttiin asti.

Huivin mahtuu kiepauttamaan kivasti kolme kertaa kaulan ympäri. Toistaiksi tuuli on ollut Helsingissä kuitenkin vielä sen verran jäätävää, että olen katsonut paremmaksi haudata naamani isoon kolmiohuiviin. Tämä kaulahuivi on muutenkin lajissaan ensimmäinen tuubihuivini, joten kokemusta kyseisen huivityypin toimivuudesta ei vielä ole.

Julkisuuspyrkyryyteni jatkui tiistaina, kun tiedekuntayhdistyksemme teki excursion katsomaan Hyvien ja huonojen uutisten kuvauksia. Siellä oli huippuhauskaa, poskia ja vatsalihaksia särki nauramisen jäljiltä. Lähipiirini todistuksen mukaan nauruni erottuu myös ohjelmassa. Itse en sitä tunnista, mutta todennäköisesti se kaikista järkyttävin käkäkys on minusta peräisin :D Lopputekstien aikana vilahdan kuitenkin katsomossa, joten nyt sain valloitettua sen viimeisen joukkoviestimen, jossa en ole vielä esiintynyt :P Tärkeintä kuitenkin oli, että sain maailman komeimman ja karismaattisimman miehen, eli Miika Nousiaisen, nimikirjoituksen!

Arvontavoitot

Arvontojen paketit ovat päässeet vastaanottajilleen, joten voin nyt paljastaa ne myös blogissa. Punainen makea voitto sisälsi Royal-levyn ja Dumle-tikkareita.

Vihreä ja villainen voitto puolestaan oli Stone in cold water -huivi. Lanka oli samaa Malabrigo Sockia, kuin mistä tein vaihtopiponi. Langan ihana keväänvihreä sävy toistuu parhaimmin tässä kuvassa. Puikkokoosta ei ole enää tietoa, mutta lankaa kului 48 grammaa. Jotta sain tämän herkkulangan kulumaan kokonaan loppuun, virkkasin viimeisestä 10 grammasta pari lappua tähän tyynynpäälliseen, joka muuten edistyy hitaasti, mutta varmasti! Tällä mallilla tuli nyt hoideltua S-kirjain, minähän alan kunnostautua aakkoshaasteessa oikein urakalla!

Tämä pikkuinen huivi neulottiin pitsiosuudesta alkaen ja lehtiryhmiä teinkin ohjeen mukaiset 16. Sileään osuuteen siirtyessä näytti kuitenkin jo selvältä, että täyskokoiseen sileään osuuteen lanka ei riittäisi. Niinpä tein lyhennetyt kerrokset neuloen silmukoita joka kerrokselle 10 lisää ohjeen viiden silmukan sijaan. Parilla viimeisellä kerroksella taisin jopa lisätä 15 silmukkaa. Kauniisti tuo kaareutui siltikin. Lisämausteeksi tein päättelyä edeltämään reikärivin. Päättelyn tein kaikista perinteisimmin tikkoina ylivetoina, mikä sai yläreunan pysymään hyvin muodossaan.

Pitsin neulominen pitkästä aikaa oli tosi kivaa ja oma keväthuivikuume alkoi nousta. Parit luvatut sukat pitäisi tässä kuitenkin neulaista ensin, mutta sitten ajattelin ottaa puikoille Myrskylinnun viime kevään pääsykoelangasta :P